Tänään agility kävi kyllä vahvasti Kolan voimille. Tehtiin "kuntopiiriä", eli yksi koirakko kerrallaan treenattiin keinua ja sillä muut treenasivat omatoimisesti yhtä estettä kerrallaan. Kola ei oikein pitänyt siitä, miten kova tohina ja melu ympärillä kohtalaisen pienessä tilassa oli, joten sen korvat olivat välillä ihan kadoksissa. Päädyin tekemään esteiden välillä kontaktiharjoituksia ja tuttuja tokojuttuja. Se auttoi ainakin hieman rauhoittamaan Kolaa.
Keinu meni tosi hienosti. Kola ei jännittänyt tippaakaan uutta estettä eikä esteen liikettä jalkojen alla.
---
Kola on sosiaalisempi kuin koskaan. Pyysin tänään Kompassin Camillaa koplaamaan Kolan. Eihän se kovin kivaa ole, kun vieras nainen roplaa takajalkojen välissä. Silti Kola oli hiljaa paikoillaan. Hampaat se antoi myös tsekata ilman mitään ongelmia. Ja kun treenit loppuivat ja pääsimme ulos, pysähtyi jälleen vieras ihminen jututtamaan minua. Juttelemaan saapui nainen, joka oli aikeissa hankkia itselleen lagotton tai espiksen. "Saaks sitä silittää?" "No.. Juu.." Ja ennen kuin ehdin enempää selittää hyvistä tekniikoista ja mahdollisesta silittelyn epäonnistumisesta, oli Kola jo silittelyn kohteena. RAUHALLISENA! HÄNTÄ HEILUEN! Whatta fak, etten muuten sano. Ei se nyt mitenkään labbismaisesti vispannut villinä häntäänsä, mutta heilauttipa rauhallisesti muutaman kerran.
Ehkä jossain vaiheessa osaan kotiutua siihen todellisuuteen, ettei Kola enää olekaan ihan ärripurri. Kerroin naiselle, että Kola parhaillaan esittää parasta sosiaalisuuttaan. Se siis seisoo rentona paikoillaan eikä edes yritä väistää ja oikeastaan vieraampi saattoi ehkä jopa luulla, että Kola nauttii tilanteesta. Huomautin, ettei Kola tilanteesta erityisesti nauti, mutta tärkeintä on, että se suostuu kosketettavaksi ilman mitään vastusteluja. En tiedä, vilahtiko naisen kasvoilla vähän pettymystä, kun hän sekunnin murto-osan vilkaisi Kolan rentona alhaalla makaavaa häntää. Ei se heilunut ilon tai nautinnon merkkinä - enää. Mutta omistaja näki! Omistaja näki! Kyllä se heilahti! Takuulla!
Tämä on jo ainakin kolmas tälläinen kohtaaminen. Ja takuulla raportoin vielä monen monta viikkoa, jos ja kun vastaavaa taas tapahtuu. Tämä on niin selvää edistymistä, ettei parempaa voi toivoa.
Keinu meni tosi hienosti. Kola ei jännittänyt tippaakaan uutta estettä eikä esteen liikettä jalkojen alla.
---
Kola on sosiaalisempi kuin koskaan. Pyysin tänään Kompassin Camillaa koplaamaan Kolan. Eihän se kovin kivaa ole, kun vieras nainen roplaa takajalkojen välissä. Silti Kola oli hiljaa paikoillaan. Hampaat se antoi myös tsekata ilman mitään ongelmia. Ja kun treenit loppuivat ja pääsimme ulos, pysähtyi jälleen vieras ihminen jututtamaan minua. Juttelemaan saapui nainen, joka oli aikeissa hankkia itselleen lagotton tai espiksen. "Saaks sitä silittää?" "No.. Juu.." Ja ennen kuin ehdin enempää selittää hyvistä tekniikoista ja mahdollisesta silittelyn epäonnistumisesta, oli Kola jo silittelyn kohteena. RAUHALLISENA! HÄNTÄ HEILUEN! Whatta fak, etten muuten sano. Ei se nyt mitenkään labbismaisesti vispannut villinä häntäänsä, mutta heilauttipa rauhallisesti muutaman kerran.
Ehkä jossain vaiheessa osaan kotiutua siihen todellisuuteen, ettei Kola enää olekaan ihan ärripurri. Kerroin naiselle, että Kola parhaillaan esittää parasta sosiaalisuuttaan. Se siis seisoo rentona paikoillaan eikä edes yritä väistää ja oikeastaan vieraampi saattoi ehkä jopa luulla, että Kola nauttii tilanteesta. Huomautin, ettei Kola tilanteesta erityisesti nauti, mutta tärkeintä on, että se suostuu kosketettavaksi ilman mitään vastusteluja. En tiedä, vilahtiko naisen kasvoilla vähän pettymystä, kun hän sekunnin murto-osan vilkaisi Kolan rentona alhaalla makaavaa häntää. Ei se heilunut ilon tai nautinnon merkkinä - enää. Mutta omistaja näki! Omistaja näki! Kyllä se heilahti! Takuulla!
Tämä on jo ainakin kolmas tälläinen kohtaaminen. Ja takuulla raportoin vielä monen monta viikkoa, jos ja kun vastaavaa taas tapahtuu. Tämä on niin selvää edistymistä, ettei parempaa voi toivoa.
1 kommentti:
Kävimme viime viikonloppuna näyttelyssä ja siellä ehdin jo miettiä, tuliko Totin sietokyvyn rajat vastaan. Tuomari peruskopeloinnin lisäksi mittasi sään, tutki kallon mittasuhteita ja ties mitä. Koira otti touhun yllättävän lunkisti. Siitä voinee olla ylpeä.
-Minna
Lähetä kommentti