perjantai 30. huhtikuuta 2010

nenäongelmaisten vappu

"Sun nenässä on joku ongelma."
"Niin sunkin."

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

kevätkauden päättäjäistreenit

Tänään päättyi agilitytreenien kevätkausi ja ensi viikolla alkaa kesäkausi. Niinpä pidettiin kauden päättymisen kunniaksi virallisen epäviralliset ja erittäin ryppyotsaiset agilitykilpailut. Ensin toki harjoiteltiin kilpailua varten. Käytiin läpi radan esteet 1-5 ja sitten esteet 4-10. Viitosen ja kuutosen välissä tein jotain pyöritystä, ehkä valssia. Se ei meinannut ensin osua millään kohdalleen, vaan Kola katosi ihan kirjaimellisesti. En nähnyt piskiä moneen pitkään sekuntiin, kun se seikkaili selkäni takana häviksissä.

























Lopulta päästiin suorittamaan - kuten jo mainitsin, erittäin vakavahenkisesti - koko rataa. Oltiin Kolan kanssa viimeiset osallistujat ja oltiin saatu seurata muiden suorituksia. (MWHAHAH >8) Jokainen koirakko sai kisassa muutaman suorituksen aikaa löytää se paras tulos. Kola sössi aluksi. Tai no. Minä sössin ja ohjasin sitä liian vahvasti kutoselle jo putkesta, joten Kola meni ohi vitosesta. Sitten meni ohi myös seiska, kun Kola oli jo lukinnut itselleen putken.

Kolmannella kerralla saatiin nollarata ja ajaksi 12 sekuntia. :O Huikeaa!

Voittajia ei julkaistu, mutta väittäisin, että jokainen osallistuja voitti oman ryhmänsä. Nemi voitti medien ja narttujen ryhmän, Remppu voitti uusien mutta jo todella kehittyneiden harrastajien ryhmän ja Kola voitti rakettimoottoriryhmän!

Lopuksi treenattiin Kolan kanssa keppejä. Pystyin jättämään käsiohjauksen kokonaan pois ja vain kulkemaan Kolan edellä itse peruuttaen. Kola siis tietää, mitä keppien suorittaminen tarkoittaa! Ai-van mah-ta-vaa!

Ja ihan vihoviimeisenä Annina otti kainosta pyynnöstäni kisaradan vielä kertaalleen Kolan kanssa. Ihan pikkuisen oli kakka omistajalla housussa, kun jännitti niin paljon, miten Kola työskentelee "vieraan" ohjaajan kanssa. Annoin Kolan pallon Anninalle ja sinne ne menivät. Kola meni Anninan viereen perusasentoon ja Kola seurasi radalla hienosti Anninan ohjausta. Joku sösselö siinä aluksi tuli, mutta sitten Annina tosta noin vaan juoksutti Kolan läpi radasta. Näytti aika helpolta.. ;) Siitä on kai hieman apua, kun osaa juosta. Ja käyttää kroppaansa. Ja ääntä.

Huoh... ;)

tiistai 27. huhtikuuta 2010

kännissä.

Saa nähdä, tuleeko Nokille paha krapula tämän päiväisestä rauhoituksesta. Piksu on vielä ihan hitaalla ja nukkuu tötterö päässään pahimpia jurreja pois sohvan nurkassa.

..Mamman teiniördääjä..

Kuonon päältä otettiin jo irtoilemaan ryhtyneet ruvet pois ja niiden alta paljastui sileä vaaleanpunainen iho. Siitä tohtoritäti leikkasi pari viipaletta näytteitä patologin tutkittavaksi. Tulokset saan kuulla viimeistään ensi viikon lauantaina, kun menen poistattamaan Nokilta kaksi tikkiä kuonon päältä.

Huomisesta alkaen kortisoniannos pudotetaan nykyisen kahden sijasta yhteen tablettiin aamulla ja illalla ja siitä vielä lisää hiljalleen kohti sitä hetkeä, että eloa ilman kortisonia päästään taas kokeilemaan. Toivottavasti annosta pudottamalla päästään eroon tästä ikävästä lirittely&juomissivuvaikutuksesta.

Noki käyttäytyi lääkärissä jälleen mallikkaasti: tallusteli sisään häntä heiluen, antoi tutkia itseään ja kellahti piikin saatuaan melkein heti lattialle elämän hitautta pohtimaan.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

RUUTU!

Oltiin tänään treenailemassa Roopen ja Rosan seurassa tokojuttuja. Ärrien (R&R) omistaja oli tuonut paikalle tötsät, joten ihan hetken tuotteena päätin kokeilla, miten Kolalle voisi opettaa ruutuun menoa. Alkupohdinta omistajien kesken johti siihen, että menin kiljumaan tötsien keskelle kuin järjetön ja lopulta annoin Kolalle käskyn "ruutu". Kola tuli luokseni, mutta jäi sellainen olo, ettei Kola tiedä, mitä se ruutu-käsky tarkoittaa, kun kyse on luoksetulosta.

Niinpä otin käyttöön seuraavan tekniikan. Jätin Kolan istumaan kauas ruudusta, vein pallon ruutuun, palasin Kolan luo ja annoin käskyn "ruutu". Sinne meni. Vapautin Kolan heti, kun se tuli ruutuun. Tein tätä harjoitusta muutamia kertoja. Sitten kävin ruudussa ja muka jätin sinne pallon. Annoin Kolalle käskyn. Kola lähti vasta toisella käskyllä käsimerkin avulla. Mutta sinne se kuitenkin meni. :O

Mentiin lähelle ruutua ja lähetin Kolan uudestaan ilman pallon viemistä ruutuun. Kola meni ruutuun. Wau. Tein muun treenaamisen jälkeen uudestaan samaa harjoitusta. Ensin vein pallon oikeasti ruutuun ja sitten jätin viemättä. Kola meni ruutuun. Sanoinko jo: wau. Eikä Kola siis tarvinnut sitä hämäystä, että minun pitäisi käydä muka-jättämässä pallo ruutuun. Se tiesi, että pallon on minulla ja se meni siitä huolimatta ruutuun. :O

Kola on kyllä sikäli aivan täydellinen treenattava, että se palkkautuu jo ihan pelkästä tekemisestä. Siitä näkee, että se haluaa ymmärtää ja oppia ja miellyttää minua.

Ihku Pomppu.

ihan pihalla























Mauri Muurahainen kavereineen on herännyt talvihorroksesta.














Pylly vasten pyllyä pum pum.
















"Kato tällee tää on ihanaa PLÄT PLÄTS!"
















Kola: "KATO TÄÄ VESI POREILEE KUN SINNE PUHALTAA PROLLLLLLLL!"
Noki: "Hyi hitto."
Noki Hienohelma ei oikein ole tajunnut, mitä hienoa siinä on, kun tassut kastuu. Niinpä se märässä metsässä suunnittelee pitkiä aikoja reittivalintojaan, jottei joutuisi kahlaamaan. Kola sitä vastoin tänään tajusi, että metsässä voi melkein uida. Ja voi sitä riemun määrää. :)





sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Piksu liitelee

Tänään päästiin aloittamaan estetreenit agilityn saralla. Aluksi kokeiltiin pöydän suorittamista. Se olikin Nokille ihan vieras juttu. Mutta kuten arvelinkin, Noki suhtautui itselleen uusiin esteisiin erittäin tyynesti eikä varmaan edes tajunnut, että kyse oli sille uudesta jutusta. Noki pomppasi pöydälle, istui alas ja pysyi siinä niin kauan kunnes annoin käskyn jatkaa matkaa. No niin. Pöytä siis sujui erittäin mallikkaasti.

Välihetkinä treenattiin takaakiertoja ja se sujuikin mitä mainioimmin. Ensimmäistä kertaa kokeiltiin kiertämistä ihan oikeiden hyppysiivekkeiden kanssa. Eipä hetkauttanut pikku-ukkoa tämäkään asia. Noki kiersi hienosti kahdeksikkoa siivekkeiden ympärillä.

Seuraavaksi Sannan johdolla harjoiteltiin putkea. Sanna tiedusteli, että ollaanko treenattu putkea aiemmin. Ollaan kyllä tehty putkea Kolan treeneissä, mutta en ole putkea mitenkään Nokille "opettanut". Niinpä vastasin, että todennäköisesti Noki kyllä menee putkeen, mutta ei luultavasti tiedä yhtään, mitä käsky "putki!" tarkoittaa. Väärin meni se arvelu. Noki tietää itse asiassa erittäin hyvinkin, mitä putki tarkoittaa. Sanna neuvoi harjoittelemaan erilaisia putkeentulokulmia kentän omatoimipisteessä.

Omatoimiputkitreenissä vaikeutin suoritusta ensin lisäämällä vain vähän kulmaa putkeen tuloon. Lopulta putkeentulokulma oli niin suuri kuin se vain voi olla, eli lähetin Nokin 180 astetta "väärästä" täysin sokeasta kulmasta. Ja sinnehän se Noki meni. Ihan oikein putkeen. :)

Harjoiteltiin myös hyppyä, joka oli Nokille myös ihan uusi juttu. Ollaan tutustuttu kyllä siivekkeisiin, mutta riman yli astuminen on uutta. Kutsuin ensin Nokin hypystä yli. Lopulta lähetin Nokin namia pitävän Sannan luo. Nokille ei ollut haastetta irrota minusta namin perään. YlläTYS.. ;)
Liitely Nokin kanssa on ymmärrettävästikin hyvin erilaista kuin rakettispagetti-Kolan kanssa. Mutta varmaan tähänkin tulee räjähtävyyttä, kun saadaan hommasta kiinni.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

KIERRÄ!

Ollaan Piksun kanssa harjoiteltu takaa kiertämistä nyt pari viikkoa hieman aktiivisemmin. Ja hyvinhän se jo sujuu. :) Piksu on selvästi ymmärtänyt, mitä "Kierrä!" -käsky tarkoittaa ja osaa soveltaa sitä erilaisiin kohteisiin erilaisissa paikoissa.

Tänään tehtiin ensin ihan tavallista puun kiertämistä. Sen jälkeen aloin kierrättää kahden puun ympärillä kahdeksikkoa ja vaihdoin ohjaavaa kättä välissä. Sekin sujui tosi hienosti ottaen huomioon, ettei olla käden vaihtoa tuossa yhteydessä vielä harjoiteltu kertaakaan! Toiseen suuntaan käden vaihto oli jostain syystä Piksulle (tai minulle... huoh.. ;) hankalampaa, mutta saatiin sekin sitten kyllä kertaalleen onnistumaan. JA minä tajusin lopettaa siihen onnistumiseen treenaamisen! Hyvä minä.

Testasin myös sitä, miten Noki suhtautuu siihen, että käsken sen kiertää hirmu paksun koivun, jonka kiertämisessä todellakin joutuu kiertämään eikä vain pelkästään tekemään 180 asteen käännöstä. Noki näytti ensin siltä, että "mitä ihmettä pitäisi kiertää..?" mutta epäröiden se sitten kuitenkin kiersi koivun!

Tosi kivaa, että on löytynyt tälläinen "uusi" juttu, jonka kautta voi treenata agilityä myös muualla kuin agilitykentällä. :) Eipä näitä tälläisiä treenaustapoja oikein osaa ilman ohjausta keksiä.

-----

Piksun lempinimivarasto sen kun jatkaa laajenemistaan. Ihan huomaamatta Piksu on lyhentynyt Pikuksi ja Piku muuttunut Tikuksi. Tämä siitä syystä, että "Pikupikupiku!":n huutaminen on huomattavasti haastavampaa kuin "Tikutikutiku!":n huutaminen. :D

Välillä poikia kutsuttaessa käytössä ovat myös hyvin epäloogiset Tiksu ja Tomppu.

Jos koiralla on joku raja siinä, miten monta sanaa se kykenee pienillä aivoillaan oppimaan, niin meidän taloudessa tuo raja tulee vastaan varmaan ihan vaan pelkkien lempinimien ansiosta. ;) Nokin sanavarastoon ei varmaan Piksun, Pikun, Tiksun, Tikun, Nokin, Pokin, jne... lisäksi mahdu kuin "Istu!" "Maahan!" "Sivulle!" ja "Kierrä!" Mutta noilla käskyillähän sitä jo melkein selvitäänkin esim. tokon alokasluokasta. :D


-----


Tänään käytiin Nokin kanssa kokeilemassa myös sitä, miten sosiaalinen otus tuosta pikku-ukosta onkaan kuukausien aikana tullut. Suunnattiin nimittäin kahteenpekkaan Leppävaaran raittikarnevaaleille. Kojuja, tuoksuja, ihmisiä, tungosta, lapsia, vanhuksia, ilmapalloja, musiikkia...


Aluksi Noki olisi halunnut tutustua kaikkeen ja nuuskia kaikkea. Pidin sen kuitenkin ihan lyhyellä hihnalla, jotta se oppisi olemaan ahnetimatta kaikkea tutustuttavaksi. Aika nopeasti Noki alkoikin kulkea ihan jalkani vieressä hihna löysällä. Se ei ahdistunut tungoksesta yhtään pienintäkään vähää. Sitä ei myöskään haitannut, että iso pullea setä yhtäkkiä yllättäen kurkottui keskeltä väkijoukkoa taputtelemaan Nokin päälakea. Nokilla ei siis näyttäisi ainakaan vielä (- ja toivottavasti ei koskaan -) ole mielestäni perroille kovin yleistä epäileväistä suhtautumista miehiä kohtaan. Noki ei tee eroa miesten ja naisten välillä. Eläinlääkäriasemallakin se tiistaina kiipesi kahdelle jalalle moikkaamaan vastaanotolle saapunutta pitkää miestä.


Noki ei myöskään näytä kaipaavan Kolaa henkiseksi tueksi uusissa tilanteissa vaan se kulki karnevaalialueen läpi häntä pystyssä ja itseluottavaiselta näyttäen. :)

torstai 22. huhtikuuta 2010

uusi päivä, parempi nenä

Kolme päivää kuonon räjähtämisen jälkeen Nokin naaman rupi on rutikuiva mötikkä, joka näyttäisi katoavan niin nopeasti, että "paranemisen" melkein näkee. Paraneminen lainausmerkeissä siksi, etten oikein uskalla luottaa siihen, että Noki olisi vielä parantunut. Toivottavaa tietenkin on, että tiistain koepala kertoo, että paraneminen ylipäätään on mahdollista.

Noki on oma iloinen ja terhakka itsensä. Se ei ole kertaakaan pyrkinyt raapimaan naamaansa - ja muutenkin kaikki rapsuttelu on kadonnut. Kutinan katoamisen lisäksi ainoa muutos aikaan ennen naaman räjähtämistä on hirmuinen pissahätä. Herra Pissiliri kuseskelee minuuttikaupalla. Kirjaimellisesti. Varmaan jalka puutuu, kun herra lorottaa takajalka taivaisiin osoitellen. Toisaalta Noki ei aina jaksa kuseksia loppuun asti, vaan lähtee jo nuuskimaan ympäristöä ja tallustelee sinne tänne, vaikka hätä on vielä ihan kesken. Tohelo.

Viime yönä olin varustautunut herätyskellon avulla nousemaan kolmelta pissareissulle. Klo 02:35 heräsin tötteröpään kolisteluihin ja lorinaan. Olin arvioinut pissatauon ajan alle puolella tunnilla pieleen. Argh.

Äsken heräsin netin syövereistä siihen faktaan, että kusiluikku lorottaa käpälä kohti kattoa osoittaen pyykkitelineeseen. Onneksi tähtäys on epäkunnossa ja pyykit pysyivät kuivina.

----

Kyllähän tässä kovasti ihmetyttää, että mistähän tässä kaikessa loppujen lopuksi on kyse. Onko kutinalla ja naaman reaktiolla joku yhteys? Vai onko kyse vain sattumasta?

Onneksi Noki ei näytä tuntevan oloaan kipeäksi, joten koepalojen oton ja niiden tulosten saamisen odottelu ei tunnu niin kauhealta kuin se tuntuisi selvästi kipeän koiran kanssa.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

uusi päivä, parempi mieli

Huono kännykuva eiliseltä eläinlääkärireissulta:
Nenä on ihan auki ja pelkkää turvonnutta mössöä.


















Kuva tältä päivältä. Mössö on kuivanut vuorokaudessa.


















Noki on kulkenut tötteröpäänä eilisestä asti. Illalla tötterön sisältä kuului epätoivoista kitinää aika ajoin ja pelkäsinkin, että yöstä tulee piiitkä ja kitinän täytteinen. Väärin meni. Noki nukkui rauhallisesti tötterö päässä yön ja myös töistä kotiin tullessa vastaan saapui rauhallinen tötteröpää.

Suurin vitunvitunvittu -olo on siis taakse jäänyttä. Haava on alkanut parantua ja töissä muksut olivat erittäin mussukoita - erityisesti seiskaluokkalaiset teinini olivat niin ahkeria, että tällä opettajalla tuli hyvällä tavalla hiki.

Noki on jaellut tänä aamuna ja nyt päivällä tötteröstä päästyään Kolalle suukkoja kuin suukkokone. Kolaa nimittäin ahdistaa kovasti Nokin tötterö eikä Kola halua tötteröistä Nokia lähelleen törmäilemään ja tuuppimaan. Mutta tötteröstä vapautettu Noki sitä vastoin saa lupsutella herra isoherran huulia, silmiä ja korvia ihan miten paljon tahansa.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

perjantai 13. päivä?

Tänään kaikki on kyllä kaatunut niin perusteellisen niskaan kuin kaatua voi. Duunissa kevään huomaa kaikesta (-siis ikävällä tavalla-) ja kun työkiireen sekaan vielä sotketaan ylimääräistä ja erittäin epämääräistä epäluottamusta ja epäoikeudenmukaisuutta, niin johan alkaa panta kiristää päätä.

Ja kun tälläisen erittäin väsyttävän ja suorastaan turhauttavan työpäivän jälkeen saapuu kotiin, niin ovella odottaa verinen koiran kuono.

Siinä kohtaa meinaa ihan oikeasti kiehahtaa yli. Että piti tämäkin juuri tässä kohtaa tulla. On nälkä. Kiukuttaa. Kiroiluttaa. Ja siinä kohtaa taidan kiroillakin aika paljon.

Voi vitunvitunvittu, sanoi työkaverini tänään. Ja tähän tilanteeseen tuo lausahdus sopii kuin verinen nenä Nokin päähän.

Noki on siis päivän aikana repinyt naamansa ihan hirveään kuntoon. Noki on rapsutellut itseään koko ikänsä enemmän kuin Kola. Mitää muita oireita ei kuitenkaan ole, iho on kauniin vaalea, korvat kunnossa, tassuissa ei vikaa, ikenet ja huulet sileät ja kauniit, silmät normaalit, syö normaalisti, on pirteä, kakkaa normaalisti, jne jne jne. Niinpä asialle ei ole tehty sen kummempia.

No nyt rapsutus on räjäyttänyt naaman jauhelihamössöksi. Sallinette liioittelun tähän kohtaan.

"Otetaan koepala ensi viikolla, kun on saatu tulehdus kuriin", sanoi lääkäri. "Ei se syöpää sentään varmastikaan ole, mutta että saataisiin tietää, mikä autoimmuuniperäinen tuossa on kyseessä."

Ensimmäinen ajatus: "Ei syöpä. Okei. Hyvä ... sanoiko se "varmastikaan"? ... Siis voi kuitenkin olla?"

Ja seuraava ajatus: "Voi perse." Sana autoimmuuni tuo mieleen pelkkiä huonoja vaihtoehtoja, mutta on niitä kuulemma ihan "hyviäkin" vaihtoehtoja olemassa.

Nyt kotona makaa tötterö päässä väsynyt koira. Antibiootit ja kortisoni toivottavasti saavat naaman turvonneen vamman kuriin ja saadaan koepalan kautta jotain tietoa siitä, miten asiassa seuraavaksi edetään.

Voi että mua tympii. Tympii tympii tympii. Ärsyttää. Olen maailman ensiksi huonoin odottamaan asioita, joihin en itse kykene vaikuttamaan. Lisäksi surettaa katsella tötteröpäätä ja toki huolettaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Nyt olisi hyvä sauma tulla kertomaan vielä lisää huonoja uutisia vaikkapa töiden osalta. Varmaan tuuppaisin turpaan ensimmäisenä ja kyselisin lisää vasta sen jälkeen.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

nokin liidot

Tästä alkaa Nokin agilityura. Perjantaina oli ensimmäinen "sileä" treenikerta Lehtosen Sannan vetämänä. :) Tehtiin hallintaharjoituksia, leikittämistä ja käden seuraamista sekä takaakierron alkeita. Noki oli oppinut näköjään "KIERRÄ!" -käskyn jo ennen treenejä ihan yllättävänkin hyvin. Lisäksi yllätti se, että pystyin alkutohinoiden jälkeen pitämään Nokia vapaana ja se silti keskittyi tekemään minun kanssani eikä tainnut edes harkita lähtevänsä moikkaamaan muita pentuja! :O Edes vieressä omia harjoituksiaan tehnyt Misse Pilkkunen ei saanut Nokia siirtymään luotani.

Viikon päästä sunnuntaina on ensimmäinen estetreenikerta. Saa nähdä, miten Noki esteisiin suhtautuu. Veikkaan, että sen suhtautuminen on jotain seuraavanlaista:

"Kappas. Sellanen este. Jaahas."

torstai 15. huhtikuuta 2010

ou jes.

Tikotiko! Ja tokotoko!

Tänään Heidin tottistreeneissä pojat näyttivät parasta osaamistaan. :) Tai ainakin parasta työskentelyosaamistaan, jos nyt ei liikkeestä maahanmeno ollutkaan ihan kohdillaan. Kola haluaa jättää kyynärät ilmaan, koska siitä asennosta pääsee nopeammin hakemaan palkkapalloa. Tou. ;) No, sitähän sitten harjoitellaan, etteivät jäisi kyynärät ilmaan ja että Kola malttaisi rauhoittua maahan liikkeestä. Paikallaanmakuussahan se kyllä rauhoittuu. Se on Kolan ehdottomasti varmin liike.

Kola kuitenkin oli taas se vanha (? ;) hyvä Kola, joka rakastaa koko sydämestään yhdessä tekemistä. Sillä oli sopivasti kierroksia ja intoa. Se teki "kehääntulotarkastuksetkin" kuin vanha tekijä. Ei mitään pulmaa. Ei jännittymistä tai muuta. Kolan ilmeestä loisti se, että se jaksaisi tehdä kanssani ihan loputtomiin. Se odotti koko ajan uutta käskyä ja uutta haastetta. Tätä Kolaa minä rakastan. Tälläisen koiran minä halusin. Ja sainkin. Tosin sain paljon muutakin, mutta voiko mitenkään olettaakaan saavansa kaikilta osin täydellisen? :)

Tänään tajusin, että Noki on oppinut treenaamaan. :) (: Superia! Noki töllötti minua koko oman vuoronsa ajan. Se odotti myös käskyjä! Wau. Noki tosin sählää edelleen kovasti eikä tee tarkasti perusasentoja. Mutta siihenkin sain Heidiltä vähän kikkakolmosta testattavaksi. Ensi kerralla Noki saa ruokansa treeneissä, sillä "yllätysyllätys!" Nokin perusasennot ovat aamuisin erittäin napakoita ja suoria. Miksikö? No. Aamulla saa aamupalan vasta hyvän perusasennon jälkeen. Tietenkin.

..ahne pikkusika.. ;)

Noki teki hienosti paikallaanmakuuta ja pysyi rauhassa, vaikka liikuin ja kävin välillä piskin vieressäkin seisoskelemassa. Samoin sujui paikallaan istuminen. Myös liikkeestä maahanmeno alkaa muotoutua hiljalleen. Tässähän on edetty julmetusti parissa kuukaudessa.

Noki osaa nyt:

0 a) Tulla luokse.
0 b) Treenata.
1) Istua ilman käsiapua.
2) Mennä maahan ilman käsiapua.
3) Nousta seisomaan käsiavulla.
4) Pysyä maassa ja istumassa ainakin minuutin verran.
5) Tulla perusasentoon.
6) Tehdä ainakin jossakin määrin oikealle käännöksiä perusasennosta perusasentoon.
7) Mennä maahan liikkeestä. (Tosin ei seuraamisesta sentään, mutta vapaasta liikehdinnästä vasemmalla puolellani.)
8) Kiertää tolpan käsiavulla -> agilityä varten

Jee!

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

asentoja

Lumikinosten alta löytyi urheilukentältä oikeita aarteita. Kaksi jääkiekkoa ja reikäinen jalkapallo viihdyttivät tänään poikia. Toki mukana oli myös puruluita evääksi, mutta Kola tykästyi jääkiekkoon niin kovin, että muotoili sen ihan uuteen uskoon.
















tiistai 13. huhtikuuta 2010

P L U M P S !

Lumet ovat sulaneet Leppävaaran urheilupuistosta. Niinpä olemme tehneet koirien kanssa paluun maisemiin nurmikenttiä kuluttamaan.

Urheilupuiston laitamilla virtaa leveä oja, jossa kuitenkin yleensä virtaa vesi maksimissaan vähän yli polven korkeudella. Nyt on toisin. Tulvavedet valuvat ihan mielettömällä vauhdilla pois puistosta ja arvioisin joutuvani seisomaan nenä vedenpinnan alapuolella, jos olisi pakko mennä tulvaojaan seisoskelemaan.

Siinä sitten huomasin, että tulvaojassa nököttää puunoksaan takertuneena jalkapallo. Ja johan sen siinä kohtaa tiesin, mihin tämä tulee johtamaan. Äidin ja isän äänet kaikuivat taustalla: "ÄLÄ MENE SINNE PUUNRUNGOLLE!" No en tietenkään kuunnellut noita ääniä, vaan lähdin tasapainottelemaan puulla. Keväthurmoksessa ajattelin, että "tämähän tuntuu ihan tukkisavotalta!"

No nyt tietenkin arvelet, että putosin ojaan. Väärin.

Tapahtui se seuraavaksi todennäköisin. Kola tuli apupoikana hakemaan palloa ja kun tartuin oksalla seisten ja pienemmistä oksista roikkuen jalkapalloon, Kola näki auttamishetkensä tulleen. Se ponnahti ojan reunalta ja P L U M P S ! Hetken aikaa Kolasta näkyi vain otsa, mutta hyvin nopeasti sain Kolan avustuksella tuupattua piskin takaisin rannalle. Hihitellen kehuin sankaria.

Oi voi, miten hieno mudalta tuoksuva koira! Oi voi, miten hienosti lensikään talviturkki ennen huhtikuun puoliväliä! Ihana koira, hyvä koira!

Viskasin jalkapallon Kola-sankarille ja se alkoikin riepotella saalista. Noki-poika hypähteli myös onnellisena ojan reunalla ja näytti siltä, ettei maailman huolet pain... P L U M P S !

Harppasin ojan reunalle ja taisin ehtiä nyt talviturkkinsa heittäneen Nokinkin avuksi. Hihkuen kehuin plumpsahtanutta koiraani, joka ei aiemmin olekaan päässyt kokeilemaan uimista. Ja miksipä aloittaisi uimisen helpommasta, kun voi kokeilla märkyyden määrää myös pyörteisessä ja vuolaasti virtaavassa ojassa.. ;)

Märkähepulin kourissa piskit säntäilivät pitkin nurmikoita ja Noki kävi vielä moneen otteeseen ojaa katselemassa, joten tuskinpa tuosta uimakeikasta jäi sen suurempia traumoja pienen vesikoiran mieltä raastamaan.

Olin ollut ihan varma, että se olen minä, joka sanoo PLUMPS, mutta väärin meni. Ja täytyy kyllä sanoa, että mielummin näin päin.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

sun keppi on mun keppi

Kolan vai Nokin keppi? Kolalla on parempi ote. Tällä kertaa.
















UUUUPS MITÄ SILMÄNI NÄKEVÄTKÄÄN KOLALLA ON TAAS KEPPI, KIIRE KIIRE KIIRE














Pissi vaan ihan rauhassa, mä voin pitää tätä keppiä sillä aikaa!
















KIITTI!
















Mutta ei Kolakaan jää toimettomaksi, kun Piksu the Evil Pikkuveli on vienyt kepin. Kolan elämän yksi ainoista periaatteista ("koiran ei pidä viemän väkisin toisen koiran keppiä") estää ottamasta väkisin. Niinpä on käytettävä viekkautta.

tapa 1.
Odottaminen.
"En edes halua keppiäsi. Seison tässä vain siksi että haluan seistä juuri tässä."
(Todettu toimimattomaksi tavaksi.)
















tapa 2.
Henkinen ahdistelu.
"Katsos, kuinka olenkin iso ja tulen tähän ihan lähelle nuuskimaan niin eikös alakin jo vähän puntti tutista ja tekeekin mielesi jo ehkä vähän irroittaa otettasi siitä kepistä eikös alakin!"
(Todettu toimimattomaksi tavaksi.)

















tapa 3.
Kieriskely.
"Katsopas, kun tämä kieriskely on aika hirmuisen hauskaa! Taitaisi sinunkin tehdä mieli vähän kieriskellä, vai mitä! Voin samalla vahtia keppiäsi haukan katseellani, kun vähän kieriskelet heinäpellossa!"
(Todettu toimimattomaksi tavaksi - toistuvasti.)

















Seuraavia kikkoja on myös testattu:
tapa 4.
Vahtimishuijaus.
"HAU. VUH! Katso pikkuveli tuolla taitaa olla jotain haukuttavaa! Menepäs vähän katsomaan!"
(Todettu välillä erittäinkin toimivaksi. Hämäsi hetkellisesti jopa omistajaakin, joka luuli, että heinikossa on jotain näkymätöntä haukuttavaa. Ei ollut. Vahtiminen loppui heti, kun pikkuveli meni halpaan.)

tapa 5.
Väkisin ottaminen.
"TÄNNE SE!"
(Todettu toimivaksi. Ainoa pulma tässä taktiikassa on se, että se rikkoo Kolan sitä yhtä ainoista periaatteista. Niinpä tätä taktiikkaa käytetään vain silloin, kun Piksu hetkellisesti löysentää otettaan tai laskee kepin maahan. Silloin ollaan periaatteen harmaalla vyöhykkeellä ja kepin voi joskus käydä pikaisesti nappaamassa itselleen.)

tapa 6.
Vaihtokauppa huonompaan -narraus.
"Katsopas pikkuveli, kun minulla onkin oikein TODELLA hieno lelu täällä katsohan vain, eikös olekin hieno!"
Pikkuveli pudottaa kepin ja tulee viemään röyhkeydellä isoveljen mainostamaa lelua. Yllättäen tämän lelun saakin isoveljeltä hirmu helposti. Ikävä kyllä samalla menettää vaihtokaupassa sen paremman äsken pudottamansa lelun.
(Todettu toimivaksi tavaksi - tosin vaatii sen, että on hämäyslelu käytettävissä.)

Lopputulos kerta toisensa jälkeen:

















lauantai 10. huhtikuuta 2010

vesikoiran ydin

Pohdiskelematon yleistysmielikuvani vesikoirista. Älä ota henkilökohtaisesti! ;)







voihan kevät.

Poikapainia hyvässä hengessä. Keväisessä aamussa nauttivat niin koirat kuin omistajakin. :)
















Piksu Airlines lähtökiihdytyksessä.
















I'M IN HEAVEN!














keväiset onnenpojat

















Target locked, part 1















Matin sanoja lainatakseni: "Piksulla on jotenkin hirmu pienet korvat!" Ja omia sanoja lainatakseni: "Kola on melkoinen Dumbo." Mutta molemmilla kuitenkin ON korvat! Todistettavasti:
















Target locked, part 2












Target locked, part 3













Elämä on koiran parasta aikaa.

















M U S T . K I L L .










keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

noki - miehinen mies?

"Noki menee varmaan ihan sekaisin naiseutuvasta Missestä!"

Kuvaisin tilannetta kuitenkin ennemmin näin: Noki suhtautui Missen kotkotuksiin kuin MIES konsanaan. "Mitä sä tunget sitä kankkua(/uutta - vai onko tuo edes uusi..? -mekkoa) siihen naaman eteen, kun tällä pupulla (/autolla) on tarkoitus leikkiä hampailla (/ajaa lujaa)?!!!"



sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

nokin kehitys eräästä näkökulmasta

Pääsiäisloman aikana on tapahtunut Nokin elämässä jotain merkittävää. Se on alkanut merkkailla.
(Saat kuvan suuremmaksi klikkaamalla sitä.)






















(Tosin välillä Noki muistaa kyllä nostaa merkkailujalkaa, mutta muste taitaa olla kynästä loppu tai terä kuiva.)

lauantai 3. huhtikuuta 2010

pääsiäinen 2010

Ennen mökille lähtöä harjoiteltiin Piksun kanssa vähän kotiagilityn merkeissä KIIPEEEE! -käskyä. ;)

Aloitettiin heti vähän hankalammista paikoista, ettei hommasta mene maku.
















"EMMÄ OSAA NÄIT TIKKAIT HEI TULLA!"























Mökille oli tullut kevät. :)
















Ensin lämmiteltiin vähän kiskomalla tyttöjä tukasta.
















Sitten alkoi koko päivän kestänyt risusavotta. Pojat auttoivat puuhassa parhaansa mukaan.


































Nyt ainakin omistajan lihaksenpaikkoja kolottaa ja koirat näyttivät risusavotan jälkeen kaikkensa antaneilta rättiväsyiltä. :)
HITTO ETTÄ ON HIKI - mutta ei haittaa, sillä aurinko paistoi lämpimästi koko päivän. 8)

torstai 1. huhtikuuta 2010

poseeraavat pääsiäispojat

"Ota kuva kun mä otan tälläsen söpön ilmeen, jooko!"
























"Arvaa vielä toisen kerran, vietkö sinä tämän dinosaurukseni." (Ja veihän se. Tietenkin.)