kola ja noki

MUUTTO!

2010-06-03T21:31:00.002+03:00

Kola ja Noki muuttavat tilanpuutteen vuoksi bittinsä naapuriavaruuteen osoitteeseen http://nokikola.blogspot.com/ !

OTA! ...odota... odota... MENNÄÄN!

2010-05-31T15:39:00.004+03:00

...eli tarina siitä, miten Kola ei ole koskaan oppinut kontakteja.

Kolahan aloitti agilityuransa Kompassin agilitykurssilla. Ihan hauskaahan siellä oli, mutta sieltä peräisin ovat myös monet ongelmat, jotka hidastavat agilityharrastuksen etenemistä vieläkin. Eikä Hurttaharrastajien ryhmässäkään osattu näissä pulmissa oikein auttaa. Kola ei siis esimerkiksi missään vaiheessa oppinut kontakteja, koska kukaan ei niitä sille missään vaiheessa opettanut. Eikä kukaan kertonut myöskään minulle, että ne pitäisi opettaa.

No. Sitten aloitettiin vesikoiraporukalla Hakkilassa ja tehtiin aika ajoin kontkteja. Ei avautunut vieläkään, että ne pitäisi jotenkin oikeasti opettaa. Toki tiesin tuossa vaiheessa jo 2on2off-jutun ja joskus sitä naksuttelinkin Kolalle, mutta en koskaan niin montaa kertaa, että Kola olisi kyennyt muistamaan naksuttelusta jotain siinä vaiheessa, kun kierrokset radalla nousevat miljoonaan.

Sitten päästiin toukokuun alussa Sannan agilitykurssille ja liityin HSKH:n porukkaan. Nyt ollaan käyty joka maanantai Ojangossa omatoimitreeneissä ja Kolan treeniohjelmaksi tuolla on muotoutunut keppien ja kontaktien harjoitteleminen. Olen kierrättänyt Kolaa keinulla, puomilla ja A:lla kontaktia ja naksutellut, kun se on 2on2off-asennossa. Olen yrittänyt saada Kolan pysymään siinä asennossa "Odota!" -käskyllä. Ei ole onnistunut. Kola on pudottautunut oikeasta asennosta pois, ollut vinossa tai tehnyt muita vääriä juttuja.

Kunnes tänään. :O

Tänään ryhdyin jälleen harjoittelemaan kontakteja puomilla. Kola kiipesi puomille ja käskin sen kääntyä odottamaan lupaa tulla alas. Namialustan ladattuani annoin käskyn. "Ota!" Sinne se meni. *naks* "Odota!" Siihen jämähti. :O Palkkasin pari kertaa ja annoin luvan jatkaa. "Mennään!"

Sama uudestaan. Ja uudestaan.

Sitten poistin namialustalta namin ja kokeiltiin vielä kerran. Olen opettanut Kolalle namialustalla myös sitä, että siihen pitää lätkäistä tassu. Kun alustalla ei ollut namia, Kola tuli puomilta alas ja asettui seisomaan oikeassa asennossa etutassu alustan päällä ja pysyi siinä! Jesh. Tein toistoja puomilla molemmilta puolilta ja omaa paikkaani muutellen. Kola meni namialustalle ja jäi siihen. Wau. Lopulta tein myös koko puomin ja suhisemalla hiljensin Kolan vauhtia alastulolle. Se otti kontaktin suorastaan mahtavasti.

Kokeilin samaa myös A:lla. Toimi sielläkin. Kola tuli alas aikaisempaa rauhallisemmin ja jäi A:n alastulolle istumaan ihan juuri niin kuin pitää: etutassut maassa ja takajalat kontaktilla. Wau wau wau!

Kolalle tekee hyvää, että se saa rauhassa treenata kontakteja viikko toisensa jälkeen. Ja vähentää myös minun stressitasoani, kun en vie muilta kallista treeniaikaa kontaktiharjoituksillani. Saan siis ihan rauhassa tehdä toistoja, pistää koiran lepäämään ja tehdä uuden sarjan toistoja.

Tätä jatketaan taas ensi viikolla. Silloin onkin jo kesäloma ja voin käydä tekemässä lyhyitä treenejä vaikka joka aamupäivä. 8)

Ouuuuujeah.

nokin agilityinen viikonloppu

2010-05-30T20:02:00.003+03:00

Lauantaina sekoilujen ja aikataulusotkujen jälkeen löydettiin itsemme Kelkkapuistosta apukoirakkona agilityohjaajakurssilta. Paikalla oli yli kymmenen koirakkoa ja tilanteen koordinointi oli hommaa hoidelleelta tuomarilta pahasti hakusessa. Kuitenkin päästiin Nokin kanssa sikäli agilitytunnelmiin, että vieraita ihmisiä oli paljon, koirat haukkuivat ja vaeltelivat ympärillä ja joku onnekas sai suorittaa esteitäkin. Lauantaina oltiin apukoirakkona pussin opettamisessa. Noki ei ole tainnut koskaan tehdä pussia, joten sikäli oli ihan jännää päästä kokeilemaan, miten Noki tuollaisessa vieraassa ympäristössä reagoi uuteen esteeseen.

Noki reagoi, kuten arvata saattaa. Annoin Nokin hihnassa agilityohjaajakurssilaiselle ja itse käännyin osoittamaan pussia - todetakseni, että Noki on jo sukeltanut intoa puhkuen uuden esteen sisään. Pussia oli toki kääritty lyhyemmäksi ja siitä näki suoraan läpi, mutta eipä Nokilla ollut mitään pulmia pussin kanssa, vaikka kangas lopulta laskettiin lähes alas asti. Tämän perusteella Noki sai pääjehutuomarilta tuomion: "tuollainen rohkea koira". :)

Sunnuntaina mentiin Kelkkapuistoon jo heti aamusta. Tällä kertaa ohjelmassa olivat erilaiset ohjauskuviot. Me pääsimme apukoirakoksi persjätön harjoitteluun. Hyppy-putki-hyppy -sarja sujui mainiommin kuin uskalsin arvata eikä Nokia persjätöt hetkauttaneet.

Sunnuntain kunniaksi pääsimme pitkästä aikaa myös Sannan agilitykurssille. Myös Ojangon kentälle oli järjestetty hyppy-putki-hyppy(-hyppy-putki) -sarja, jossa harjoiteltiin persjättöä, valssia ja takaaleikkausta. Valssi oli minulle kaikista vaikein, kun pitää hittovie pyörähtää ja samalla jatkaa matkaa.. Helpoin taisi olla persjättö ja se menikin heti ensimmäisellä kerralla oikein. Oli muuten ihan mahtavaa huomata, että olen oppinut jo jonkin verran oman kroppani hallintaa ohjauskuvioiden suhteen. Tiesin heti, miten pitää kääntyä, kun valssataan ja hahmotin ohjaavan käden vaihtelun kaikissa kolmessa ohjauskuviossa! Wau. Vielä kun oppisi suuntaamaan hartiat ja jalat oikeaan suuntaan, niin tässähän voisi olla itsestään hieman ylpeäkin. ;)

Noki tekee agilityä ihan eritavoin kuin Kola. Noki puhkuu intoa ja tekemisen riemua, mutta se ei sählää. Se katsoo minun kroppaani hirmuisen tarkasti (ja tänään jopa itse kykenin huomaamaan hetken, jolloin se nimenomaan katsoi kroppani asentoa!) ja on ainakin vielä suhteellisen yhdentekevää, mitä käskyjä sille minkäkin esteen kohdalla huudan.

Noki ei ainakaan vielä ole niin "tykki" kuin Kola. Noki menee ikään kuin hallitusti kaasutellen nopeusrajoitusten mukaan, kun Kolan dynamiittibuustattu turboahdettu rakettimoottori räjähtää ihan erilaisella voimalla, kun se pääsee radalle. Nokin kanssa työskentely on helppoa Kolaan verrattuna, mutta toisaalta Kolan kanssa työskentely on huikeaa tunteiden, kokemusten ja lähes luonnonvoimamaisten räjähdysten vuoristorataa Nokiin verrattuna. :D Molemmissa on puolensa, enkä oikeastaan haluaisi luopua kummastakaan. :) Molemmat koirat ovat erittäin opettavaisia tapauksia omilla tavoillaan.

Viikonlopun aikana agilityn parissa tuli vietettyä kahdeksan tuntia. Ja voitte vain arvailla, miten väsynyt koira tällä hetkellä lattialla kerällä nukkuu.

metsässä

2010-05-28T16:30:00.007+03:00

Ei ole tullut valokuvattua pitkään aikaan mitään. Tänään nappasin kameran kaulaan ja suunnattiin poikien kanssa pariksi tunniksi metsään ihmettelemään virheyden ja vehreyden määrää. Sitä riittää.

Kommentissa kysyttiin kuvien teknisiä tietoja. Kirjaan ne tähän.

1. kuva: Otettu Canonin 50mm/f1.8 kiinteällä putkella, ISO400, f3.2 ja valotusaika 1/800

Olosuhteet: Puolipilvistä eli aika kirkas valaistus.

2. kuva: Sama putki, ISO200, f1.8 ja valotusaika 1/400

Olosuhteet: Puolipilvinen sää, metsän siimeksessä otettu, joten valaistus hämärähkö.

3. kuva: Sama putki, ISO400, f1.8 ja valotusaika 1/320

Olosuhteet: Metsässä otettu, hämärämpää kuin kuvassa 2.

4. kuva: Otettu samoilla asetuksilla kuin kuva 3.

Olosuhteet: Samat kuin kuvassa 3.

5. kuva: Sama putki, ISO400, f2.2 ja valotusaika 1/1600.

Olosuhteet: Auringonpaisteessa

6. kuva: Putki Sigma70-200 f2.8, ISO 400, f3.2, valotusaika 1/1250

Olosuhteet: Auringonpaisteessa

7. kuva: Sama putki kuin edellisessä, ISO 400, f2.8, valotusaika 1/640

Olosuhteet: Metsässä, auringonpaiste, valoa ja varjoa

8. kuva: Sama putki kuin ensimmäisissä kuvissa, ISO400, f3.2 ja valotusaika 1/800

Olosuhteet: Pilvinen sää, kirkas valaistus mutta ei suora auringonpaiste

Kirsi Alastalon vastaus

2010-05-26T14:10:00.007+03:00

Puheenjohtaja ei päässyt jostain syystä vastaamaan kommentteihin, joten hänen pyynnöstään laitan vastauksen tänne.

Hei,

Jostain syystä en päässyt blogiisi vastaamaan, joten vastaan tähän javoit liittää tämän sinne blogiin.

Alkuperäinen viestini oli vastaus saamiini tekstareihin ja erehdyin käyttämään samoja sanoja(foorumilaisia ja kavereita) kuin saamassani viestissä oli. Lähetin viestin kaikille asiaa kysyneille ja lisäksi henkilöille, joilla oletin aiempien yhteydenottojen vuoksi olevan kiinnostusta asiaan. Kuten sanoin, en ole foorumilla käynyt , joten en tiedä ketkä (nimimerkkien takaa olisi vaikea tunnistaakaan) kaikki siellä kirjoittelevat.Tunnistin kuitenkin yhden henkilön, koska hän oli ollut asiassa suoraan yhteydessä minuun. Se et ole sinä. En sinua tunne enkä ole tietoinen oletko kirjoitellut foorumilla vai et. Olisin voinut laittaa äänestystuloksen muotoon 15-6. En tiedä, kuinka asia sitten olisi tulkittu, kun minulta oli kysytty oliko monta foorumilaista kokouksessa ja en olisi vastannut..? Kuten jo kirjeessäni sanoin, valintani käyttää saamani viestin sanojaoli huono ja harkitsematon. Olen lähettänyt tarkentavan viestin ja pahoitteluni kaikille alkuperäisen viestin saajille.Uskon, että polemiikki olisi alkanut joka tapauksessa syystä tai toisesta. Harmittaa, että annoin siihen itse aihetta.

Koiramaailman en näe poikkeavan muusta maailmasta. Mielestäni samat säännöt/arvot/moraali tulisi olla voimassa kaikessa.Itse arvostan avoimuutta, mutta en näe sitä symbolina julkisuudelle. Arvostan suoraa yhteydenottoa ja itsekin pyrin hoitamaan asiat niin. Jos koen jonkin asian vääräksi tai loukkaavaksi, olen yhteydessäsuoraan asianosaiseen, mutta en tee sitä julkisesti. Myös omat mokani pyrin hoitamaan samalla tavalla suoraan. Liikkeellä on monenlaisilla motiiveilla ja tarkoitusperillä sanottuja/tehtyjä/kirjoitettuja asioita, joita ei ole syytä ottaa henkilökohtaisesti. Siksi en itsekään kaikista heitoista loukkaannu.En kuulu ihmisiin, jotka kostavat saamansa pahan jollekin toiselle.Ihmisen sanomisia voi käyttää perusteena siihen liittyvälle asialle, mutta niitä ei pitäisi käyttää aseena jonkun toisen asian yhteydessä ja tahoille, jotka ovat tapahtuneeseen syyttömiä.

Kokouksista muutama näkökohta:
jokunen aika sitten valmistellessaan yleiskokousta, hallitus laittoiesityslistaan päätösesitykset(=normaali tapa yhdistystoiminnassa)valmiiksi--> saimme moitteita, koska hallitus näin yrittää johdatella jäsenistöä päätöksenteossa.Kevätkokoukseen halusimme laittaa asian niin neutraalisti, ettei sitä tulkita johdattelevaksi. Yleiskokoushan on se paikka, jossa käytetään ylintä päätösvaltaa ja halusimme päätöksen tehtävän siellä esitetyn materiaalin perusteella. Neutraaliudessaan pykälä ei auennut kaikille riittävällä tavalla ja siksi järjestettiin ylimääräinen yleiskokous. Ajankohta oli ilmoitettu yhdistyksen sivuilla sijoittuvaksi ennen kesää,touko-kesäkuun vaihteeseen. Sain asiaan liittyen muutaman sähköpostinkin, joissa toivottiin kokousta johonkin muuhun kuin kesäkuun viikonlopuille. Ajankohdan tarkentumiseen vaikutti paikan saaminen Helsingistä ja Vesipostin aikataulu (teko,taitto,paino ja posti). Toimimme niin nopeasti kuin mahdollista, jopa normaali ajoista nipistäen (taittaja ja painotalo nipisti kumpikin aikatauluaan), jotta saimme lehden mukana lähteneen kutsun mahdollisimman pian jäsenistölle.
Kaikille sopivaa ajankohtaa on mahdotonta löytää. Nytkin oli paljon päällekkäisyyksiä, mutta kaikki tulevat viikonloput ennen kesää olisi ollut täynnä valmistumisjuhlia.Hallitusta on syytetty milloin mistäkin, mutta oikeasti se koostuu ihmisistä, jotka vapaaehtoisesti laittavat paljon omaa aikaansa ja voimavarojaan yhteisen asian eteen. Mainittakoon vielä, että hallitustyöskentelystä kukaan ei henkilökohtaisesti hyödy millään tapaa, muutoin kuin saamalla runsaasti kokemusta niin mukavissa kuin vähemmän mukavissaasioissa.Työtä on tehty paljon ja paljon on edessä tehtävää. Työrauha ei olisi pahitteeksi.

Haluan vielä toistaa kokouksessa esiin tulleen näkökulman: Tekemistä piisaa. Jäsenistössä on monia eri alojen taitajia. Meitä yhdistää samanrotuiset koirat. Eikö olisi parempi käyttää näitä resursseja yhdistyksen ja sen toiminnan kehittämiseen yhdessä? Olisiko mahdollista hoitaa asioita asioina ja jättää kaikenlainen kankeaminen ja henkilökohtainen riepottelu sikseen?

-------------

Kiitän, että lähetit korjaavan viestin niille, jotka väärää tietoa saivat.

Halusin vielä vastata kysymyksiisi, joiden oletan olevan osoitettuja ainakin osittain minulle, koska vastaus koskee minun kirjettäni.

1) En tiedä, kuinka asia sitten olisi tulkittu, kun minulta oli kysytty oliko monta foorumilaista kokouksessa ja en olisi vastannut..?
Jos minä olisin saanut tuon kysymyksen puheenjohtajan ominaisuudessa, olisin todennäköisesti vastannut, etten itse lue foorumia enkä näin ollen tiedä, ketkä foorumilla kirjoittavat. Toinen vaihtoehto olisi ollut vastata, että mielestäni tuo kysymys ei ole oleellinen äänestyksen tuloksen suhteen.

2) Jäsenistössä on monia eri alojen taitajia. Meitä yhdistää samanrotuiset koirat. Eikö olisi parempi käyttää näitä resursseja yhdistyksen ja sen toiminnan kehittämiseen yhdessä?
Olisi aivan varmasti, sehän on itsestään selvää. Ikävä kyllä vapaaehtoistoiminnan perusta on vapaaehtoisuus eikä vapaaehtoiseen toimintaan kannusta eripurainen, epäreilu tai asiaton jäsenten kohtelu tai jäsenten väliset riidat. Minä olisin ollut mielelläni tarjoamassa osaamistani rodun hyväksi, mutta tässä tilanteessa en millään pysty toimimaan Vesikoirat ry:ssä, sillä se rikkoisi tällä hetkellä niin vahvasti omaa itsekunnioitustani kohtaan. Ehkä joskus myöhemmin olen jotain toista mieltä.

3) Olisiko mahdollista hoitaa asioita asioina ja jättää kaikenlainen kankeaminen ja henkilökohtainen riepottelu sikseen?
Tätä nimenomaan olisin toivonut myös sinulta ja äänestyskäyttäytymisen (niin minun kuin muidenkin hallituksen ehdotusta vastaan äänestäneiden) riepottelun takia erosin yhdistyksestä.

Minulle tuli tekstiviestistäsi olo, että koit "ei"-äänen antaneiden äänestäneen ihmisiä vastaan eikä niinkään asiaa vastaan. Omasta puolestani vilpittömästi tahdon vielä tässä korostaa, että äänestin nimenomaan asiaa - en henkilöitä - vastaan. Hallituksessa on monta hienoa vesikoiraihmistä eikä minulla ole edelleenkään heitä vastaan pienintäkään kaunaa.

Toki joskus tilanteet menevät ihmistenkin välillä riidaksi, mutta silloin asiat pitäisi kyetä riitelemään riidan osapuolten välillä ilman selkään puukottamista ja vieläpä niin, että riitelevät ihmiset harvoin tarvitsevat komppiryhmää taakseen. Jokaisen pitäisi kyetä hoitamaan itse omat riitansa.

Yhdessä asiassa olen kanssasi eri mieltä. "Kaikenlainen kankeaminen" ei pitäisi olla ongelmakohta yhdistystoiminnassa ainakaan noin vahvasti yleistettynä. Eiväthän asiat mitenkään voi mennä kohti parempaa, jos kaikki ovat kiltisti ja nätisti aina yhtä mieltä. Ei mikään parane, jos joku ei kyseenalaista ja tee vaihtoehtoisia ehdotuksia. Olisi aivan karmeaa ajatella, että kaikki vastaan kankeaminen loppuisi.

Otan loppuun vielä yhden esimerkin omasta työstäni ja sen jälkeen koen saaneeni kaiken tähän asiaan liittyvän sanotuksi.

Annan joka kevät n. 200 arvosanaa todistuksiin. Todistukset kulkevat oppilaiden käsissä kotiin ja melkein joka vuosi arvostelustani osaa kyseenalaistetaan vanhempien tai lasten/nuorten toimesta. Siksi joudun aina miettimään vahvat perustelut sille, miksi olen toiminut niin kuin olen toiminut. Vanhemmille ja/tai oppilaalle ei missään nimessä kelpaa ympäripyöreä opetushallituksen päätöksiin, lakipykäliin tai opetussuunnitelmaan vetoaminen, vaan he kaipaavat henkilökohtaisesti juuri minun perusteluitani arvosanoille. He kaipaavat konkreettisia asioita, jotka perustelevat toimintani. Samaa tapaa toivoisin jatkossa myös niille, jotka päätöksiä yhdistyksessä/toimikunnissa/jne tekevät. Ihmisten on huomattavasti helpompi ottaa vastaan päätöksiä, kun perustelut ovat
a) kansankielisiä ilman turhaa sivistyssanaviidakkoa
ja
b) niissä näkyy, että päätöksen tekevä ihminen/hallitus/toimikunta on itse pohtinut perustelut omaan toimintaansa ja kantaansa ja ne perustelut osataan esittää mahdollisimman konkreettisina.

Lopuksi toivon yhdistyksen väelle jaksamista ja viisautta.

ps. Arvosanojeni perusteista keskustellessa olen yhden kerran viisivuotisen urani aikana päätynyt korjaamaan antamaani arvosanaa, mutta muulloin olen kyennyt seisomaan päätöksieni takana empimättä.
-----

edit. Kyseenalaistit tapani ottaa asian julkisesti esille. Mielestäni tässä ei pitäisi olla mitään pulmaa, sillä toimesi on hyvin julkinen. Lisäksi puheenjohtajana tehtyihin päätöksiin pitäisi aina olla edellä kuvaamani hyvät perusteet, jotka on mietitty valmiiksi, jos niitä joku tulee kysymään. Niinpä tilanteessa ei olisi ollut mitään ongelmaa, jos olisit lähettänyt tekstiviestit tarkoin harkittuasi ja ne olisivat vielä kyseenalaistettunakin mielestäsi olleet täysin asiallisia ja sopivia. Minunkin toimintani saa täysin julkisesti jokainen lukija/minut tunteva niin halutessaan kyseenalaistaa ja vastaan mielelläni ihan julkisestikin mahdollisiin epäkohtiin.

Vastaus Kirsi Alastalon kirjeeseen

2010-05-25T20:50:00.011+03:00

Ensin kommenteista tähän siirretty Kirsi Alastalon vastine kirjeeseeni:

Avoin kirje vastaukseksi:

Olen yhteyttäottaneille kertonut, että yhdistystämme on kielletty tuomasta yhdistysasioita vesikoirat-foorumille(joka ei ole yhdistyksen foorumi). Olen tätä pyytöä kunnioittanut, vaikkakin tuo kielto näyttää koskevan vain hallitusta. Muuthan(useat eivät ole edes jäseniä) siellä näyttävät saavan käsitellä yhdistyksemme asioita ilman rajoituksia.Itse en ole aikoihin kyseisellä foorumilla käynyt, mutta olen saanut viestejä siellä olevista kirjoituksista.

Niissä on ollut runsaasti asiavirheitä, asiattomuuksia, loanheittoa ja jopa valheita (itseänikin luokkaavia). Motivaatiota niihin on vaikea ymmärtää. Joillakin on vain halu kääntää ja vääntää asiat jotenkin kummalliseen ja yhdistyksen toimintaa kyseenalaistavaan muotoon.Foorumikirjoituksista sain viestejä, joiden mukaan valtaisa määrä ihmisiä on vaatimassa uutta kokousta koskien rotujärjestöksi pyrkimistä.Hallitus sai muutaman yhteydenoton samasta asiasta.

Näistä yhteydenottajista todellakin tunnistin kokouspaikalla yhden henkilön ja tuo "5 kaveriaan " - on kyllä retoorinen lausahdus vastustajien määrästä. Sillä en tarkoita ketään henkilökohtaisesti enkä määrittele kuka on kenenkin kaveri, enhän voi tietää, mitä kukin on äänestänyt. Sen ei ollut tarkoitus loukata ketään, ei siis sinuakaan. Näin kuitenkin näyttää käyneen ja olen siitä pahoillani.Viestini todellinen tarkoitus oli kertoa (jossain vaiheessa asiasta kiinnostuneille) äänestyksen tulos ja todeta , että "valtaisa määrä" kokouksen uusimista vaativia ihmisiä oli edustettuna aika pienesti.

Vietini tarkoitus oli myös todeta, että nyt yleiskokouksen(käyttää yhdistyksen ylintä päätösvaltaa) valtuuttamana jatketaan tiellä, jonka olemme katsoneet eduksi yhdistykselle ja sen edustamille roduille.

Rotujärjestöksi pyrkiminen on luonnollinen seuraus yhdistyksen kasvettua nykyiseen kokoonsa.Rotujärjestönä meille aukeaisi uusia ovia ja vanhoista ovista sulkeutuisi vain Spanieliliiton erikoisnäyttely ja spanielimestaruuskisat. Jäsenyys Helsingin seudun kennelpiiristä muuttuisi yhteistyöksi sen kanssa.Kaikki muu paikallinen toiminta on edelleen mahdollista, (esimerkiksi paikallisiin spanieli- palveluskoira-, yms. kerhoihin kuuluminen).Nykyinen toimintamme jo täyttää rotujärjestön vaatimukset, joten ei meille yhtäkkiä tule kauheasti uusia hommia. Tuomarikoulutus ja oma erkkari ovat asioita, jotka yhdistyksen tulee saada kuntoon 3 vuoden aikana Kennelliiton tekemästä rotujärjestöksi hyväksymispäätöksestä.

Yhdistys on tukenut jäsentensä kouluttautumista ja se on pystynyt jopa maksamaan kouluttajilleen matkakuluja. Tällä tavoin voimme vähitellen kasvattaa kouluttajien ja sitä myötä palvelujen tarjontaa siten, ettei nykyisin pieni, mutta aktiivinen toimijajoukko aivan uuvu työnsä alle. Näitä "uranuurtajia", jotka ovat olleet luomassa yhdistystä nykyiseen muotoonsa on onneksi ollut. Kiitos panoksestasi siinä työssä!

Tämä kaikki on vapaaehtoistoimintaa ja jokainen päättää kohdallaan, missä haluaa olla mukana ja missä ei.

Syvä toivomukseni ja haaveeni edelleenkin on, että jonain päivänä kykenisimme näkemään asiat asioina. Silloin niistä voidaan olla välillä vaikka eri mieleltäkin, mutta ymmärrettäisiin, ettei siinä hyökätä ketään kohtaan henkilökohtaisesti vaan demokraattisesti viedään yhdistystä eteenpäin.Tällaiseen yhteistyöhön toivon löytyväntekijöitä jatkossakin.

Kirsi Alastalo

Hei, Kirsi Alastalo

Olen kiitollinen siitä, että vastasit näinkin nopeasti kirjeeseeni. Haluaisin viestisi luettuani tuoda esille muutamia ajatuksia, joita vastauksesi minussa herätti.

Ensinnäkin minä julkistin kirjeeni blogissani nimenomaan siitä syystä, että tiedän hallituksen jäsenten jättävän kommentoimatta foorumilla esitettyihin asioihin. Niinpä en suoranaisesti tiedä, miten vastauksesi alku liittyy koko tilanteeseen.

Toisekseen kävin tänään läpi koko historiani foorumin kirjoitusten suhteen ja olisi toivottavaa, että sinäkin siihen tutustuisit, jos oletat minun käsitelleen yhdistyksen asioita epäsuotuisassa valossa foorumilla. Olen käsitellyt yhdistyksen asioita foorumilla, mutta oletin, ettei pentukoulutuksien ja yhdistyksen pääkaupunkiseudulla tarjoaman tokon mainostaminen olisi puheenjohtajan näkökulmasta katsottuna kovin epäedullista viestintää. Myönnän, että näin toimiessani kuitenkin rikoin foorumin sääntöjä tai ainakin ilmeisesti joskus hallituksen saamaa/antamaa ohjetta yhdistyksen asioiden käsittelystä foorumilla.

Foorumilla on varmasti asiattomuuksia, loanheittoa ja todennäköisesti jopa valheita. Jatkan edelleen työhöni vertaamista, koska mielestäni koulussa pääsee käymään läpi lähes kaikkia mahdollisia ihmisyyden ongelmakohtia. Se, että jotakin oppilasta koulussa kiusataan, ei anna hänelle oikeutusta tehdä jollekin toiselle samoin. Tuntuu siis hassulta, että tuot tässä kohtaa edes ilmi, että sinua on kohdeltu mahdollisesti väärin foorumilla, sillä se ei oikeuta sinua lähettämään noita nimeämiäsi asiattomuuksia, loanheittoa tai jopa valheita tekstiviestitse valikoidulle vesikoiraväelle.

Olen ymmärtänyt, että olet aktiivinen toimija niin yhdistys- kuin poliittisessa mielessäkin. Niinpä uskon lujasti siihen, että olet erittäin harjaantunut käyttämään erilaisia viestintävälineitä ja tunnet niiden käyttöön liittyvät ongelmat. Jos todellakin tarkoitit ilmaisulla "5 kaveriaan" pelkkiä vastustajia etkä suhteita äänestäjien välillä, sinun olisi ehdottomasti pitänyt käyttää jotain muuta sanaa. Minun on suorastaan mahdotonta uskoa, että valitsit noinkin leireihin jakavan ilmaisun epähuomiossa. Jos kuitenkin valitsit tuon ilmaisun epähuomiossa, on kaiken kaikkiaan on surullista, että puheenjohtajana et siinä tapauksessa ymmärrä, miten vahvasti kyseinen ilmaisu vahvistaa leiriajattelua, jota olen luullut kaikkien vesikoiraihmisten pyrkivän vastustamaan.

Sinun pitäisi mielestäni puheenjohtajana käyttää erityistä harkintaa sen suhteen, millä nimityksillä kutsut jäseniä, sillä nyt et tuota harkintaa selvästikään ole käyttänyt - jos siis kyse oli ajattelemattomuudesta.

Et voinut mitenkään olettaa viestejä lähettäessäsi, että ne jäisivät pelkkien saajien tietoon, sillä koiramaailma ei toimi niin, ja sen aivan varmasti tiesit jo etukäteen. Piirit ovat niin pienet, että
kyseiset asiat leviävät kuin kulovalkea. Siksi minun on vaikea ymmärtää, miten ylipäätään toimit kuten toimit. Jokainen halukas olisi saanut tietää äänestyksen tuloksen joko joltakin äänestyksessä olleelta, foorumilta utelemalla tai sitten suoraan hallitukselta tiedustelemalla, jos malttia tulosten julkistamisen odottamiseen ei ole. Kyse tuskin on siitäkään, että näin saatiin tieto nopeasti suurelle joukolle, sillä näin ei saavutettu kovinkaan suurta joukkoa. Paljon tehokkaampaa olisi ollut julkaista tiedote vaikkapa Vesikoirat ry:n sivuilla. Siksi mieleen herää kysymys, miksi oikeastaan lähetit kyseisen viestin valikoimillesi henkilöille. Jos suoraan sanon, minulle tulee mieleen viestistäsi se, että halusit ilkkua "häviäjille". Perusteet voivat varmaan olla jossain muuallakin, mutta itse en tuon syvällisempää perustelua osaa viesteillesi arvata.

Ikävä kyllä en osaa enää arvostaa sinua puheenjohtajana, sillä mielestäni tähän tekstiviestittelyyn kulminoituu niin paljon kaikkea sellaista yhdistystoiminnasta, mitä en koskaan olisi halunnut siitä oppia. Lisäksi olen pahoillani siitä, miten väärin olet tulkinnut sen, mistä foorumilla kohistaan.

Voin kertoa sen nyt tässä julkisesti, koska en foorumilla ole mielipidettäni tähän asiaan liittyen kirjoittanut: Minä en mitenkään ymmärrä, miten perustelet edes itsellesi sen, että a) haluat kokoukseen mahdollisimman paljon väkeä ja b) hallitus ilmoittaa kokouksesta 2 päivää ennen viimeistä mahdollisuutta, vaikka päätös uudesta kokouksesta on tehty jo 3.3.2010. En voi ymmärtää, miten nuo kaksi asiaa voivat mitenkään olla saman ihmisen/hallituksen ajatuksia, sillä ne ovat niin pahasti ristiriidassa keskenään. Toiminta kokouksen suhteen korostaa sitä tunnetta, ettei arvostusta rivijäseniä kohtaan juurikaan löydy. Myös aiempi kokous hoidettiin mielestäni väärin, jos oikeasti olisi haluttu paikalle niitä ihmisiä, jotka haluavat sanoa mielipiteensä rotujärjestöksi liittymisen suhteen. Tällöin olisi kerrottu suoraan, mistä on tarkoitus äänestää. Ja kuten Sanna hienosti kirjoitti, kyse ei ole yhdistyslakien pykälistä vaan sydämensivistyksestä.

Lopuksi haluan ilmaista vielä sen, ettei vaatimukseni väärää tietoa korjaavien tekstiviestien suhteen ole unohtunut mihinkään enkä aio vaatimuksestani luopua. Oli minun ja jarip:n välisten yhteyksien vääristely vahinkoa tai tahallista, olet joka tapauksessa tuottanut minulle harmia viestilläsi. Kaikki viestin saaneet eivät välttämättä eksy tänne kirjeitäni lukemaan ja heille jää näin ollen viestistäsi täysin väärä kuva minun sijoittumisestani vesikoiramaailmaan. Minä haluan ehdottomasti säilyttää riippumattomuuteni ja puolueettomuuteni muiden vesikoiraihmisten silmissä, koska olen tehnyt töitä tuon puolueettomuuden säilyttämisen eteen. Nyt sinä olet viestilläsi aiheuttanut mahdollisesti suuriakin väärinkäsityksiä.

Toivoisin korjaavan viestin saavuttavan mahdollisimman pian ne, jotka väärää tietoa sisältäneen viestin saivat.

Emilia Kainulainen

Avoin kirje Vesikoirat ry:n puheenjohtaja Kirsi Alastalolle

2010-05-24T21:14:00.005+03:00

Olin lauantaina 22.5.2010 Vesikoirat ry:n ylimääräisessä vuosikokouksessa. Olin tutustunut kokouksen materiaaliin Vesiposti-lehden kautta, kuten kokouskutsussa toivottiin. Olen toiminut Vesikoirat ry:ssä pentukurssien kouluttajana ja osallistunut aktiivisesti vesikoiramaailman pienemmän mittakaavan tapahtumiin sekä ollut auttamassa mm. viime kevään luonnetestissä vapaaehtoisena. Lisäksi olen ollut koulutustoimikunnan jäsen ja ollut suunnittelemassa pääkaupunkiseudun koulutustoimintaa. Mielestäni minulla siis on melko hyvä pohja tehdä päätös siitä, miten ylimääräisessä vuosikokouksessa äänestän rotujärjestöksi hakeutumisen suhteen.

Oma kokemukseni on, että pääkaupunkiseudulla harrastustoiminta pyörii tällä hetkellä erittäin pienen aktiiviporukan voimin. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on myös, ettei näin pienen aktiivisen ryhmän voimin voida pyörittää rotujärjestötason harrastustoimintaa. Näin ollen päätin äänestää vastaan rotujärjestöksi hakeutumisen suhteen. En osaa sanoa, onko juuri harrastustoiminnan järjestämisen ylläpitäminen oleellista rotujärjestön kannalta, mutta koska mielipidettäni äänestyksessä kysyttiin, tein päätöksen äänestämisestä parhaan taitoni ja tietojeni perusteella.

Nyt olen saanut tietää, että sinä olet puheenjohtajan ominaisuudessa lähettänyt tekstiviestejä useille ihmisille mahdollisesti ympäri Suomen liittyen kokouksen äänestämiskäyttäytymiseen. Tuossa tekstiviestissä kuvailet äänestämiskäyttäytymistä seuraavin sanoin:

Eilinen kokous vahvisti aiemman päätöksen yhtä suurella äänten enemmistöllä: hakeudumme rotujärjestöksi. Foorumikirjoittelijoista paikalla oli yksi ja viisi hänen kaveriaan. Hillitön möly tyhjästä. Nyt jatkamme alkuperäisen suunnitelman mukaisestit. Kirsi

(Tekstin välimerkit ovat mahdollisesti erilaiset kuin kirjoittamassasi viestissä, koska kopioin tekstin sanelun perusteella.)

Tulkitsen viestisi niin, että tarkoitat viidellä kaverilla niitä viittä, jotka ovat äänestäneet samalla tavalla "foorumikirjoittelijan" kanssa.

Minua ei ole todennäköisesti koskaan aiemmin loukattu näin vahvasti ja näin julkisesti. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että olet puheenjohtajan ominaisuudessa kuvaillut minua kyseisellä tavalla keskustelematta kanssani ja kyseenalaistanut sitä kautta kykyni tehdä itsenäisiä päätöksiä äänestyksessä. Käsittääkseni et tunne minua lainkaan, vaan olemme toisillemme täysin vieraat ihmiset. Ymmärtääkseni et myöskään tiedä, kenet minä tunnen ja ketkä ovat kavereitani. Ja täytyy sanoa, että arvauksesi on mennyt viestissäsi harvinaisen pieleen. En nimittäin tunne edes ulkonäöltä henkilöä, jota kutsut melko kyseenalaisesti viestissäsi "foorumikirjoittelijaksi". Oletan sinun tarkoittavan jarip-nimimerkillä kirjoittavaa henkilöä. Hän kuuluu niihin vesikoiraihmisiin, joita en ole ennen lauantaista kokousta koskaan nähnyt ja jonka kanssa en ole eläessäni keskustellut mistään.

Lähetin viestisi luettuani välittömästi eroilmoituksen Vesikoirat ry:n jäsensihteerille ja koko hallitukselle. Olen todella surullinen siitä, että toimintasi johdosta kaikki kiinnostukseni toimia Vesikoirat ry:ssä on yhdellä tekstiviestillä pyyhitty täydellisesti pois.

Opettajan tehtävissäni ohjaan lapsia aina pohtimaan omaa toimintaansa ja yritän saada heidät ymmärtämään omien tekojensa seuraukset. Lisäksi ohjaan heitä pohtimaan toisten ihmisten näkökulmia asioissa ja tarvittaessa pyytämään anteeksi, jos on tullut mokattua.

Niinpä nyt toivon samaa myös sinulta, Vesikoirat ry:n puheenjohtaja Kirsi Alastalo.

Minulla on yksi toive ja yksi vaatimus:

Toivon, että pohdit tekoasi, katsot ehkä peiliin ja myönnät mokanneesi. Ehkä haluat jopa pyytää minulta anteeksi.

Lisäksi vaadin, että lähetät niille henkilöille, jotka ovat edellä mainitun viestin saaneet, korjauksen. Vaadin, että ilmoitat olleesi väärässä minun ja jarip-nimimerkillä kirjoittavan henkilön välisistä siteistä.

Mielestäni en ole ansainnut näin loukkaavaa kohtelua, sillä olen antanut Vesikoirat ry:lle paljon omaa aikaani ja osaamistani. Tuntuu täysin käsittämättömältä, että suhteeni Vesikoirat ry:hyn päättyy näin ja vieläpä ihmisen toimesta, joka ei kanssani ole koskaan keskustellut.

Erittäin pettynein, surullisin ja loukatuin terveisin,

Emilia Kainulainen

Yhdistyksen ylimääräinen kokous

2010-05-23T01:20:00.014+03:00

Vesikoirat ry järjesti lauantaina ylimääräisen kokouksen liittyen siihen, ryhtyykö Vesikoirat ry hakeutumaan rotujärjestöksi vai jatkaako se pienemmässä mittakaavassa.

Suoraan sanottuna minulle on aivan täysin yksi ja hailea, millaisena Vesikoirat ry toimintaansa jatkaa, vai jatkaako ollenkaan. Minun elämäni ja koirani eivät hetkahda suuntaan tai toiseen, kävi ihan miten tahansa. Voin jatkaa harrastuksiani ja saan pitää ystäväni vaikka Vesikoirat ry muuttuisi Kuivanmaan saukot ry:ksi. Mutta halusin silti olla näkemässä, mitä riitaisaksi tietämässäni yhdistystoiminnassa tapahtuu.

Olin utelias, todetaankoon se tässä nyt ihan rehellisesti.

Päätös oli mitä oli eikä sillä ole todennäköisesti jatkossakaan mitään merkitystä minulle.

Enemmän tunteita herätti tapa, jolla kokouksessa toimittiin. En millään tapaa voi arvostaa sitä, että ihmisiä pidetään lähtökohtaisesti tyhminä. Toki omalla toiminnallaan voi ansaita tyhmän ihmisen leiman ja se heille suotakoon. Mutta sitä en voi hyväksyä, että minulle tuli tunne, että minua (ja muita rivijäseniä?) pidettiin tänään ehkä aavistuksen aasina. Mielestäni en tässä yhteydessä ole tehnyt mitään sellaista, että ansaitsisin tyhmän ihmisen kohtelun.

Tai sitten tulkitsin väärin ja kyseinen tapa on täysin normaalia yhdistystoimintaa. (...mikä ei tee siitä oikeastaan yhtään hyväksyttävämpää..)

En oikein osaa edes kuvailla, miksi toiminta minua turhautti ja sai minut tuntemaan häpeää ihmisten toiminnan puolesta. Miksi asioita ei voida sanoa suoraan? Miksi pitää esittää täysin itsestäänselviä kysymyksiä, että saadaan rehellinen vastaus?

Siis vähän tähän tyyliin:

Henkilö 1: "No niin. Tässä nyt esittelen teille tätä hienoa SINISTÄ paitaani! Katsokaas, kuinka se onkin hieno sininen paita ja kuinka pehmeää lampaanvillaa se onkaan. Ettekös haluaisi juuri tälläisen sinisen lampaanvillaisen paidan!"

Henkilö 2: "Saisinko puheenvuoron.. Saanko kysyä, tarkoitatko tuota punaista paitaasi?"

Henkilö 1: "Niinhän taisin juuri sanoa! O:) Taidat olla vähän hupsu, kun luulet että sanoin tätä ilmiselvästi punaista paitaa siniseksi. He he he!"

Henkilö 3 ja 4: "He he he. Sininen muka... He he he."

Henkilö 2: "No joka tapauksessa haluaisin siis painottaa, että paita on punainen eikä sininen, kuten ensin sanoit.."

Henkilö 1: "Heh, tässä takerrutaan nyt vähän epäolennaisuuksiin.. Ei värillä oikeastaan ole tässä yhteydessä mitään väliä, sillä tarkoitus on tarkastella ainoastaan paidan lämmittävyyttä."

Henkilö 5: "Saisinko puheenvuoron.. Eikös tuo paita ole lyhythihainen..?"

Henkilö 6: "Minun mielestäni se on kyllä pitkähihainen ja erittäin lämmin lampaanvillapaita!"

Henkilö 1: "Lakipykälät määrittelevät, että yli 3/4-osahihainen paita on pitkähihainen. Minkä minä sille määritelmälle voin? Voin silti luvata, että tämä sininen lampaanvillainen PITKÄhihainen paita on lämmin."

Henkilö 2: "Eikö jo todettu, että paita on punainen?"

Henkilö 1: "Niinhän juuri sanoin. Punainen."

Henkilöt 7 ja 8: "He he he muka sininen. He he he. Selvästi sanoi, että punainen. He he he."

Henkilö 3: "Ja jos nyt en ihan väärin näe, niin eikös tuo paita ole puuvillaa eikä suinkaan lampaanvillaa?"

Henkilö 1: "Tämän paidan materiaali on peräisin kaukoidästä, jossa ihmiset työskentelevät kyselemättä aamu neljästä ilta kymmeneen. Kaukoitä käsitteenä on erittäin laaja, mutta uskoisin kysyjän tietävän, mitä tarkoitan. Sait varmaan vastauksen kysymykseesi, joten siirrytään eteenpäin."

...
...

Lopulta:
Henkilö 3: "Äänestetään jo siitä, hankitaanko kaikille suomalaisille syntymälahjaksi sininen pitkähihainen villapaita!"

------------------

Tuli siis sellainen tunne, että
a) kyseltiin itsestäänselvyyksiä ("Eikö tuo paita ole punainen?"
b) vastailtiin itsestäänselvyyksiä ("Tietenkin se on punainen, kuten juuri sanoin!")
c) ei vastailtu siihen mitä kysyttiin ("Onko paita puuvillaa?" "Se on kaukoidästä.")
d) ei kysytty sitä, mitä olisi pitänyt kysyä. (Haluttiin varmistaa kysymyksin, että paita todellakin on punainen, vaikka oleellisempaa olisi ollut kysyä, miksi villapaidan hankkiminen on niin tärkeää ja mitä villapaidan esittelijä itse tilanteesta hyötyy.)

Mitenhän ilmaisisin sen loukkaamatta ketään? Tuskin mitenkään. Minulle tuli tunne, että olin seuraamassa näytelmää, jossa kukaan ei ole oikeasti valmis joustamaan omasta mielipiteestään, ketään ei oikeasti kiinnosta tietää heränneisiin kysymyksiin vastauksia ja omaa mielipidettä vastustavat kannanotot kuitattiin henkisillä silmien pyöräytyksillä. Tiedättehän. Sellaisilla, joita jokainen kuudesluokkalainen tyttö osaa tehdä erittäin taitavasti.

Ja kuten ehkä arvaatte, inhosin viime vuonna kaikista eniten juuri noita kutosluokkalaisten tyttöjeni silmien pyöräytyksiä. Vaadin viime vuonna kutosiltani suullista palautetta silmien pyörittelyn sijaan ja vain harvalla oli oikeasti kanttia antaa suullista palautetta. Melkein poikkeuksetta vastaus kysymykseeni silmien pyörittelyn suhteen oli: "Eeeeei mulla mitään asiaa ooo.."

Olen nyt tyydyttänyt uteliaisuuteni yhdistystoiminnan/politiikan suhteen. Se oli juuri sellaista mitä kuvittelinkin sen olevan. Ja jatkossa saa olla aika perkeleen merkittävä tapaus - oli kyse ihan mistä tahansa yhdistyksestä- , että menen ihan paikanpäälle sitä todistamaan. Ei tälläistä koko illan kestävää vitutusta viitsi ihan tahallaan itselleen hankkia.

...ja ei, minä en ole missään leirissä. Haluaisin uskoa olevani Emilia Kainulainen, aikuinen ihminen, joka pystyy päättämään asioista ilman, että joku muu kertoo minulle, miten minun pitää asioista ajatella. Minä en ole juuri sinua tai sinua tai sinua vastaan enkä tarkoita henkilö 1:llä juuri Sitä tai Sitä tai Sitä tyyppiä vaan tarkoitukseni on tuoda julki, miten typerältä koko keskustelu juuri henkilökohtaisesti minun korviini kuulosti.

...ja ei, minä en halua ryhtyä muuttamaan Vesikoirat ry:n toimintaa yhdistysaktiivin tai hallituksen jäsenen ominaisuudessa. Tämä kokous osoitti, etten millään tavalla halua olla osallisena vallankahvassa, sillä siinä on se vaara, että ryhdyn itse suoltamaan sontaa sinisistä ja punaisista villapaidoista ja se olisi ehkä pahin mahdollinen kuviteltavissa oleva skenaario oman tulevaisuuteni suhteen. Olen se tyhjänpäiväinen rivikansalainen, joka ainoastaan määkii nurkasta, miten typerästi asioita hoidetaan.

Ja sen itselleni suon.

Ugh, olen puhunut.

---

Yölenkillä keksin, mikä minua tässä kaikessa eniten turhauttaa. Miksi olen yhä edelleen pettynyt kokouksen kulkuun. Ja se syy on tämä: Valtaa käyttävissä tilanteissa keneenkään ei voi luottaa. Jokainen tilanteessa ajaa jotain asiaa ja jonkun etua.

Ja aniharvoin se asia on yhteinen hyvä, koska sellaista kuin yhteinen hyvä ei ole olemassakaan. Niinpä jokainen hymähdys, jokainen kysymys, jokainen vastaus, jokainen henkinen silmien pyöritys, jokainen hiljaisenakin istuva ihminen ajaa tilanteessa jotain asiaa. Ja koska yhdistystoiminnassa tämä rehellinen syy toimintojen taustalla kerrotaan suurelle yleisölle vain pakon edessä, jää suuhun vain karvas epäluulon maku.

Miksi tuo halusi kysyä juuri tuota asiaa? Halusiko se saattaa tuon naurunalaiseksi tai muutoin epäsuotuisaan valoon?
Miksi tuo hermostui juuri tuosta kysymyksestä? Kenen puolella se on?
Miksi tuo halusi vastata juuri tähän? Siksikö, ettei tuo toinen vastaisi ohi suunsa?
Miksi tuo pohjimmiltaan haluaa, että ryhdytään rotujärjestöksi?
Miksi tuo toinen selvästi haluaa, että ei ryhdytä? Mitä se mielipiteellään tavoittelee?

Onpa ihan älyttömän viihdyttävää pohtia moisia kysymyksiä.

Ei oikeasti ole.

kih kih kih kih

2010-05-21T08:44:00.002+03:00

Noki sai eilen tuomion, että se on plösö. Läski. Pullero. Khihihi. ;)

Tai no. Ei Heidi sitä ihan noilla sanoilla ilmaissut, mutta vähän sillä tavalla kautta rantain totesi Nokin "kasvaneen" sitten viime näkemän.

Vyötäröä Nokilla ei ole nimeksikään ja Kolaan verrattuna se näyttää tankilta. Ja tämä johtuu puhtaasti siitä, että Noki syö nyt ihan eri tavalla kuin aiemmin. On aika hankalaa arvioida tarvittavan ruuan määrää, mutta nyt Nokin ruokamäärää pienennetään ja yritetään löytää kadonnut vyötärö. ;)

Patovet kertoo

2010-05-19T18:08:00.002+03:00

Tutkituissa näytepaloissa todetaan perifollikulaarisesti ja perivaskulaarisesti sijoittuva pyörösoluinen tulehdus sekä ylädermiksen lisääntynyttä sidekudosmuodostusta. Karvanjuurifollikkelit ovat kasvuvaiheessa ja niihin liittyy normaalit talirauhaset. Näytteessä ei todettu aktiiviseen tulehdus- tms. prosessiin viittaavaa. Todetut muutokset ovat epäspesifisiä ja tyypillisiä parantumisvaiheen arpeutumiselle, esim. parantumisvaiheen pyodermaan liittyvänä.

Tutkimustulos: parantumisvaiheen pyoderma
-------------------------

Semmoista jargonia. Eli tulehdushan se.

Yksi ainoa kysymys tästä lausunnosta herää. Lapussa lukee: "Tulopvm: 29.4." ja "Valmis pvm: 1.5.2010." Miksi helvatussa tulosten minulle saaminen kesti valmistumispäivämäärän jälkeen yli 2 viikkoa?

>8I

tulokset tulivat

2010-05-18T15:53:00.002+03:00

Kuonossa oli bakteeritulehdus, joka oli villiintynyt raapimisen aihettamasta haavasta, eikä viitteitä autoimmuunipulmiin löytynyt. Eli toisaalta hienoa ja mahtavaa, mutta toisaalta ollaan jälleen lähtöpisteessä. Noki ei kylläkään ole taas viimepäivinä rapsutellut itseään normaalia enempää. Siirryin kortisonissa puolikkaaseen tablettiin joka toinen päivä. Saa nähdä, ilmeneekö kutinaa taas, kun annos putosi.

----

Tänään postissa tuli uusi 7F-terä Osteriin. Surrurrur ja herra Piksu pääsi pitkäksi rehahtaneesta turkistaan suit sait sukkelaan. Naaman kohdalla Piksu ilmoitti, että "EN OTA NAAMATRIMMIÄ KIITOOOOOOOOS", mutta ikävä kyllä trimmi-ihmisen ominaisuudessa en ottanut toivetta huomioon. Pienehkön painin ja otsaa pitkin valuneiden hikipisaroiden jälkeen Piksun kuono oli kuin olikin lyhyessä trimmissä. Ei jumankekka istu minun käsitykseeni itsestäni, että jättäisin homman kesken ja näin ollen piskin naaman ajelematta jos piskille tulee mieleen ajatus "mun naamaan et koske!" ;) Niinpä otin Nokin jalkalukkoon polvieni väliin ja ajelin naaman sen suuremmin kyselemättä. Hikihän siinä tulee, mutta urheilu on terveellistä, vai miten se meni? :D

tarina pallon pesemisestä

2010-05-16T18:44:00.002+03:00

tarina jakamisesta

2010-05-16T18:34:00.003+03:00

metsästyskoirani

2010-05-15T09:04:00.003+03:00

Urheat metsästyskoirani pääsivät tutustumaan ikkunaan lentäneeseen pyyhyn. Urheat metsästyskoirani reagoivat kuolleeseen tipuun juuri niin kuin urheiden metsästyskoirien kuuluukin.

Eivät suostuneet maanitteluillakaan tulemaan ensimmäisen nuuhkaisun ja pikaisen etäisyyden ottamisen jälkeen lähellekään. Eivätkä edes sitten, kun pyy jätettiin mökin kulmalle pötköttämään. YÖK MIKÄ PYY, sanoivat urhea metsästyskoirakaksikko Noki&Kola.

mökillä

2010-05-13T18:59:00.004+03:00

Kolan uimakoulu avasi ovensa.

Kato tuolla on toi keppi!

NONI SIT VAAN ALAT UIDA.
Hyppy johti Nokin ensimmäiseen uintikokemukseen.

Ja nyt Pomppu on pieni vesihäntäpotilas ja Piksu on uinnin hurmoksesta rättipoikkiväsy. Se siis sai uinnin ideasta kiinni oikeastaan ihan välittömästi. :)

omatoimiagilityä

2010-05-10T15:33:00.003+03:00

Maanantait ovat minulle siitä hyviä päiviä, että töistä vapautuu jo kahdeltatoista. Niinpä on jo kahtena maanantaina käyty Ojangossa omatoimisesti harjoittelemassa.

Kolan kanssa maanantaiden teema on kontaktien ja keppien harjoittelu.

Ensin harjoiteltiin kontakteja keinulla ja sitten A:lla. Molemmissa sain Kolan pystähtymään kontaktin loppuun yllättävänkin hienosti! :O Kola tarvitsee kyllä vielä namialustaa pysähtyäkseen tarkasti oikeaan paikkaan, mutta sentään pysähtyy ilman, että minä seison kädellä vieressä osoittamassa, että TÄHÄN PITÄIS PYSÄHTYÄ!

Tämän jälkeen harjoiteltiin keppejä ja erityisesti kepeiltä sen oikean aloitusvälin löytämistä. Tuloksena on kädessä iso mustelma, sillä Kola "hieman" turhautui, kun naksutin ei naksahtanutkaan mistä tahansa keppien kanssa sähläämisestä. ;) Muutenkin Kola kiihtyy kepeistä jostain syystä ihan hillittömästi eikä meinaa millään malttaa keskittyä tekemiseen vaan lähinnä karjumiseen.. Tekniikka alkaa kuitenkin sikäli parantua, että Kola kykenee suorittamaan keppejä, vaikka olisin siitä 1-2 metrin päässä sivusuunnassa eli se ei tarvitse minua enää ihan viereen ohjaamaan oikeisiin väleihin.

Nokin kanssa toistettiin eilistä treeniä. Noki meni taas hyppyneliötä hienosti ja pöytä oli yön aikana muhinut aivojen sopukoissa ja sujui tänään vielä eilistäkin paremmin. Noki irtosi myös hyppy-putki-hyppy-putki -sarjassa hyvin namialustalle ja malttoi jättää alustalle pistämäni uuden namin seuraavaa suoritusta varten sarjan loppupäähän odottamaan.

Sivulle tulot sujuvat agilitykentällä yhtä hyvin kuin iltapalan kanssa eli suorastaan täydellisesti. Noki tulee kuin rasvattu salama perusasentoon ja pysyy paikoillaan odottamassa, vaikka kävisin kaukanakin tekemässä etukäteisvalmisteluja suoritusta varten.

JA SE EI ROUSKI KÄSIINI MUSTELMIA! >8I

;)

välillä jotain iloistakin

2010-05-09T20:04:00.003+03:00

Tänään käytiin taas Sannan agilitytreeneissä Nokin kanssa. Paikalla oli äitienpäivästä johtuen (?) vai puolet koirakoista, joten saatiin treenata oikein urakalla. :) Päivän teemana olivat ohjauskuviot (valssaus, takaaleikkaus, persjättö, sylikäännös), irtoaminen ja hyppytekniikka sekä uutena esteenä rengas.

Hyppyneliössä harjoiteltiin ensin erilaisia ohjauskuvioita. Noki irtosi minusta hienosti kahden hypyn yli namialustalle. Nokia ei häirinnyt lainkaan takaaleikkaus. Valssauksen kohdalla tein epähuomiossa persjätön, koska en hallitse edelleenkään kroppaani. Sitten sain kyllä tehtyä valssauksenkin ja lopulta oikeassa kohdassa persjätönkin. Lopputunnista kieputin Nokia hyppyneliössä takaakierroilla kaikkien neljän hypyn takaa ja se sujui kuin tanssi! :O

Noki teki kuvion mielestäni huomattavasti paremmin kuin Kola koskaan, sillä Noki ei käytä aikaa ja energiaa riehumiseen vaan keskittyy tosi nätisti seuraamaan, mitä ohjaan sen milloinkin tekemään. Toki Nokilta puuttuu vielä sellainen räjähtävä into ja vauhti sekä sisäinen rakkaus lajiin, mikä Kolasta loistaa treeneissä. Mutta kyllä se sieltä varmasti vielä tulee. Luotan siihen. :) Ja onhan Nokia paljon helpompi ohjata, kun se kuuntelee ja malttaa seurata ohjeita.

Omatoimipisteessä harjoiteltiin eteen irtoamista. Suorassa linjassa olevat hyppy-putki-hyppy-putki -radanpätkässä Noki malttoi mahtavasti jättää namialustan odottamaan ensin hypyn taakse, sitten hyppy-putken taakse ja lopulta koko neljän esteen taakse. Ja se suoritti minusta irroten lopulta hienosti koko homman.

Rengasta treenattiin Meten (tai ehkä paremminkin Meten omistajan;) kanssa tiiminä. Noki sujahteli renkaasta läpi - ja onhan se sitä treenannut Hakkilan hallissakin muutamia kertoja.

Kontakteja tehtiin myös lyhyesti omatoimitreenauksena. Noki osaa kiivetä ensin vauvapuomille, istua odottamaan namialustan virittelyä ja hölkytellä sitten 2on2off -tyylillä napostelemaan namia. Se ei tarvitse minua saattamaan vaan osaa ottaa kontaktin oikein, vaikka jäisin sen taakse seisomaan.

Hyppytekniikkapisteessä Sanna kertoi, että Noki osaa sijoittaa ponnistuksensa niin, että se lentää matalana kaarena matalien muurinpalasten yli ja ponnahtaa korkeamman kaaren normaalien esteiden yli. Eli sillä on jotakin hajua siitä, miten hyppyihin kannattaa ponnistaa. Hyvä hyvä.

Kaiken kaikkiaan treenit sujuivat suorastaan erinomaisesti. Erityisen paljon ilostuttaa se, että Noki osaa odottaa vuoroaan hiljaa sivussa. Tämä on ihan uusi juttu, sillä aiemmin Noki karjui kuin hullu, kun jätin sen aitaan kiinni yksin. Tietenkin myös yhdessä tekeminen paranee kerta kerralta. Noki kuuntelee, tulee sivulle paremmin kuin tokotreeneissä keskimäärin, malttaa odottaa lähtökäskyä ja palaa luokseni (ellei apuohjaajalla ole käsissään esim. saksanhirveä..;) esteiden suorittamisen jälkeen.

Hyvä Noki!

argh.

2010-05-09T13:48:00.003+03:00

Pienennetty kortisoniannos sai kutinan palaamaan. Noki raapi kaulaansa punaisen alueen ja viime yö meni taas tötterö päässä..

Voi ärsytyksen määrää jälleen. Tulosten saamisen jälkeen on pakko kokeilla jotain uutta, jos patologin lausunto ei kerro mitään ratkaisevaa. Raakaruokinta? Eliminaatiodieetti?

NokiKola lääkärissä

2010-05-07T16:25:00.004+03:00

Noki ja Kola tassuttelivat rentoina (jos Kolasta kyseistä adjektiivia voi koskaan käyttää..;) lääkäriasemalla. Nokia ei edelliskerran rauhoituskeikka näyttänyt painavan yhtään ja Kolakaan ei ottanut käytännössä lainkaan "kierroksia" sille tutusta odotushuoneesta. Vuoro tulikin oikeastaan heti - tosin sitä ennen Noki olisi ehdottomasti halunnut tervehtiä odotushuoneessa valjaissa ollutta kissaa ja Kola kiroili hiljaa ällöttävälle katille.

Noki nostettiin pöydälle ja siltä lähtivät tikit, vaikka ukkeli itse olikin sitä mieltä, että tikit voisi ihan hyvin jättää ottamatta pois. Pienen hali-/painiotetuokion jälkeen tikit tippuivat kuonolta.

Mutta tuloksia oli ihan turha vielä tiedustella. Ne eivät ole vielä tulleet. :( Voi pettymyksen määrää ja laatua. Lääkäri lupasi soitella heti, kun tulokset vihdoin saapuvat.

Kolan vuoro tuli ja nostin senkin pöydälle. Kerroin, että tämä on sellainen pieni myrskypilvi ja vastaukseksi sain kysymyksen, että "saako sen naamaan koskea?" No saahan sen naamaan koskea. Lääkärissä käsittely ei aiheuta Kolassa mitään muuta reaktiota kuin jättimäisen laajat pupillit, sillä Kolaa ei ällötä sen oman naaman korkeudelta tuleva käsittely. Sitä ei ällötä, mutta joka tapauksessa on se on täysin lähtövalmiina, jos tarve tulee. Eli se näyttää rennolta, mutta silmät paljastavat totuuden.

Kola seisoi "rentona" suolapatsaana ja leikki leikkiä "jos en katso tuota ihmistä, sitä ei ole olemassakaan", toisin sanoen Kola ei reagoinut millään tavalla hampaiden ja korvien katsomiseen, vatsan käsittelyyn tai hännän alle kurkkaamiseen. Myöskään rokotus ei saanut ukkelia edes räpäyttämään silmiään.

Lopulta oltiin valmiita.

Kotiin viemisenä sain ohjeen siirtyä lääkitsemään Nokia puolikkaalla Prednison5mg -kortisonitabletilla aamuisin. Annos siis puolitettiin jättämällä illan puolikas pois.

Katsotaan, mihin se johtaa.

liitelyä

2010-05-05T23:15:00.005+03:00

Tänään treenattiin keppejä, eteen lähettämistä ja haltuunottoa. Välillä sujui paremmin ja välillä huonommin. Videokoosteesta tuon näkee. :)

agilityä ja jakomäkeilyä

2010-05-02T20:54:00.005+03:00

Tänään harjoiteltiin Nokin kanssa kertauksena takaakiertoa, putkea ja hyppyä. Uutena asiana tuli kontaktien opettaminen "vauvapuomilla" ja keppitreenien startti kujakepeissä juoksentelemalla. Noki oli ihan su-per-in-nois-saan. Se ei tainnut edes harkita missään vaiheessa, että menisi härkkimään muita koiria. Se pomppi ja hääräsi kanssani ja ilmiselvästi piti siitä, mitä oltiin tekemässä. Noki sinkoili putkeen/takaakiertoon ja kynsivallini lähes tirskuivat verta, kun ahmatti tuli noutamaan palkkaansa hyvin tehdyn työn jälkeen. :)

Treenien jälkeen suunnattiin Jakomäkeen Katjan, Raimon, Annan, Miikan, Main ja hm... yli kymmenen koiran ja yhden dalmatialaisen voimin. ;) Kola sinkosi hiekkakuoppien uimarannalle ja siitä näki, miten kovasti se halusi uimaan. Ja sinnehän se mulskahti. Kola polski koko sen ajan, kun seistiin rannalla. Kolasta loisti se, miten kovasti se uimisesta pitää. :)

Kameran takana tällä kertaan Miika. Loput kuvat täällä.

Ensimmäisenä kuva-arvoitus. Kuka mahtaa tässä kuvassa sukeltaa ensimmäistä kertaa elämässään?

nenäongelmaisten vappu

2010-04-30T17:42:00.000+03:00

"Sun nenässä on joku ongelma."
"Niin sunkin."

kevätkauden päättäjäistreenit

2010-04-28T22:36:00.004+03:00

Tänään päättyi agilitytreenien kevätkausi ja ensi viikolla alkaa kesäkausi. Niinpä pidettiin kauden päättymisen kunniaksi virallisen epäviralliset ja erittäin ryppyotsaiset agilitykilpailut. Ensin toki harjoiteltiin kilpailua varten. Käytiin läpi radan esteet 1-5 ja sitten esteet 4-10. Viitosen ja kuutosen välissä tein jotain pyöritystä, ehkä valssia. Se ei meinannut ensin osua millään kohdalleen, vaan Kola katosi ihan kirjaimellisesti. En nähnyt piskiä moneen pitkään sekuntiin, kun se seikkaili selkäni takana häviksissä.

Lopulta päästiin suorittamaan - kuten jo mainitsin, erittäin vakavahenkisesti - koko rataa. Oltiin Kolan kanssa viimeiset osallistujat ja oltiin saatu seurata muiden suorituksia. (MWHAHAH >8) Jokainen koirakko sai kisassa muutaman suorituksen aikaa löytää se paras tulos. Kola sössi aluksi. Tai no. Minä sössin ja ohjasin sitä liian vahvasti kutoselle jo putkesta, joten Kola meni ohi vitosesta. Sitten meni ohi myös seiska, kun Kola oli jo lukinnut itselleen putken.

Kolmannella kerralla saatiin nollarata ja ajaksi 12 sekuntia. :O Huikeaa!

Voittajia ei julkaistu, mutta väittäisin, että jokainen osallistuja voitti oman ryhmänsä. Nemi voitti medien ja narttujen ryhmän, Remppu voitti uusien mutta jo todella kehittyneiden harrastajien ryhmän ja Kola voitti rakettimoottoriryhmän!

Lopuksi treenattiin Kolan kanssa keppejä. Pystyin jättämään käsiohjauksen kokonaan pois ja vain kulkemaan Kolan edellä itse peruuttaen. Kola siis tietää, mitä keppien suorittaminen tarkoittaa! Ai-van mah-ta-vaa!

Ja ihan vihoviimeisenä Annina otti kainosta pyynnöstäni kisaradan vielä kertaalleen Kolan kanssa. Ihan pikkuisen oli kakka omistajalla housussa, kun jännitti niin paljon, miten Kola työskentelee "vieraan" ohjaajan kanssa. Annoin Kolan pallon Anninalle ja sinne ne menivät. Kola meni Anninan viereen perusasentoon ja Kola seurasi radalla hienosti Anninan ohjausta. Joku sösselö siinä aluksi tuli, mutta sitten Annina tosta noin vaan juoksutti Kolan läpi radasta. Näytti aika helpolta.. ;) Siitä on kai hieman apua, kun osaa juosta. Ja käyttää kroppaansa. Ja ääntä.

Huoh... ;)

kännissä.

2010-04-27T16:26:00.003+03:00

Saa nähdä, tuleeko Nokille paha krapula tämän päiväisestä rauhoituksesta. Piksu on vielä ihan hitaalla ja nukkuu tötterö päässään pahimpia jurreja pois sohvan nurkassa.

..Mamman teiniördääjä..

Kuonon päältä otettiin jo irtoilemaan ryhtyneet ruvet pois ja niiden alta paljastui sileä vaaleanpunainen iho. Siitä tohtoritäti leikkasi pari viipaletta näytteitä patologin tutkittavaksi. Tulokset saan kuulla viimeistään ensi viikon lauantaina, kun menen poistattamaan Nokilta kaksi tikkiä kuonon päältä.

Huomisesta alkaen kortisoniannos pudotetaan nykyisen kahden sijasta yhteen tablettiin aamulla ja illalla ja siitä vielä lisää hiljalleen kohti sitä hetkeä, että eloa ilman kortisonia päästään taas kokeilemaan. Toivottavasti annosta pudottamalla päästään eroon tästä ikävästä lirittely&juomissivuvaikutuksesta.

Noki käyttäytyi lääkärissä jälleen mallikkaasti: tallusteli sisään häntä heiluen, antoi tutkia itseään ja kellahti piikin saatuaan melkein heti lattialle elämän hitautta pohtimaan.

RUUTU!

2010-04-26T20:03:00.003+03:00

Oltiin tänään treenailemassa Roopen ja Rosan seurassa tokojuttuja. Ärrien (R&R) omistaja oli tuonut paikalle tötsät, joten ihan hetken tuotteena päätin kokeilla, miten Kolalle voisi opettaa ruutuun menoa. Alkupohdinta omistajien kesken johti siihen, että menin kiljumaan tötsien keskelle kuin järjetön ja lopulta annoin Kolalle käskyn "ruutu". Kola tuli luokseni, mutta jäi sellainen olo, ettei Kola tiedä, mitä se ruutu-käsky tarkoittaa, kun kyse on luoksetulosta.

Niinpä otin käyttöön seuraavan tekniikan. Jätin Kolan istumaan kauas ruudusta, vein pallon ruutuun, palasin Kolan luo ja annoin käskyn "ruutu". Sinne meni. Vapautin Kolan heti, kun se tuli ruutuun. Tein tätä harjoitusta muutamia kertoja. Sitten kävin ruudussa ja muka jätin sinne pallon. Annoin Kolalle käskyn. Kola lähti vasta toisella käskyllä käsimerkin avulla. Mutta sinne se kuitenkin meni. :O

Mentiin lähelle ruutua ja lähetin Kolan uudestaan ilman pallon viemistä ruutuun. Kola meni ruutuun. Wau. Tein muun treenaamisen jälkeen uudestaan samaa harjoitusta. Ensin vein pallon oikeasti ruutuun ja sitten jätin viemättä. Kola meni ruutuun. Sanoinko jo: wau. Eikä Kola siis tarvinnut sitä hämäystä, että minun pitäisi käydä muka-jättämässä pallo ruutuun. Se tiesi, että pallon on minulla ja se meni siitä huolimatta ruutuun. :O

Kola on kyllä sikäli aivan täydellinen treenattava, että se palkkautuu jo ihan pelkästä tekemisestä. Siitä näkee, että se haluaa ymmärtää ja oppia ja miellyttää minua.

Ihku Pomppu.

ihan pihalla

2010-04-26T17:26:00.004+03:00

Mauri Muurahainen kavereineen on herännyt talvihorroksesta.

Pylly vasten pyllyä pum pum.

"Kato tällee tää on ihanaa PLÄT PLÄTS!"

Kola: "KATO TÄÄ VESI POREILEE KUN SINNE PUHALTAA PROLLLLLLLL!"
Noki: "Hyi hitto."
Noki Hienohelma ei oikein ole tajunnut, mitä hienoa siinä on, kun tassut kastuu. Niinpä se märässä metsässä suunnittelee pitkiä aikoja reittivalintojaan, jottei joutuisi kahlaamaan. Kola sitä vastoin tänään tajusi, että metsässä voi melkein uida. Ja voi sitä riemun määrää. :)

Piksu liitelee

2010-04-25T19:48:00.002+03:00

Tänään päästiin aloittamaan estetreenit agilityn saralla. Aluksi kokeiltiin pöydän suorittamista. Se olikin Nokille ihan vieras juttu. Mutta kuten arvelinkin, Noki suhtautui itselleen uusiin esteisiin erittäin tyynesti eikä varmaan edes tajunnut, että kyse oli sille uudesta jutusta. Noki pomppasi pöydälle, istui alas ja pysyi siinä niin kauan kunnes annoin käskyn jatkaa matkaa. No niin. Pöytä siis sujui erittäin mallikkaasti.

Välihetkinä treenattiin takaakiertoja ja se sujuikin mitä mainioimmin. Ensimmäistä kertaa kokeiltiin kiertämistä ihan oikeiden hyppysiivekkeiden kanssa. Eipä hetkauttanut pikku-ukkoa tämäkään asia. Noki kiersi hienosti kahdeksikkoa siivekkeiden ympärillä.

Seuraavaksi Sannan johdolla harjoiteltiin putkea. Sanna tiedusteli, että ollaanko treenattu putkea aiemmin. Ollaan kyllä tehty putkea Kolan treeneissä, mutta en ole putkea mitenkään Nokille "opettanut". Niinpä vastasin, että todennäköisesti Noki kyllä menee putkeen, mutta ei luultavasti tiedä yhtään, mitä käsky "putki!" tarkoittaa. Väärin meni se arvelu. Noki tietää itse asiassa erittäin hyvinkin, mitä putki tarkoittaa. Sanna neuvoi harjoittelemaan erilaisia putkeentulokulmia kentän omatoimipisteessä.

Omatoimiputkitreenissä vaikeutin suoritusta ensin lisäämällä vain vähän kulmaa putkeen tuloon. Lopulta putkeentulokulma oli niin suuri kuin se vain voi olla, eli lähetin Nokin 180 astetta "väärästä" täysin sokeasta kulmasta. Ja sinnehän se Noki meni. Ihan oikein putkeen. :)

Harjoiteltiin myös hyppyä, joka oli Nokille myös ihan uusi juttu. Ollaan tutustuttu kyllä siivekkeisiin, mutta riman yli astuminen on uutta. Kutsuin ensin Nokin hypystä yli. Lopulta lähetin Nokin namia pitävän Sannan luo. Nokille ei ollut haastetta irrota minusta namin perään. YlläTYS.. ;)

Liitely Nokin kanssa on ymmärrettävästikin hyvin erilaista kuin rakettispagetti-Kolan kanssa. Mutta varmaan tähänkin tulee räjähtävyyttä, kun saadaan hommasta kiinni.

KIERRÄ!

2010-04-24T19:55:00.005+03:00

Ollaan Piksun kanssa harjoiteltu takaa kiertämistä nyt pari viikkoa hieman aktiivisemmin. Ja hyvinhän se jo sujuu. :) Piksu on selvästi ymmärtänyt, mitä "Kierrä!" -käsky tarkoittaa ja osaa soveltaa sitä erilaisiin kohteisiin erilaisissa paikoissa.

Tänään tehtiin ensin ihan tavallista puun kiertämistä. Sen jälkeen aloin kierrättää kahden puun ympärillä kahdeksikkoa ja vaihdoin ohjaavaa kättä välissä. Sekin sujui tosi hienosti ottaen huomioon, ettei olla käden vaihtoa tuossa yhteydessä vielä harjoiteltu kertaakaan! Toiseen suuntaan käden vaihto oli jostain syystä Piksulle (tai minulle... huoh.. ;) hankalampaa, mutta saatiin sekin sitten kyllä kertaalleen onnistumaan. JA minä tajusin lopettaa siihen onnistumiseen treenaamisen! Hyvä minä.

Testasin myös sitä, miten Noki suhtautuu siihen, että käsken sen kiertää hirmu paksun koivun, jonka kiertämisessä todellakin joutuu kiertämään eikä vain pelkästään tekemään 180 asteen käännöstä. Noki näytti ensin siltä, että "mitä ihmettä pitäisi kiertää..?" mutta epäröiden se sitten kuitenkin kiersi koivun!

Tosi kivaa, että on löytynyt tälläinen "uusi" juttu, jonka kautta voi treenata agilityä myös muualla kuin agilitykentällä. :) Eipä näitä tälläisiä treenaustapoja oikein osaa ilman ohjausta keksiä.

-----

Piksun lempinimivarasto sen kun jatkaa laajenemistaan. Ihan huomaamatta Piksu on lyhentynyt Pikuksi ja Piku muuttunut Tikuksi. Tämä siitä syystä, että "Pikupikupiku!":n huutaminen on huomattavasti haastavampaa kuin "Tikutikutiku!":n huutaminen. :D

Välillä poikia kutsuttaessa käytössä ovat myös hyvin epäloogiset Tiksu ja Tomppu.

Jos koiralla on joku raja siinä, miten monta sanaa se kykenee pienillä aivoillaan oppimaan, niin meidän taloudessa tuo raja tulee vastaan varmaan ihan vaan pelkkien lempinimien ansiosta. ;) Nokin sanavarastoon ei varmaan Piksun, Pikun, Tiksun, Tikun, Nokin, Pokin, jne... lisäksi mahdu kuin "Istu!" "Maahan!" "Sivulle!" ja "Kierrä!" Mutta noilla käskyillähän sitä jo melkein selvitäänkin esim. tokon alokasluokasta. :D

-----

Tänään käytiin Nokin kanssa kokeilemassa myös sitä, miten sosiaalinen otus tuosta pikku-ukosta onkaan kuukausien aikana tullut. Suunnattiin nimittäin kahteenpekkaan Leppävaaran raittikarnevaaleille. Kojuja, tuoksuja, ihmisiä, tungosta, lapsia, vanhuksia, ilmapalloja, musiikkia...

Aluksi Noki olisi halunnut tutustua kaikkeen ja nuuskia kaikkea. Pidin sen kuitenkin ihan lyhyellä hihnalla, jotta se oppisi olemaan ahnetimatta kaikkea tutustuttavaksi. Aika nopeasti Noki alkoikin kulkea ihan jalkani vieressä hihna löysällä. Se ei ahdistunut tungoksesta yhtään pienintäkään vähää. Sitä ei myöskään haitannut, että iso pullea setä yhtäkkiä yllättäen kurkottui keskeltä väkijoukkoa taputtelemaan Nokin päälakea. Nokilla ei siis näyttäisi ainakaan vielä (- ja toivottavasti ei koskaan -) ole mielestäni perroille kovin yleistä epäileväistä suhtautumista miehiä kohtaan. Noki ei tee eroa miesten ja naisten välillä. Eläinlääkäriasemallakin se tiistaina kiipesi kahdelle jalalle moikkaamaan vastaanotolle saapunutta pitkää miestä.

Noki ei myöskään näytä kaipaavan Kolaa henkiseksi tueksi uusissa tilanteissa vaan se kulki karnevaalialueen läpi häntä pystyssä ja itseluottavaiselta näyttäen. :)

uusi päivä, parempi nenä

2010-04-22T22:25:00.003+03:00

Kolme päivää kuonon räjähtämisen jälkeen Nokin naaman rupi on rutikuiva mötikkä, joka näyttäisi katoavan niin nopeasti, että "paranemisen" melkein näkee. Paraneminen lainausmerkeissä siksi, etten oikein uskalla luottaa siihen, että Noki olisi vielä parantunut. Toivottavaa tietenkin on, että tiistain koepala kertoo, että paraneminen ylipäätään on mahdollista.

Noki on oma iloinen ja terhakka itsensä. Se ei ole kertaakaan pyrkinyt raapimaan naamaansa - ja muutenkin kaikki rapsuttelu on kadonnut. Kutinan katoamisen lisäksi ainoa muutos aikaan ennen naaman räjähtämistä on hirmuinen pissahätä. Herra Pissiliri kuseskelee minuuttikaupalla. Kirjaimellisesti. Varmaan jalka puutuu, kun herra lorottaa takajalka taivaisiin osoitellen. Toisaalta Noki ei aina jaksa kuseksia loppuun asti, vaan lähtee jo nuuskimaan ympäristöä ja tallustelee sinne tänne, vaikka hätä on vielä ihan kesken. Tohelo.

Viime yönä olin varustautunut herätyskellon avulla nousemaan kolmelta pissareissulle. Klo 02:35 heräsin tötteröpään kolisteluihin ja lorinaan. Olin arvioinut pissatauon ajan alle puolella tunnilla pieleen. Argh.

Äsken heräsin netin syövereistä siihen faktaan, että kusiluikku lorottaa käpälä kohti kattoa osoittaen pyykkitelineeseen. Onneksi tähtäys on epäkunnossa ja pyykit pysyivät kuivina.

----

Kyllähän tässä kovasti ihmetyttää, että mistähän tässä kaikessa loppujen lopuksi on kyse. Onko kutinalla ja naaman reaktiolla joku yhteys? Vai onko kyse vain sattumasta?

Onneksi Noki ei näytä tuntevan oloaan kipeäksi, joten koepalojen oton ja niiden tulosten saamisen odottelu ei tunnu niin kauhealta kuin se tuntuisi selvästi kipeän koiran kanssa.

uusi päivä, parempi mieli

2010-04-21T16:22:00.003+03:00

Huono kännykuva eiliseltä eläinlääkärireissulta:
Nenä on ihan auki ja pelkkää turvonnutta mössöä.

Kuva tältä päivältä. Mössö on kuivanut vuorokaudessa.

Noki on kulkenut tötteröpäänä eilisestä asti. Illalla tötterön sisältä kuului epätoivoista kitinää aika ajoin ja pelkäsinkin, että yöstä tulee piiitkä ja kitinän täytteinen. Väärin meni. Noki nukkui rauhallisesti tötterö päässä yön ja myös töistä kotiin tullessa vastaan saapui rauhallinen tötteröpää.

Suurin vitunvitunvittu -olo on siis taakse jäänyttä. Haava on alkanut parantua ja töissä muksut olivat erittäin mussukoita - erityisesti seiskaluokkalaiset teinini olivat niin ahkeria, että tällä opettajalla tuli hyvällä tavalla hiki.

Noki on jaellut tänä aamuna ja nyt päivällä tötteröstä päästyään Kolalle suukkoja kuin suukkokone. Kolaa nimittäin ahdistaa kovasti Nokin tötterö eikä Kola halua tötteröistä Nokia lähelleen törmäilemään ja tuuppimaan. Mutta tötteröstä vapautettu Noki sitä vastoin saa lupsutella herra isoherran huulia, silmiä ja korvia ihan miten paljon tahansa.

perjantai 13. päivä?

2010-04-20T20:27:00.006+03:00

Tänään kaikki on kyllä kaatunut niin perusteellisen niskaan kuin kaatua voi. Duunissa kevään huomaa kaikesta (-siis ikävällä tavalla-) ja kun työkiireen sekaan vielä sotketaan ylimääräistä ja erittäin epämääräistä epäluottamusta ja epäoikeudenmukaisuutta, niin johan alkaa panta kiristää päätä.

Ja kun tälläisen erittäin väsyttävän ja suorastaan turhauttavan työpäivän jälkeen saapuu kotiin, niin ovella odottaa verinen koiran kuono.

Siinä kohtaa meinaa ihan oikeasti kiehahtaa yli. Että piti tämäkin juuri tässä kohtaa tulla. On nälkä. Kiukuttaa. Kiroiluttaa. Ja siinä kohtaa taidan kiroillakin aika paljon.

Voi vitunvitunvittu, sanoi työkaverini tänään. Ja tähän tilanteeseen tuo lausahdus sopii kuin verinen nenä Nokin päähän.

Noki on siis päivän aikana repinyt naamansa ihan hirveään kuntoon. Noki on rapsutellut itseään koko ikänsä enemmän kuin Kola. Mitää muita oireita ei kuitenkaan ole, iho on kauniin vaalea, korvat kunnossa, tassuissa ei vikaa, ikenet ja huulet sileät ja kauniit, silmät normaalit, syö normaalisti, on pirteä, kakkaa normaalisti, jne jne jne. Niinpä asialle ei ole tehty sen kummempia.

No nyt rapsutus on räjäyttänyt naaman jauhelihamössöksi. Sallinette liioittelun tähän kohtaan.

"Otetaan koepala ensi viikolla, kun on saatu tulehdus kuriin", sanoi lääkäri. "Ei se syöpää sentään varmastikaan ole, mutta että saataisiin tietää, mikä autoimmuuniperäinen tuossa on kyseessä."

Ensimmäinen ajatus: "Ei syöpä. Okei. Hyvä ... sanoiko se "varmastikaan"? ... Siis voi kuitenkin olla?"

Ja seuraava ajatus: "Voi perse." Sana autoimmuuni tuo mieleen pelkkiä huonoja vaihtoehtoja, mutta on niitä kuulemma ihan "hyviäkin" vaihtoehtoja olemassa.

Nyt kotona makaa tötterö päässä väsynyt koira. Antibiootit ja kortisoni toivottavasti saavat naaman turvonneen vamman kuriin ja saadaan koepalan kautta jotain tietoa siitä, miten asiassa seuraavaksi edetään.

Voi että mua tympii. Tympii tympii tympii. Ärsyttää. Olen maailman ensiksi huonoin odottamaan asioita, joihin en itse kykene vaikuttamaan. Lisäksi surettaa katsella tötteröpäätä ja toki huolettaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Nyt olisi hyvä sauma tulla kertomaan vielä lisää huonoja uutisia vaikkapa töiden osalta. Varmaan tuuppaisin turpaan ensimmäisenä ja kyselisin lisää vasta sen jälkeen.

nokin liidot

2010-04-17T13:25:00.003+03:00

Tästä alkaa Nokin agilityura. Perjantaina oli ensimmäinen "sileä" treenikerta Lehtosen Sannan vetämänä. :) Tehtiin hallintaharjoituksia, leikittämistä ja käden seuraamista sekä takaakierron alkeita. Noki oli oppinut näköjään "KIERRÄ!" -käskyn jo ennen treenejä ihan yllättävänkin hyvin. Lisäksi yllätti se, että pystyin alkutohinoiden jälkeen pitämään Nokia vapaana ja se silti keskittyi tekemään minun kanssani eikä tainnut edes harkita lähtevänsä moikkaamaan muita pentuja! :O Edes vieressä omia harjoituksiaan tehnyt Misse Pilkkunen ei saanut Nokia siirtymään luotani.

Viikon päästä sunnuntaina on ensimmäinen estetreenikerta. Saa nähdä, miten Noki esteisiin suhtautuu. Veikkaan, että sen suhtautuminen on jotain seuraavanlaista:

"Kappas. Sellanen este. Jaahas."

ou jes.

2010-04-15T21:09:00.002+03:00

Tikotiko! Ja tokotoko!

Tänään Heidin tottistreeneissä pojat näyttivät parasta osaamistaan. :) Tai ainakin parasta työskentelyosaamistaan, jos nyt ei liikkeestä maahanmeno ollutkaan ihan kohdillaan. Kola haluaa jättää kyynärät ilmaan, koska siitä asennosta pääsee nopeammin hakemaan palkkapalloa. Tou. ;) No, sitähän sitten harjoitellaan, etteivät jäisi kyynärät ilmaan ja että Kola malttaisi rauhoittua maahan liikkeestä. Paikallaanmakuussahan se kyllä rauhoittuu. Se on Kolan ehdottomasti varmin liike.

Kola kuitenkin oli taas se vanha (? ;) hyvä Kola, joka rakastaa koko sydämestään yhdessä tekemistä. Sillä oli sopivasti kierroksia ja intoa. Se teki "kehääntulotarkastuksetkin" kuin vanha tekijä. Ei mitään pulmaa. Ei jännittymistä tai muuta. Kolan ilmeestä loisti se, että se jaksaisi tehdä kanssani ihan loputtomiin. Se odotti koko ajan uutta käskyä ja uutta haastetta. Tätä Kolaa minä rakastan. Tälläisen koiran minä halusin. Ja sainkin. Tosin sain paljon muutakin, mutta voiko mitenkään olettaakaan saavansa kaikilta osin täydellisen? :)

Tänään tajusin, että Noki on oppinut treenaamaan. :) (: Superia! Noki töllötti minua koko oman vuoronsa ajan. Se odotti myös käskyjä! Wau. Noki tosin sählää edelleen kovasti eikä tee tarkasti perusasentoja. Mutta siihenkin sain Heidiltä vähän kikkakolmosta testattavaksi. Ensi kerralla Noki saa ruokansa treeneissä, sillä "yllätysyllätys!" Nokin perusasennot ovat aamuisin erittäin napakoita ja suoria. Miksikö? No. Aamulla saa aamupalan vasta hyvän perusasennon jälkeen. Tietenkin.

..ahne pikkusika.. ;)

Noki teki hienosti paikallaanmakuuta ja pysyi rauhassa, vaikka liikuin ja kävin välillä piskin vieressäkin seisoskelemassa. Samoin sujui paikallaan istuminen. Myös liikkeestä maahanmeno alkaa muotoutua hiljalleen. Tässähän on edetty julmetusti parissa kuukaudessa.

Noki osaa nyt:

0 a) Tulla luokse.
0 b) Treenata.
1) Istua ilman käsiapua.
2) Mennä maahan ilman käsiapua.
3) Nousta seisomaan käsiavulla.
4) Pysyä maassa ja istumassa ainakin minuutin verran.
5) Tulla perusasentoon.
6) Tehdä ainakin jossakin määrin oikealle käännöksiä perusasennosta perusasentoon.
7) Mennä maahan liikkeestä. (Tosin ei seuraamisesta sentään, mutta vapaasta liikehdinnästä vasemmalla puolellani.)
8) Kiertää tolpan käsiavulla -> agilityä varten

Jee!

asentoja

2010-04-14T22:49:00.005+03:00

Lumikinosten alta löytyi urheilukentältä oikeita aarteita. Kaksi jääkiekkoa ja reikäinen jalkapallo viihdyttivät tänään poikia. Toki mukana oli myös puruluita evääksi, mutta Kola tykästyi jääkiekkoon niin kovin, että muotoili sen ihan uuteen uskoon.

P L U M P S !

2010-04-13T16:33:00.005+03:00

Lumet ovat sulaneet Leppävaaran urheilupuistosta. Niinpä olemme tehneet koirien kanssa paluun maisemiin nurmikenttiä kuluttamaan.

Urheilupuiston laitamilla virtaa leveä oja, jossa kuitenkin yleensä virtaa vesi maksimissaan vähän yli polven korkeudella. Nyt on toisin. Tulvavedet valuvat ihan mielettömällä vauhdilla pois puistosta ja arvioisin joutuvani seisomaan nenä vedenpinnan alapuolella, jos olisi pakko mennä tulvaojaan seisoskelemaan.

Siinä sitten huomasin, että tulvaojassa nököttää puunoksaan takertuneena jalkapallo. Ja johan sen siinä kohtaa tiesin, mihin tämä tulee johtamaan. Äidin ja isän äänet kaikuivat taustalla: "ÄLÄ MENE SINNE PUUNRUNGOLLE!" No en tietenkään kuunnellut noita ääniä, vaan lähdin tasapainottelemaan puulla. Keväthurmoksessa ajattelin, että "tämähän tuntuu ihan tukkisavotalta!"

No nyt tietenkin arvelet, että putosin ojaan. Väärin.

Tapahtui se seuraavaksi todennäköisin. Kola tuli apupoikana hakemaan palloa ja kun tartuin oksalla seisten ja pienemmistä oksista roikkuen jalkapalloon, Kola näki auttamishetkensä tulleen. Se ponnahti ojan reunalta ja P L U M P S ! Hetken aikaa Kolasta näkyi vain otsa, mutta hyvin nopeasti sain Kolan avustuksella tuupattua piskin takaisin rannalle. Hihitellen kehuin sankaria.

Oi voi, miten hieno mudalta tuoksuva koira! Oi voi, miten hienosti lensikään talviturkki ennen huhtikuun puoliväliä! Ihana koira, hyvä koira!

Viskasin jalkapallon Kola-sankarille ja se alkoikin riepotella saalista. Noki-poika hypähteli myös onnellisena ojan reunalla ja näytti siltä, ettei maailman huolet pain... P L U M P S !

Harppasin ojan reunalle ja taisin ehtiä nyt talviturkkinsa heittäneen Nokinkin avuksi. Hihkuen kehuin plumpsahtanutta koiraani, joka ei aiemmin olekaan päässyt kokeilemaan uimista. Ja miksipä aloittaisi uimisen helpommasta, kun voi kokeilla märkyyden määrää myös pyörteisessä ja vuolaasti virtaavassa ojassa.. ;)

Märkähepulin kourissa piskit säntäilivät pitkin nurmikoita ja Noki kävi vielä moneen otteeseen ojaa katselemassa, joten tuskinpa tuosta uimakeikasta jäi sen suurempia traumoja pienen vesikoiran mieltä raastamaan.

Olin ollut ihan varma, että se olen minä, joka sanoo PLUMPS, mutta väärin meni. Ja täytyy kyllä sanoa, että mielummin näin päin.

sun keppi on mun keppi

2010-04-12T15:22:00.004+03:00

Kolan vai Nokin keppi? Kolalla on parempi ote. Tällä kertaa.

UUUUPS MITÄ SILMÄNI NÄKEVÄTKÄÄN KOLALLA ON TAAS KEPPI, KIIRE KIIRE KIIRE

Pissi vaan ihan rauhassa, mä voin pitää tätä keppiä sillä aikaa!

KIITTI!

Mutta ei Kolakaan jää toimettomaksi, kun Piksu the Evil Pikkuveli on vienyt kepin. Kolan elämän yksi ainoista periaatteista ("koiran ei pidä viemän väkisin toisen koiran keppiä") estää ottamasta väkisin. Niinpä on käytettävä viekkautta.

tapa 1.
Odottaminen.
"En edes halua keppiäsi. Seison tässä vain siksi että haluan seistä juuri tässä."
(Todettu toimimattomaksi tavaksi.)

tapa 2.
Henkinen ahdistelu.
"Katsos, kuinka olenkin iso ja tulen tähän ihan lähelle nuuskimaan niin eikös alakin jo vähän puntti tutista ja tekeekin mielesi jo ehkä vähän irroittaa otettasi siitä kepistä eikös alakin!"
(Todettu toimimattomaksi tavaksi.)

tapa 3.
Kieriskely.
"Katsopas, kun tämä kieriskely on aika hirmuisen hauskaa! Taitaisi sinunkin tehdä mieli vähän kieriskellä, vai mitä! Voin samalla vahtia keppiäsi haukan katseellani, kun vähän kieriskelet heinäpellossa!"
(Todettu toimimattomaksi tavaksi - toistuvasti.)

Seuraavia kikkoja on myös testattu:
tapa 4.
Vahtimishuijaus.
"HAU. VUH! Katso pikkuveli tuolla taitaa olla jotain haukuttavaa! Menepäs vähän katsomaan!"
(Todettu välillä erittäinkin toimivaksi. Hämäsi hetkellisesti jopa omistajaakin, joka luuli, että heinikossa on jotain näkymätöntä haukuttavaa. Ei ollut. Vahtiminen loppui heti, kun pikkuveli meni halpaan.)

tapa 5.
Väkisin ottaminen.
"TÄNNE SE!"
(Todettu toimivaksi. Ainoa pulma tässä taktiikassa on se, että se rikkoo Kolan sitä yhtä ainoista periaatteista. Niinpä tätä taktiikkaa käytetään vain silloin, kun Piksu hetkellisesti löysentää otettaan tai laskee kepin maahan. Silloin ollaan periaatteen harmaalla vyöhykkeellä ja kepin voi joskus käydä pikaisesti nappaamassa itselleen.)

tapa 6.
Vaihtokauppa huonompaan -narraus.
"Katsopas pikkuveli, kun minulla onkin oikein TODELLA hieno lelu täällä katsohan vain, eikös olekin hieno!"
Pikkuveli pudottaa kepin ja tulee viemään röyhkeydellä isoveljen mainostamaa lelua. Yllättäen tämän lelun saakin isoveljeltä hirmu helposti. Ikävä kyllä samalla menettää vaihtokaupassa sen paremman äsken pudottamansa lelun.
(Todettu toimivaksi tavaksi - tosin vaatii sen, että on hämäyslelu käytettävissä.)

Lopputulos kerta toisensa jälkeen:

vesikoiran ydin

2010-04-10T13:46:00.002+03:00

Pohdiskelematon yleistysmielikuvani vesikoirista. Älä ota henkilökohtaisesti! ;)

voihan kevät.

2010-04-10T11:09:00.004+03:00

Poikapainia hyvässä hengessä. Keväisessä aamussa nauttivat niin koirat kuin omistajakin. :)

Piksu Airlines lähtökiihdytyksessä.

I'M IN HEAVEN!

keväiset onnenpojat

Target locked, part 1

Matin sanoja lainatakseni: "Piksulla on jotenkin hirmu pienet korvat!" Ja omia sanoja lainatakseni: "Kola on melkoinen Dumbo." Mutta molemmilla kuitenkin ON korvat! Todistettavasti:

Target locked, part 2

Target locked, part 3

Elämä on koiran parasta aikaa.

M U S T . K I L L .

noki - miehinen mies?

2010-04-07T18:50:00.004+03:00

"Noki menee varmaan ihan sekaisin naiseutuvasta Missestä!"

Kuvaisin tilannetta kuitenkin ennemmin näin: Noki suhtautui Missen kotkotuksiin kuin MIES konsanaan. "Mitä sä tunget sitä kankkua(/uutta - vai onko tuo edes uusi..? -mekkoa) siihen naaman eteen, kun tällä pupulla (/autolla) on tarkoitus leikkiä hampailla (/ajaa lujaa)?!!!"

nokin kehitys eräästä näkökulmasta

2010-04-04T23:24:00.002+03:00

Pääsiäisloman aikana on tapahtunut Nokin elämässä jotain merkittävää. Se on alkanut merkkailla.
(Saat kuvan suuremmaksi klikkaamalla sitä.)

(Tosin välillä Noki muistaa kyllä nostaa merkkailujalkaa, mutta muste taitaa olla kynästä loppu tai terä kuiva.)

pääsiäinen 2010

2010-04-03T11:53:00.004+03:00

Ennen mökille lähtöä harjoiteltiin Piksun kanssa vähän kotiagilityn merkeissä KIIPEEEE! -käskyä. ;)

Aloitettiin heti vähän hankalammista paikoista, ettei hommasta mene maku.

"EMMÄ OSAA NÄIT TIKKAIT HEI TULLA!"

Mökille oli tullut kevät. :)

Ensin lämmiteltiin vähän kiskomalla tyttöjä tukasta.

Sitten alkoi koko päivän kestänyt risusavotta. Pojat auttoivat puuhassa parhaansa mukaan.

Nyt ainakin omistajan lihaksenpaikkoja kolottaa ja koirat näyttivät risusavotan jälkeen kaikkensa antaneilta rättiväsyiltä. :)

HITTO ETTÄ ON HIKI - mutta ei haittaa, sillä aurinko paistoi lämpimästi koko päivän. 8)

poseeraavat pääsiäispojat

2010-04-01T13:47:00.005+03:00

"Ota kuva kun mä otan tälläsen söpön ilmeen, jooko!"

"Arvaa vielä toisen kerran, vietkö sinä tämän dinosaurukseni." (Ja veihän se. Tietenkin.)

kih kih kih hykertelyä

2010-03-31T22:32:00.003+03:00

..odo..ta...

...

PUTKI *RÄYRÄYRÄYRÄYRÄY*

TÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄLLÄ *RÄYRÄYRÄY*

HYPPY *RÄY*
HYPPY *RÄYHRÄY*
HYPPY *RÄY*

PUTTTTTTKIIII *hiljaisuus*

TÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ KIEEEEEEEE *RÄYRÄYRÄYRÄY*

TÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

HYPP HYPPPPP MENEMENEMENE HYPPPPP PUTKIIIIIII *RÄYRÄYRÄY*

No. Ei se ihan noin sujuvasti sitten oikeasti mennyt vaan huutojen välillä jouduin ohjeilemaan edessä seikkailevaa Kolaa käsillä ja varmaan jollain alkukantaisilla äännähdyksilläkin. Mutta tuota se agility on:
Karjumista ja juoksemista.

Olin ihan auttamattoman hidas siinä vaiheessa, kun piti kierrättää Kola esteen takaa ja sen jälkeen jatkaa rata loppuun Kolan kanssa samalta viivalta edeten. Eli lähdimme takaa kierretyn esteen jälkeen yhtä matkaa kohti seuraavia kahta hyppyä ja putkea. Kola ehtisi varmaan lausua runoja ja stepata esteiden välissä, kun minä löntystän seuraavaa estettä kohti. Ja koska Kola ei lausu runoja tai edes steppaa, se hyppii edessäni tasakäpälää ja yrittää ymmärtää, mitä sen seuraavaksi pitäisi tehdä.

Ja kyllähän sen Kolasta oikeastaan näki, että alkutreenien yksittäisten esteiden hinkkaus oli kerännyt Kolaan sellaiset turhautumisen kierrokset, että oli aika odotettavissa, ettei lopuksi tehty rata tulisi sujumaan kovinkaan rauhallisissa tai minua kuuntelevissa merkeissä.

On se semmonen. Tykki. Jutum.

Noki teki putkea, leikki uudella Berran karvapatukallaan ja opetteli kiertämään siivekettä. Hyvin sekin osasi!

Niin ja samalla se karjuu minulle.

Piksu < 3 Pomppu

2010-03-30T21:33:00.004+03:00

Kola on lopettanut ylenpalttisen Nokin astumisen. Tai eihän se Nokia suoranaisesti astunut, koska minä en jaksa katsella mitään eläinhomoprnoa vapaa-ajallani. ;)

Jäljelle on jäänyt silmiinpistävä _____________.

Arvaa mikä.

Mikä sana tuli ensimmäisenä mieleen?

Jos tuli joku tosi selkeästi mieleen, niin pistä kommenttia. ;)

Oikea vastaus on, että jäljelle on jäänyt silmiinpistävä ystävyyden läsnäolo. Kola on Nokin seurassa rennompi kuin koskaan. Se hakeutuu Nokin lähelle ja kestää Nokilta syöksyvää läheisyyttä. Kun tultiin tänään Nokin kanssa Kompassin tokotreeneistä kotiin, ovella odotti Nokia tervehtimään syöksyvä Kola. Nakkasin Nokin sisälle ja vaihdoin Kolaan, joka pääsi iltapissalle. Lyhyeltä 10 minuutin iltapissalta palatessa Kola syöksyi jälleen kyhnäämään Nokin kanssa.

Kola ei aiemmin ole hyväksynyt Nokia lainkaan häiritsemään uniaan. Nyt kaikki on toisin. Eilen illalla Kola käpertyi Nokin sänkyyn nukkumaan ja Noki käpertyi samalle patjalle. Samalle patjalle käpertymisiä on tapahtunut nyt niin usein, ettei kyse voi olla enää pelkästä sattumasta, sillä aiemmin moisia sattumia ei todellakaan olisi päässyt tapahtumaan. Kola piti siitä huolen.

Yöt pojat viettävät eri tiloissa, koska en vielä täysin luota siihen, ettei Noki palaisi yövessapuuhiin olohuoneen matolle. Makuuhuoneeseen suljettuna pikku-ukolle ei tule mieleenkään kakkia sänkyyn. Kolaa puolestaan ällöttää olla suljettuna makkariin, jossa se ei yleensäkään nuku, joten se on suljettuna käytännön pakosta makkarin ulkopuolelle. Aamulla pojat pusuttelevat ja nuuhkuttelevat ja heiluttelevat häntäänsä kuin eivät olisi nähneet aikoihin.

Muutenkin pojat puuhaavat yhdessä paljon. Painiskelevat rennon letkeästi ja syövät luuta - tosin eivät sentään yhdessä samaa luuta, mutta vierekkäin ja jotenkin sen oloisena, että "tässä me poijjaat yhressä puuhataan!" :) < 3

Piksun ja Pompun arkea ja juhlaa

2010-03-28T20:57:00.003+03:00

Kola näkee tällä hetkellä Nokin ihan uusin silmälasein. Ja voisin sanoa, että tämän vaaleanpunaisempia laseja saa hakea.

Tämä seuraava video liittyy pari päivää sitten kirjoittamaani koirien ylistykseen stressinvähentäjinä.

Piksun ja Pompun raivaus & tamppaus Oy.

Näin me tehdään maailmanenntysyrityksii maahanmenossa!

Ja lopuksi vielä taikatemppu BY Piksu.

Aluksi luu näkyy! ... ja hetken kuluttua ... Noh... Luu näkyy edelleen?

piksu ja pomppu naksahtelee

2010-03-28T18:38:00.006+03:00

Tuore juuri paistettu maksa saa ihmeitä aikaan. Isompi karvaturpa vollotti kuin mikäkin jo paistovaiheessa. Pienempi karvaturpa innostui vasta, kun kaivoin naksuttimen esiin ja ryhdyin tallustelemaan makuuhuoneen ovelle.

Piksu kylläkin jo tietää, että se on aina Pomppu, joka pääsee ensin naksuttelemaan. Niin tälläkin kertaa, joten Piksu jäi kiltisti oven taakse odottamaan. Pomppu kiihtyy kuin rakettimoottori, kun yhdistetään naksutin ja tuoreet tuoksuvaiset namit.

Laitoin frisbeen lattialle tarkoituksena opettaa pojat seisomaan etutassut lätyn päällä. Kotiagilityvalmistelutreeniä, nääs! Kola Pomppunen on oppinut, että naksuttimen ja namien esille kantaminen tarkoittaa seuraavaa: tarjoa jotain, ihan mitä tahansa! Ja: jos huoneeseen on tuotu joku sinne kuulumaton esine, kannattaa tarjota sen esineen katsomista/koskemista/raapimista/poimimista. Niin tälläkin kertaa. Pomppu äänteli kuin keväinen lemmentuskissaan kurnuttava sammakko. "Kuurrrrr! Viu vau.. Kurrrrr!" Silmät suihkivat ja Pomppu syöksähteli frisbeen kimppuun. Kun en naksuttanutkaan lätyn raapimisesta, Pomppu alkoi työstää lätyn suuhun nappaamista. Siitäkään ei naksutettu. Kurnutus jatkui ja silmät pyörivät päässä. :D Lopulta sain ukkelin ihan nanosekunniksi pitämään tassunsa paikoillaan lätyn päällä. Ja niinhän siinä kävi, että kahden arviolta viiden minuutin treenin jälkeen Kola osaa mennä seisomaan frisbeen päällä.

Piksu Paksusen kanssa on naksuteltu paljon vähemmän. Siitä huolimatta Piksu kiihtyi Kolan tapaan kovasti naksuttimen esille tuomisesta. Piksu on harjoitellut kosketusalustan kanssa puuhaamista, joten frisbee sai välittömästi läpsyn tassusta. naks. Ja uudestaan. naks.

Ja hyvin pian oltiin siinä, että Piksu oli kovin kierroksilla ja ryhtyi raapimaan kuin sekopää frisbeetä. Sain lopulta kuitenkin pari onnistunutta raapimatonta naksausta ja päätin antaa Piksun aivoille mietintätauon.

Hetkisen kuluttua Piksu pääsi taas puuhaamaan. Välillä tämä älyn jättiläinen tuijotteli minua kuin mikäkin tyhjäpää eikä tuntunut tajuavan yhtään, mistä on kyse. Mutta suurimman osan aikaa Piksu tepsutteli läpsyttämään tassunsa frisbeen päälle.

Pojista kyllä huomaa hyvin sen eron, miten toimii naksuttelua tehnyt koira verrattuna koiraan, jolle on naksuteltu vielä suhteellisen vähän. Kola tarjoaa tauotta ihan mitä tahansa ja kiertelee siellä täällä, katselee ympärilleen ja liikehtii. Noki puolestaan välillä jähmettyy, kun ei ihan heti keksi, mistä naksun voisi saada. Mutta joka tapauksessa Noki kuitenkin tarjoaa toimintaa ilman avustusta niin paljon, että pääsen naksuttelemaan, joten eiköhän siitäkin ihan hyvä naksutemppuotus saada! (Ja ainakin kosketusalusta on Piksulla enemmän kuin hallussa..;)

Jospa opettaisi Nokin seuraavaksi vaikka koskettamaan nenääni. Se on Kolan yksi lempinaksutempuista.

----------------------

Ai niin, tarkoitukseni siis on opettaa pojat seisomaan etutassut frisbeen päällä ja kiertämään frisbee takatassuja liikuttelemalla. Sen pitäisi lisätä takaosan hallintaa. Näin ovat viisaammat kertoneet!

voihan pojat.

2010-03-26T16:23:00.003+02:00

On ne vaan ihkuja.

Harmi, etten tiedä missä taloutemme ne piuhat ovat, joilla saisi kännykästä videokuvaa nettiin, sillä tänään pojat viihdyttivät omistajaa omatoimipuuhillaan oikein urakalla. Toivottavasti löydän piuhat jossain vaiheessa jostain..

Ihkuhauvat näet rakastavat näköjään tätä aurinkoista ja jo melko lämpimän leutoa säätä. Lumihangessa olisi jaksanut kaivaa kuoppia ilmeisesti ihan maailman tappiin asti. Heittelin ukkeleille tennispalloja ja molemmat touhottivat omien pallojensa kanssa polleina poikina. :D Kola kantoi omaansa häntä tauotta vispaten ja Noki kiipeili kinoksissa pudotellen omaansa hankeen ja sitten "HOP TÄHÄN PUTOSI HEI PALLO TAI EHKÄ SE ON MYYRÄ MUTTA EI SEN NIIN VÄLIÄ TAMPPAAN SEN KUITENKIN KUOLIAAKSI!"

Ja sitten tampattiin. On ihme, jos ei Piksun tamppauslihaksisto ole huomenna jäykkänä, sillä PikkuPiksu kuritti etutassuillaan maapallon kuorta niin että hyvä kun kiertoradalla pysyttiin.

Lopulta tamppaaminen johti siihen, ettei PikkuPiksu, tuo järjenjättiläisemme, enää muistanut, mihin koloon oli oman pallonsa villisti tampannut. Tuloksena oli siis yksi kadonnut pallo, yksi erittäin pahasta pallokateudesta kärsivä ja yksi Kola, joka ilmiselvästi yritti omalla pallollaan matkia Nokia tamppauspuuhissa. Kola ei siis tamppausta ole koskaan harrastanut - paitsi tietenkin nyt, kun Noki näyttää mallia.

Kola myös yritti kovasti juksata Nokilta palloa, kun Noki tokikin sai Kolalta pikkuveljen viekkaudella pallon vietyä. Kolan juksausta oli niin huvittavaa katsoa, että oli naurussa pitelemistä. Ja vähintään yhtä viihdyttävää oli se, että Noki ei ilmiselvästi ollut koko ajan ihan kärryillä siinä, että Kola yrittää juksata, mutta silti Noki tajusi pitää pallostaan lopulta tiukan otteen.

Kolan juksaustekniikka:
1. Yritä haukkua.
Eikö toimi?
2. Yritä haukkua vähän lisää sillä tavalla erittäin leikkisästi.
Eikö toimi?
3. Yritä pomppia pallo suussa olevan edessä.
Eikö toimi?
4. Yritä pomppia erittäin huolettoman ja onnellisen ja erittäin (korostan _erittäin_) leikkisän näköisenä ja asettaudu vieläpä hämäyksenä leikkiasentoon.
Johan toimii.

Kola-rontti siis muka haastoi Nokia leikkimään ja pari kertaa saikin Nokin innostumaan, mikä johti siihen, että Noki unohti pitää pallostaan kiinni. Kola lopetti välittömästi leikkiin haastamisen ja pomppasi kohti pudonnutta palloa. Ikävä kyllä Noki on oppivainen otus, joten kahden täpärääkin täpärämmän pallonpelastusoperaation jälkeen se ei enää mennyt halpaan.

Palloleikkien jälkeen lähdimme metsälenkille. Pojat jaksoivat vielä lenkin päätteeksi temppukouluilla lumipallopalkalla. Kumpikin ukko plätsähteli maahan-käskyllä litteäksi salaman nopeudella. Kola kaiveli omia lumipallojaan kinoksista minuuttikaupalla ja siinä ajassa Noki ehti tampata murskaksi kymmeniä palloja ja tehdä samalla ihan kuin huomaamatta kymmeniä maahanmenoja ja istumisia.

On ne vaan sellaisia työstressinvähentäjiä, ettei mitään rajaa!

PYSY!

2010-03-25T17:18:00.005+02:00

.. eli tarina siitä, miten perämiehen paikka tuli täytetyksi.

Kolalla on tapana olla kärkimiehenä aina, kun ollaan lenkeillä, joissa se saa itse päättää kulkemisestaan. Ja yleensä se ottaa minuun aika reilustikin etäisyyttä. Nyt aikuistuttuaan Kola on alkanut rajata yhä tarkemmin sitä, minkälaisia uroskoiria se suvaitsee ihollaan. Tästä syystä olen tullut siihen tulokseen, etten halua Kolan haravoivan metsää edelläni kovin kaukana.

Niinpä päädyin palkkaamaan Kolan perämiehekseni. Ja koska talvi on, mitä on - eli metsä on täynnä erittäin selkeitä polkuja - niin perämiehen tehtäviin ohjaaminen on sujunut ongelmitta. Kolan tehtävänä ei siis enää ole kärkimieheily, vaan se vahtii peräosastoa selkäpuolellani kulkien. Tätä käytäntöä kokeilin ihan sattuman sanelemana eräs talvi-ilta, kun Misselässä oli kylässä ihanainen Cara-labbis, jota Kola ei kertakaikkiaan ole koskaan voinut vastustaa. Niinpä suustani tuli ihan itsellekin yllätyksenä käsky "PYSY!" ja ohjasin Kolan polulla selkäni taakse kulkemaan. Ja siellähän se pysyi. :O Ei edes oikeastaan yrittänyt ohi, vaikka minun edelläni kulki tuo ihanainen Cara. Nyt ollaan ulkoiltu monena päivänä niin, että välillä päästän Kolan kulkemaan edelläni, mutta suurimman osan ajasta sen tehtävä on pysyä selkäni takana. Ja erittäin hienosti se siellä pysyy edelleen. Polku voi olla leveä tai kapea, polkua reunustavat kinokset voivat olla puolimetrisiä tai viisisenttisiä, eikä Kola lähde silti ohittamaan. Noki poukkoilee edessäni ja takanani, eikä Kola ohita minua. Yllättävää.

Nokikaan ei irtoa enää oikeastaan mihinkään, kun isoveli on perämiehen tehtävissä.

Saa nähdä, oliko uuden toimintatavan opettaminen todellakin näin helppoa. :O

keskiviikko = agility

2010-03-24T22:31:00.004+02:00

Tänään treenattiin pussia ja radalla pyrittiin juoksemaan mahdollisimman vähän. (UUJEA!) Kola on oppinut agilityä puolen vuoden aikana huimasti, sen voisin alkaa pikkuhiljaa uskoa. Tai sitten tuuri ratojen onnistumisen suhteen jatkuu kerrasta toiseen.

Pussin suorittaminen oli Kolalle tuttu juttu, joten sitä ei jääty sen kummemmin pohtimaan. Ensimmäisellä kerralla juoksin radalla - kerrankin! - ihan liikaa. Saatoin Kolan putkeen (3) ja juoksin Kolaa ohjaamassa pitkälle kohti toista putkea. (7) Anninan kehotuksesta vähensin juostun matkan määrää. Jäin lähdöstä seisoskelemaan (kai) johonkin ykkös- ja kakkosesteen puoliväliin ja käskyttämällä ohjasin Kolan putkelle asti. Sen jälkeen menin (kai) Kolan ollessa putkessa nelosen ja vitosen väliin ja taas karjumalla ohjasin Kolan putkeen. Sitten ei tarvinnutkaan kuin seisoskella ohjaamassa Kola putken jälkeen viimeiselle hypylle.

Mahtava Kola!

Palauteltiin mieleen koirille myös keppejä. Ne vaativat vielä huimasti harjoittelua. Kola kyllä varmaankin osaisi paljon enemmänkin, mutta sen kierrokset olivat ihan tapissa, eikä keskittymisestä tarkkaan keppityöskentelyyn tullut juuri yhtään mitään. Meinasi alkaa itseä naurattaa, kun toinen karjuu ja napsii käsistä ja hihoista..

Keppien jälkeen harjoiteltiin puomia. Kola juoksi ensimmäisen kerran tylysti kontakteista läpi, mutta kun aloin hidastaa sen menoa jo ennen puomin loppuosaa suhisemalla, niin Kola otti kontaktit yllättävän mahtavasti. Testattiin myös sitä, loikkaako Kola Pomppunen ( - tuo nimensä todellakin ansainnut yksilö - ) puomin aloituskontaktin yli. Putkessa Kola keräsi itselleen mielettömät vauhdit ja kierrokset ja säntäsi sieltä puomille. Ohjasin käsi todella matalalla Kolaa ottamaan kontaktin ja aloin suhista jo hyvissä ajoin ennen puomin loppupäätä. Hitto. Sehän suoritti puomin kuin vanha tekijä!

Ihan vain agilityn ilosta kieputin Kolaa lopuksi hypyn siivekkeiden ympärillä kahdeksikkoa. Kola kieppui ja karjui, karjui ja kieppui. Ei se todellakaan täydellisesti mennyt, mutta on vain itselle kovin palkitsevaa nähdä, miten kovasti Kola pelkästä esteen osien kiertämisestä nauttii. Kieputin Kolaa myös putkessa ympäriympäriympäri. Aina kun se tuli putkesta ulos, lähetin sen uudelleen samaan putkeen. Karjuva otus keräsi kierroksia kuin hullu eikä lopulta kyennyt keskittymään juuri mihinkään muuhun paitsi siihen huutamiseen. :D

Hullu huutaja nukkuu tällä hetkellä umpisikeää unta.

citroën xsara vs. kuuauto / pc vs. mäkki

2010-03-23T21:16:00.008+02:00

Nokin kanssa on nyt treenattu kaksi kertaan Kompassin koirakoulussa. Tarkoitus ei ehkä niinkään ole tuolla viiden kerran kurssilla oppia alokasluokan liikkeitä, kuten kurssin sisältökuvauksessa kerrotaan (AI MITEN NIIN MUKA SE EI OLE TARKOITUS ;), vaan oppia treenaamaan Nokin kanssa.

Ja sekös sitten onkin ihmeellistä puuhaa.

..tai sitten kyse on vain omasta unohtamisestani.

Noki nimittäin tuntuu ihan oudolta. Ei siis huonolta tai väärält.. No. Tuntuu se väärältä. Kolaan verrattuna ihan väärältä. Olen niin tottunut siihen, että Kola rakastaa yhdessä tekemistä ja hakee koko ajan jotain käskyä ja on halukas ja innokas ihan innostamatta, joten on erittäin kummallista, kun sitä innokkuutta pitää opettaa.

Tai en tarkoita ehkä ihan tuotakaan..

Noki siis tekee erittäin innokkaasti namin perässä juttuja. Mutta on (vielä) sellainen olo, että se ei tee minun kanssani vaan namin kanssa. ..ja tässä kohtaa tullaan siihen, että kyse on ehkä ennemminkin vain minun unohtamisestani. En nimittäin muista enää lainkaan, millaista Kolan kanssa oli silloin aluksi. Muistan vain sen ajan, kun se on halunnut työskennellä nimenomaan minun - ei namin - kanssa.

..ja toisaalta. (Nyt tulee sellaista ajatuksen virtaa tästä tekstistä, että oksat pois.)

Kolan kanssa toko- ja ylipäätään treeniura alkoi heti kolmen kuukauden iässä. Treenattiin monta kertaa viikossa melkein heti alusta asti. Kola siis oppi ihan pikkuvauvasta asti, että treeneissä tehdään yhdessä asioita. Ja ihan takuuvarmasti Kola silloin ensimmäisellä PieniKoiruus -pentukurssilla haahuili eikä osannut keskittyä minuun - vaan nameihin.

Ja tavallaanhan tämä on Nokin ensimmäinen PieniKoiruus -pentukurssi. Tavallaan. Vai mitä? On se, koska Nokin kanssa en ole juossut treeneistä toiseen kuin vasta ihan viimeisen parin kuukauden aikana - ja silloinkin melko harvakseltaan.

Kurssilla ollaan treenattu perusasentoon tulemista. (Toki muut ovat treenanneet esim. liikkeestä maahan menoa, paikallaan makuuta, seuraamisen käännöksiä, jne. mutta me on tyydytty lähinnä perusasentoon.) Se sujuukin oikein mainiosti. Tosin ei Noki sitä käskyä vielä osaa, mutta käsiavun (tai jonkun muun liikehdintäni) perusteella se osaa kyllä tulla sivulle oikeastaan erittäin hyväänkin perusasentoon. Ja kyllähän - nyt kun asiaa pohtii tarkemmin - Noki haki tänäänkin minun kontaktiani ajoittain erittäinkin aktiivisesti. Joten ehkä se tekikin välillä juttuja ihan jopa minun kanssani. Tai sitten se vaan rakasti voileipäkinkkujani. ;)

Perusasennon ohella treenaan Kompassin kurssilla ihan omatoimisesti ja lupaa pyytämättä sitä, että Noki keskittyisi leikkimään kanssani. Ja kyllähän me sitten leikittiinkin! Noki kurkisteli muita kahdeksaa koirakkoa ihan muutaman kerran ja muun ajan se joko työskenteli, leikki tai makasi raatona lattialla. Into-perro on kanssamme samalla kurssilla ja Inton omistaja tuli tunnin jälkeen sanomaan, että "kun toi Noki on niin rauhallinen!" WHAAAAAT. :O Ensireaktioni oli hämmästys. Mutta tottahan se on. Noki ei hötkyile vaan saatoi maata kyljellään reporankana, kun ei ollut sen vuoro treenata. :) Ja tärkeä taitohan se on tuokin.

Ja mistä tuo tekstin otsikko? No jos et vielä ole keksinyt, niin tietenkin siitä, että Noki tuntuu ihan mäkiltä tai kuuautolta. Periaatteessa tiedän, miten masiinan pitäisi toimia, mutta silti täytyisi löytää jostain tuon otuksen käyttöohje.

saluki?

2010-03-21T21:23:00.001+02:00

voihan pojat

2010-03-20T16:28:00.012+02:00

Nyt on molemmat nakupellejä. :)

En varmaan ole ihan väärässä, kun väitän, että Nokille tulee isona paljon vahvempi rintakehä kuin Kolalle? Noki näyttää nyt jo tosi jässikältä, mutta ihan Kolan korkuista ei Nokista taida kyllä tulla..

Jos ei muuta, niin kyllä mun pojat ainakin tuon vakavan passikuvatyyppisen poseeraamisen osaa. :D

"EI PALJO NAURATA."

------------------
Piirtopöytäkokeiluja.
Noki ja Kola pääsivät ensimmäiseen piirtopöytäkokeiluun kanssani kevättä tuomaan. :)

noki kaivelee..

2010-03-18T21:03:00.004+02:00

..verta nenästään. :D
Röyhkeästi se karjuu Kolalle ja hyppii kylkiä vasten, kiertää, kaartaa ja ärsyttää. Kola jaksaa kyllä pitkiäkin aikoja leikkiröykyttää Nokia, mutta olen ihan varma, että jossain vaiheessa Nokin röyhkeily menee soveliaisuuden rajojen yli. Noki suorastaan puhkui eilen itsevarmuutta ja vaikka Kolan ilmeistä voisi päätellä sen olleen tosissaan pistämässä Nokia kuriin, niin siitä oltiin kuitenkin vielä hyvin kaukana. Yhden ainoan kerran Kola taisi epähuomiossa (?) vähän kopauttaa Nokia kulmurilla korvaan tai poskeen, mutta muuten hampaita ei otettu käyttöön, ainoastaan näyttöön.

Tämän kuvan toimintaa Noki harrastaa päivä päivältä enemmän. Se karjuu ja hyppii Kolan naamalle. Useimmiten Kola innostuu juoksemaan ja painimaan, mutta välillä se näyttää juuri tuolta, mitä se kuvassa tekee. Ja veikkaan, että joku kerta Kolan käyttäytyessä noin (eli eleet karjuu, että "eääÄÄÄÄH antaisit olla jo!") Noki saa vielä kurinpalautuksen - ja ihan ansaitun sellaisen.

agilityy

2010-03-17T23:15:00.007+02:00

Tänään Kola oli jotenkin liekeissä. :)

Harjoiteltiin takaaleikkauksia ja ne sujuivatkin ihan ongelmitta. Kola meni tosi vauhdilla ja kesti hyvin sen, että vaihdan puolta sen selän takana. Takaaleikkaus siis esteiden 2 ja 3 välissä ja 5 ja 6 välissä.

Harjoiteltiin myös rengasta, joka on jostain syystä Kolalle vaikea. Tai siis Kola suorittaa sen satunnaisesti eri kohdista.. huoh.. ;)

Keinu oli Kolalle ihan pala kakkua. Kokeiltiin ensimmäistä kertaa sitä, että Kola menee keinun kokonaan ja keinu siis rämähtää maahan melkoisella vauhdilla. Kola ei juokse keinua läpi, mutta ei kyllä liikoja varokaan keinun kääntymistä. Kola suoritti keinun kerta toisensa perään hirmu vauhdilla ja oli joka kerta yhtä tyynen näköinen. Näytti lähinnä siltä, että "pitäiskö tässä olla jotain ihmeellistä?" Ei siinä sitten kai ole. :D Kola ei siis hidasta etenemisvauhtiaan juurikaan edes keinulla. En tiedä olisinko iloinen vai enkö olisi. ;)

Kola kolme vee ja kakarat

2010-03-16T16:19:00.003+02:00

Jotenkin ihan itsenikin yllättäen tulin ostaneeksi uuden objektiivin. Hetken mielijohteena hankittu uutuuteni on Canonin 50mm f1.8. Kiinteä putki tällä kertaa, siis. (JOO JOO JOO HAIRAHDUIN TAAS OSTAMAAN JA RAHAA PALAA! OLEN SYYNTAKEETON. ;)

Lähdettiin Miikan ja Miskan seurassa meren jäälle testailemaan ja tuloksena oli 1500 kuvaa minun kamerassani ja himpun yli 1500 kuvaa Miikan kamerassa.. Kiinteän putken käyttöä täytyy selvästi harjoitella, sillä vielä ei oikein tullut tutuksi se, miltä etäisyydeltä kuvia kannattaa tuolla putkella ottaa.

Koirat nauttivat sydämensä kyllyydestä melkein pari tuntia juosten ja painien, painien ja juosten. Kola sai tuntea nahoissaan myös Miskan hermostumisen. Ensimmäistä kertaa Kola sanoi "VIU", kun Miska nappasi sitä hienotunteisen tehokkaasti nahkasta. :D

Osa kuvista on otettu uudella putkella ja osa "vanhalla" 70-200mm f2.8:lla.

Kolan kolmevuotisposeerauskuva.

minä ja minun paras ystävä

2010-03-15T21:04:00.002+02:00

Kola ja Noki ne yhteen soppii..

2010-03-14T13:29:00.008+02:00

..Noki pakottaa Kolankin pussauskoppii!

On tuo noiden ukkeleiden parisuhde hauskaa seurattavaa. Ajattelin kirjata itselleni muistiin niiden tämän hetkistä olemista, kun oleminen varmaan ainakin jollain tasolla muuttuu Nokin aikuistuessa. Toivottavasti suhde ei muutu pahempaan vaan ainoastaan ehkä aikuistuu - siis jos jotain on pakko muuttaa.

Noki istuu Kolan kaveriksi kuin nenä päähän, tai siltä tällä hetkellä ainakin tuntuu. Noki osaa väistää juuri sopivissa paikoissa ja toisaalta mielistellä juuri sopivalla volyymillä. Ja toisaalta se osaa olla ottamatta tosissaan Kolan murinoita silloin, kun niitä ei ole tarkoitettukaan ihan tosissaan otettaviksi. :D

Kola ei pidä fyysisestä jyräämisestä, mutta pikkuhiljaa se on alkanut luottaa Nokiin tässäkin. Ja Noki on toki huomannut, että Kola ei enää pidä niin tiukkaa kuria fyysisen koskemattomuuden suhteen. Tämä johtaa siihen, että pojat touhuavat yhdessä enemmän ja Nokin itseluottamus Kolan röykyttämisen suhteen on kasvanut. Kola on selvästi tajunnut, että Noki voi hyppiä ja tuuppia ja lupsutella Kolan korvia ja silmiä ja huulia eikä se johda mihinkään sellaiseen, että Kolan pitäisi olla valmiina puolustamaan itseään. Ja jos Nokilta karkaakin homma lapasesta ja otteet meinaavat mennä liian koviksi, Kolan ei tarvitse kuin ihan kevyesti murahtamalla vinkata, että "nyt menee yli", niin Noki lopettaa. Kola on siis löytänyt Nokin jarrupolkimen ja varmaan tietää sen itsekin, koska sallii Nokilta melkoista murjomista. :)

Toisaalta Nokikin on oppinut luottamaan Kolaan. Kolan toiminta on nimittäin nyt puolen vuoden seurannan perusteella melko suoraviivaista. Ne asiat, jotka ovat kiellettyjä, ovat kiellettyjä aina ja ne asiat, joita saa tehdä, saa tehdä. Kola ei siis "kehitä" uusia sääntöjä täysin sattumanvaraisesti, joten sen reaktioita on minunkin melko helppoa aavistaa etukäteen. Kola ei myöskään pomota Nokia vaan kohtelee sitä oikeastaan hyvinkin kunnioittavasti. Kola ei esimerkiksi koskaan vie Nokilta leluja suusta tai pakota Nokia luopumaan leluistaan/ruuastaan. Muutenkaan Kola ei ole osoittanut mitään pomottamisen merkkejä esim. sen suhteen, saako Noki tulla sohvalle/rapsuteltavaksi/samaan huoneeseen tai saako Noki poimia itselleen maasta luun/lelun. Kaikki lelut ja luut ovat vapaita otettaviksi, elleivät ne ole Kolan suussa. (Ja silloinkin voidaan neuvotella siitä, jos Noki saisi kuitenkin suussa olevan lelun. ;)

Pohdiskelin tuossa metsässä Kolan käskytys- ja kieltotekniikoita. Kola käyttää Nokin ohjaamiseen oikeastaan neljää erilaista tapaa ja näihin tapoihin Noki on tietenkin kehittänyt omat toimintatapansa.
1) Hiljainen elehdintä. Häntä nousee tikuksi ja niskalihakset jäykistyvät = Et viitsisi. Ällötät minua.
-> Noki alkaa mielistellä Kolaa, nuolee huulia ja kiemurtelee kahdeksikkoa Kolan leuan alla. -> Kola joko jää ottamaan vastaan mielistelyä tai sitten tassuttelee ryytyneenä tilanteesta pois.

2) Murina ja mahdollinen kulmahampaiden vilauttelu. = Oot todella rasittava. Ala laputtaa kakara.
-> Noki ei reagoi juuri mitenkään tai vain kiihdyttää toimintaansa.

Tätä tapahtuu varsinkin silloin, kun Kolalla on jotain, mitä Noki haluaisi itselleen. Sisällä Kola saattaa lussuttaa dinosaurus-leluaan, jonka Noki tietenkin haluaisi kovasti. Noki asettuu ihan tosi lähelle lussuttavaa Kolaa. Kola alkaa murista ja hyvin pian vilauttelee kulmureitaan. Noki kitisee, muttei siirry mihinkään. Tätä voi jatkua minuutteja. Lopulta jompikumpi luovuttaa.

Ulkona Kola murisee kepeistään. Noki ei ota murinaa kuuleviin korviinsa ja nykyään tarmokkaasti pyrkii viemään kepin tarttumalla kepin toisesta päästä. Yleensä Kolaa alkaa ahdistaa ja se luopuu kepistä. Välillä pojat intaantuvat kiskomaan keppiä Kolan villiltä kuulostavan murinan säestyksellä. Murina on jopa minun korviini selvästi sellaista "voi perhanan perhana!" -tyyppistä sadattelua. Tätä murinaa Noki ei enää nykyään ota alkuunkaan todesta.

3) Murina ja ihan ääritilanteissa irvistely. = Nyt riitti. Lopeta välittömästi ja ota etäisyyttä.
-> Noki väistyy kauemmas tai aloittaa mielistelyn.
Tätä tapahtuu harvoin. Kola käyttää Oikeaa Murinaa vain niissä tilanteissa, joissa sillä on suussaan joku lelua ja keppiä tärkeämpi juttu. Näitä juttuja ovat oikeat luut ja halot. (hihihi) Kolan lelujen arvojärjestys on siis: tylsä tavallinen lelu -> dinosaurus-lelu -> keppi -> pallo -> halko (-> oikea luu, tosin tätä Noki ei nykyään edes yritä viedä Kolalta, koska se kuuluu listalle: ehdoton ei.)

4) Hiljaisuus ja katseella Nokin seuraaminen. = Tätä kieltoa sinä et halua rikkoa.
-> Noki ei yleensä riko tätä sääntöä paitsi korkeintaan vahingossa.
Tätä kieltoa Kola käyttää vain silloin, kun se nukkuu tai lepää. Tämä kielto on aitojen luiden viemiskiellon lisäksi ainoa erittäin ehdoton sääntö Kolan ja Nokin välillä. Ja onneksi Noki terävänä poikana hyvin tietää, että tätä sääntöä on aivan turha lähteä venyttämään. Kolalle lepo on pyhää aikaa. Se ei suvaitse Nokia lähelleen, kun haluaa levätä. Tai oikeastaan se suvaitsee Nokin kyllä hyvinkin lähelle, mutta koskea ei saa. Niinpä Noki on oppinut kiertämään puolen metrin päästä, kun Kola makaa raatona lattialla. Jos Noki kulkee kovin läheltä, Kola seuraa katseella ja Kolan ilmeestä näkee, että kosketuskielto on ehdoton. Välillä Noki epähuomiossa tassuttelee esim. Kolan hännän yli tai hipaisee muuten nukkuvaa ärrimurria. Tuloksena on nopea ja kiihkeä rähähdys.

Ruokien päältä on käyty yksi ainoa sanaharkka heti silloin, kun Noki saapui taloon ja tallusteli omistajan elkein Kolan ruokakupille. Tämä yksi ainoa kerta riitti Nokille ja toisaalta tämän jälkeen pojat ovat voineet ihan hyvin syödä omista kupeistaan ihan lähekkäinkin tai vaikka keräillä lattialle heittämiäni kuivamuonia ihan kylki kyljessä. Ruuan vuoksi meidän taloudessamme ei siis ole oikeasti riidelty kertaakaan eikä kummankaan toiminta näytä siltä, että ruuasta olisi jatkossakaan tarvetta riidellä.

Poikien arki sujuu siis erittäin mallikkaasti ja Kola pitää Nokille kuria juuri sen verran kuin on pakko. :) Enkä usko valehtelevani, kun väitän, että Kola tykkää Nokista ja Noki tykkää Kolasta. Tästä todisteena kelvatkoon se, että kun tulemme Nokin kanssa reissusta, niin ovella odottaa Nokia häntä vispaten moikkaamaan saapuva Kola. Sitä kelpaa tyytyväisenä katsella.

naku-Piku

2010-03-13T14:06:00.008+02:00

Tästä kaikki alkoi. Pikku-Pikulla on vielä turkki.

Ja tähän se päättyi. Pikku-Pikusta tuli naku.

liitelyä

2010-03-10T23:00:00.008+02:00

Tänään oli tarkoitus valssata ja ... no.. juosta. Ensimmäinen harjoitus sujuikin oikein mainiosti. Menin odottamaan kakkoshypyn eteen ja pakotin Kolan kääntymään valssaamalla hypylle kaksi. Pysyin hyvin matkassa, joskin ensin unohdin saattaa Kolaa tarpeeksi kolmoshypylle, joten se meni sen ohi. Kola ei selvästikään tajua, että voisi itsekin arvella radan seuraavia esteitä. Niinpä se menee ohi ihan edessä olevasta hypystä, jos en sitä sinne ohjaa.

Tämäkin osoittautui haastavaksi, sillä Kolalle ei ollut ensin yhtään tuttua se, että hyppy (3) kääntyy 90 astetta ja vasta sitten tullaan putkeen. Oletin Kolan osaavan enemmän kuin se osaakaan, joten vedin sen ohjauksellani hypystä (3) ohi. Tarkensin uudella yrityksellä ohjaustani, joten hyvinhän Kola sitten hyppäsi. Takaa leikkaamalla Kola meni putkeen ja ehdin ohjaamaan sen hypylle (5).

Sitten vielä lisää haastetta peliin. Putkeen asti sujui ihan ok, mutta sitten olisi pitänyt joko a) juosta täysillä ja ehtiä esteiden 5 ja 6 läheisyyteen vastaanottamaan Kolaa putkesta tai b) valssata putken edessä ja siten ohjata Kola vitoselle. Valssaamisen sainkin lopulta tehtyä, mutta sitten ainoa ajatukseni oli, että "EMMÄ VOI EHTIÄ APUA APUA MITÄ HITTOA PAKKO SÄHLÄHTÄ JOTAIN!" Ja niinhän siinä sitten kävi, etten saanut Kolaa millään kutoselta seiskalle, kun en itse tajunnut, että mihin pitäisi ryntäillä. Annina neuvoi viemään _rauhallisesti_ Kolan "syvälle" kutoshypylle ja sen jälkeen valssaamaan rauhassa seiskalle, minkä jälkeen kasi onkin jo ihan helppo. Näin tein. Saatoin Kolaa paremmin kutoselle, unohdin kiireen ja valssaamalla hidastin Kolan seiskahypylle. Eli oikeastaan vaikeudet johtuivat vain siitä, että itse ajattelin etten pysty enkä missään nimessä ehdi ohjata Kolaa. Ehdinpäs!

Lopuksi päästettiin koirat ilottelemaan putkille. Kola piti jälleen saattaa niin pitkälle kolmen hypyn sarjan keskimmäiselle hypylle, ettei oma vauhtini riittänyt saattamaan sitä enää putken jälkeen viimeiselle hypylle. Kola ei tänään myöskään irronnut ETEEEEN! -käskyllä, joten taisteluvoitto viimeisestä hypystä jäi lopulta saamatta ajan loppuessa kesken.. Ehkä joku toinen kerta! :)

Kola toimi taas oikein mainiosti. Se teki sen, minkä ohjasin sen tekemään. Toki se karjui ja napsi ranteesta, mutta kun lähdetään radalle, ilmassa sinkoilee vauhtia ja intoa ja rakkautta lajiin. :)

Kristiina

2010-03-09T19:48:00.005+02:00

"OI YÖÖÄÄÄÄÄÄK!"
"VOI EIIIIII!"
"IIIIIIK!"

"...tai siis I-HA-NA!"

Äänestyksen jälkeen luokkamme lemmikin nimeksi tuli Kristiina.

KRISTIINA.

K R I S T I I N A.

En voi ymmärtää, mistä oppilaat tuon nimen keksivät. Toisaalta, nimien kirjo oli aika laaja. Ehdolla olivat myös Armas, Söpö, Narsku, Sivu, Napero ja Kristus. (Tosin opettajan veto-oikeudella rajasin Kristuksen äänestyksestä pois.)

Kristiinan kotia pitää suihkutella ja sille pitää tarjota ruokaa ja huolehtia siitä, että terraarion kattoluukku ei jää auki. Vastuuta kerrakseen, mutta oppilaat olivat kyllä erittäin motivoituneita ja oikein yrittämällä yrittivät nähdä Kristiinan söpöyden kaiken limalölleryyden läpi. Kävipä yksi oppilaista vielä erikseen supattamassa, että "Kristiinan kuori on tosi kaunis!"

Tästä alkaa vastuullisen eläimenomistajan arki meidän luokassa!

Saanko esitellä, akaattikotilomme Kristiina!

aurinkoinen sunnuntaiaamu

2010-03-07T11:07:00.007+02:00

Eihän siinä auttanut muu kuin hypätä autoon ja kurvata läheiseen metsään kamera kaulassa.

"Olenpas hieman söpö tässä kampauksessani!"

"PALVELIJA. Voisitko tehdä jotain, kun tuo tyyppi syö MINUN keppiäni?!"

MUTKAT SUORIKS!

Kolan pyllykarvoista olisi jo aika päästä eroon.

Melkein kolmivuotiaan poseeraus.

Pomppu ja Piksu, kevät 2010.

Eikös sujukin hienosti meijjän pojilta tuo poseeraaminen. 8)

Piksun "TÄMÄ KEPPI ON MINUN" -operaatio tositoimissa. Kola yrittää pitää puolensa.

Piksun "päätökseni pitää ja tästä en var-mas-ti päästä irti" -ilme.

Ja niinhän siinä kävi.

sormet syyhyää

2010-03-06T20:02:00.002+02:00

Oster A5 huutelee kovasti tuolta kaapin perältä, että "HALLLOOOOOO! TÄÄLLÄ OLLAAAAAN!"

Kuinkahan kauan pystyn vastustamaan sen seireenimäistä kutsuhuutoa?

Noki Perronen

2010-03-05T18:42:00.003+02:00

..alias Piksu Paksunen alkaa pikkuhiljaa saada lempinimensä veroisia mittoja. Olen lisännyt sen aterioihin öljyä, jotta herra ei olisi niin hirmuinen luikku ja vihdoin lihotuskuuri alkaa tuottaa vähän tulosta.

Seitsemän kuukauden ja viikon iässä Piksu Paksunen alkaa täyttää miehen mittoja ja painaa huikeat 16 kiloa. :) Kylkiluiden suojana on söpö pehmoinen (ja erittäin pikkuruinen) pläskikerros! Vahva veikkaus on, että Isona Poikana Noki painaa 19-20 kiloa eli jos nyt ei ihan Kolan kanssa samoja, niin ainakin hyvin lähelle.

treeneissä

2010-03-03T22:48:00.005+02:00

Pomppu Poikanen alias Kola pääsi tänään pitkästä aikaa kokeilemaan keinun rysäyttämistä. Ei vielä rysäytetä sitä ylhäältä alas asti, vaan ainoastaan sen verran, että Kola saa vähän tuntumaa putoavaan alustaan ja rysähtävään ääneen. Kola ei keinusta hätkähdä ja tekee sitä yhtä mielellään kuin kaikkea muutakin.

Keinun jälkeen kokeiltiin vähän keppejä. Kola kyllä "osaa" mennä keppejä, mutta se ei joko malta keskittyä tai sitten se ei vielä oikeasti tiedä, mitä kepeillä vaaditaan. Välillä Kola menee jo ihan hyvää vauhtia kepit, mutta usein se myös jättää kepin väliin. Todennäköisesti myös itse onnistun sössimään keppien suorittamisen kropallani ja/tai käsilläni.

Kola oli jo näiden harjoitusten kohdalla huomattavasti rauhallisempi kuin aikaisemmin. Se ei sählännyt hulluna eikä karjunut kai lainkaan.. Sama meininki jatkui, kun siirryttiin suorittamaan ratojen pätkiä. Toki Kola vähän karjuu minulle ja pikkuisen rouskuttelee käsiä sillä tavalla hellästi ja vain pieniä mustelmia aiheuttaen.. ;) Mutta jotenkin jäi olo, että Kola on saanut itseään haltuun. Se ei tänään mennyt ihan hulluna talla pohjassa vaan ehkä keskittyi paremmin minuun? Tai sitten se oli vaan optinen harha. :D

Kola tulee edelleen lähtöpaikalle _PALJON_ aikaista rauhallisemmin eikä ole karannut radalle kai kertaakaan sen jälkeen, kun aloin viedä Kolan lähtöpaikalle hihnassa. Se on mahtavaa edistymistä. :) :) :) Ja se jaksaa ilostuttaa minua ihan joka kerta, kun vien Kolan ensimmäisen esteen eteen.

Yritin tehdä Kolan kanssa hypyistä putkeen mentäessä takaa leikkausta. Ei onnistunut. Melkein rysäytin Kolan hypyn päälle, kun käänsin oman liikkeeni suuntaa ja hidastin radikaalisti. Kola pysähtyi kuin seinään eikä suostunut irtoamaan putkeen, kun yritin leikata takaa.

Se, mikä yllätti tänään, oli "ETEEEEEEEEEEEEEEEEEEN" -karjahdukseni meneminen perille! :O Kola oikeasti irtosi minusta ja hyppäsi edessä olevat kaksi estettä! En olisi uskonut, että se irtoaa, kun eteen lähettämistä on harjoiteltu kuitenkin vasta tosi vähän.

Kaiken kaikkiaan Kola meni taas minun taitoihini nähden oikein mainiosti! :)

Karjun treeneissä aina niin kauhealla merimiesäänellä, että kotiin ajaessa kurkku on käheänä. On jotenkin terapoivaa päästä huutamaan hirmuisella volyymillä. Onneksi Kola kestää tämän puuhan, sillä en varmaan osaisi käskyttää piskiäni hiljaisella äänellä, kun joudun ponnistelemaan niin kovasti, että pysyn sen vauhdissa. Tänään karjuin varmaan tavallistakin enemmän, sillä yskitti ihan hirveästi ja henkeä melkein ahdisti. Hiekkapöly keuhkorakkuloissa tuntuu ihastuttavalta! :D

Keskiviikot ovat arkipäivistä niitä Ehdottoman Parhaita. Päivä päättyy lähes poikkeuksetta iloiseen adrenaliinipitoiseen pöhnään. :D

rally-tokouran korkkaus

2010-02-28T17:16:00.009+02:00

Yllä videota Kolan ja allekirjoittaneen suorituksesta. Kuvaamisesta kiitos Annalle. :) Mukana myös kommenttiraita made by Katja, Anna ja Annina. :D

Käytiin avaamassa rally-tokoura Kolan kanssa tänään Espoon Juvanmalmilla. Mukana kisaamassa ja seuraa pitämässä olivat ihmiset Anna, Annina, Katja ja Johanna ja koirat Nero, Joku, Kauko, Ronja ja Minni.

Voittajaksi alo-luokassa selvisi upeasti Johanna ja Minni -kaksikko. Toiseksi omasta epäuskoisuudestaan huolimatta Katja ja Ronja. :D Myös kaikki muut koirakot saivat kisasta yli 80 pistettä jokainen. Niinpä alo-luokkaa dominoi aika vahvasti yksi ainoa rotu. ;)

Kola oli ensin ihan innostunut tekemään kanssani, mutta odottelu koitui jälleen kerran kohtaloksi. En kerta kaikkiaan osaa hoitaa pakollista pitkää odottelua oikein. En tiedä, mitä Kolan kanssa pitäisi tehdä, että se keräisi kierroksia sopivasti radalle. Ehkä se olisi pitänyt viedä autoon odottamaan. Nyt se oli seurassani koko odotusajan ja aluksi näyttikin siltä, että hyvähän tästä tulee. Kola teki innolla. Sitten aika kului ja sitä vähäisemmäksi kävi Kolan innostus. Lopulta raahasin kehään mukanani kiviriipalta tuntuvan karvapalleron, joka kyllä tavallaan teki melkein kaiken mitä pitkin, mutta omaa tokosilmääni ei pätkääkään miellyttänyt liian löyhä seuraaminen, liian vinot istumiset ja jossain kohtaa nenä maassa raahustanut mörökölli. Lisäksi tein itse virheen, josta koko suorituksemme olisi voinut hylätä. Kuljimme Kolan kanssa möhläykseni vuoksi väärältä puolelta kylttiä ja sen pitäisi olla hylkäävä virhe automaattisesti. Joko tuomarilla oli näköhermossa joku vika tai sitten hellämielisyys sai jättämään asian huomiotta.

Suoraan sanottuna olisin halunnut melkein mieluummin sen hylsyn, koska sehän me oltaisiin ansaittu. Siksi en oikein rehellisesti osaa iloita tuloksestamme, vaikka videolta jälkikäteen katsottuna se ei näyttänytkään niin kauhealta, miltä luulin sen näyttävän.

Onnittelut tästä omasta olostani huolimatta ihan jokaiselle perrokoirakolle! Kaikki saivat hyväksytyn tuloksen ja aamupäivä sujui seurassanne erittäin leppoisasti. :) Ehkä ensi viikolla saadaan jo tuloslistat nettiin ja pääsemme ihastelemaan perrojen ylivoimaa ihan virallisestikin. ;)

syvällistä pohdintaa.

2010-02-27T20:29:00.004+02:00

Käytiin ulkoilemassa Mellunmäessä Jassun, Milkan ja Miskan kanssa. Paluumatkalla pohdittiin Main kanssa syvällisiä koiriin liittyen. Mitenkäs muutenkaan.. ;)

Kola on ihan pikkupennusta asti pyrkinyt saamaan kaikki ne edut, mitkä ikinä on mahdollista saada. Olen joutunut palauttamaan sitä maanpinnalle kerta toisensa jälkeen ja pohtimaan erilaisia toimintatapoja ja ratkaisuja vaikka jos minkälaisiin pulmatilanteisiin. Olen pitänyt kuria ja nuhdetta. Ja toisaalta olen päässyt opettelemaan erilaisia menetelmiä ja kikkakolmosia, joita voi käyttää koiraan, joka ei kerta kaikkiaan toimi fyysisillä pakotteilla. Edelleenkin haasteita riittää ja niihin haetaan ratkaisuja.

Tältä pohjalta Nokin kanssa eläminen tuntuu erittäin pulmattomalta. Noki elää ja on oma kiltti itsensä eikä näyttäisi vaativan oikeastaan minkäänlaisia kuritoimenpiteitä. Toki Piksu sikailee, mutta se on sellaista herttaista pientä röhkimistä, jota ei mitenkään Kolaan verrattuna voi pitää kovinkaan vakavasti otettavana. Oikeastaan sikailu on sellaista pientä "kivaa": luvatonta esineiden jyrsimistä, ruokakaappiin murtautumista (, joka on jo mennyttä elämää), hihnassa vetämistä.. Niinpä Piksu saa tehdä hirmu pitkälti mitä itse haluaa. Se on lenkeillä paljon vapaana ja kotona sillä ei juurikaan ole sääntöjä. Lisäksi lällytän sitä avokätisesti, tarjoan hellyyttä, jos Noki hakeutuu seuraani ja suostun leikkimään sen kanssa, kun se itse tarjoaa leikkihetkeä.

Oikeastaan sisätiloissa nämä ovat ne ainoat säännöt:
1) Luvattomia esineitä ei saa syödä.
2) Haukkua ei saa. (Paitsi välillä vähän ja silloinkin minua vaan hihityttää tuon räykytys..)
3) Ennen ruokaa mennään maahan ja syödään vasta luvan kanssa.
4) Ihmisen sohvalle tuomaa ruokaa ei syödä luvatta eikä tyhjää lautasta nuolla.
5) Sänkyyn ei tulla.

Ja näitä sääntöjä ei oikeastaan mitenkään tarvitse päivittäin pitää yllä. Ne ovat lähinnä toimintatapoja eivätkä näin ollen sisällä kieltoja tai käskyjä.

Pohdittiin Main kanssa, että noinkohan jossain vaiheessa Noki ottaa ja hyödyntää röyhkeästi tämän mammanmussuuden. Ryhtyykö se jossain vaiheessa oikein urakalla sikailemaan ja kyseenalaistamaan minun asemani? Tulenko jossain vaiheessa toteamaan, että käsissäni on jos ei nyt Kolan veroinen haaste, niin ainakin paljon haastavampi tapaus kuin arvaankaan? Eli tarvitsisiko Nokille kuitenkin pitää tiukempaa kuria?

Minun on kauhean vaikea uskoa, että Noki ryhtyisi kovinkaan vahvasti kyseenalaistamaan minua. Sen toiminta ihmistä kohtaan on niin kuuliaista ja kunnioittavaa, etten oikeastaan pysty edes kuvittelemaan, että Noki alkaisi "hyppiä nenille". Tai jos se niin tulisi tekemään / tekee jo nyt, niin toiminta todennäköisesti on Kolaan verrattuna niin kevyttä pullamössöä, etten osaa olla huolissani. Noki tulee oikeastaan ihan aina luokse, kun kutsun. Voin kutsua sen silloin, kun se pinkoo täysillä minusta pois päin tai vaikka kesken leikin. Se tulee luokse, koska se on ahne ja koska se rassu ei todennäköisesti tajua, että voisi jättää tulemattakin. ;) Se ei ole ikinä lällätellyt minulle kiinni otettaessa tai hyppinyt karkuun. Se tottelee niitä käskyjä, jotka se osaa. Sitä voi muokata ja vääntää, kääntää, siirtää, tehdä hoitotoimenpiteitä ja suorittaa sille sellaisia juttuja, joita se hyvin selvästi inhoaa. Noki ei protestoi näitä inhoamiaankaan juttuja millään muulla tavoin kuin pois pyrkimällä. Ja senkin se lopettaa, kun huomaa, ettei tuosta toiminnasta ole apua.

Voiko elämä koiran kanssa mennä näin helposti, vaikka lällytänkin otustani aika huoletta? Vai kasvatanko täällä hirmuista monsteria, jonka totean jonakin aurinkoisena päivänä pyörittävän koko laumaa? Pitäisikö kuria pitää ihan kurin pitämisen vuoksi? Pitäisikö muodostaa sääntöjä ja kieltoja ihan vain sen takia, että Piksu oppisi, että on myös asioita, jotka ovat kiellettyjen listalla?

Noki ei siis oikeastaan edes tajua sitä, että ihminen voisi suuttua sille. Sillä ei ole moisesta lähes minkäänlaista kokemusta, sillä sen toiminta ei ole saanut minussa suuttumusta / tarvetta suuttua aikaan. Pitäisikö sen oppia, että ihminenkin voi pitää kuria?

Tätä me pohdimme. Ja minä jäin jatkamaan pohtimista.

Mitä mieltä olette?

rakkaalla lapsella..

2010-02-27T10:54:00.003+02:00

..on monta nimeä?

No sitten meidän pojat ei ainakaan joudu elämään tunnekylmässä ympäristössä.

Kola: Pomppu, Ukko/Pukko, Pomps, Koo, Ukkeli , Konkku ja tietenkin (äitin toivomuksesta ja muistutuksen perusteella) Räpsy Ripa
Noki: Piksu, Paksu, Possu, Sika, Pikkusika, Pukko/Ukko, Nok, Pikspaks, Mamman Mussu, Noksu, Niksu

Ja Noki tietenkin tottelee myös nimeä "Kola".

Oikeastaan harvemmin koiria tulee kutsuttua niiden omilla nimillä. Pomppu on Pomppu ja Piksu on Piksu vaikka voissa paistaisi.

Vauhti Pilkkunen vs. Porsas Urhea..

2010-02-26T14:02:00.004+02:00

..eli tarina siitä, miten järki ja vauhti eivät aina kohtaa.

(Kameran asetuksen jotakuinkin kaikissa kuvissa 1/1600, f2.8, ISO200)

Ensimmäinen kuva kertoo kaiken oleellisen: Kola ainoana järjellisen näköisenä, perässä Noki häntä silmillään ja viimeisenä Pilkku vailla järjen hiventäkään.

agilitytreeneissä

2010-02-24T23:24:00.004+02:00

Aivan älyttömän hauskat treenit tänään! Paikalla oli vain Anna-koutsi, Katja ja Remu sekä minä ja pojat. Kola on muutamassa viikossa oppinut ensinnäkin sen, että ekaa estettä ei todellakaan ylitetä ennen kuin on tultu sivulle perusasentoon. Varmistan tämän sillä, että Kola on aluksi aina hihnassa. Toisekseen Kola on oppinut katsomaan minua. Ainakin ajoittain. ;) Treeneistä jäi mieleen välähdysmäisen lyhyt hetki, jossa näen, että Kola hakee katseellaan minulta ohjetta seuraavalle esteelle. Se siis nosti katseensa kahden hypyn välillä ja selvitti, mihin seuraavaksi on suunta! Huikeaa, että se teki niin. Sehän tarkoittaa, että Kola on hoksannut, että se on moottori ja minä ratti. :) (:

Ollaan edistytty ihan mielettömästi. Ja videolla on nähtävissä jotain persjättöajatuksellista, mutta joka kuitenkin on oikeasti valssaus. (Miia sen tietää!) Aivan käsittämätöntä, että pystyin tekemään moisen kierähdyksen sekoamatta jalkoihini. Se näyttää helpolta, mutta ei ole. Voin vannoa.

kotona jälleen!

2010-02-23T22:21:00.008+02:00

Kola oli viisi päivää hitlerilässä Nallen seuramiehenä ja Noki oli vastaavan ajan Missen puruleluna ja muuten vain tuhmailemassa MiikaMaiMiskalassa.

Ja missäs minä olin? Barcelonassa imemässä itseeni kevättä, valoa, lintujen viserrystä, lämmintä tuulta (ja punaviiniä, tekisi mieleni kirjoittaa, mutta en vielä tiedä kehtaanko kirjoittaa!)... Kevätihminen ei voi kuin ihailla vihreitä lehtiä. Suoraan sanottuna oli ihan pakko vähän tarttua haavaheiniin, joita kasvoi Park Güellin rinteillä Gaudin mosaiikki-ihmetysten välissä. Heinät tuntuivat kesältä.

Kolalla meni oikein rattoisasti. Nalle ei hermoile Kolaa kai enää lainkaan, joten sopu säilyi herrasmiesten välillä. Vähän tylsäähän se on kai kuitenkin ollut, kun tavallisesti Kolan televisiosta (eli keittiön ikkunasta) tulee jatkuvasti ohjelmaa ja tylsää testikuvaa tulee vain yömyöhään - jos silloinkaan, mutta Lahden luontotelevisio on sitä vastoin hyvinkin paljon pelkällä testikuvalla. Jos nyt kerran pari päivään ikkunan ohi kulkee jotain mielenkiintoista, niin onhan se aika vähän.

Noki pääsi Miikan ja Main kurileirille. Tapakasvatusta saatiin kai antaa ihan urakalla, sillä mamman mussulla on vähän omat tavat. ;) Ei vaan, kyllähän se kotona käyttäytyy eikä juurikaan sikaile, kun ei ole kaveria jonka kanssa sikailla, mutta annas olla, kun samaan tilaan pistetään Porsas Urhea ja Vauhti Pilkkunen, niin johan alkaa tapahtua.

Porsas Urhea oli tyhjentänyt omatoimisuuksissaan biojäteastian sillä aikaa, kun Vauhti Pilkkunen oli ulkoilemassa. Lisäksi oli tapahtunut paljon hampaiden kalistelua ja pystypainia. Ja humppailua toki. Main sanoja lainatakseni: ei ole tarvetta hankkia kahta saman ikäistä pentua tähänkään talouteen ikinä. Melkoista menoa ja melskettä epäilemättä.

Ja toki Noki oli ollut pissimättä sisälle ja nukkunut KYMMENEEN :O asti. Arvatkaa kaksi kertaa, nousenko huomenna viemään sitä ennen aamu kahdeksaa yhtään mihinkään.

Reissun kunniaksi kuvia, joissa ei esiinny koiria. (Näin Espanjassa vain yhden (1) espanjanvesikoiran!) Tältä Barcelona linssin läpi siis näytti näin helmikuun lopussa. Keväiseltä. Kovin kovin keväiseltä.

Kolan toive

2010-02-17T18:19:00.002+02:00

Kola on tänään yrittänyt tässä illan mittaan ohjata minua hieromaan itseään. Tai siltä minusta ainakin kovasti tuntuu. Se toivoo ilmiselvästi, että saisi taas sitä rentouttavaa käsittelyä, josta pääsi eilen nauttimaan.

Miten olen tullut tähän johtopäätökseen?

Kola ei koskaan ole osannut oikein nauttia ihmisen kosketuksesta. Se ei ole ollut kainaloinen tai hakeutunut rapsuteltavaksi. Tänään on toisin. Kola hakeutuu lähelleni ja asettautuipa jopa ihan kyljelleenkin ja etutassuillaan teki samaa, mitä hierojalle. Se työnsi etutassuillaan käsiäni erikoisella tavalla, jota se ei yleensä tee. Muutenkin Kola on tuntunut tänään kovin raukean rennolta. Se selvästi nautti, kun muokkasin sen nahkaa ja nuhjasin käsilläni selkälihaksia. Kola ikään kuin pysähtyy ja tyyntyy, kun kosken sitä hieromista muistuttavilla otteilla.

..ja yhtä selvästi Kolasta näkee sen, etten oikein osaa. Kolasta mahtaa tuntua omituiselta, kun ihminen melkein hieroo muttei kuitenkaan. Mutta onhan tuo silti ihastuttavaa, että Kola nauttii kosketuksestani. :)

Kola hierojalla

2010-02-16T20:50:00.004+02:00

Sipooseen saapuessamme Kola loikkasi autosta ulos ja paineli portille häntä vispaten. Se pyrki väkisin sisälle suljetusta portista ja kiire oli kova. En tiedä, oliko Kolalla oikeasti kiire hierottavaksi, vai vetosivatko siihen enemmän Heidin narttulauman hajut.

Kola oli edelleen jossain määrin jumissa takajaloista ja selästä. Kola kuitenkin vastaa hierontaan tosi hyvin, joten hieronnasta lienee hyötyä.

Kolan nenä vuoti jälleen vettä kuin murtuva pato. Nesteet lähtivät liikkeelle miltei heti hieronnan alettua. Otus yritti kiepsahtaa selälleen, kun hierojan kädet osuivat kipeisiin lihaksiin. Muuten Kola oli kuin raato.

Hieronnan lopuksi kävi se, mistä Heidi jo viime viikolla puhui. Joskus koirat sulkevat omistajansa hieromistilanteen ulkopuolelle. Tähän mennessä Kola ei ole häiriintynyt läsnäolostani vaan ennenmminkin on tarvinnut tukeani ja olemustani osoittamaan, että tilanne on ihan turvallinen ja on lupa rentoutua. Pidin kyllä edelleen käsiäni Kolan kaulalla koko hieronnan ajan, koska Kola kiemurteli ajoittain ja pyrki vaihtamaan asentoa väärällä hetkellä. Kun hieronta oli tehty ja oli aika vielä "rullata" Kolan selkä istuma-asennossa, Kola ei ollut ollenkaan halukas nousemaan ylös. Yritin sanoa Kolalle, että "nyt pitäisi nousta". Pyysin Kolaa luokse. Kola nosti kyllä päätään, mutta ei selvästikään olisi halunnut vielä poistua hieronnasta. Lisäksi Kola mulkaisi minua sen näköisesti, että häiritsen tilannetta. Ja niinhän minä tein. Lopulta Kola nousi omia aikojaan ylös, kun huomasi, ettei Heidiltä herunut enää hierontaa. Kola jäi ihan Heidin iholle. Heidin rullatessa Kolan selkälihaksia, Kola ei suostunut edes katsomaan minua. Juttelin karvanaamalle, mutta se katsoi tiukasti ohitseni.

Sydäntäni lämmitti, kun Kolasta niin selvästi näki, että se nauttii käsittelystä ja selviää tilanteesta ilman minua. Sen olemus viestitti erittäin selvästi, ettei minua kaivata nyt. Kola halusi keskittyä hierontaan, Heidiin ja omaan kroppaansa ja minun höpöttelyni häiritsi sitä.

Lopulta selkä oli rullattu. Kola painoi otsansa Heidin otsaa vasten. Siinä ne nököttivät hiljaa. Minä olin tilanteessa ihan ulkopuolinen.

Oma stressitasoni putoaa aina Kolan hieronnoissa romahdusmaisesti, sillä niin rauhallinen ja herkkä tuo hetki jotenkin on. Kola osaa ottaa hieronnasta ihan kaiken irti ja sitä on riemukasta katsella.

VÄISTÄ ITE

2010-02-15T20:49:00.006+02:00

Noki ei kerta kaikkiaan halunnut väistää. Ehkä viiden tai kuuden ylihypyn jälkeen se kuitenkin alkoi istahdella polulla niin syrjään, ettei Kola enää loikkinut yli vaan kurvasi ohi.

VÄISTÄ ITE.

ystävänpäivä. kirjaimellisesti.

2010-02-14T16:23:00.003+02:00

Ystävänpäivänä muistetaan ystäviä, vai kuinka?

Me on tänään muistettu ystäviä oikein urakalla. :) Aamulla käytiin Nokin kanssa Aatu-perroa moikkaamassa metsälenkkeilyn keinoin. Kola lepäsi kotona, sillä Aatu ei jostain syystä kuulu sen ystävälistalle. :/

Iltapäivällä irkin keskustelun pohjalta soitin pikapuhelun Missen Maille - koska oma auto on maailmalla - ja MiikaMaiMiskalan auton nokka suunnattiin hetkeä myöhemmin kohti Jakomäkeä. Robin, Luca ja Kiia -ystäväiset aktivoivat sekalaista seurakuntaamme. Kolakin pääsi siis nauttimaan kimppaulkoiluista tälle päivälle. Ja tänään lenkkeily sujuikin miljoonasti eilistä hermolepoisemmin.

Paluumatkalla Ottoäiskän ja Setämiehen Katja kutsui ulkoilemaan. Ja kukapa sitä nyt ystävänpäivänä kieltäytyisi seurasta? En minä aikanaan. :)

Niinpä päivää kunnioitetaan tänään kolmen kimppaulkoilukerran voimin. Kyllä huomenna sitten kelpaa jättää ahkerat kimppaulkoilukoirat kotiin työpäivän ajaksi nukkumaan.

vesikoiralenkillä

2010-02-13T14:33:00.006+02:00

Huh. Melkoista huisketta Jakomäen metsässä, kun paikalle kokoontui (Katjan useaan kertaan laskemana;) 16 koiraa. Yritetäänpä nimetä edes osa:

Kola, Noki, Ronja, Remu, Saaga, Mila, Pinta, Robin, Pablo, Pepe, Aatu, Nero, Neva, Elvis, Siiri, Kiia. (Meni melkoiseksi pohtimiseksi kahden viimeisen nimen kohdalla :D)

Kola poimi joukosta kaksi. Saaga oli ihan ykkösehdokas morsiameksi. Ja jostain syystä Aatu joutui inhokkilistalle. :/ Kola nosti mekkalan Aatulle, joten kiskaisin Kolan tilanteesta kirjaimellisesti ilmaan. Ihan yllättävän kevyesti Kolakin nousee minun voimillani maasta, kun vaan päätän sen nostaa. Muut koirat taisivat olla Kolalle ihan näkymättömiä. Lenkin loppupuolella nappasin Kolan hihnaan, kun se läähätti ja silmät pullistelivat päästä ihanaisen Saagan ansiosta. :D

Nokikin ihastui kovasti tyttöihin ja humppaili siellä ja täällä innokkaasti ja vielä innokkaammin.

Ihanaiset poikani. >:/ ;)

Kameran muistikortille tallentui jostain syystä melkein joka kuvaan Saagan sieraimet. :D

Kola, Saaga ja Mila. (ja sieraimet)

Remu, Pablo, Ronja, Saaga. (ja sieraimet)

MYLLÄKKÄ! Ei päätä mutta häntä kyllä löytyy.

Kapea polku ei meinannut riittää näin suurelle sakille.

en osaa tulkita.

2010-02-13T11:39:00.002+02:00

Mikähän vaihe poikien suhteessa nyt on menossa, kun jo varmaankin viikon ajan Kola on suhtautunut Nokiin ajoittain kuin hm... narttuun? Tai sitten tulkitsen väärin. Kola on siis pidempään jo nuuskinut Nokia ajoittain oikein antaumuksella. Aamuisin pitää nuuskia pippeli tarkasti. Päivällä pitää nuuskia tarkasti. Illalla pitää nuuskia tarkasti. Ja samalla Kola vispaa häntää hyvin samalla tavalla kuin se vispaa nartuille ja vetää korvat pään myötäisiksi. Noki alistuu noissa tilanteissa selälleen heittäytyen.

Muutenkin saattaa tulla hetkiä, että Noki jyrsii rauhassa sohvalla luuta ja Kola tulee tilanteeseen häntä villisty ympyrää piirtäen. Kola saattaa venyttäytyä leikkiasentoon ja minun tulkintani mukaan mielistelee Nokia. Nokikin paukuttaa häntäänsä, mutta näyttää selvästi vähän epävarmalta sen suhteen, että mistä tässä nyt oikein on kyse.

Alkaako Noki muodostaa sukupuolen paljastavaa hajua, mutta haju on vielä niin epäselvä, ettei Kola osaa sitä tulkita ja olettaa siksi, että kyseessä on ehkä narttu? Vai onko kyse siitä, että koska Noki alistuu niin selvästi ja kohtelee Kolaa kuin The Big Bossia huulia ja korvia nuoleskellen, Kola "uskaltaa" suhtautua Nokiin avoimen ystävällisesti? Vai onko Kola vaan mennyt ihan sekaisin? ;)

Arvauksia/tietoja kehiin!

Piksu Paksusen puuhia

2010-02-11T21:47:00.004+02:00

Noki on ihan rysäyksellä oppinut keskittymään treeneissä. Eilen agilityssä Noki halusi tehdä nimenomaan minun kanssani hommia eikä haikaillut koirakavereiden luokse. Tänään huomasin, että pommisuojan pentutokotreeneissä Noki istui ja tuijotti lähes herkeämättä minua. :) (: Se ei kaivannut muiden pentujen seuraa - paitsi toki hetkittäin - vaan istui ja odotti namia ja/tai tokojuttujen harjoittelemista. (Todennäköisesti se odotti vain ja ainoastaan namia - ei se varmaan edes huomannut että treenattiin ;) - mutta tärkeintä oli, että se halusi ottaa kontaktia minuun!)

Hyvä Piksu!

Kolalla oli tänään jostain syystä murjotuspäivä. Se ei siis ollut herra Ärjylä tai mitenkään kiukkuinen. Se vain murjotti. Oli siis kertakaikkisen synkkä. Luulin, että Kola oksentaisi, niin pahalta sen oleminen näytti. Mutta ei se mitään oksentanut. Sitä vaan kuvotti koko maailma. Ilmiselvästi. Kun päästiin kotiin, Kola riehui Nokin kanssa ja oli kuin mikään maailman murhe ei sittenkään paina. Pääsisipä Kolan aivojen sisään näkemään, mitä se milloinkin oikein ajattelee.

Miksi ihmeessä tänään oli murjotuspäivä? Oliko se oikeasti kipeä? Vai ehkä lihakset kipeät agilitystä? Tai sitten olisi tarvittu ruusukvartsia putsaamaan Kolan aura? Ehkä energiakehämme raapivat toisiaan? Tai pommarin feng shui oli huono? Kuka tietää.

KIERRÄKIERRÄKIERRÄ! ..ttu.. hihihi... ..kele...

2010-02-10T22:48:00.007+02:00

"Tänään TE saatte juosta", sanoi Annina ja jatkoi: "MWHA HA HA HAHHHAHA! >8)"

No ei se oikeasti noin ilkeästi nauraa hohottanut, mutta hihitti kyllä vähän.

Hyppy, pitkä suora putki, takaa kierrettävä hyppy ja takaisin toisesta pitkästä suorsta putkesta ja jälleen takaa kierrettävä hyppy.. Sehän meni kirjaimellisesti ihan putkeen. Mutta ei hyppyyn.

Olisi siis pitänyt ehtiä lähettää Kola putkeen, juosta mielellään Kolaa nopeammin putki päästä päähän ja olla valmiina ohjaamaan takaa kiertoon putkesta sukeltavaa Kolaa. IN YOUR DREAMS. Ei ikinä. Sen oikein huomasi, miten Kola parilla loikalla oli täydessä vauhdissa, kun minä puolestani en päässyt täyteen vauhtiin viidellätoistakaan loikalla. Tai sitten se lönkyttely oli täysi vauhtini. 8( Voi kyynel. Oikeasti. Ja sitten kun saan hihityksen ja kiroilun voimin Kolan kiertämään hypyn takaa, pitäisi ehtiä kiihdyttää vauhti uudelleen, juosta jälleen putki Kolaa nopeammin ja tehdä uusi takaa kierto.

Tehtiin myös kieputuksia putkessa. Se sujui hyvin, koska minun ei tarvinnut kuin siirtyä muutama askel Kolan rynnätessä putkesta toiseen.

En oikein tiedä, olisinko kateellinen rauhallisemmin etenevien koirien omistajille vai iloinen siitä, että minulla on käsissäni dynamiitti.. Olisi ihan kiva, jos pystyisi tarjoamaan Kolalle niitä onnistumisen kokemuksiakin eikä aina vain sitä, että Kola on jo ulkona suorasta putkesta, kun minä vasta teen lähtöä putken toisessa päässä. Ja tästähän seuraa tietenkin se, että Kola melkein räjähtää käsiin ja karjuu ja huutaa ja hyppii, kun se turhautuu niin pahasti sössimisestä ja hidastelusta.

Kuulostaa aika hyviltä harkoilta ja toimivalta yhteistyöltä, vai mitä! ;) No. Suoraan sanottuna pääasia on se, että Kola rakastaa puuhaa aina niihin ylikierroksiin asti ja minä saan tyhjennettyä pääni kaikista turhista ajatuksista tunniksi viikossa. Se on terveellistä meille kummallekin.

-----

Noki oli tänään hallissa mukana, koska en hennonnut jättää sitä yksin keskiviikkoiltaa viettämään. Otin Nokin tekemään suoraa putkea ja se sujuikin kuin vanhalta tekijältä. Noki sujahteli putkeen hirmuista haipakkaa ja pääsin kehumaan ja palkkaamaan sitä monta monta kertaa peräkkäin.

Tunnin lopussa tarjosin Nokille ensimmäistä kertaa mutkalla olevan putken päätä. Ahne possuseni ei epäröinyt, sillä käteni tuoksuivat paistetulle maksalle. SUIHKIS! se ponnisti putkeen ja sinkosi hetken kuluttua toisesta päästä rouskuttelemaan sormiani ja siinä sivussa maksaa. Noki ponnisteli ilmaan ja kieppui jaloissa intoa puhkuen. Se ei tainnut edes harkita seinustalla vuoroaan odottelevien koirien luokse pyrkimistä. Ja miksipä olisi harkinnutkaan, herkuthan olivat minulla.. ;)

Tehtiin vielä muutama kerta Nokin kanssa kujakeppejä. Niissä ei ollut mitään pulmaa. Kujakepit taisivat olla lopulta ehkä parin metrin pituiset. Siihen oli hyvä lopettaa treenit.

dum di dum :)

2010-02-05T19:37:00.003+02:00

Kolan nouto etenee joka päivä! Ainakin siltä tuntuu. Ja se on mukava tunne. Ihan kuin joku lukko olisi auennut, ja ehkäpä näin on käynytkin - minulla tai kolalla tai molemmilla.

Kokeilin äsken, miten Kola reagoi, jos otan kapulasta kiinni, mutta en silti naksauta heti. Hyvinhän se toimi. Pari kertaa Kola laski irti, kun pidin kapulasta. Ei naksausta. "Mitäs hemmetin pelleilyä!" näyttää Kola pohtivan ja kerää tälläisestä kieroilusta kierroksia ja pitää tiukemmin seuraavalla yrityksestä kapulasta kiinni. :) Pystyin jo vähän vetämään kapulaa itseäni kohti ja sivuille eikä viisas karvaturpani päästänyt silti irti. Lisäksi pystyn pitämään kapulasta useita sekunteja, rapsuttelemaan kaulaa ja tarttumaan kapulasta jälleen eikä Kola silti pudota kapulaa.

Kyllä tästä vielä hyvä tulee. :) (:

seuraava askel

2010-02-04T22:07:00.002+02:00

Tokotreeneissä tuli saatua uusi tavoite noutoon.

Ryhdyn opettamaan Kolalle sitä, että voin pitää kapulasta yhtä aikaa Kolan kanssa kiinni ja Kola pitää silti hyvän otteen eikä pudota kapulaa. En ole oikeastaan koskaan tajunnut ottaa selvää, miltä täyden kympin nouto näyttää enkä siis sitäkään, mistä osista nouto täydellisenä koostuu.. Aika todella typerää, vai mitä? :D Mutta näin se nyt vain on mennyt. Kaikki johtunee siitä, etten ole koskaan ajatellut, että nouto voisi onnistua, joten ei ole ollut tarpeellista katsella täydellisiä noutoja.

Naksutellen sainkin jo pommarissa Kolan pitämään kapulasta samalla kun minä pidin kevyellä otteella yhtä aikaa kapulasta. En usko, että tästä tulee kovin suurta pulmaa.

noutoa noutoa taas

2010-02-04T13:38:00.003+02:00

Otin taas uuden asian noutoon mukaan. Vaihdoin noudettavaksi esineeksi ihan oikean noutokapulan. Ensin kokeiltiin pienellä noutokapulalla ja sitten vaihdoin siihen ihan oikeaan täysikokoiseen kapulaan.

Aluksi Kola alkoi jäystää tuttua jäystämismateriaalia (eli puuta) eikä rauhoittunut pitämään (pientä) kapulaa kunnolla. Otin kapulan eleettömästi pois Kolalta, en kieltänyt enkä varsinkaan palkannut. Otettiin uudestaan ja naksautin heti, kun kapula oli Kolan suussa ja suu pysyi sekunnin kiinni ilman jäystämistä. En tiedä, tajusiko Kola, miksi otin siltä ensin kapulan pois, mutta joka tapauksessa se rauhottui pitämään kapulaa kulmahampaiden takana hyvässä otteessa. Kevyellä treenikapulalla pito oli kuitenkin levotonta.

Vaihdoin painavampaan kapulaan. Ilmeisesti painavampaa kapulaa joutuu pitämään tiukemmin kiinni, sillä painavamman kapulan pito oli heti parempaa.

Onko ehdotuksia, mitä seuraavaksi alan Kolan kanssa harjoitella?

lunta (ja valoa) tulvillaan on raikas talvisää

2010-02-03T16:33:00.003+02:00

Esteitä matkan varrella.

Keväinen valopää. Ihku.

Tukka putkella.

Katsopas tuota karvanassua, kuvassa on jotain kivaa ja hassua!

Eihän tätä lunta ole kuin kaulaan asti.

Peräsin on mutkissa kovassa käytössä, vai mitä sanot?

Da dum di dum. Di dam di dam!

nouda!

2010-02-01T20:44:00.003+02:00

Jätän nyt sen "oikean" noudon tekemisen kokonaan siihen asti kunnes Kolalla on hallussa se noudon loppuasento. Eli en tee suoritusta alusta loppuun perusasento->heitto->nouto->palautus. Edetään tässä nyt samalla tavalla kuin perusasennon opettamisessa. Opetan asennon oikeaksi ja tarkaksi ja vasta sitten otan muita juttuja mukaan.

Tosin sitä ryhdyin kyllä tänään rallytokon sivutuotteena treenaamaan, että Kola pitää perusasennossa kapulaa suussaan ja sitten seurautan sitä. Kola ei heiluttele päätään liikkeessä ja otekin on tasainen. Kola on pystynyt tosi hienosti vaikeuttamaan kapulan kanssa tehtäviä juttuja. Kyllä nyt kelpaa Heidille torstaina esitellä meidän edistymistä. (Tulee varmaan niin hirveät suorituspaineet, että paineistan Kolan kieltäytymään koko noudosta.;)

Kola pitää kapulaa hyvin kulmureiden takana ja ainakin tänään pään heiluttelu oli paljon vähäisempää kuin esimerkiksi vielä eilen. Eilen tein sellaista treeniä, että estin kädellä Kolaa nostamasta päätä heilutteluun. Ehkä tämä auttoi?

Yhtä virhettä minä toistan kerrasta toiseen, enkä meinaa millään muistaa välttää virhettä. Nimittäin kun annan Kolalle kapulan suuhun edessäni ja pyydän sen sitten sivulle, käytän käskyä "sivulle". Ja eihän se voi olla loogista. Kyse on noudosta, joten on aivan ala-arvoisen älytöntä pyytää Kola perusasentoon käskyllä "sivulle", koska ei sitä voi sitten enää kokonaisen noudon yhteydessä käyttää. Niinpä täytyy opetella jättämään tuo käsky pois ja pelkästään käsiavulla ja "nouda" -käskyllä ohjata Kola oikealle paikalle.

nokin pentuetreffit

2010-01-30T15:36:00.010+02:00

Paikalla Ojangossa taisi olla 14 koiraa? Fami, Zili, Rubi, Kola, Noki, Sessan, Miisa, Ronja, Remu, Awa, Dora... En edes muista kaikkia.

No. Joka tapauksessa siis pentuetreffeille oli saapunut muutakin sukua, ystäviä ja tuttavia. :D

Sää suosi kameraa ja muistikortille tallentui monta hauskaa ja tilannetta hyvin kuvaavaa otosta - vaikka suurin osa kuvattavista olikin vitivalkealla lumella seisovia mustia möykkyjä. ;) Onneksi koirien turkkeihin takertui kaikesta möyrimisestä niin paljon lunta, että mustamöykky-"mikä tässä kuvassa oikein on" -kuvia tuli yllättävän vähän.

Seuraavassa muutama omasta mielestäni onnistunut hetki. (Täällä enemmän kuvia treffeiltä.)
..koiria koiria koiria..

Kaistan vaihtoa.

TAIVAASTA SATAA MANNAA!

Koiria siellä, koiria täällä, koirat ne hyppii koirien päällä.

"Ollos siunattu, sisko!"

Noki sai nartun selätettyä. Maiskis.

Sisko ja sen veli. Riehupetterit.

noutoa taas

2010-01-29T14:58:00.003+02:00

Tässä vaiheessa me nyt olemme. Mielipiteet etenemisen suhteen ovat tervetulleita. Myös korjaus- ja muutosehdotuksia otetaan vastaan. ;)

noki ja nokin vatsa.

2010-01-28T21:19:00.004+02:00

Jee. Kotiin tullessa haisee. Voi paska. Kirjaimellisesti.

Hajun perusteella arvaan, että keittiössä on Kolan kakat. Väärin meni. Noki tulee erittäin vaisuna vastaan ja koirien taustalla odottaa paskainen helvetti. Ensin huomaan vain parit kakat. Sitten huomaan vain parit oksennukset siinä kakkojen vieressä. Sitten alan katsella tarkemmin. Oksennuksia on kaikkialla. Joka ikisellä matolla. Kakkaa on vain yhdellä matolla (, joka on nyt likaisuudestaan johtuen roskiinmenouhan alla). On oksapitoista oksennusta. On venyvää valkoista vaahtoa. Sitä onkin joka huoneessa. On ruskeaa ruokaoksennusta. Ja sitten löytyy vielä lisää vaahto-oksennusta. Se venyy. Kylmä venyvä vaahto ei pysy talouspaperin sisällä. Poimin putoilevaa oksennusta kämmenilleni. Oksennus todellakin venyy. Ja takertuu mukavasti sormiin.

Siivoan. Siivoan. Siivoan. Käärin olohuoneen maton pois. Avaan parvekkeen oven. Haisee pahalle. Onneksi koiran jätösten siivoaminen ei aiheuta minussa mitään suuria tunteita tai olotiloja. Kylmä venyvä oksennuskin irtoaa käsistä lopulta saippuan avulla.

Sitten tajuan, ettei tuossa kunnossa olevaa koiraa voi antaa kenellekään hoitoon Tahkon viikonloppureissun ajaksi. Pahimmillaan koko viikonloppu on ulkona ramppaamista ja oksentavan ja paskovan koiran sotkujen siivoamista.

----

Illalla lähden Kolan kanssa pentutreenejä vetämään. Potilas jää kotiin.

Palaan aivan karmeassa ajosäässä kotiin. Lunta tulee joka suunnasta. Näkyvyys on minimaalinen. Tie on peilijäässä.

Nokin vatsa on edelleen sekaisin. Totean, että Tahkon reissu saa minun osaltani jäädä. Ja suoraan sanottuna eipä olisi voinut Nokin sairastuminen parempaan saumaan osua. Miksikö? Minä en yksinkertaisesti olisi kyennyt pakottamaan itseäni kuudeksi tunniksi autoon tässä säässä. Yksi päivä rinteessä ei mitenkään pysty korvaamaan yhteensä kahtatoista kauhun tuntia autoilua talvisäässä pelkäävälle.

Ajokeli on aivan karmea. Karmein ehkä koko elämäni aikana.

Ajakaa varovasti, ystävät ja tuttavat. Olkaa niin kilttejä.

--------

Kolan nouto edistyi taas. Vein Kolan ja kapulan vesikoirien treenivuorolle pommisuojaan ja olin varma, että ei tule onnistumaan. Liian erilainen ympäristö. Liikaa muuttujia. Väärin meni. Tehtiin ensin helppoja kapulan pitoja ja sitten otin Kolan sivulle. "Nouda!" Kola otti kapulan ja huojutti päätään. Ja piti kapulaa suussaan ihan nätisti! Testasin kerran sellaista, että pudotan kapulan Kolasta parin metrin päähän. Annoin käskyn. Hitto. Kola käveli kapulan luo ja tuli sivulle, istui ja antoi minun ottaa kapulan. 8| :O WHOA.

Annoin kapulan uudestaan ja tein uuden testin. Otin kaksi askelta eteenpäin. Kolalle seuraaminen on niin vahvaa, että se lähti oitis mukaani KAPULA SUUSSAAN. W H O A. Pysähdyin. Kola istui. KAPULA SUUSSAAN. Oh God. Jos joku olisi viikko sitten sanonut, että "viikon päästä Kola tuo sulle kapulan ja seuraa sivulla sua kapula suussaan", olisin nauranut päin näköä. Olisin sanonut, että ei ikimaailmassa.

jee

Jee!

JEE!

J E E !

uuden elämän kolmas päivä

2010-01-27T18:13:00.003+02:00

DUM DI DUM DI DUM *äänekästä henkselien paukuttelua ja omakehuhaiseetia*

Mä niiiiiiiiiiin koulutan tosta vielä sellasen noutajan, ettei mitään rajaa. Se noutaa mulle aamiaiset ja sanomalehdet ja vaikka kuun vielä taivaalta. Sanokaa mun sanoneen. ;)

No niin, paluu todellisuuteen.

Pakkasta on liikaa, joten agilitytreenit jäivät tältä illalta väliin.

On siis hyvää aikaa jatkaa naksuttelua.

Otan ja lämmitän maksaa. Naksun kiinnitysrengas helisee merkitsevästi. Kola singahtaa liikkeelle kiihtyneen näköisenä. Noki suljetaan jälleen tämän makuuhuoneessa kokoontuvan salaseuran ulkopuolelle.

Istun maahan ja annan Kolalle käskyn. "Nouda." Tämä on testi. Onko se tajunnut jotain, vai jättänyt tajuamatta. Niinhän siinä tietenkin käy, ettei Kola mitään nouda. Se yrittää koskettaa kirsullaan nenääni. Tätähän me on naksuttimen kanssa tehty. Kosketeltu neniä. Ja se on Kolan mielestä ehkä maailman parasta. (Tai naksuttelu on maailman parasta.)

Joten otan noutokapulan (joka siis edelleen on vain pötkölelu) ja tarjoan sitä Kolalle. Kola ottaa sen suuhunsa ja pudottaa heti. Perhanan otus. ;) Tarjoan uudelleen ja tällä kertaa pidän taas hellästi kuonosta kiinni. Kola veivaa innosta hötkyten päätään, mutta pitää otteen kapulasta. Naksautan. Tätä harjoitusta tehdään pari kertaa ja palautetaan mieleen, että mistä tässä oikein oli kyse.

Ryhdyn jälleen jättämään kuonosta kiinni pitämisen pois. Kola huojuttaa päätään, mutta pitää tiukan otteen. Pään huojutus liittyy selvästi siihen, että Kola haluaisi mälvätä lelua, mutta koska tähän asti olen pitänyt sen leuoista kiinni, se ei ole voinut mälvätä, mutta päätään se on silti liikutellut kuvitteellisen pureskelun tahdissa. Kola pitää kapulasta hyvän otteen ja pudottaa vasta, kun naksautan.

En meinaa uskaltaa pidentää aikaa, jonka Kola joutuu pitämään kiinni kapulasta ennen naksahduksen vapauttavaa ääntä. Pelkään, että Kola alkaa pudotella kapulaa. Niinpä vaikeutan harjoitusta tavalla, joka itsestäni tuntuu hyvältä. Otan Kolan sivulle ja tarjoan sille kapulaa. "Nouda." Kola katsoo minua kasvoillaan ilme: "Hm. Nyt en ymmärrä." Tuijotan tuota riemuidioottia silmiin ja toistan käskyn. Pöljäke toteaa, ettei vedätys mene läpi ja ottaa kapulan suuhunsa. Pää huojuu, mutta ote on tiukka. Naksautan melko nopeasti ja kehun vuolaasti.

Toistetaan tätä harjoitusta kerta toisensa jälkeen. Kola vinkuu innosta. Jossain vaiheessa se istuu kapula suussaan, heiluttaa villisti häntäänsä JA tarjoaa samalla tassua. Ja minä kun luulin, etteivät sen urosmaiset aivot kykene suorittamaan yhtä aikaa istumista ja kapulasta kiinni pitämistä. Ja nyt tuo uuvatti heiluttaa häntäänsä ja antaa samalla tassuakin. :D Repeän nauramaan. Ihan hirmu hassu otus. Ja ihan hirmu kivaa tehdä yhdessä hommia.

Lopulta uskaltaudun pidentämään aikaa, jonka Kola pitää kapulaa suussaan. Kyse on edelleen vasta sekunneista, mutta viikko sitten Kola olisi pitänyt kapulaa suussaan ihan maksimissaan sekunnin. Ja nyt se pitää sitä mälväämättä viisi sekuntia JA irrottaa vasta, kun olen naksauttanut. Tekipä muutamia kertoja ihan niinkin, että ei pudottanut kapulaa naksusta, vaan odotti, että otan kapulan sen suusta.

Voi jessus. Tämä on huikeaa!

---

Noki toimii Kolan kierrosten nostattajana. Siirrän Kolan välillä salaseuran ulkopuolelle ja otan Nokin makuuhuoneeseen treenaamaan perusasentoa. Kola kitisee oven takana. Ja herra Pieni Nokipoika vängertää itsensä sivulle kauniiseen perusasentoon.

uuden elämän toinen päivä

2010-01-26T20:49:00.003+02:00

Naksutin esiin ja kapula käteen. Makuuhuoneeseen mars mars.

Noki jää murtuneena odottamaan oven taakse, kun minä, naksu, kapula, Kola ja juuri paistettu lämmin maksa marssimme treenaamaan.

Kola kitisee innosta. Käsken sen istumaan ja annan käskyn. "Nouda." Kola kitisee, nousee seisomaan, tarraa hampailla kapulaa ja päästää heti irti. "Jos tää tekis tällee, ni se antais maksaa, OKEI?!" Ei. Käsken uudestaan istumaan. Kola ottaa kapulasta ja minä pidän kuonosta kiinni. Naks. Toistetaan tätä kerta toisensa jälkeen. Kolan silmät suihkivat innostuksesta.

Vaikeutan harjoitusta. Yritän saada Kolan poimimaan kapulan maasta edestään ja istumaan se suussa. Ei onnistu. Meni liian vaikeaksi. Palaan takaisin onnistuvaan harjoitukseen.

Vaikeutan eri tavalla. Päätän päästää kuonosta irti. Kola ottaa kapulan ja huojuttelee päätään. Melkein unohdan naksauttaa, kun olen niin hämmästynyt. Siinä se istuu kapula suussa eikä mälvää. Otan kapulasta kiinni ja unohdan naksauttaa. Kola ei irrota. :O Naks. Kola irrottaa. :O Sehän oli tiukka ote!

Otan uudestaan. Ei onnistu ihan yhtä hyvin kuin äsken, mutta kuitenkin Kola pitää kiinni kapulasta, kun päästän irti kuonosta. Välillä helpotan ja pidän kuonoa paikoillaan.

Tauon paikka.

Noki astuu areenalle. Se onkin kitissyt oven takana kuin pahainen itkuiikka. Maksa saa ihmeitä aikaan ja herra "en-aina-muista-miten-tullaan-sivulle" tulee sivulle kuin rasvattu salama. Käsiavulla tietenkin, mutta joka tapauksessa. Perusasento on Nokille selvästi jo tuttu paikka.

Noki on treeninsä treenannut. On Kolan aika.

Otan alkuun taas pari helpotettua kapulan pitoa. Sitten käsken Kolan istumaan ja pidän kapulaa epähuomiossa niin kaukana, että Kola joutuu nousemaan saadakseen kapulan. Se ottaa kapulan - JA ISTUU. :O Oh! Tätä harjoitusta toistetaan muutama kerta. Toimii. Kola nousee ottamaan kapulan ja istuu. Illan treeintuokio päättyy onnistuneena.

ota. nouda. hae. tuo. ota. noh! kola! nouda! ota. jne.

2010-01-25T20:50:00.004+02:00

En vaan saa Kolaa Heidin ohjeilla pitämään lelusta kiinni ja tulemaan lelu suussa koskettavaksi. Ja koska en osaa, eikä Kola tajua eikä osaa eikä halua, myös omat hermot kiristyvät puuhassa niin vahvasti, että Kolaa alkaa ällöttää koko touhu.

Otetaan siis uusi (/vanha) lähestymistapa käyttöön.

Siirin omistaja sanoi tänään pommarin treeneissä, että "aloita loppupisteestä". No, lähdetään (taas) sitä kautta. Naksutin käteen ja hommiin.

Kola sivulle ja kapulaa (=pitkän mallinen kova lelu, ei noutokapula) suuhun. Ottaahan se sen suuhun, mutta pudottaa heti. Ryhdyn pitämään kapulasta kiinni. Kola ottaa paremman otteen. (Jesh, niin sitä pitää.) ...alkaakseen nousta seisomaan ja ryhtyäkseen kiskomaan oikein urakalla lelusta. Toisaalta se on ihan ok, koska silloin ote on ainakin tiukka eikä se laske kapulasta irti, vaikka minäkin pidän kapulasta kiinni. Tämä ei silti tunnu oikealta. Kola oppii naksahduksen kuultuaan nousemaan seisomaan JA ryhtymään repimään kapulaa.

Otan Kolan sivulle ja laitan kapulan maahan. "Nouda!" Kola hakee kapulan ja jumankekka kävelee sivulle perusasentoon. ...pudottaakseen kapulan ennen istumista. Ei näinkään. En millään saa Kolaa istumaan, kun kapula on suussa. Jos Kola istuu, suu unohtaa pitää kiinni kapulasta. (...Mies...) En halua opettaa Kolalle, että sivulle tullessa kapula pudotetaan ennen kuin ehdin tehdä mitään.

Kola siis ilmiselvästi hyvinkin helposti oppii tulemaan kapula suussaan sivulle. Siinä kohdassa ei ole ongelmaa. Hyvä. Mikä siis on ongelma? No se kapula suussa ISTUMINEN. Ok. Miksen siis treenaisi sitä? Niinpä.

Joten ryhdyn treenaamaan kapula suussa istumista. Kola käskyn alle istumaan ja kapula suuhun. Kola sylkäisee kapulan pois. Ei näin. Tätä on kokeiltu. Jos vain odotan, että Kola pidentää kapulan suussapitoaikaa ja naksuttelen "millisekunninkin" pidemmistä pitoajoista, alan itse hermostua ja Kola alkaa mälväämään kapulaa suussaan näinä millisekunteina. Sitä en halua Kolalle tieten tahtoen opettaa.

Niinpä palaan siihen, jota jossain vaiheessa lähdin kokeilemaan. "Pakkonouto."

Naksutin saa Kolan syttymään työskentelemiselle vähän samalla tavalla kuin agilityhalli. Kola on melkein liian kovilla kierroksilla. Mutta vain melkein. Kola on niin kierroksilla, että tekisi melkein mitä vain saadakseen naksahduksen. Niinpä se pysyy istumassa, avaa suunsa ja ottaa kapulan. Pidän kevyesti kiinni kuonon päältä ja leuan alta. Naks. Ja sama uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Kola avaa omatoimisesti suunsa ja ottaa kapulan. Se myös rauhoittuu paikoilleen, kun pidän kuonosta kiinni. Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. naks naks naks

Kola ei selvästi paineistu toiminnastani, vaan on edelleen erittäin kierroksilla ja halukas tekemään naksun eteen töitä. Niinpä tämä on nyt se reitti, mitä aion kulkea torstaihin asti. Joka ilta istumisesta ja kapulan pitämisestä naksuttelua. Saa nähdä, mitä mieltä Heidi tästä on. Ja saa nähdä, mihin säännöllinen "pakottaminen" johtaa. Alkaako Kola paineistua (=pakkonoudon tie on käyty loppuun) vai alkaako se pitää kapulasta kiinni omatoimisesti, vaikka kevennän käsien otetta leuoista? Jos tämä reitti näyttäisi toimivan, siirrän naksuttelun seuraavaksi perusasennossa istumiseen. Ja siitä sitten pikku hiljaa siihen, että Kolan pitää liikkua päästäkseen naksupaikalle.

Ainakin tällä hetkellä motivaatiota löytyy Kolan lisäksi myös omistajalta JA mikä tärkeintä en kokenut itse tilannetta stressaavaksi eikä minua alkanut suututtaa! Sillä jos minua alkaa suututtaa, ei hommasta tule tasan yhtään mitään. (Tokoiluhan ON kivaa.)

meidän aamu

2010-01-24T10:24:00.003+02:00

Nunosen innoittamana lähdin purkamaan meidän arkiaamujen rutiineita tekstiksi.

0) Herätyskello soi normaalisti kello 6:20. Sammutan herätyksen ja nousen välittömästi ylös. Noki nousee nukkumatyynyltään ja vispaa häntäänsä onnesta kiemuralla. Tassuttelemme yhdessä tuumin kohti keittiötä ja Kolaa. Kola ei halua nukkua makuuhuoneessa, vaan sen paikaksi on muotoutunut sohvan takana oleva tila.

1) Kola alkaa venytellä itseään. -> Noki hyökkii "leikkiasennossa" venyttelevän Kolan ympärillä ja on edelleen onnesta soikeana.

2) Astelemme yhdessä vessaan. Vessakummit hyörivät jaloissa - Noki edelleen onnesta soikeana. Kola tyynen rauhallisena. Rapsutellaan ja hyöriskellään. Noki venyttelee Kolan korvia. Ja on onnesta soikeana.

3) Vessasta reitti kulkee suoraan jääkaapille. Matkalla käteen tarttuvat poikien ruokakupit.

4) Kello on 6:25. Kola asettuu lepäilemään keittiön lattialle. Noki asettuu ruokakaapin välittömään läheisyyteen odottamaan lattialle putoilevia nappuloita.

5) Laitan jääkaapista lihaa kuppiin ja mikroon lämpiämään.

6) Lämmitetyn lihan sekaan lisään kourallisia kuivanappulaa. Kourasta putoilee aina muutama nappula lattialle. -> Nokin odotus palkitaan ja se hyökkii etsimään pudonneet yksilöt.

7) Kello on 6:30. Kola saa ruokansa. Noki pomppii sinne tänne ja lopulta sekin saa ruokansa.

8) Poikien syödessä minä harjaan hiukset, meikkaan ja pistän työkamppeet niskaan. Yleensä Kola tulee ensimmäisenä seurakseni vessaan, ja käpertyy lattialle vielä hetkeksi lepäilemään. Noki puhdistaa oman kuppinsa ja sitten nuolee Kolan kupin puhtaaksi. Ja sitten se palaa vielä katsomaan omaa kuppiaan ja nuolee senkin. Tämän jälkeen Nokikin saapuu vessaan pötköttelemään.

9) Kello on 6:40. Pistän vitamiiniporeet porisemaan vesilasiin. Kola tietää, että tämä on Merkki. Se suuntaa eteiseen.

10) Kello on 6:45. Kengät jalkaan, hihnat pojille, vitamiinipore kitusiin ja ulos.

11) Kierretään aina sama lenkki. Noki käy ensimmäisessä mutkassa pissalla ja seuraavassa kakalla. Kola on oppinut jo näissä kohdissa pysähtymään. Matka ei kuitenkaan jatku ennen kuin pikkuveli on saanut hommat hoidettua.

12) Kello on 6:50. Aamulenkin metsäreittiosuudella lasken Nokin hihnasta irti. Minä ja Kola - aamumörrimöykyt - tallustellaan hötkyilemättä Nunosen kuvaamina robotteina eteenpäin. Piksupoksu on edelleen onnesta soikeana ja ryntäilee hiekkatiellä sinne tänne hihna perässään.

13) Hiekkatien päättyessä nappaan Piksun hihnasta kiinni ja tassuttelemme kotiin. Kotiportilla Piksu on jälleen onnesta soikeana ja todennäköisesti roikkuu Kolan hihnassa, pomppii ja hyörii.

14) Hissillä yläkertaan. Koirat hihnasta irti. Kola kierähtää kerälle nukkumaan. Noki rauhoittuu myös nopeasti.

15) Kello on 7.00. Palaan eteiseen ja suuntaan autolle. Työpäivää kohti.

Ollaan sen verran aikaisin aamulenkillä, että vain hyvin harvoin törmäämme juuri keneenkään. Aikoinaan kun kuljin julkisilla töihin, opin "tuntemaan" kanssani samassa aamurytmissä eläviä lintuvaaralaisia. Sittemmin olen vaihtanut yksityisautoiluun ja nämä "tutut" ovat kadonneet.

Kuten ehkä huomasitte, olemme Kolan kanssa päässeet totuttelemaan onnesta soikeana aamumörreilyämme häiritsevän otuksen läsnäoloon. Onneksi vain harvoin tämä herra Soikio on niin soikeana, että riehaantuu. Yleensä onnellisuuden läsnäolo on tarpeeksi laimeaa, että minä ja Kola kestämme sen muuttumatta täysin synkiksi myrskypilviksi. Liiallinen onnellisuus aamutuimaan on jotain aivan karmeaa.

sininen on taivas, valkoinen on hanki

2010-01-23T14:03:00.010+02:00

Aivan hillitön sää! Aurinko paistaa, talitintit ja sinitiaiset sirkuttavat ja hanki hohtaa niin että silmät vuotavat.
Edustava Piksu-poika. (1/1250, f5.0, ISO400)

Kola rakastaa talvea. (1/1250, f5.0, ISO400)

Melkein kuulen talitinttien äänen tässä kuvassa. (1/2500, f3.5, ISO400)

Luonto näyttää yhtä parhaista puolistaan. (1/2500, f3.5, ISO400)

Voihan pojat. (1/1600, f4.0, ISO400)

Valo, pakkaslumi, onnellinen piski. Mitä muuta voi pyytää? (1/1600, f4.0, ISO400)

"PEWHANA, KUN TÄÄLLÄ ON TÄTÄ LUNTA NIIN HITSISTI!" (1/1600, f4.0, ISO400)

Äiti väittää, että Kola on kuvissa aina vakava, mutta kyllähän näistä kuvista suorastaan loistaa Onni Perronen. (1/1600, f4.0, ISO400)

nokin kasvu

2010-01-23T11:09:00.006+02:00

Noki vauvasta teiniksi: (Missä vaiheessa se muka tuolla tavalla kasvoi melkein Kolan kokoiseksi?)

Täällä vähän enemmän kasvukuvia.

tiko toko

2010-01-21T21:43:00.003+02:00

Torstaisin pojat pääsevät kumpikin treenailemaan tokon salaisia maailmoja, kumpikin omassa ryhmässään. Noki treenaa penturyhmässä, jossa olen myös ohjaajan roolissa. Kola treenailee ruoskaryhmässä pentujen jälkeen.

Noki treenasi ohittamista namin avulla, kontaktin ottamista, kopeloitavana olemista ja rauhoittumista. Yllättävää kyllä se kykeni rauhoittumaan, eikä edes yrittänyt sinkoilla sinne tänne. Tämän lisäksi se osasi ottaa hienosti kontaktia ja pitää kontaktin jo useita sekunteja. Noki myös kuunteli aika hyvin ohjeita ja noudatti käskyjä niin hyvin kuin tällä treenimäärällä kykenee.

45 minuutin treenien jälkeen Kola pääsi seinustalta työskentelemään ja Noki pääsi seinustalle syömään luuta. Vartin verran Noki jaksoi olla hiljaa paikallaan luuta syömässä, mutta sen jälkeen se piti seuraavat puoli tuntia aariaesitystä. Eipä moisesta voi palkata, joten huomiota en piskille aarioista antanut. Rauhottui otus sitten lopulta, mutta välillä muisti nousta jatkamaan aarioitaan.

Kola alkoi noudon harjoittelun ihan nollasta. Eli ryhdyin kehumaan Kolaa siitä, kun se pitää lelua suussaan ja antaa koskea itseään. Loistavaa, että nyt on ohjeet, miten noutoa OIKEASTI lähdetään harjoittelemaan. Tähän asti on tullut vaan todella jotenkin suurpiirteisiä ohjeita, joista en yhtään ole saanut kiinni. Ryhdyn siis puhtaasti opettamaan sitä, että Kola pitää lelua suussaan. Ei sen monimutkaisempaa. Myöhemmin liitän tähän toimintaan paikan ja lopulta sen, että Kolan pitää hakea noudettava esine muualta ja tulla istumaan se suussaan minun luokseni.

Kola treenasi myös paikallaanmakuuta, johon Heidi tarjoili "pieniä" häiriötekijöitä. Nenän edestä lentävä patukka oli Kolalle aluksi ihan liian houkutteleva. Onhan tätä treenattu ja onhan Kola tämän hallinnut - mutta treenivapaa on tehnyt tuhojaan.. ;) Karjaisin Kolan matalaksi ja se pysähtyikin aivan todella hienosti välittömästi käskystä eikä mennyt hakemaan ohi heitettyä patukkaa, vaikka mieli teki. Muutama toisto - ja muutama karjaisu - ja lopulta ukkeli pysyi paikallaan, vaikka hurmaava lentävä esine meni nenän edestä. Kolan kanssa treenaaminen on sikäli helppoa, että tunnen sen aivoitukset jo aika hyvin ja tiedän mitä se kestää ja mitä se ei kestä. Se kestää vallan hyvin karjaisemalla pysäyttämisen tuossa tilanteessa paineistumatta liikaa. Muutenkin Kolan kohtalla äänellä asioihin puuttuminen on fyysistä puuttumista paljon toimivampaa. Kolaa ei pysty fyysisesti pakottamaan oikeastaan mihinkään. (En siis esimerkiksi saa Kolaa istumaan perseestä painamalla. Se ei vaan onnistu. Kokeiltu on nyt Kolan aikuisiällä. Kola ei istu - tai niin kovaa pakotetta en ole valmis käyttämään, että se istuisi.) Mutta henkisellä tasolla pakottamista voi jossakin määrin tehdä. Tai ehkä kyse on kompromissista. Minä en puutu Kolaan fyysisesti ja Kola puolestaan taipuu noudattamaan käskyä.

Joo, tiedän että joku sanoisi tähän, että "kyllä MÄ sen saisin fyysisillä pakotteilla vaikka nuolemaan varpaitani!" Varmaan tämäkin onnistuisi. Mutta se vaatisi niin kovia otteita ja niin kauheita pakotteita ja sellaista Kolan luottamuksen perusteellista räjäyttämistä, että sellaiseen en ole valmis ryhtymään. Voisin hakata koirastani sisun pihalle, mutta tuloksena olisi todennäköisesti arvaamaton ja ihmisiin täysin luottamuksensa menettänyt koiraraunio. Ei kiitos. Mieluummin teen kompromisseja ja ohjaan jotenkin muuten kuin fysiikalla.

Ja tänään sain karjuntavoiton. Treenien lopuksi testattiin vielä, miten Kolan hermosäikeet ovat rakennelleet polkujaan treenien aikana. Olivathan ne rakennelleet. Patukka lensi - ja Kola pysyi paineistumatta paikoillaan. :)

agilityä

2010-01-20T22:15:00.005+02:00

Harjoiteltiin tänään valssausta ja takaa kiertoa. Valssauksessa ohjaaja kääntyy ympäri säilyttäen kuitenkin koko ajan näköyhteyden koiraan. Takaa kierrossa koira kiertää esteen takaa ja tulee vasta sitten ohjaajaa kohti esteestä yli. (Tai näin ainakin kuvittelisin selittäväni nämä kaksi ammatilaissanaston sanaa!;)

Kola oli tavoilleen uskollisena ihan hiljaa, kun sen jätti radan reunaan odottamaan ja radalla se karjui kuin jalopeura. Kokeilin kahden viimeisen harjoituksen kohdalla sitä, että vien Kolan hihnassa aina lähtöpaikalle asti, enkä anna sen kerätä kierroksia lähtöpaikalle siirtymisen aikana. Se toimi - ainakin tänään. :D

Ensimmäinen harjoitus (Empun Magic-Super -piirto-ohjelmalla toteutettuna.)
En meinannut millään ehtiä putkesta ulos sukeltavaa Kolaa ohjaamaan kohti kahta viimeistä (4. ja 5.) hyppyä. Tai olisinhan minä ehtinyt, jos aivot olisivat Kolan putkessa sukeltelun aikana toimineet ja olisin reilusti lähtenyt kohti nelosestettä. Mutta ei aivot vaan toimi kovin hyvin. Lopulta saatiin Kola menemään kaksi viimeistä hyppyä Anninan avustuksella. Annina oli vitosesteen takana heittämässä Kolalla palkkiopalloa.

Toinen harjoitus
Kolmoshyppy pitäisi kiertää takaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Kola tulee karjuen putkesta, eikä todellakaan pysty seuraamaan surkeaa ohjaamistani noin lyhyellä matkalla. Tehtiin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja alkoihan Kola kiertää takaa. Seuraava pulma oli heti kolmosen jälkeen. Pitäisi ehtiä kääntää oma rintamasuunta valssauksen kautta ympäri JA juosta kohti kahta viimeistä hyppyä. En vain ole niin nopea kuin pitäisi. Ehdin tehdä valssin ja ohjata Kolan "johonkin tonne päin" -suuntaan, mutta ei toivoakaan, että ehtisin ohjata tarkasti seuraavaa - saati viimeistä hyppyä. Sekin meni lopulta Anninan avulla. Täytyy opettaa Kola eteen-käskylle paremmin ja irtomaan ylipäätään minusta kauemmas.

Kolmas harjoitus
Kakkoshypyllä takaa kierto ja heti perään valssauksen kautta putkeen. Putkesta suoraan yli hypystä 4 ja sitten MUKA kurvaus vitoselle.

Ei onnistu ensin millään. En tajua mennä tarpeeksi pitkälle neloshypyn luo, joten Kola on ihan eksyksissä päästyään nelosen yli. Se seisahtuu ja tuijottaa minua valkuaiset muljahdellen. Varmaan tulisi ja löisi, jos osaisi, kun olen niin hidas ja pöljä. Otetaan uudestaan ja lopulta saan kuin saankin Kolan myös viimeisestä hypystä yli.

On se vaan mukavaa, kun Kola karjuu ja huutaa, nauttii ja rakastaa työskentelemistä ja suostuu tekemään kanssani, vaikka olenkin ihan pökkelö. :D

keppipulmia

2010-01-18T20:34:00.005+02:00

Kuten olen todennut, kepissä kuin kepissä on ainoastaan yksi pysyvä vika: se on aina ja ikuisesti väärän koiran suussa.

Kolan keppi? Nokia harmittaa.

Yhteinen keppi? Kumpaakin ottaa kupoliin.

Nokin keppi? Kolan ilme kertoo kaiken.

siitähän se lähti

2010-01-18T19:46:00.004+02:00

Kola leiskahti lieskoihin viime viikon torstain tokotreeneistä. Tänään Annan vetämissä rallytokotreeneissä Kola jo tarjoili välillä perusasentoa omatoimisesti ja muutenkin oli ihan treenimielialalla. Vähän hankaluuksia tuottaa palkan valinta. Ei niinkään se, että Kola ei palkkautuisi vaan se, että Kola palkkautuu liian hyvin. Sen kierrokset nousevat pallosta ihan hirmu korkeiksi ja taas sain taistella sen faktan kanssa, että Kola alkaa herkästi karjua, kun se ei mielestään saa palkkaa tarpeeksi nopeasti tai tarpeeksi helposti.

Kola palkkautuu myös nameista, mutta niillä en saa nostettua kierroksia juuri lainkaan. Kola kyllä tekee mitä käsketään, mutta tekeminen on rasittavan hidasta ja tahmeaa. Mieluummin jarruttelen liian innokasta ja palkkaan pallolla kuin raahaan perässä hidastelijaa.

Rallytoko sopii Kolalle ja minulle. Kylttien jutut ovat jo nyt aika hyvin hallussa. (Tosin Kola naposteli tänään ainoana houkutus-tehtäväkortin NAKIT ?! Ja se ei oikeasti edes syö nakkeja, perhana sentään.. ;) Seuraamisessa pitäisi harjoitella sivuaskelia. Taidan ihan oikeasti osallistua seuraavaan rallytokokisaan, kun sellainen vain järjestetään. Kunpa saisi hypätä alokas-luokan yli suoraan avokas-luokkaan, niin saisi luopua hihnasta. Minä hölmö kun en ole opettanut Kolaa työskentelemään hihnassa.. Joo-o, tyhmyydestä sakotetaan. Ja sitten kun itseänikään ei yhtään innosta hihnassa treenaaminen, niin siinä sitä sitten ollaan. Täytyy kai ryhtyä harjoittelemaan hihnassa kaikesta vastenmielisyydestä huolimatta ja palkata Kolaa pallolla. Jospa se toisi hihnatokoon lisää särmää perässä raahustamisen sijaan.

----

Nokin kanssa pidettiin myös tänään tokotreenit. Eli mentiin hissillä alakertaan ja ryhdyttiin treenaamaan. Noki ei osaa vielä keskittyä työskentelemiseen, kun sitä ei olla harjoiteltu. Niinpä melko hiljainen talvi-ilta oli aika sopiva häiriötekijöiden määrällään. Kokeiltiin perusasentoa ja se onkin Nokille syystä tai toisesta kovin helppoa. Se kiepsahtaa oikeaan kohtaan ihan ilman liikkuvaa käsiapua. Kolan kanssa aikoinaan otin askelia ja johdatttelin Kolan oikealle paikalle. Noki tunkee kirsunsa ja kielensä vasemman käden nyrkkiin ja kiepsahtaa istumaan oikealle kohdalle ihan ihan ihan jalan lähelle. Jotenkin vielä epäilyttää, ettei Nokin pääkopalla ole mitään käsitystä siitä, mitä kroppa sivulle tulossa tekee - sillä pää keskittyy TÄYDELLISESTI syömiseen - mutta ehkä kroppa ja pää yhdistyvät joku kaunis päivä. ;)

Otettiin myös kontaktin hakemista ja muutamat istumiset ja maahan menot.

Tuntuu jotenkin siltä, etten ole opettanut Nokille yhtään mitään. Siis en kirjaimellisesti yhtään mitään. Mutta kyllähän se silti osaa vaikka mitä.

Noki osaa

1) istua käskystä ja pysyä siinä muutamia sekunteja, vaikka liikkuisinkin sinne tänne ennen palkkausta

2) mennä maahan käskystä ja pysyä siellä muutamia sekunteja, vaikka liikkuisin

3) tulla luokse käskystä (ainakin silloin, kun mukana on nameja)

4) ottaa katsekontaktin joskus, ei aina

5) tulla perusasentoon, kun vasemmassa kädessä on nameja, mutta ei aina tätäkään

6) Noki on oppinut ainakin osittain, mitä Ei! tarkoittaa! Metsässä Ei! tarkoittaa, että pitää pudottaa suusta se, mitä siellä sattuukaan olemaan ja palkaksi saa namia. Hihnassa ulkoilemisessa Ei! tarkoittaa, että vetämisen pitäisi loppua. Ei se kyllä aina lopu.. Huoh.. ;) On niin paljon näettävää ja koettavaa.

7) koskea kosketusalustaa

Mitäköhän sitä seuraavaksi alkaisi pikkukirppuselle opettaa..? Seuraamista varmaankin. Ja paikallaoloa voisi ryhtyä vahvistamaan. Noutamista? Agilityä?

vuh?

2010-01-15T19:05:00.005+02:00

Töiden jälkeen kurvasin pikapikaa kotiin noutamaan piskejä. Kuspaskakierroksen jälkeen tuuppasin koirat takakonttiin ja survaisin nastan lautaan. Hieroja-Heidi odotteli Kolaa käsittelyyn ja aikataulu oli tiukkaakin tiukempi johtuen siitä, että aikaa sovittaessa en tajunnut, että lauantai on työpäivä. (Voi K Ö K K Ö näitä lauantaityöpäiviä. Joo niitä on tasan kaksi vuodessa, mutta siinä on myös tasan kaksi liikaa, sanon minä. ) Aikataulut menivät uusiksi ja siksi kiire astui kuvioihin.

Perille päästiin ihan ajoissa ja Kola pääsi käsittelyyn. Kola katsoi Heidiä syyttävästi sen näköisenä, että "sinäkin siinä, perhana!", sanoi MUR... ja sitten tallusteli hieronta-alustalle, pötkähti hierottavaksi ja alkoi nauttia joka solullaan. On Kola vaan mussu, ei voi muuta sanoa. :D Tunnin verran Kola otti kyllä ihan kaiken irti tilanteesta. Ilo sitä oli omistajankin katsella, sillä Kola on ennen näitä kahta hierontakertaa ollut aika jumissa lantion alueelta. Nyt pahimmat jumit on saatu jo liukenemaan, mutta ainakin kerran mennään vielä murjottavaksi.

On jokseenkin käsittämätöntä, miten Kolassa on niinkin monta puolta kuin siinä on. Se on toisaalta örisevä ja mörisevä ärripurri. Toisaalta on se on ERITTÄIN lepsu ja löllö, kuten Nokin kanssa nyt on tullut huomattua. (Tänään Noki vei Kolalta kepit suusta ja rynni Kolan vatsan ali. Ja Kola vaan nöksötti paikallaan. Voitteko uskoa?) Ja sitten kolmas puoli on se erittäin läheisyydenkaipuinen hellittelystä nautiskeleva otus, joka laskee Heidin niin lähelle, että hierojan ja hierottavan nenät koskettavat toisiaan hierojan kumartuessa kuiskailemaan juttuja Kolan korvaan. Samalla Kolan ilme on reporangan rento eikä mistään voisi päätellä, että Kolassa on myös se ärripurri Ihaa-aasi.

Hieronnan jälkeen kurvattiin metsään - jonne piruvie oli ilmestynyt latuja. Onneksi latujen vieressä ainakin toistaiseksi on kävelypolku, joten ihan ilman syyllisyyden taakkaa kiersin tutun lenkin poikien kanssa. Noki vei Kolalta keppejä sitä mukaa, kun Kola niitä hangen seasta löysi. Mutta toisaalta Kolakin on alkanut napsia keppejä Nokilta pois. Tänään tuli todettua, että Kola luovuttaa, jos kumpikin haluaa saman kepin ja molemmilla on kepin eri päistä tiukka ote. Kolaa alkaa ahdistaa, se alkaa pyöritellä silmiään ja lopulta avaa leukansa. Nokin seuraavanlainen katse:

O_o

ei rävähdäkään ja lopulta keppi on Nokin.

Yllättäen latu+metsä=hiihtäjä. Niinpä päästiin testaamaan, mitä pojat sanovat hikilaudoilla kulkeville. Noki alkoi pöhistä. PÖH. PÖH. Näin jo kaukaa, että jotain outoa polun mutkan takana on. Mutta kuitenkin niin vähän outoa, että Kola ei pudota keppiä suustaan eikä katso tarpeelliseksi tehdä mitään muuta kuin katsoa tulijaa. Noki jatkoi pöhisemistään ja Kola seisoi tyynesti häntä pystyssä paikallaan. Sain Nokin kuitenkin luopumaan hiihtäjälle pöhisemisestä ja astuttiin poikien kanssa polulta umpihankeen päästämään hiihtäjä ohi. Puoli tuntia myöhemmin sama hiihtäjä kurvasi meitä taas vastaan. Astuimme taas hankeen. Noki ei suonut vilkaisuakaan hiihtäjälle. "Ai toi on toi."

Kai se jotain mörköilyä meinaa aloittaa, kun on pöhissyt parina viime päivänä monille ERITTÄIN EPÄILYTTÄVILLE asioille - kuten huppupäiselle naiselle ja tummaihoiselle miehelle. Huoh. ;)

treeniä

2010-01-14T21:24:00.003+02:00

Piiiiiiiiitkästä aikaa käytiin Kolan kanssa ihan oikeasti treenaamassa tokoa. Roihan Heidin ruoskatokoryhmä kokoontui pommariin - ja Kolasta kyllä huomasi, että se oli ehtinyt unohtaa treenirutiinit tosi tehokkaasti. Seuraaminen edisti ihan villisti ja Kola ei oikein tajunnut, että miksi ihmeessä pitäisi tulla perusasentoon. Namien kanssa Kola oli vähän perässäraahattava ja pallon kanssa niin hyperkierroksilla, ettei tekemisestä meinannut tulla mitään. Heidin ohjeita noudattaen ryhdyttiin tekemään seuraamista sitä hitaammin, mitä enemmän Kola nosti kierroksia. Ei myöskään suoraa seuraamista, vaan koko ajan loivia ja tiukempia käännöksiä, jotta Kola joutuu keskittymään tekemiseen koko ajan.

Ja sehän auttoi. Kola alkoi keskittyä ja vähän ajan kuluttua minua seurasikin keskittymisestä läähättävä otus. :) Tämä puuha palautti Kolan mieleen muutenkin treenihengen ja se alkoi omatoimisesti pitää kontaktia niinäkin aikoina, kun mitään ei erityisesti tapahtunut.

Kola ei tänään treeneissä tarjonnut vapaaehtoisesti perusasentoa. Tämä on jäänyt, kun treenit ovat olleet puolisen vuotta tauolla. Toivottavasti ukkeli palaa vanhaan tapaansa, sillä auttaa kovasti, kun koira oikeasti osaa ja haluaa tulla perusasentoon. :D

Keskittymisharjoituksen jälkeen Kola teki jääviä liikkeitä ihan liekeissä ja muutenkin toimi kuin ajatus. 8)

Olipas todellakin kivaa aloittaa Kolan kanssa taas treenaaminen. Olin unohtanut, miten mukavaa on työskennellä koiran kanssa, joka paitsi haluaa, myös osaa! Jei.

I LOVE YOU!!! ..... I'M SORRY!!!

2010-01-12T19:31:00.004+02:00

Riehutin poikia olohuoneen lattialla. Myllättiin ja möyrittiin ja pojilla oli vauhti päällä.

Jossain vaiheessa Nokilla oli vauhti niin päällä, että se hyppäsi Kolan selkään ja alkoi humpata. Humppa päättyi kesken ensimmäisen tahdin. Kolan silmät melkein plopsahtivat kuopistaan, kun se tajusi kolmen ensimmäisen humpparytmin aikana, mitä parhaillaan on tapahtumassa.

Kaksi sekuntia karmeaa karjumista ja humppapumpun tahdin pysäyttämistä riitti. Herra Olen-Suuri-Rakastastajasta kuoriutui pieni Olen-pahoillani -poika. Kolan huulia lipoen Olen-pahoillani -poika paikkaili humppapumpun käynnistämistä.

Naurattaa ihan hurjasti Nokin ilme vieläkin. Se on kasvattanut egoaan jatkuvasti Kolan suhteen, mutta jossain se raja menee silti. Ja Noki totta totisesti pudotettiin takaisin sinne mihin se kuuluu.

vääntöä

2010-01-11T15:00:00.003+02:00

Tästä on tullut poikien suosikkiyhteispuuha. Suu auki ja mörinää. Jos ei tietäisi, voisi pysäytyskuvista päätellä kyseessä olevan jotain paljon pahempaa.

kola ja noki

MUUTTO!

OTA! ...odota... odota... MENNÄÄN!

nokin agilityinen viikonloppu

metsässä

Kirsi Alastalon vastaus

Vastaus Kirsi Alastalon kirjeeseen

Avoin kirje Vesikoirat ry:n puheenjohtaja Kirsi Alastalolle

Yhdistyksen ylimääräinen kokous

kih kih kih kih

Patovet kertoo

tulokset tulivat

tarina pallon pesemisestä

tarina jakamisesta

metsästyskoirani

mökillä

omatoimiagilityä

välillä jotain iloistakin

argh.

NokiKola lääkärissä

liitelyä

agilityä ja jakomäkeilyä

nenäongelmaisten vappu

kevätkauden päättäjäistreenit

kännissä.

RUUTU!

ihan pihalla

Piksu liitelee

KIERRÄ!

uusi päivä, parempi nenä

uusi päivä, parempi mieli

perjantai 13. päivä?

nokin liidot

ou jes.

asentoja

P L U M P S !

sun keppi on mun keppi

vesikoiran ydin

voihan kevät.

noki - miehinen mies?

nokin kehitys eräästä näkökulmasta

pääsiäinen 2010

poseeraavat pääsiäispojat

kih kih kih *hykertelyä*

Piksu < 3 Pomppu

Piksun ja Pompun arkea ja juhlaa

piksu ja pomppu naksahtelee

voihan pojat.

PYSY!

keskiviikko = agility

citroën xsara vs. kuuauto / pc vs. mäkki

saluki?

voihan pojat

noki kaivelee..

agilityy

Kola kolme vee ja kakarat

minä ja minun paras ystävä

Kola ja Noki ne yhteen soppii..

naku-Piku

liitelyä

Kristiina

aurinkoinen sunnuntaiaamu

sormet syyhyää

Noki Perronen

treeneissä

rally-tokouran korkkaus

syvällistä pohdintaa.

rakkaalla lapsella..

Vauhti Pilkkunen vs. Porsas Urhea..

agilitytreeneissä

kotona jälleen!

Kolan toive

Kola hierojalla

VÄISTÄ ITE

ystävänpäivä. kirjaimellisesti.

vesikoiralenkillä

en osaa tulkita.

Piksu Paksusen puuhia

KIERRÄKIERRÄKIERRÄ! ..ttu.. hihihi... ..kele...

dum di dum :)

kih kih kih hykertelyä