torstai 3. kesäkuuta 2010

MUUTTO!

Kola ja Noki muuttavat tilanpuutteen vuoksi bittinsä naapuriavaruuteen osoitteeseen http://nokikola.blogspot.com/ !

maanantai 31. toukokuuta 2010

OTA! ...odota... odota... MENNÄÄN!

...eli tarina siitä, miten Kola ei ole koskaan oppinut kontakteja.

Kolahan aloitti agilityuransa Kompassin agilitykurssilla. Ihan hauskaahan siellä oli, mutta sieltä peräisin ovat myös monet ongelmat, jotka hidastavat agilityharrastuksen etenemistä vieläkin. Eikä Hurttaharrastajien ryhmässäkään osattu näissä pulmissa oikein auttaa. Kola ei siis esimerkiksi missään vaiheessa oppinut kontakteja, koska kukaan ei niitä sille missään vaiheessa opettanut. Eikä kukaan kertonut myöskään minulle, että ne pitäisi opettaa.

No. Sitten aloitettiin vesikoiraporukalla Hakkilassa ja tehtiin aika ajoin kontkteja. Ei avautunut vieläkään, että ne pitäisi jotenkin oikeasti opettaa. Toki tiesin tuossa vaiheessa jo 2on2off-jutun ja joskus sitä naksuttelinkin Kolalle, mutta en koskaan niin montaa kertaa, että Kola olisi kyennyt muistamaan naksuttelusta jotain siinä vaiheessa, kun kierrokset radalla nousevat miljoonaan.

Sitten päästiin toukokuun alussa Sannan agilitykurssille ja liityin HSKH:n porukkaan. Nyt ollaan käyty joka maanantai Ojangossa omatoimitreeneissä ja Kolan treeniohjelmaksi tuolla on muotoutunut keppien ja kontaktien harjoitteleminen. Olen kierrättänyt Kolaa keinulla, puomilla ja A:lla kontaktia ja naksutellut, kun se on 2on2off-asennossa. Olen yrittänyt saada Kolan pysymään siinä asennossa "Odota!" -käskyllä. Ei ole onnistunut. Kola on pudottautunut oikeasta asennosta pois, ollut vinossa tai tehnyt muita vääriä juttuja.

Kunnes tänään. :O

Tänään ryhdyin jälleen harjoittelemaan kontakteja puomilla. Kola kiipesi puomille ja käskin sen kääntyä odottamaan lupaa tulla alas. Namialustan ladattuani annoin käskyn. "Ota!" Sinne se meni. *naks* "Odota!" Siihen jämähti. :O Palkkasin pari kertaa ja annoin luvan jatkaa. "Mennään!"

Sama uudestaan. Ja uudestaan.

Sitten poistin namialustalta namin ja kokeiltiin vielä kerran. Olen opettanut Kolalle namialustalla myös sitä, että siihen pitää lätkäistä tassu. Kun alustalla ei ollut namia, Kola tuli puomilta alas ja asettui seisomaan oikeassa asennossa etutassu alustan päällä ja pysyi siinä! Jesh. Tein toistoja puomilla molemmilta puolilta ja omaa paikkaani muutellen. Kola meni namialustalle ja jäi siihen. Wau. Lopulta tein myös koko puomin ja suhisemalla hiljensin Kolan vauhtia alastulolle. Se otti kontaktin suorastaan mahtavasti.

Kokeilin samaa myös A:lla. Toimi sielläkin. Kola tuli alas aikaisempaa rauhallisemmin ja jäi A:n alastulolle istumaan ihan juuri niin kuin pitää: etutassut maassa ja takajalat kontaktilla. Wau wau wau!

Kolalle tekee hyvää, että se saa rauhassa treenata kontakteja viikko toisensa jälkeen. Ja vähentää myös minun stressitasoani, kun en vie muilta kallista treeniaikaa kontaktiharjoituksillani. Saan siis ihan rauhassa tehdä toistoja, pistää koiran lepäämään ja tehdä uuden sarjan toistoja.

Tätä jatketaan taas ensi viikolla. Silloin onkin jo kesäloma ja voin käydä tekemässä lyhyitä treenejä vaikka joka aamupäivä. 8)
Ouuuuujeah.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

nokin agilityinen viikonloppu

Lauantaina sekoilujen ja aikataulusotkujen jälkeen löydettiin itsemme Kelkkapuistosta apukoirakkona agilityohjaajakurssilta. Paikalla oli yli kymmenen koirakkoa ja tilanteen koordinointi oli hommaa hoidelleelta tuomarilta pahasti hakusessa. Kuitenkin päästiin Nokin kanssa sikäli agilitytunnelmiin, että vieraita ihmisiä oli paljon, koirat haukkuivat ja vaeltelivat ympärillä ja joku onnekas sai suorittaa esteitäkin. Lauantaina oltiin apukoirakkona pussin opettamisessa. Noki ei ole tainnut koskaan tehdä pussia, joten sikäli oli ihan jännää päästä kokeilemaan, miten Noki tuollaisessa vieraassa ympäristössä reagoi uuteen esteeseen.

Noki reagoi, kuten arvata saattaa. Annoin Nokin hihnassa agilityohjaajakurssilaiselle ja itse käännyin osoittamaan pussia - todetakseni, että Noki on jo sukeltanut intoa puhkuen uuden esteen sisään. Pussia oli toki kääritty lyhyemmäksi ja siitä näki suoraan läpi, mutta eipä Nokilla ollut mitään pulmia pussin kanssa, vaikka kangas lopulta laskettiin lähes alas asti. Tämän perusteella Noki sai pääjehutuomarilta tuomion: "tuollainen rohkea koira". :)

Sunnuntaina mentiin Kelkkapuistoon jo heti aamusta. Tällä kertaa ohjelmassa olivat erilaiset ohjauskuviot. Me pääsimme apukoirakoksi persjätön harjoitteluun. Hyppy-putki-hyppy -sarja sujui mainiommin kuin uskalsin arvata eikä Nokia persjätöt hetkauttaneet.

Sunnuntain kunniaksi pääsimme pitkästä aikaa myös Sannan agilitykurssille. Myös Ojangon kentälle oli järjestetty hyppy-putki-hyppy(-hyppy-putki) -sarja, jossa harjoiteltiin persjättöä, valssia ja takaaleikkausta. Valssi oli minulle kaikista vaikein, kun pitää hittovie pyörähtää ja samalla jatkaa matkaa.. Helpoin taisi olla persjättö ja se menikin heti ensimmäisellä kerralla oikein. Oli muuten ihan mahtavaa huomata, että olen oppinut jo jonkin verran oman kroppani hallintaa ohjauskuvioiden suhteen. Tiesin heti, miten pitää kääntyä, kun valssataan ja hahmotin ohjaavan käden vaihtelun kaikissa kolmessa ohjauskuviossa! Wau. Vielä kun oppisi suuntaamaan hartiat ja jalat oikeaan suuntaan, niin tässähän voisi olla itsestään hieman ylpeäkin. ;)

Noki tekee agilityä ihan eritavoin kuin Kola. Noki puhkuu intoa ja tekemisen riemua, mutta se ei sählää. Se katsoo minun kroppaani hirmuisen tarkasti (ja tänään jopa itse kykenin huomaamaan hetken, jolloin se nimenomaan katsoi kroppani asentoa!) ja on ainakin vielä suhteellisen yhdentekevää, mitä käskyjä sille minkäkin esteen kohdalla huudan.

Noki ei ainakaan vielä ole niin "tykki" kuin Kola. Noki menee ikään kuin hallitusti kaasutellen nopeusrajoitusten mukaan, kun Kolan dynamiittibuustattu turboahdettu rakettimoottori räjähtää ihan erilaisella voimalla, kun se pääsee radalle. Nokin kanssa työskentely on helppoa Kolaan verrattuna, mutta toisaalta Kolan kanssa työskentely on huikeaa tunteiden, kokemusten ja lähes luonnonvoimamaisten räjähdysten vuoristorataa Nokiin verrattuna. :D Molemmissa on puolensa, enkä oikeastaan haluaisi luopua kummastakaan. :) Molemmat koirat ovat erittäin opettavaisia tapauksia omilla tavoillaan.

Viikonlopun aikana agilityn parissa tuli vietettyä kahdeksan tuntia. Ja voitte vain arvailla, miten väsynyt koira tällä hetkellä lattialla kerällä nukkuu.

perjantai 28. toukokuuta 2010

metsässä

Ei ole tullut valokuvattua pitkään aikaan mitään. Tänään nappasin kameran kaulaan ja suunnattiin poikien kanssa pariksi tunniksi metsään ihmettelemään virheyden ja vehreyden määrää. Sitä riittää.


Kommentissa kysyttiin kuvien teknisiä tietoja. Kirjaan ne tähän.
1. kuva: Otettu Canonin 50mm/f1.8 kiinteällä putkella, ISO400, f3.2 ja valotusaika 1/800
Olosuhteet: Puolipilvistä eli aika kirkas valaistus.

2. kuva: Sama putki, ISO200, f1.8 ja valotusaika 1/400
Olosuhteet: Puolipilvinen sää, metsän siimeksessä otettu, joten valaistus hämärähkö.

3. kuva: Sama putki, ISO400, f1.8 ja valotusaika 1/320
Olosuhteet: Metsässä otettu, hämärämpää kuin kuvassa 2.

4. kuva: Otettu samoilla asetuksilla kuin kuva 3.
Olosuhteet: Samat kuin kuvassa 3.

5. kuva: Sama putki, ISO400, f2.2 ja valotusaika 1/1600.
Olosuhteet: Auringonpaisteessa

6. kuva: Putki Sigma70-200 f2.8, ISO 400, f3.2, valotusaika 1/1250
Olosuhteet: Auringonpaisteessa

7. kuva: Sama putki kuin edellisessä, ISO 400, f2.8, valotusaika 1/640
Olosuhteet: Metsässä, auringonpaiste, valoa ja varjoa

8. kuva: Sama putki kuin ensimmäisissä kuvissa, ISO400, f3.2 ja valotusaika 1/800
Olosuhteet: Pilvinen sää, kirkas valaistus mutta ei suora auringonpaiste
















































keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Kirsi Alastalon vastaus

Puheenjohtaja ei päässyt jostain syystä vastaamaan kommentteihin, joten hänen pyynnöstään laitan vastauksen tänne.

Hei,

Jostain syystä en päässyt blogiisi vastaamaan, joten vastaan tähän javoit liittää tämän sinne blogiin.

Alkuperäinen viestini oli vastaus saamiini tekstareihin ja erehdyin käyttämään samoja sanoja(foorumilaisia ja kavereita) kuin saamassani viestissä oli. Lähetin viestin kaikille asiaa kysyneille ja lisäksi henkilöille, joilla oletin aiempien yhteydenottojen vuoksi olevan kiinnostusta asiaan. Kuten sanoin, en ole foorumilla käynyt , joten en tiedä ketkä (nimimerkkien takaa olisi vaikea tunnistaakaan) kaikki siellä kirjoittelevat.Tunnistin kuitenkin yhden henkilön, koska hän oli ollut asiassa suoraan yhteydessä minuun. Se et ole sinä. En sinua tunne enkä ole tietoinen oletko kirjoitellut foorumilla vai et. Olisin voinut laittaa äänestystuloksen muotoon 15-6. En tiedä, kuinka asia sitten olisi tulkittu, kun minulta oli kysytty oliko monta foorumilaista kokouksessa ja en olisi vastannut..? Kuten jo kirjeessäni sanoin, valintani käyttää saamani viestin sanojaoli huono ja harkitsematon. Olen lähettänyt tarkentavan viestin ja pahoitteluni kaikille alkuperäisen viestin saajille.Uskon, että polemiikki olisi alkanut joka tapauksessa syystä tai toisesta. Harmittaa, että annoin siihen itse aihetta.

Koiramaailman en näe poikkeavan muusta maailmasta. Mielestäni samat säännöt/arvot/moraali tulisi olla voimassa kaikessa.Itse arvostan avoimuutta, mutta en näe sitä symbolina julkisuudelle. Arvostan suoraa yhteydenottoa ja itsekin pyrin hoitamaan asiat niin. Jos koen jonkin asian vääräksi tai loukkaavaksi, olen yhteydessäsuoraan asianosaiseen, mutta en tee sitä julkisesti. Myös omat mokani pyrin hoitamaan samalla tavalla suoraan. Liikkeellä on monenlaisilla motiiveilla ja tarkoitusperillä sanottuja/tehtyjä/kirjoitettuja asioita, joita ei ole syytä ottaa henkilökohtaisesti. Siksi en itsekään kaikista heitoista loukkaannu.En kuulu ihmisiin, jotka kostavat saamansa pahan jollekin toiselle.Ihmisen sanomisia voi käyttää perusteena siihen liittyvälle asialle, mutta niitä ei pitäisi käyttää aseena jonkun toisen asian yhteydessä ja tahoille, jotka ovat tapahtuneeseen syyttömiä.

Kokouksista muutama näkökohta:
jokunen aika sitten valmistellessaan yleiskokousta, hallitus laittoiesityslistaan päätösesitykset(=normaali tapa yhdistystoiminnassa)valmiiksi--> saimme moitteita, koska hallitus näin yrittää johdatella jäsenistöä päätöksenteossa.Kevätkokoukseen halusimme laittaa asian niin neutraalisti, ettei sitä tulkita johdattelevaksi. Yleiskokoushan on se paikka, jossa käytetään ylintä päätösvaltaa ja halusimme päätöksen tehtävän siellä esitetyn materiaalin perusteella. Neutraaliudessaan pykälä ei auennut kaikille riittävällä tavalla ja siksi järjestettiin ylimääräinen yleiskokous. Ajankohta oli ilmoitettu yhdistyksen sivuilla sijoittuvaksi ennen kesää,touko-kesäkuun vaihteeseen. Sain asiaan liittyen muutaman sähköpostinkin, joissa toivottiin kokousta johonkin muuhun kuin kesäkuun viikonlopuille. Ajankohdan tarkentumiseen vaikutti paikan saaminen Helsingistä ja Vesipostin aikataulu (teko,taitto,paino ja posti). Toimimme niin nopeasti kuin mahdollista, jopa normaali ajoista nipistäen (taittaja ja painotalo nipisti kumpikin aikatauluaan), jotta saimme lehden mukana lähteneen kutsun mahdollisimman pian jäsenistölle.
Kaikille sopivaa ajankohtaa on mahdotonta löytää. Nytkin oli paljon päällekkäisyyksiä, mutta kaikki tulevat viikonloput ennen kesää olisi ollut täynnä valmistumisjuhlia.Hallitusta on syytetty milloin mistäkin, mutta oikeasti se koostuu ihmisistä, jotka vapaaehtoisesti laittavat paljon omaa aikaansa ja voimavarojaan yhteisen asian eteen. Mainittakoon vielä, että hallitustyöskentelystä kukaan ei henkilökohtaisesti hyödy millään tapaa, muutoin kuin saamalla runsaasti kokemusta niin mukavissa kuin vähemmän mukavissaasioissa.Työtä on tehty paljon ja paljon on edessä tehtävää. Työrauha ei olisi pahitteeksi.

Haluan vielä toistaa kokouksessa esiin tulleen näkökulman: Tekemistä piisaa. Jäsenistössä on monia eri alojen taitajia. Meitä yhdistää samanrotuiset koirat. Eikö olisi parempi käyttää näitä resursseja yhdistyksen ja sen toiminnan kehittämiseen yhdessä? Olisiko mahdollista hoitaa asioita asioina ja jättää kaikenlainen kankeaminen ja henkilökohtainen riepottelu sikseen?

-------------

Kiitän, että lähetit korjaavan viestin niille, jotka väärää tietoa saivat.

Halusin vielä vastata kysymyksiisi, joiden oletan olevan osoitettuja ainakin osittain minulle, koska vastaus koskee minun kirjettäni.

1) En tiedä, kuinka asia sitten olisi tulkittu, kun minulta oli kysytty oliko monta foorumilaista kokouksessa ja en olisi vastannut..?
Jos minä olisin saanut tuon kysymyksen puheenjohtajan ominaisuudessa, olisin todennäköisesti vastannut, etten itse lue foorumia enkä näin ollen tiedä, ketkä foorumilla kirjoittavat. Toinen vaihtoehto olisi ollut vastata, että mielestäni tuo kysymys ei ole oleellinen äänestyksen tuloksen suhteen.

2) Jäsenistössä on monia eri alojen taitajia. Meitä yhdistää samanrotuiset koirat. Eikö olisi parempi käyttää näitä resursseja yhdistyksen ja sen toiminnan kehittämiseen yhdessä?
Olisi aivan varmasti, sehän on itsestään selvää. Ikävä kyllä vapaaehtoistoiminnan perusta on vapaaehtoisuus eikä vapaaehtoiseen toimintaan kannusta eripurainen, epäreilu tai asiaton jäsenten kohtelu tai jäsenten väliset riidat. Minä olisin ollut mielelläni tarjoamassa osaamistani rodun hyväksi, mutta tässä tilanteessa en millään pysty toimimaan Vesikoirat ry:ssä, sillä se rikkoisi tällä hetkellä niin vahvasti omaa itsekunnioitustani kohtaan. Ehkä joskus myöhemmin olen jotain toista mieltä.

3) Olisiko mahdollista hoitaa asioita asioina ja jättää kaikenlainen kankeaminen ja henkilökohtainen riepottelu sikseen?
Tätä nimenomaan olisin toivonut myös sinulta ja äänestyskäyttäytymisen (niin minun kuin muidenkin hallituksen ehdotusta vastaan äänestäneiden) riepottelun takia erosin yhdistyksestä.

Minulle tuli tekstiviestistäsi olo, että koit "ei"-äänen antaneiden äänestäneen ihmisiä vastaan eikä niinkään asiaa vastaan. Omasta puolestani vilpittömästi tahdon vielä tässä korostaa, että äänestin nimenomaan asiaa - en henkilöitä - vastaan. Hallituksessa on monta hienoa vesikoiraihmistä eikä minulla ole edelleenkään heitä vastaan pienintäkään kaunaa.

Toki joskus tilanteet menevät ihmistenkin välillä riidaksi, mutta silloin asiat pitäisi kyetä riitelemään riidan osapuolten välillä ilman selkään puukottamista ja vieläpä niin, että riitelevät ihmiset harvoin tarvitsevat komppiryhmää taakseen. Jokaisen pitäisi kyetä hoitamaan itse omat riitansa.

Yhdessä asiassa olen kanssasi eri mieltä. "Kaikenlainen kankeaminen" ei pitäisi olla ongelmakohta yhdistystoiminnassa ainakaan noin vahvasti yleistettynä. Eiväthän asiat mitenkään voi mennä kohti parempaa, jos kaikki ovat kiltisti ja nätisti aina yhtä mieltä. Ei mikään parane, jos joku ei kyseenalaista ja tee vaihtoehtoisia ehdotuksia. Olisi aivan karmeaa ajatella, että kaikki vastaan kankeaminen loppuisi.

Otan loppuun vielä yhden esimerkin omasta työstäni ja sen jälkeen koen saaneeni kaiken tähän asiaan liittyvän sanotuksi.

Annan joka kevät n. 200 arvosanaa todistuksiin. Todistukset kulkevat oppilaiden käsissä kotiin ja melkein joka vuosi arvostelustani osaa kyseenalaistetaan vanhempien tai lasten/nuorten toimesta. Siksi joudun aina miettimään vahvat perustelut sille, miksi olen toiminut niin kuin olen toiminut. Vanhemmille ja/tai oppilaalle ei missään nimessä kelpaa ympäripyöreä opetushallituksen päätöksiin, lakipykäliin tai opetussuunnitelmaan vetoaminen, vaan he kaipaavat henkilökohtaisesti juuri minun perusteluitani arvosanoille. He kaipaavat konkreettisia asioita, jotka perustelevat toimintani. Samaa tapaa toivoisin jatkossa myös niille, jotka päätöksiä yhdistyksessä/toimikunnissa/jne tekevät. Ihmisten on huomattavasti helpompi ottaa vastaan päätöksiä, kun perustelut ovat
a) kansankielisiä ilman turhaa sivistyssanaviidakkoa
ja
b) niissä näkyy, että päätöksen tekevä ihminen/hallitus/toimikunta on itse pohtinut perustelut omaan toimintaansa ja kantaansa ja ne perustelut osataan esittää mahdollisimman konkreettisina.

Lopuksi toivon yhdistyksen väelle jaksamista ja viisautta.

ps. Arvosanojeni perusteista keskustellessa olen yhden kerran viisivuotisen urani aikana päätynyt korjaamaan antamaani arvosanaa, mutta muulloin olen kyennyt seisomaan päätöksieni takana empimättä.
-----

edit. Kyseenalaistit tapani ottaa asian julkisesti esille. Mielestäni tässä ei pitäisi olla mitään pulmaa, sillä toimesi on hyvin julkinen. Lisäksi puheenjohtajana tehtyihin päätöksiin pitäisi aina olla edellä kuvaamani hyvät perusteet, jotka on mietitty valmiiksi, jos niitä joku tulee kysymään. Niinpä tilanteessa ei olisi ollut mitään ongelmaa, jos olisit lähettänyt tekstiviestit tarkoin harkittuasi ja ne olisivat vielä kyseenalaistettunakin mielestäsi olleet täysin asiallisia ja sopivia. Minunkin toimintani saa täysin julkisesti jokainen lukija/minut tunteva niin halutessaan kyseenalaistaa ja vastaan mielelläni ihan julkisestikin mahdollisiin epäkohtiin.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Vastaus Kirsi Alastalon kirjeeseen

Ensin kommenteista tähän siirretty Kirsi Alastalon vastine kirjeeseeni:


Avoin kirje vastaukseksi:


Olen yhteyttäottaneille kertonut, että yhdistystämme on kielletty tuomasta yhdistysasioita vesikoirat-foorumille(joka ei ole yhdistyksen foorumi). Olen tätä pyytöä kunnioittanut, vaikkakin tuo kielto näyttää koskevan vain hallitusta. Muuthan(useat eivät ole edes jäseniä) siellä näyttävät saavan käsitellä yhdistyksemme asioita ilman rajoituksia.Itse en ole aikoihin kyseisellä foorumilla käynyt, mutta olen saanut viestejä siellä olevista kirjoituksista.
Niissä on ollut runsaasti asiavirheitä, asiattomuuksia, loanheittoa ja jopa valheita (itseänikin luokkaavia). Motivaatiota niihin on vaikea ymmärtää. Joillakin on vain halu kääntää ja vääntää asiat jotenkin kummalliseen ja yhdistyksen toimintaa kyseenalaistavaan muotoon.Foorumikirjoituksista sain viestejä, joiden mukaan valtaisa määrä ihmisiä on vaatimassa uutta kokousta koskien rotujärjestöksi pyrkimistä.Hallitus sai muutaman yhteydenoton samasta asiasta.
Näistä yhteydenottajista todellakin tunnistin kokouspaikalla yhden henkilön ja tuo "5 kaveriaan " - on kyllä retoorinen lausahdus vastustajien määrästä. Sillä en tarkoita ketään henkilökohtaisesti enkä määrittele kuka on kenenkin kaveri, enhän voi tietää, mitä kukin on äänestänyt. Sen ei ollut tarkoitus loukata ketään, ei siis sinuakaan. Näin kuitenkin näyttää käyneen ja olen siitä pahoillani.Viestini todellinen tarkoitus oli kertoa (jossain vaiheessa asiasta kiinnostuneille) äänestyksen tulos ja todeta , että "valtaisa määrä" kokouksen uusimista vaativia ihmisiä oli edustettuna aika pienesti.
Vietini tarkoitus oli myös todeta, että nyt yleiskokouksen(käyttää yhdistyksen ylintä päätösvaltaa) valtuuttamana jatketaan tiellä, jonka olemme katsoneet eduksi yhdistykselle ja sen edustamille roduille.
Rotujärjestöksi pyrkiminen on luonnollinen seuraus yhdistyksen kasvettua nykyiseen kokoonsa.Rotujärjestönä meille aukeaisi uusia ovia ja vanhoista ovista sulkeutuisi vain Spanieliliiton erikoisnäyttely ja spanielimestaruuskisat. Jäsenyys Helsingin seudun kennelpiiristä muuttuisi yhteistyöksi sen kanssa.Kaikki muu paikallinen toiminta on edelleen mahdollista, (esimerkiksi paikallisiin spanieli- palveluskoira-, yms. kerhoihin kuuluminen).Nykyinen toimintamme jo täyttää rotujärjestön vaatimukset, joten ei meille yhtäkkiä tule kauheasti uusia hommia. Tuomarikoulutus ja oma erkkari ovat asioita, jotka yhdistyksen tulee saada kuntoon 3 vuoden aikana Kennelliiton tekemästä rotujärjestöksi hyväksymispäätöksestä.
Yhdistys on tukenut jäsentensä kouluttautumista ja se on pystynyt jopa maksamaan kouluttajilleen matkakuluja. Tällä tavoin voimme vähitellen kasvattaa kouluttajien ja sitä myötä palvelujen tarjontaa siten, ettei nykyisin pieni, mutta aktiivinen toimijajoukko aivan uuvu työnsä alle. Näitä "uranuurtajia", jotka ovat olleet luomassa yhdistystä nykyiseen muotoonsa on onneksi ollut. Kiitos panoksestasi siinä työssä!
Tämä kaikki on vapaaehtoistoimintaa ja jokainen päättää kohdallaan, missä haluaa olla mukana ja missä ei.
Syvä toivomukseni ja haaveeni edelleenkin on, että jonain päivänä kykenisimme näkemään asiat asioina. Silloin niistä voidaan olla välillä vaikka eri mieleltäkin, mutta ymmärrettäisiin, ettei siinä hyökätä ketään kohtaan henkilökohtaisesti vaan demokraattisesti viedään yhdistystä eteenpäin.Tällaiseen yhteistyöhön toivon löytyväntekijöitä jatkossakin.
Kirsi Alastalo



Hei, Kirsi Alastalo

Olen kiitollinen siitä, että vastasit näinkin nopeasti kirjeeseeni. Haluaisin viestisi luettuani tuoda esille muutamia ajatuksia, joita vastauksesi minussa herätti.

Ensinnäkin minä julkistin kirjeeni blogissani nimenomaan siitä syystä, että tiedän hallituksen jäsenten jättävän kommentoimatta foorumilla esitettyihin asioihin. Niinpä en suoranaisesti tiedä, miten vastauksesi alku liittyy koko tilanteeseen.

Toisekseen kävin tänään läpi koko historiani foorumin kirjoitusten suhteen ja olisi toivottavaa, että sinäkin siihen tutustuisit, jos oletat minun käsitelleen yhdistyksen asioita epäsuotuisassa valossa foorumilla. Olen käsitellyt yhdistyksen asioita foorumilla, mutta oletin, ettei pentukoulutuksien ja yhdistyksen pääkaupunkiseudulla tarjoaman tokon mainostaminen olisi puheenjohtajan näkökulmasta katsottuna kovin epäedullista viestintää. Myönnän, että näin toimiessani kuitenkin rikoin foorumin sääntöjä tai ainakin ilmeisesti joskus hallituksen saamaa/antamaa ohjetta yhdistyksen asioiden käsittelystä foorumilla.

Foorumilla on varmasti asiattomuuksia, loanheittoa ja todennäköisesti jopa valheita. Jatkan edelleen työhöni vertaamista, koska mielestäni koulussa pääsee käymään läpi lähes kaikkia mahdollisia ihmisyyden ongelmakohtia. Se, että jotakin oppilasta koulussa kiusataan, ei anna hänelle oikeutusta tehdä jollekin toiselle samoin. Tuntuu siis hassulta, että tuot tässä kohtaa edes ilmi, että sinua on kohdeltu mahdollisesti väärin foorumilla, sillä se ei oikeuta sinua lähettämään noita nimeämiäsi asiattomuuksia, loanheittoa tai jopa valheita tekstiviestitse valikoidulle vesikoiraväelle.

Olen ymmärtänyt, että olet aktiivinen toimija niin yhdistys- kuin poliittisessa mielessäkin. Niinpä uskon lujasti siihen, että olet erittäin harjaantunut käyttämään erilaisia viestintävälineitä ja tunnet niiden käyttöön liittyvät ongelmat. Jos todellakin tarkoitit ilmaisulla "5 kaveriaan" pelkkiä vastustajia etkä suhteita äänestäjien välillä, sinun olisi ehdottomasti pitänyt käyttää jotain muuta sanaa. Minun on suorastaan mahdotonta uskoa, että valitsit noinkin leireihin jakavan ilmaisun epähuomiossa. Jos kuitenkin valitsit tuon ilmaisun epähuomiossa, on kaiken kaikkiaan on surullista, että puheenjohtajana et siinä tapauksessa ymmärrä, miten vahvasti kyseinen ilmaisu vahvistaa leiriajattelua, jota olen luullut kaikkien vesikoiraihmisten pyrkivän vastustamaan.

Sinun pitäisi mielestäni puheenjohtajana käyttää erityistä harkintaa sen suhteen, millä nimityksillä kutsut jäseniä, sillä nyt et tuota harkintaa selvästikään ole käyttänyt - jos siis kyse oli ajattelemattomuudesta.

Et voinut mitenkään olettaa viestejä lähettäessäsi, että ne jäisivät pelkkien saajien tietoon, sillä koiramaailma ei toimi niin, ja sen aivan varmasti tiesit jo etukäteen. Piirit ovat niin pienet, että
kyseiset asiat leviävät kuin kulovalkea. Siksi minun on vaikea ymmärtää, miten ylipäätään toimit kuten toimit. Jokainen halukas olisi saanut tietää äänestyksen tuloksen joko joltakin äänestyksessä olleelta, foorumilta utelemalla tai sitten suoraan hallitukselta tiedustelemalla, jos malttia tulosten julkistamisen odottamiseen ei ole. Kyse tuskin on siitäkään, että näin saatiin tieto nopeasti suurelle joukolle, sillä näin ei saavutettu kovinkaan suurta joukkoa. Paljon tehokkaampaa olisi ollut julkaista tiedote vaikkapa Vesikoirat ry:n sivuilla. Siksi mieleen herää kysymys, miksi oikeastaan lähetit kyseisen viestin valikoimillesi henkilöille. Jos suoraan sanon, minulle tulee mieleen viestistäsi se, että halusit ilkkua "häviäjille". Perusteet voivat varmaan olla jossain muuallakin, mutta itse en tuon syvällisempää perustelua osaa viesteillesi arvata.

Ikävä kyllä en osaa enää arvostaa sinua puheenjohtajana, sillä mielestäni tähän tekstiviestittelyyn kulminoituu niin paljon kaikkea sellaista yhdistystoiminnasta, mitä en koskaan olisi halunnut siitä oppia. Lisäksi olen pahoillani siitä, miten väärin olet tulkinnut sen, mistä foorumilla kohistaan.

Voin kertoa sen nyt tässä julkisesti, koska en foorumilla ole mielipidettäni tähän asiaan liittyen kirjoittanut: Minä en mitenkään ymmärrä, miten perustelet edes itsellesi sen, että a) haluat kokoukseen mahdollisimman paljon väkeä ja b) hallitus ilmoittaa kokouksesta 2 päivää ennen viimeistä mahdollisuutta, vaikka päätös uudesta kokouksesta on tehty jo 3.3.2010. En voi ymmärtää, miten nuo kaksi asiaa voivat mitenkään olla saman ihmisen/hallituksen ajatuksia, sillä ne ovat niin pahasti ristiriidassa keskenään. Toiminta kokouksen suhteen korostaa sitä tunnetta, ettei arvostusta rivijäseniä kohtaan juurikaan löydy. Myös aiempi kokous hoidettiin mielestäni väärin, jos oikeasti olisi haluttu paikalle niitä ihmisiä, jotka haluavat sanoa mielipiteensä rotujärjestöksi liittymisen suhteen. Tällöin olisi kerrottu suoraan, mistä on tarkoitus äänestää. Ja kuten Sanna hienosti kirjoitti, kyse ei ole yhdistyslakien pykälistä vaan sydämensivistyksestä.

Lopuksi haluan ilmaista vielä sen, ettei vaatimukseni väärää tietoa korjaavien tekstiviestien suhteen ole unohtunut mihinkään enkä aio vaatimuksestani luopua. Oli minun ja jarip:n välisten yhteyksien vääristely vahinkoa tai tahallista, olet joka tapauksessa tuottanut minulle harmia viestilläsi. Kaikki viestin saaneet eivät välttämättä eksy tänne kirjeitäni lukemaan ja heille jää näin ollen viestistäsi täysin väärä kuva minun sijoittumisestani vesikoiramaailmaan. Minä haluan ehdottomasti säilyttää riippumattomuuteni ja puolueettomuuteni muiden vesikoiraihmisten silmissä, koska olen tehnyt töitä tuon puolueettomuuden säilyttämisen eteen. Nyt sinä olet viestilläsi aiheuttanut mahdollisesti suuriakin väärinkäsityksiä.

Toivoisin korjaavan viestin saavuttavan mahdollisimman pian ne, jotka väärää tietoa sisältäneen viestin saivat.


Emilia Kainulainen

maanantai 24. toukokuuta 2010

Avoin kirje Vesikoirat ry:n puheenjohtaja Kirsi Alastalolle

Olin lauantaina 22.5.2010 Vesikoirat ry:n ylimääräisessä vuosikokouksessa. Olin tutustunut kokouksen materiaaliin Vesiposti-lehden kautta, kuten kokouskutsussa toivottiin. Olen toiminut Vesikoirat ry:ssä pentukurssien kouluttajana ja osallistunut aktiivisesti vesikoiramaailman pienemmän mittakaavan tapahtumiin sekä ollut auttamassa mm. viime kevään luonnetestissä vapaaehtoisena. Lisäksi olen ollut koulutustoimikunnan jäsen ja ollut suunnittelemassa pääkaupunkiseudun koulutustoimintaa. Mielestäni minulla siis on melko hyvä pohja tehdä päätös siitä, miten ylimääräisessä vuosikokouksessa äänestän rotujärjestöksi hakeutumisen suhteen.

Oma kokemukseni on, että pääkaupunkiseudulla harrastustoiminta pyörii tällä hetkellä erittäin pienen aktiiviporukan voimin. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on myös, ettei näin pienen aktiivisen ryhmän voimin voida pyörittää rotujärjestötason harrastustoimintaa. Näin ollen päätin äänestää vastaan rotujärjestöksi hakeutumisen suhteen. En osaa sanoa, onko juuri harrastustoiminnan järjestämisen ylläpitäminen oleellista rotujärjestön kannalta, mutta koska mielipidettäni äänestyksessä kysyttiin, tein päätöksen äänestämisestä parhaan taitoni ja tietojeni perusteella.

Nyt olen saanut tietää, että sinä olet puheenjohtajan ominaisuudessa lähettänyt tekstiviestejä useille ihmisille mahdollisesti ympäri Suomen liittyen kokouksen äänestämiskäyttäytymiseen. Tuossa tekstiviestissä kuvailet äänestämiskäyttäytymistä seuraavin sanoin:

Eilinen kokous vahvisti aiemman päätöksen yhtä suurella äänten enemmistöllä: hakeudumme rotujärjestöksi. Foorumikirjoittelijoista paikalla oli yksi ja viisi hänen kaveriaan. Hillitön möly tyhjästä. Nyt jatkamme alkuperäisen suunnitelman mukaisestit. Kirsi

(Tekstin välimerkit ovat mahdollisesti erilaiset kuin kirjoittamassasi viestissä, koska kopioin tekstin sanelun perusteella.)

Tulkitsen viestisi niin, että tarkoitat viidellä kaverilla niitä viittä, jotka ovat äänestäneet samalla tavalla "foorumikirjoittelijan" kanssa.

Minua ei ole todennäköisesti koskaan aiemmin loukattu näin vahvasti ja näin julkisesti. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että olet puheenjohtajan ominaisuudessa kuvaillut minua kyseisellä tavalla keskustelematta kanssani ja kyseenalaistanut sitä kautta kykyni tehdä itsenäisiä päätöksiä äänestyksessä. Käsittääkseni et tunne minua lainkaan, vaan olemme toisillemme täysin vieraat ihmiset. Ymmärtääkseni et myöskään tiedä, kenet minä tunnen ja ketkä ovat kavereitani. Ja täytyy sanoa, että arvauksesi on mennyt viestissäsi harvinaisen pieleen. En nimittäin tunne edes ulkonäöltä henkilöä, jota kutsut melko kyseenalaisesti viestissäsi "foorumikirjoittelijaksi". Oletan sinun tarkoittavan jarip-nimimerkillä kirjoittavaa henkilöä. Hän kuuluu niihin vesikoiraihmisiin, joita en ole ennen lauantaista kokousta koskaan nähnyt ja jonka kanssa en ole eläessäni keskustellut mistään.

Lähetin viestisi luettuani välittömästi eroilmoituksen Vesikoirat ry:n jäsensihteerille ja koko hallitukselle. Olen todella surullinen siitä, että toimintasi johdosta kaikki kiinnostukseni toimia Vesikoirat ry:ssä on yhdellä tekstiviestillä pyyhitty täydellisesti pois.

Opettajan tehtävissäni ohjaan lapsia aina pohtimaan omaa toimintaansa ja yritän saada heidät ymmärtämään omien tekojensa seuraukset. Lisäksi ohjaan heitä pohtimaan toisten ihmisten näkökulmia asioissa ja tarvittaessa pyytämään anteeksi, jos on tullut mokattua.

Niinpä nyt toivon samaa myös sinulta, Vesikoirat ry:n puheenjohtaja Kirsi Alastalo.

Minulla on yksi toive ja yksi vaatimus:

Toivon, että pohdit tekoasi, katsot ehkä peiliin ja myönnät mokanneesi. Ehkä haluat jopa pyytää minulta anteeksi.

Lisäksi vaadin, että lähetät niille henkilöille, jotka ovat edellä mainitun viestin saaneet, korjauksen. Vaadin, että ilmoitat olleesi väärässä minun ja jarip-nimimerkillä kirjoittavan henkilön välisistä siteistä.

Mielestäni en ole ansainnut näin loukkaavaa kohtelua, sillä olen antanut Vesikoirat ry:lle paljon omaa aikaani ja osaamistani. Tuntuu täysin käsittämättömältä, että suhteeni Vesikoirat ry:hyn päättyy näin ja vieläpä ihmisen toimesta, joka ei kanssani ole koskaan keskustellut.

Erittäin pettynein, surullisin ja loukatuin terveisin,

Emilia Kainulainen

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Yhdistyksen ylimääräinen kokous

Vesikoirat ry järjesti lauantaina ylimääräisen kokouksen liittyen siihen, ryhtyykö Vesikoirat ry hakeutumaan rotujärjestöksi vai jatkaako se pienemmässä mittakaavassa.

Suoraan sanottuna minulle on aivan täysin yksi ja hailea, millaisena Vesikoirat ry toimintaansa jatkaa, vai jatkaako ollenkaan. Minun elämäni ja koirani eivät hetkahda suuntaan tai toiseen, kävi ihan miten tahansa. Voin jatkaa harrastuksiani ja saan pitää ystäväni vaikka Vesikoirat ry muuttuisi Kuivanmaan saukot ry:ksi. Mutta halusin silti olla näkemässä, mitä riitaisaksi tietämässäni yhdistystoiminnassa tapahtuu.

Olin utelias, todetaankoon se tässä nyt ihan rehellisesti.

Päätös oli mitä oli eikä sillä ole todennäköisesti jatkossakaan mitään merkitystä minulle.

Enemmän tunteita herätti tapa, jolla kokouksessa toimittiin. En millään tapaa voi arvostaa sitä, että ihmisiä pidetään lähtökohtaisesti tyhminä. Toki omalla toiminnallaan voi ansaita tyhmän ihmisen leiman ja se heille suotakoon. Mutta sitä en voi hyväksyä, että minulle tuli tunne, että minua (ja muita rivijäseniä?) pidettiin tänään ehkä aavistuksen aasina. Mielestäni en tässä yhteydessä ole tehnyt mitään sellaista, että ansaitsisin tyhmän ihmisen kohtelun.

Tai sitten tulkitsin väärin ja kyseinen tapa on täysin normaalia yhdistystoimintaa. (...mikä ei tee siitä oikeastaan yhtään hyväksyttävämpää..)

En oikein osaa edes kuvailla, miksi toiminta minua turhautti ja sai minut tuntemaan häpeää ihmisten toiminnan puolesta. Miksi asioita ei voida sanoa suoraan? Miksi pitää esittää täysin itsestäänselviä kysymyksiä, että saadaan rehellinen vastaus?

Siis vähän tähän tyyliin:

Henkilö 1: "No niin. Tässä nyt esittelen teille tätä hienoa SINISTÄ paitaani! Katsokaas, kuinka se onkin hieno sininen paita ja kuinka pehmeää lampaanvillaa se onkaan. Ettekös haluaisi juuri tälläisen sinisen lampaanvillaisen paidan!"

Henkilö 2: "Saisinko puheenvuoron.. Saanko kysyä, tarkoitatko tuota punaista paitaasi?"

Henkilö 1: "Niinhän taisin juuri sanoa! O:) Taidat olla vähän hupsu, kun luulet että sanoin tätä ilmiselvästi punaista paitaa siniseksi. He he he!"

Henkilö 3 ja 4: "He he he. Sininen muka... He he he."

Henkilö 2: "No joka tapauksessa haluaisin siis painottaa, että paita on punainen eikä sininen, kuten ensin sanoit.."

Henkilö 1: "Heh, tässä takerrutaan nyt vähän epäolennaisuuksiin.. Ei värillä oikeastaan ole tässä yhteydessä mitään väliä, sillä tarkoitus on tarkastella ainoastaan paidan lämmittävyyttä."

Henkilö 5: "Saisinko puheenvuoron.. Eikös tuo paita ole lyhythihainen..?"

Henkilö 6: "Minun mielestäni se on kyllä pitkähihainen ja erittäin lämmin lampaanvillapaita!"

Henkilö 1: "Lakipykälät määrittelevät, että yli 3/4-osahihainen paita on pitkähihainen. Minkä minä sille määritelmälle voin? Voin silti luvata, että tämä sininen lampaanvillainen PITKÄhihainen paita on lämmin."

Henkilö 2: "Eikö jo todettu, että paita on punainen?"

Henkilö 1: "Niinhän juuri sanoin. Punainen."

Henkilöt 7 ja 8: "He he he muka sininen. He he he. Selvästi sanoi, että punainen. He he he."

Henkilö 3: "Ja jos nyt en ihan väärin näe, niin eikös tuo paita ole puuvillaa eikä suinkaan lampaanvillaa?"

Henkilö 1: "Tämän paidan materiaali on peräisin kaukoidästä, jossa ihmiset työskentelevät kyselemättä aamu neljästä ilta kymmeneen. Kaukoitä käsitteenä on erittäin laaja, mutta uskoisin kysyjän tietävän, mitä tarkoitan. Sait varmaan vastauksen kysymykseesi, joten siirrytään eteenpäin."

...
...

Lopulta:
Henkilö 3: "Äänestetään jo siitä, hankitaanko kaikille suomalaisille syntymälahjaksi sininen pitkähihainen villapaita!"

------------------

Tuli siis sellainen tunne, että
a) kyseltiin itsestäänselvyyksiä ("Eikö tuo paita ole punainen?"
b) vastailtiin itsestäänselvyyksiä ("Tietenkin se on punainen, kuten juuri sanoin!")
c) ei vastailtu siihen mitä kysyttiin ("Onko paita puuvillaa?" "Se on kaukoidästä.")
d) ei kysytty sitä, mitä olisi pitänyt kysyä. (Haluttiin varmistaa kysymyksin, että paita todellakin on punainen, vaikka oleellisempaa olisi ollut kysyä, miksi villapaidan hankkiminen on niin tärkeää ja mitä villapaidan esittelijä itse tilanteesta hyötyy.)


Mitenhän ilmaisisin sen loukkaamatta ketään? Tuskin mitenkään. Minulle tuli tunne, että olin seuraamassa näytelmää, jossa kukaan ei ole oikeasti valmis joustamaan omasta mielipiteestään, ketään ei oikeasti kiinnosta tietää heränneisiin kysymyksiin vastauksia ja omaa mielipidettä vastustavat kannanotot kuitattiin henkisillä silmien pyöräytyksillä. Tiedättehän. Sellaisilla, joita jokainen kuudesluokkalainen tyttö osaa tehdä erittäin taitavasti.

Ja kuten ehkä arvaatte, inhosin viime vuonna kaikista eniten juuri noita kutosluokkalaisten tyttöjeni silmien pyöräytyksiä. Vaadin viime vuonna kutosiltani suullista palautetta silmien pyörittelyn sijaan ja vain harvalla oli oikeasti kanttia antaa suullista palautetta. Melkein poikkeuksetta vastaus kysymykseeni silmien pyörittelyn suhteen oli: "Eeeeei mulla mitään asiaa ooo.."

Olen nyt tyydyttänyt uteliaisuuteni yhdistystoiminnan/politiikan suhteen. Se oli juuri sellaista mitä kuvittelinkin sen olevan. Ja jatkossa saa olla aika perkeleen merkittävä tapaus - oli kyse ihan mistä tahansa yhdistyksestä- , että menen ihan paikanpäälle sitä todistamaan. Ei tälläistä koko illan kestävää vitutusta viitsi ihan tahallaan itselleen hankkia.

...ja ei, minä en ole missään leirissä. Haluaisin uskoa olevani Emilia Kainulainen, aikuinen ihminen, joka pystyy päättämään asioista ilman, että joku muu kertoo minulle, miten minun pitää asioista ajatella. Minä en ole juuri sinua tai sinua tai sinua vastaan enkä tarkoita henkilö 1:llä juuri Sitä tai Sitä tai Sitä tyyppiä vaan tarkoitukseni on tuoda julki, miten typerältä koko keskustelu juuri henkilökohtaisesti minun korviini kuulosti.

...ja ei, minä en halua ryhtyä muuttamaan Vesikoirat ry:n toimintaa yhdistysaktiivin tai hallituksen jäsenen ominaisuudessa. Tämä kokous osoitti, etten millään tavalla halua olla osallisena vallankahvassa, sillä siinä on se vaara, että ryhdyn itse suoltamaan sontaa sinisistä ja punaisista villapaidoista ja se olisi ehkä pahin mahdollinen kuviteltavissa oleva skenaario oman tulevaisuuteni suhteen. Olen se tyhjänpäiväinen rivikansalainen, joka ainoastaan määkii nurkasta, miten typerästi asioita hoidetaan.

Ja sen itselleni suon.

Ugh, olen puhunut.

---

Yölenkillä keksin, mikä minua tässä kaikessa eniten turhauttaa. Miksi olen yhä edelleen pettynyt kokouksen kulkuun. Ja se syy on tämä: Valtaa käyttävissä tilanteissa keneenkään ei voi luottaa. Jokainen tilanteessa ajaa jotain asiaa ja jonkun etua.

Ja aniharvoin se asia on yhteinen hyvä, koska sellaista kuin yhteinen hyvä ei ole olemassakaan. Niinpä jokainen hymähdys, jokainen kysymys, jokainen vastaus, jokainen henkinen silmien pyöritys, jokainen hiljaisenakin istuva ihminen ajaa tilanteessa jotain asiaa. Ja koska yhdistystoiminnassa tämä rehellinen syy toimintojen taustalla kerrotaan suurelle yleisölle vain pakon edessä, jää suuhun vain karvas epäluulon maku.

Miksi tuo halusi kysyä juuri tuota asiaa? Halusiko se saattaa tuon naurunalaiseksi tai muutoin epäsuotuisaan valoon?
Miksi tuo hermostui juuri tuosta kysymyksestä? Kenen puolella se on?
Miksi tuo halusi vastata juuri tähän? Siksikö, ettei tuo toinen vastaisi ohi suunsa?
Miksi tuo pohjimmiltaan haluaa, että ryhdytään rotujärjestöksi?
Miksi tuo toinen selvästi haluaa, että ei ryhdytä? Mitä se mielipiteellään tavoittelee?

Onpa ihan älyttömän viihdyttävää pohtia moisia kysymyksiä.

Ei oikeasti ole.

perjantai 21. toukokuuta 2010

kih kih kih kih

Noki sai eilen tuomion, että se on plösö. Läski. Pullero. Khihihi. ;)

Tai no. Ei Heidi sitä ihan noilla sanoilla ilmaissut, mutta vähän sillä tavalla kautta rantain totesi Nokin "kasvaneen" sitten viime näkemän.

Vyötäröä Nokilla ei ole nimeksikään ja Kolaan verrattuna se näyttää tankilta. Ja tämä johtuu puhtaasti siitä, että Noki syö nyt ihan eri tavalla kuin aiemmin. On aika hankalaa arvioida tarvittavan ruuan määrää, mutta nyt Nokin ruokamäärää pienennetään ja yritetään löytää kadonnut vyötärö. ;)

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Patovet kertoo

Tutkituissa näytepaloissa todetaan perifollikulaarisesti ja perivaskulaarisesti sijoittuva pyörösoluinen tulehdus sekä ylädermiksen lisääntynyttä sidekudosmuodostusta. Karvanjuurifollikkelit ovat kasvuvaiheessa ja niihin liittyy normaalit talirauhaset. Näytteessä ei todettu aktiiviseen tulehdus- tms. prosessiin viittaavaa. Todetut muutokset ovat epäspesifisiä ja tyypillisiä parantumisvaiheen arpeutumiselle, esim. parantumisvaiheen pyodermaan liittyvänä.

Tutkimustulos: parantumisvaiheen pyoderma
-------------------------

Semmoista jargonia. Eli tulehdushan se.

Yksi ainoa kysymys tästä lausunnosta herää. Lapussa lukee: "Tulopvm: 29.4." ja "Valmis pvm: 1.5.2010." Miksi helvatussa tulosten minulle saaminen kesti valmistumispäivämäärän jälkeen yli 2 viikkoa?

>8I

tiistai 18. toukokuuta 2010

tulokset tulivat

Kuonossa oli bakteeritulehdus, joka oli villiintynyt raapimisen aihettamasta haavasta, eikä viitteitä autoimmuunipulmiin löytynyt. Eli toisaalta hienoa ja mahtavaa, mutta toisaalta ollaan jälleen lähtöpisteessä. Noki ei kylläkään ole taas viimepäivinä rapsutellut itseään normaalia enempää. Siirryin kortisonissa puolikkaaseen tablettiin joka toinen päivä. Saa nähdä, ilmeneekö kutinaa taas, kun annos putosi.

----

Tänään postissa tuli uusi 7F-terä Osteriin. Surrurrur ja herra Piksu pääsi pitkäksi rehahtaneesta turkistaan suit sait sukkelaan. Naaman kohdalla Piksu ilmoitti, että "EN OTA NAAMATRIMMIÄ KIITOOOOOOOOS", mutta ikävä kyllä trimmi-ihmisen ominaisuudessa en ottanut toivetta huomioon. Pienehkön painin ja otsaa pitkin valuneiden hikipisaroiden jälkeen Piksun kuono oli kuin olikin lyhyessä trimmissä. Ei jumankekka istu minun käsitykseeni itsestäni, että jättäisin homman kesken ja näin ollen piskin naaman ajelematta jos piskille tulee mieleen ajatus "mun naamaan et koske!" ;) Niinpä otin Nokin jalkalukkoon polvieni väliin ja ajelin naaman sen suuremmin kyselemättä. Hikihän siinä tulee, mutta urheilu on terveellistä, vai miten se meni? :D

lauantai 15. toukokuuta 2010

metsästyskoirani

Urheat metsästyskoirani pääsivät tutustumaan ikkunaan lentäneeseen pyyhyn. Urheat metsästyskoirani reagoivat kuolleeseen tipuun juuri niin kuin urheiden metsästyskoirien kuuluukin.

Eivät suostuneet maanitteluillakaan tulemaan ensimmäisen nuuhkaisun ja pikaisen etäisyyden ottamisen jälkeen lähellekään. Eivätkä edes sitten, kun pyy jätettiin mökin kulmalle pötköttämään. YÖK MIKÄ PYY, sanoivat urhea metsästyskoirakaksikko Noki&Kola.

torstai 13. toukokuuta 2010

mökillä

Kolan uimakoulu avasi ovensa.

Kato tuolla on toi keppi!

















NONI SIT VAAN ALAT UIDA.
Hyppy johti Nokin ensimmäiseen uintikokemukseen.


























Ja nyt Pomppu on pieni vesihäntäpotilas ja Piksu on uinnin hurmoksesta rättipoikkiväsy. Se siis sai uinnin ideasta kiinni oikeastaan ihan välittömästi. :)

maanantai 10. toukokuuta 2010

omatoimiagilityä

Maanantait ovat minulle siitä hyviä päiviä, että töistä vapautuu jo kahdeltatoista. Niinpä on jo kahtena maanantaina käyty Ojangossa omatoimisesti harjoittelemassa.

Kolan kanssa maanantaiden teema on kontaktien ja keppien harjoittelu.

Ensin harjoiteltiin kontakteja keinulla ja sitten A:lla. Molemmissa sain Kolan pystähtymään kontaktin loppuun yllättävänkin hienosti! :O Kola tarvitsee kyllä vielä namialustaa pysähtyäkseen tarkasti oikeaan paikkaan, mutta sentään pysähtyy ilman, että minä seison kädellä vieressä osoittamassa, että TÄHÄN PITÄIS PYSÄHTYÄ!

Tämän jälkeen harjoiteltiin keppejä ja erityisesti kepeiltä sen oikean aloitusvälin löytämistä. Tuloksena on kädessä iso mustelma, sillä Kola "hieman" turhautui, kun naksutin ei naksahtanutkaan mistä tahansa keppien kanssa sähläämisestä. ;) Muutenkin Kola kiihtyy kepeistä jostain syystä ihan hillittömästi eikä meinaa millään malttaa keskittyä tekemiseen vaan lähinnä karjumiseen.. Tekniikka alkaa kuitenkin sikäli parantua, että Kola kykenee suorittamaan keppejä, vaikka olisin siitä 1-2 metrin päässä sivusuunnassa eli se ei tarvitse minua enää ihan viereen ohjaamaan oikeisiin väleihin.

Nokin kanssa toistettiin eilistä treeniä. Noki meni taas hyppyneliötä hienosti ja pöytä oli yön aikana muhinut aivojen sopukoissa ja sujui tänään vielä eilistäkin paremmin. Noki irtosi myös hyppy-putki-hyppy-putki -sarjassa hyvin namialustalle ja malttoi jättää alustalle pistämäni uuden namin seuraavaa suoritusta varten sarjan loppupäähän odottamaan.

Sivulle tulot sujuvat agilitykentällä yhtä hyvin kuin iltapalan kanssa eli suorastaan täydellisesti. Noki tulee kuin rasvattu salama perusasentoon ja pysyy paikoillaan odottamassa, vaikka kävisin kaukanakin tekemässä etukäteisvalmisteluja suoritusta varten.

JA SE EI ROUSKI KÄSIINI MUSTELMIA! >8I

;)

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

välillä jotain iloistakin

Tänään käytiin taas Sannan agilitytreeneissä Nokin kanssa. Paikalla oli äitienpäivästä johtuen (?) vai puolet koirakoista, joten saatiin treenata oikein urakalla. :) Päivän teemana olivat ohjauskuviot (valssaus, takaaleikkaus, persjättö, sylikäännös), irtoaminen ja hyppytekniikka sekä uutena esteenä rengas.

Hyppyneliössä harjoiteltiin ensin erilaisia ohjauskuvioita. Noki irtosi minusta hienosti kahden hypyn yli namialustalle. Nokia ei häirinnyt lainkaan takaaleikkaus. Valssauksen kohdalla tein epähuomiossa persjätön, koska en hallitse edelleenkään kroppaani. Sitten sain kyllä tehtyä valssauksenkin ja lopulta oikeassa kohdassa persjätönkin. Lopputunnista kieputin Nokia hyppyneliössä takaakierroilla kaikkien neljän hypyn takaa ja se sujui kuin tanssi! :O

Noki teki kuvion mielestäni huomattavasti paremmin kuin Kola koskaan, sillä Noki ei käytä aikaa ja energiaa riehumiseen vaan keskittyy tosi nätisti seuraamaan, mitä ohjaan sen milloinkin tekemään. Toki Nokilta puuttuu vielä sellainen räjähtävä into ja vauhti sekä sisäinen rakkaus lajiin, mikä Kolasta loistaa treeneissä. Mutta kyllä se sieltä varmasti vielä tulee. Luotan siihen. :) Ja onhan Nokia paljon helpompi ohjata, kun se kuuntelee ja malttaa seurata ohjeita.

Omatoimipisteessä harjoiteltiin eteen irtoamista. Suorassa linjassa olevat hyppy-putki-hyppy-putki -radanpätkässä Noki malttoi mahtavasti jättää namialustan odottamaan ensin hypyn taakse, sitten hyppy-putken taakse ja lopulta koko neljän esteen taakse. Ja se suoritti minusta irroten lopulta hienosti koko homman.

Rengasta treenattiin Meten (tai ehkä paremminkin Meten omistajan;) kanssa tiiminä. Noki sujahteli renkaasta läpi - ja onhan se sitä treenannut Hakkilan hallissakin muutamia kertoja.

Kontakteja tehtiin myös lyhyesti omatoimitreenauksena. Noki osaa kiivetä ensin vauvapuomille, istua odottamaan namialustan virittelyä ja hölkytellä sitten 2on2off -tyylillä napostelemaan namia. Se ei tarvitse minua saattamaan vaan osaa ottaa kontaktin oikein, vaikka jäisin sen taakse seisomaan.

Hyppytekniikkapisteessä Sanna kertoi, että Noki osaa sijoittaa ponnistuksensa niin, että se lentää matalana kaarena matalien muurinpalasten yli ja ponnahtaa korkeamman kaaren normaalien esteiden yli. Eli sillä on jotakin hajua siitä, miten hyppyihin kannattaa ponnistaa. Hyvä hyvä.

Kaiken kaikkiaan treenit sujuivat suorastaan erinomaisesti. Erityisen paljon ilostuttaa se, että Noki osaa odottaa vuoroaan hiljaa sivussa. Tämä on ihan uusi juttu, sillä aiemmin Noki karjui kuin hullu, kun jätin sen aitaan kiinni yksin. Tietenkin myös yhdessä tekeminen paranee kerta kerralta. Noki kuuntelee, tulee sivulle paremmin kuin tokotreeneissä keskimäärin, malttaa odottaa lähtökäskyä ja palaa luokseni (ellei apuohjaajalla ole käsissään esim. saksanhirveä..;) esteiden suorittamisen jälkeen.

Hyvä Noki!

argh.

Pienennetty kortisoniannos sai kutinan palaamaan. Noki raapi kaulaansa punaisen alueen ja viime yö meni taas tötterö päässä..

Voi ärsytyksen määrää jälleen. Tulosten saamisen jälkeen on pakko kokeilla jotain uutta, jos patologin lausunto ei kerro mitään ratkaisevaa. Raakaruokinta? Eliminaatiodieetti?

perjantai 7. toukokuuta 2010

NokiKola lääkärissä

Noki ja Kola tassuttelivat rentoina (jos Kolasta kyseistä adjektiivia voi koskaan käyttää..;) lääkäriasemalla. Nokia ei edelliskerran rauhoituskeikka näyttänyt painavan yhtään ja Kolakaan ei ottanut käytännössä lainkaan "kierroksia" sille tutusta odotushuoneesta. Vuoro tulikin oikeastaan heti - tosin sitä ennen Noki olisi ehdottomasti halunnut tervehtiä odotushuoneessa valjaissa ollutta kissaa ja Kola kiroili hiljaa ällöttävälle katille.

Noki nostettiin pöydälle ja siltä lähtivät tikit, vaikka ukkeli itse olikin sitä mieltä, että tikit voisi ihan hyvin jättää ottamatta pois. Pienen hali-/painiotetuokion jälkeen tikit tippuivat kuonolta.

Mutta tuloksia oli ihan turha vielä tiedustella. Ne eivät ole vielä tulleet. :( Voi pettymyksen määrää ja laatua. Lääkäri lupasi soitella heti, kun tulokset vihdoin saapuvat.

Kolan vuoro tuli ja nostin senkin pöydälle. Kerroin, että tämä on sellainen pieni myrskypilvi ja vastaukseksi sain kysymyksen, että "saako sen naamaan koskea?" No saahan sen naamaan koskea. Lääkärissä käsittely ei aiheuta Kolassa mitään muuta reaktiota kuin jättimäisen laajat pupillit, sillä Kolaa ei ällötä sen oman naaman korkeudelta tuleva käsittely. Sitä ei ällötä, mutta joka tapauksessa on se on täysin lähtövalmiina, jos tarve tulee. Eli se näyttää rennolta, mutta silmät paljastavat totuuden.

Kola seisoi "rentona" suolapatsaana ja leikki leikkiä "jos en katso tuota ihmistä, sitä ei ole olemassakaan", toisin sanoen Kola ei reagoinut millään tavalla hampaiden ja korvien katsomiseen, vatsan käsittelyyn tai hännän alle kurkkaamiseen. Myöskään rokotus ei saanut ukkelia edes räpäyttämään silmiään.

Lopulta oltiin valmiita.

Kotiin viemisenä sain ohjeen siirtyä lääkitsemään Nokia puolikkaalla Prednison5mg -kortisonitabletilla aamuisin. Annos siis puolitettiin jättämällä illan puolikas pois.

Katsotaan, mihin se johtaa.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

liitelyä

Tänään treenattiin keppejä, eteen lähettämistä ja haltuunottoa. Välillä sujui paremmin ja välillä huonommin. Videokoosteesta tuon näkee. :)

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

agilityä ja jakomäkeilyä

Tänään harjoiteltiin Nokin kanssa kertauksena takaakiertoa, putkea ja hyppyä. Uutena asiana tuli kontaktien opettaminen "vauvapuomilla" ja keppitreenien startti kujakepeissä juoksentelemalla. Noki oli ihan su-per-in-nois-saan. Se ei tainnut edes harkita missään vaiheessa, että menisi härkkimään muita koiria. Se pomppi ja hääräsi kanssani ja ilmiselvästi piti siitä, mitä oltiin tekemässä. Noki sinkoili putkeen/takaakiertoon ja kynsivallini lähes tirskuivat verta, kun ahmatti tuli noutamaan palkkaansa hyvin tehdyn työn jälkeen. :)

Treenien jälkeen suunnattiin Jakomäkeen Katjan, Raimon, Annan, Miikan, Main ja hm... yli kymmenen koiran ja yhden dalmatialaisen voimin. ;) Kola sinkosi hiekkakuoppien uimarannalle ja siitä näki, miten kovasti se halusi uimaan. Ja sinnehän se mulskahti. Kola polski koko sen ajan, kun seistiin rannalla. Kolasta loisti se, miten kovasti se uimisesta pitää. :)


Kameran takana tällä kertaan Miika. Loput kuvat täällä.

Ensimmäisenä kuva-arvoitus. Kuka mahtaa tässä kuvassa sukeltaa ensimmäistä kertaa elämässään?













































perjantai 30. huhtikuuta 2010

nenäongelmaisten vappu

"Sun nenässä on joku ongelma."
"Niin sunkin."

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

kevätkauden päättäjäistreenit

Tänään päättyi agilitytreenien kevätkausi ja ensi viikolla alkaa kesäkausi. Niinpä pidettiin kauden päättymisen kunniaksi virallisen epäviralliset ja erittäin ryppyotsaiset agilitykilpailut. Ensin toki harjoiteltiin kilpailua varten. Käytiin läpi radan esteet 1-5 ja sitten esteet 4-10. Viitosen ja kuutosen välissä tein jotain pyöritystä, ehkä valssia. Se ei meinannut ensin osua millään kohdalleen, vaan Kola katosi ihan kirjaimellisesti. En nähnyt piskiä moneen pitkään sekuntiin, kun se seikkaili selkäni takana häviksissä.

























Lopulta päästiin suorittamaan - kuten jo mainitsin, erittäin vakavahenkisesti - koko rataa. Oltiin Kolan kanssa viimeiset osallistujat ja oltiin saatu seurata muiden suorituksia. (MWHAHAH >8) Jokainen koirakko sai kisassa muutaman suorituksen aikaa löytää se paras tulos. Kola sössi aluksi. Tai no. Minä sössin ja ohjasin sitä liian vahvasti kutoselle jo putkesta, joten Kola meni ohi vitosesta. Sitten meni ohi myös seiska, kun Kola oli jo lukinnut itselleen putken.

Kolmannella kerralla saatiin nollarata ja ajaksi 12 sekuntia. :O Huikeaa!

Voittajia ei julkaistu, mutta väittäisin, että jokainen osallistuja voitti oman ryhmänsä. Nemi voitti medien ja narttujen ryhmän, Remppu voitti uusien mutta jo todella kehittyneiden harrastajien ryhmän ja Kola voitti rakettimoottoriryhmän!

Lopuksi treenattiin Kolan kanssa keppejä. Pystyin jättämään käsiohjauksen kokonaan pois ja vain kulkemaan Kolan edellä itse peruuttaen. Kola siis tietää, mitä keppien suorittaminen tarkoittaa! Ai-van mah-ta-vaa!

Ja ihan vihoviimeisenä Annina otti kainosta pyynnöstäni kisaradan vielä kertaalleen Kolan kanssa. Ihan pikkuisen oli kakka omistajalla housussa, kun jännitti niin paljon, miten Kola työskentelee "vieraan" ohjaajan kanssa. Annoin Kolan pallon Anninalle ja sinne ne menivät. Kola meni Anninan viereen perusasentoon ja Kola seurasi radalla hienosti Anninan ohjausta. Joku sösselö siinä aluksi tuli, mutta sitten Annina tosta noin vaan juoksutti Kolan läpi radasta. Näytti aika helpolta.. ;) Siitä on kai hieman apua, kun osaa juosta. Ja käyttää kroppaansa. Ja ääntä.

Huoh... ;)

tiistai 27. huhtikuuta 2010

kännissä.

Saa nähdä, tuleeko Nokille paha krapula tämän päiväisestä rauhoituksesta. Piksu on vielä ihan hitaalla ja nukkuu tötterö päässään pahimpia jurreja pois sohvan nurkassa.

..Mamman teiniördääjä..

Kuonon päältä otettiin jo irtoilemaan ryhtyneet ruvet pois ja niiden alta paljastui sileä vaaleanpunainen iho. Siitä tohtoritäti leikkasi pari viipaletta näytteitä patologin tutkittavaksi. Tulokset saan kuulla viimeistään ensi viikon lauantaina, kun menen poistattamaan Nokilta kaksi tikkiä kuonon päältä.

Huomisesta alkaen kortisoniannos pudotetaan nykyisen kahden sijasta yhteen tablettiin aamulla ja illalla ja siitä vielä lisää hiljalleen kohti sitä hetkeä, että eloa ilman kortisonia päästään taas kokeilemaan. Toivottavasti annosta pudottamalla päästään eroon tästä ikävästä lirittely&juomissivuvaikutuksesta.

Noki käyttäytyi lääkärissä jälleen mallikkaasti: tallusteli sisään häntä heiluen, antoi tutkia itseään ja kellahti piikin saatuaan melkein heti lattialle elämän hitautta pohtimaan.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

RUUTU!

Oltiin tänään treenailemassa Roopen ja Rosan seurassa tokojuttuja. Ärrien (R&R) omistaja oli tuonut paikalle tötsät, joten ihan hetken tuotteena päätin kokeilla, miten Kolalle voisi opettaa ruutuun menoa. Alkupohdinta omistajien kesken johti siihen, että menin kiljumaan tötsien keskelle kuin järjetön ja lopulta annoin Kolalle käskyn "ruutu". Kola tuli luokseni, mutta jäi sellainen olo, ettei Kola tiedä, mitä se ruutu-käsky tarkoittaa, kun kyse on luoksetulosta.

Niinpä otin käyttöön seuraavan tekniikan. Jätin Kolan istumaan kauas ruudusta, vein pallon ruutuun, palasin Kolan luo ja annoin käskyn "ruutu". Sinne meni. Vapautin Kolan heti, kun se tuli ruutuun. Tein tätä harjoitusta muutamia kertoja. Sitten kävin ruudussa ja muka jätin sinne pallon. Annoin Kolalle käskyn. Kola lähti vasta toisella käskyllä käsimerkin avulla. Mutta sinne se kuitenkin meni. :O

Mentiin lähelle ruutua ja lähetin Kolan uudestaan ilman pallon viemistä ruutuun. Kola meni ruutuun. Wau. Tein muun treenaamisen jälkeen uudestaan samaa harjoitusta. Ensin vein pallon oikeasti ruutuun ja sitten jätin viemättä. Kola meni ruutuun. Sanoinko jo: wau. Eikä Kola siis tarvinnut sitä hämäystä, että minun pitäisi käydä muka-jättämässä pallo ruutuun. Se tiesi, että pallon on minulla ja se meni siitä huolimatta ruutuun. :O

Kola on kyllä sikäli aivan täydellinen treenattava, että se palkkautuu jo ihan pelkästä tekemisestä. Siitä näkee, että se haluaa ymmärtää ja oppia ja miellyttää minua.

Ihku Pomppu.

ihan pihalla























Mauri Muurahainen kavereineen on herännyt talvihorroksesta.














Pylly vasten pyllyä pum pum.
















"Kato tällee tää on ihanaa PLÄT PLÄTS!"
















Kola: "KATO TÄÄ VESI POREILEE KUN SINNE PUHALTAA PROLLLLLLLL!"
Noki: "Hyi hitto."
Noki Hienohelma ei oikein ole tajunnut, mitä hienoa siinä on, kun tassut kastuu. Niinpä se märässä metsässä suunnittelee pitkiä aikoja reittivalintojaan, jottei joutuisi kahlaamaan. Kola sitä vastoin tänään tajusi, että metsässä voi melkein uida. Ja voi sitä riemun määrää. :)





sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Piksu liitelee

Tänään päästiin aloittamaan estetreenit agilityn saralla. Aluksi kokeiltiin pöydän suorittamista. Se olikin Nokille ihan vieras juttu. Mutta kuten arvelinkin, Noki suhtautui itselleen uusiin esteisiin erittäin tyynesti eikä varmaan edes tajunnut, että kyse oli sille uudesta jutusta. Noki pomppasi pöydälle, istui alas ja pysyi siinä niin kauan kunnes annoin käskyn jatkaa matkaa. No niin. Pöytä siis sujui erittäin mallikkaasti.

Välihetkinä treenattiin takaakiertoja ja se sujuikin mitä mainioimmin. Ensimmäistä kertaa kokeiltiin kiertämistä ihan oikeiden hyppysiivekkeiden kanssa. Eipä hetkauttanut pikku-ukkoa tämäkään asia. Noki kiersi hienosti kahdeksikkoa siivekkeiden ympärillä.

Seuraavaksi Sannan johdolla harjoiteltiin putkea. Sanna tiedusteli, että ollaanko treenattu putkea aiemmin. Ollaan kyllä tehty putkea Kolan treeneissä, mutta en ole putkea mitenkään Nokille "opettanut". Niinpä vastasin, että todennäköisesti Noki kyllä menee putkeen, mutta ei luultavasti tiedä yhtään, mitä käsky "putki!" tarkoittaa. Väärin meni se arvelu. Noki tietää itse asiassa erittäin hyvinkin, mitä putki tarkoittaa. Sanna neuvoi harjoittelemaan erilaisia putkeentulokulmia kentän omatoimipisteessä.

Omatoimiputkitreenissä vaikeutin suoritusta ensin lisäämällä vain vähän kulmaa putkeen tuloon. Lopulta putkeentulokulma oli niin suuri kuin se vain voi olla, eli lähetin Nokin 180 astetta "väärästä" täysin sokeasta kulmasta. Ja sinnehän se Noki meni. Ihan oikein putkeen. :)

Harjoiteltiin myös hyppyä, joka oli Nokille myös ihan uusi juttu. Ollaan tutustuttu kyllä siivekkeisiin, mutta riman yli astuminen on uutta. Kutsuin ensin Nokin hypystä yli. Lopulta lähetin Nokin namia pitävän Sannan luo. Nokille ei ollut haastetta irrota minusta namin perään. YlläTYS.. ;)
Liitely Nokin kanssa on ymmärrettävästikin hyvin erilaista kuin rakettispagetti-Kolan kanssa. Mutta varmaan tähänkin tulee räjähtävyyttä, kun saadaan hommasta kiinni.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

KIERRÄ!

Ollaan Piksun kanssa harjoiteltu takaa kiertämistä nyt pari viikkoa hieman aktiivisemmin. Ja hyvinhän se jo sujuu. :) Piksu on selvästi ymmärtänyt, mitä "Kierrä!" -käsky tarkoittaa ja osaa soveltaa sitä erilaisiin kohteisiin erilaisissa paikoissa.

Tänään tehtiin ensin ihan tavallista puun kiertämistä. Sen jälkeen aloin kierrättää kahden puun ympärillä kahdeksikkoa ja vaihdoin ohjaavaa kättä välissä. Sekin sujui tosi hienosti ottaen huomioon, ettei olla käden vaihtoa tuossa yhteydessä vielä harjoiteltu kertaakaan! Toiseen suuntaan käden vaihto oli jostain syystä Piksulle (tai minulle... huoh.. ;) hankalampaa, mutta saatiin sekin sitten kyllä kertaalleen onnistumaan. JA minä tajusin lopettaa siihen onnistumiseen treenaamisen! Hyvä minä.

Testasin myös sitä, miten Noki suhtautuu siihen, että käsken sen kiertää hirmu paksun koivun, jonka kiertämisessä todellakin joutuu kiertämään eikä vain pelkästään tekemään 180 asteen käännöstä. Noki näytti ensin siltä, että "mitä ihmettä pitäisi kiertää..?" mutta epäröiden se sitten kuitenkin kiersi koivun!

Tosi kivaa, että on löytynyt tälläinen "uusi" juttu, jonka kautta voi treenata agilityä myös muualla kuin agilitykentällä. :) Eipä näitä tälläisiä treenaustapoja oikein osaa ilman ohjausta keksiä.

-----

Piksun lempinimivarasto sen kun jatkaa laajenemistaan. Ihan huomaamatta Piksu on lyhentynyt Pikuksi ja Piku muuttunut Tikuksi. Tämä siitä syystä, että "Pikupikupiku!":n huutaminen on huomattavasti haastavampaa kuin "Tikutikutiku!":n huutaminen. :D

Välillä poikia kutsuttaessa käytössä ovat myös hyvin epäloogiset Tiksu ja Tomppu.

Jos koiralla on joku raja siinä, miten monta sanaa se kykenee pienillä aivoillaan oppimaan, niin meidän taloudessa tuo raja tulee vastaan varmaan ihan vaan pelkkien lempinimien ansiosta. ;) Nokin sanavarastoon ei varmaan Piksun, Pikun, Tiksun, Tikun, Nokin, Pokin, jne... lisäksi mahdu kuin "Istu!" "Maahan!" "Sivulle!" ja "Kierrä!" Mutta noilla käskyillähän sitä jo melkein selvitäänkin esim. tokon alokasluokasta. :D


-----


Tänään käytiin Nokin kanssa kokeilemassa myös sitä, miten sosiaalinen otus tuosta pikku-ukosta onkaan kuukausien aikana tullut. Suunnattiin nimittäin kahteenpekkaan Leppävaaran raittikarnevaaleille. Kojuja, tuoksuja, ihmisiä, tungosta, lapsia, vanhuksia, ilmapalloja, musiikkia...


Aluksi Noki olisi halunnut tutustua kaikkeen ja nuuskia kaikkea. Pidin sen kuitenkin ihan lyhyellä hihnalla, jotta se oppisi olemaan ahnetimatta kaikkea tutustuttavaksi. Aika nopeasti Noki alkoikin kulkea ihan jalkani vieressä hihna löysällä. Se ei ahdistunut tungoksesta yhtään pienintäkään vähää. Sitä ei myöskään haitannut, että iso pullea setä yhtäkkiä yllättäen kurkottui keskeltä väkijoukkoa taputtelemaan Nokin päälakea. Nokilla ei siis näyttäisi ainakaan vielä (- ja toivottavasti ei koskaan -) ole mielestäni perroille kovin yleistä epäileväistä suhtautumista miehiä kohtaan. Noki ei tee eroa miesten ja naisten välillä. Eläinlääkäriasemallakin se tiistaina kiipesi kahdelle jalalle moikkaamaan vastaanotolle saapunutta pitkää miestä.


Noki ei myöskään näytä kaipaavan Kolaa henkiseksi tueksi uusissa tilanteissa vaan se kulki karnevaalialueen läpi häntä pystyssä ja itseluottavaiselta näyttäen. :)

torstai 22. huhtikuuta 2010

uusi päivä, parempi nenä

Kolme päivää kuonon räjähtämisen jälkeen Nokin naaman rupi on rutikuiva mötikkä, joka näyttäisi katoavan niin nopeasti, että "paranemisen" melkein näkee. Paraneminen lainausmerkeissä siksi, etten oikein uskalla luottaa siihen, että Noki olisi vielä parantunut. Toivottavaa tietenkin on, että tiistain koepala kertoo, että paraneminen ylipäätään on mahdollista.

Noki on oma iloinen ja terhakka itsensä. Se ei ole kertaakaan pyrkinyt raapimaan naamaansa - ja muutenkin kaikki rapsuttelu on kadonnut. Kutinan katoamisen lisäksi ainoa muutos aikaan ennen naaman räjähtämistä on hirmuinen pissahätä. Herra Pissiliri kuseskelee minuuttikaupalla. Kirjaimellisesti. Varmaan jalka puutuu, kun herra lorottaa takajalka taivaisiin osoitellen. Toisaalta Noki ei aina jaksa kuseksia loppuun asti, vaan lähtee jo nuuskimaan ympäristöä ja tallustelee sinne tänne, vaikka hätä on vielä ihan kesken. Tohelo.

Viime yönä olin varustautunut herätyskellon avulla nousemaan kolmelta pissareissulle. Klo 02:35 heräsin tötteröpään kolisteluihin ja lorinaan. Olin arvioinut pissatauon ajan alle puolella tunnilla pieleen. Argh.

Äsken heräsin netin syövereistä siihen faktaan, että kusiluikku lorottaa käpälä kohti kattoa osoittaen pyykkitelineeseen. Onneksi tähtäys on epäkunnossa ja pyykit pysyivät kuivina.

----

Kyllähän tässä kovasti ihmetyttää, että mistähän tässä kaikessa loppujen lopuksi on kyse. Onko kutinalla ja naaman reaktiolla joku yhteys? Vai onko kyse vain sattumasta?

Onneksi Noki ei näytä tuntevan oloaan kipeäksi, joten koepalojen oton ja niiden tulosten saamisen odottelu ei tunnu niin kauhealta kuin se tuntuisi selvästi kipeän koiran kanssa.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

uusi päivä, parempi mieli

Huono kännykuva eiliseltä eläinlääkärireissulta:
Nenä on ihan auki ja pelkkää turvonnutta mössöä.


















Kuva tältä päivältä. Mössö on kuivanut vuorokaudessa.


















Noki on kulkenut tötteröpäänä eilisestä asti. Illalla tötterön sisältä kuului epätoivoista kitinää aika ajoin ja pelkäsinkin, että yöstä tulee piiitkä ja kitinän täytteinen. Väärin meni. Noki nukkui rauhallisesti tötterö päässä yön ja myös töistä kotiin tullessa vastaan saapui rauhallinen tötteröpää.

Suurin vitunvitunvittu -olo on siis taakse jäänyttä. Haava on alkanut parantua ja töissä muksut olivat erittäin mussukoita - erityisesti seiskaluokkalaiset teinini olivat niin ahkeria, että tällä opettajalla tuli hyvällä tavalla hiki.

Noki on jaellut tänä aamuna ja nyt päivällä tötteröstä päästyään Kolalle suukkoja kuin suukkokone. Kolaa nimittäin ahdistaa kovasti Nokin tötterö eikä Kola halua tötteröistä Nokia lähelleen törmäilemään ja tuuppimaan. Mutta tötteröstä vapautettu Noki sitä vastoin saa lupsutella herra isoherran huulia, silmiä ja korvia ihan miten paljon tahansa.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

perjantai 13. päivä?

Tänään kaikki on kyllä kaatunut niin perusteellisen niskaan kuin kaatua voi. Duunissa kevään huomaa kaikesta (-siis ikävällä tavalla-) ja kun työkiireen sekaan vielä sotketaan ylimääräistä ja erittäin epämääräistä epäluottamusta ja epäoikeudenmukaisuutta, niin johan alkaa panta kiristää päätä.

Ja kun tälläisen erittäin väsyttävän ja suorastaan turhauttavan työpäivän jälkeen saapuu kotiin, niin ovella odottaa verinen koiran kuono.

Siinä kohtaa meinaa ihan oikeasti kiehahtaa yli. Että piti tämäkin juuri tässä kohtaa tulla. On nälkä. Kiukuttaa. Kiroiluttaa. Ja siinä kohtaa taidan kiroillakin aika paljon.

Voi vitunvitunvittu, sanoi työkaverini tänään. Ja tähän tilanteeseen tuo lausahdus sopii kuin verinen nenä Nokin päähän.

Noki on siis päivän aikana repinyt naamansa ihan hirveään kuntoon. Noki on rapsutellut itseään koko ikänsä enemmän kuin Kola. Mitää muita oireita ei kuitenkaan ole, iho on kauniin vaalea, korvat kunnossa, tassuissa ei vikaa, ikenet ja huulet sileät ja kauniit, silmät normaalit, syö normaalisti, on pirteä, kakkaa normaalisti, jne jne jne. Niinpä asialle ei ole tehty sen kummempia.

No nyt rapsutus on räjäyttänyt naaman jauhelihamössöksi. Sallinette liioittelun tähän kohtaan.

"Otetaan koepala ensi viikolla, kun on saatu tulehdus kuriin", sanoi lääkäri. "Ei se syöpää sentään varmastikaan ole, mutta että saataisiin tietää, mikä autoimmuuniperäinen tuossa on kyseessä."

Ensimmäinen ajatus: "Ei syöpä. Okei. Hyvä ... sanoiko se "varmastikaan"? ... Siis voi kuitenkin olla?"

Ja seuraava ajatus: "Voi perse." Sana autoimmuuni tuo mieleen pelkkiä huonoja vaihtoehtoja, mutta on niitä kuulemma ihan "hyviäkin" vaihtoehtoja olemassa.

Nyt kotona makaa tötterö päässä väsynyt koira. Antibiootit ja kortisoni toivottavasti saavat naaman turvonneen vamman kuriin ja saadaan koepalan kautta jotain tietoa siitä, miten asiassa seuraavaksi edetään.

Voi että mua tympii. Tympii tympii tympii. Ärsyttää. Olen maailman ensiksi huonoin odottamaan asioita, joihin en itse kykene vaikuttamaan. Lisäksi surettaa katsella tötteröpäätä ja toki huolettaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Nyt olisi hyvä sauma tulla kertomaan vielä lisää huonoja uutisia vaikkapa töiden osalta. Varmaan tuuppaisin turpaan ensimmäisenä ja kyselisin lisää vasta sen jälkeen.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

nokin liidot

Tästä alkaa Nokin agilityura. Perjantaina oli ensimmäinen "sileä" treenikerta Lehtosen Sannan vetämänä. :) Tehtiin hallintaharjoituksia, leikittämistä ja käden seuraamista sekä takaakierron alkeita. Noki oli oppinut näköjään "KIERRÄ!" -käskyn jo ennen treenejä ihan yllättävänkin hyvin. Lisäksi yllätti se, että pystyin alkutohinoiden jälkeen pitämään Nokia vapaana ja se silti keskittyi tekemään minun kanssani eikä tainnut edes harkita lähtevänsä moikkaamaan muita pentuja! :O Edes vieressä omia harjoituksiaan tehnyt Misse Pilkkunen ei saanut Nokia siirtymään luotani.

Viikon päästä sunnuntaina on ensimmäinen estetreenikerta. Saa nähdä, miten Noki esteisiin suhtautuu. Veikkaan, että sen suhtautuminen on jotain seuraavanlaista:

"Kappas. Sellanen este. Jaahas."

torstai 15. huhtikuuta 2010

ou jes.

Tikotiko! Ja tokotoko!

Tänään Heidin tottistreeneissä pojat näyttivät parasta osaamistaan. :) Tai ainakin parasta työskentelyosaamistaan, jos nyt ei liikkeestä maahanmeno ollutkaan ihan kohdillaan. Kola haluaa jättää kyynärät ilmaan, koska siitä asennosta pääsee nopeammin hakemaan palkkapalloa. Tou. ;) No, sitähän sitten harjoitellaan, etteivät jäisi kyynärät ilmaan ja että Kola malttaisi rauhoittua maahan liikkeestä. Paikallaanmakuussahan se kyllä rauhoittuu. Se on Kolan ehdottomasti varmin liike.

Kola kuitenkin oli taas se vanha (? ;) hyvä Kola, joka rakastaa koko sydämestään yhdessä tekemistä. Sillä oli sopivasti kierroksia ja intoa. Se teki "kehääntulotarkastuksetkin" kuin vanha tekijä. Ei mitään pulmaa. Ei jännittymistä tai muuta. Kolan ilmeestä loisti se, että se jaksaisi tehdä kanssani ihan loputtomiin. Se odotti koko ajan uutta käskyä ja uutta haastetta. Tätä Kolaa minä rakastan. Tälläisen koiran minä halusin. Ja sainkin. Tosin sain paljon muutakin, mutta voiko mitenkään olettaakaan saavansa kaikilta osin täydellisen? :)

Tänään tajusin, että Noki on oppinut treenaamaan. :) (: Superia! Noki töllötti minua koko oman vuoronsa ajan. Se odotti myös käskyjä! Wau. Noki tosin sählää edelleen kovasti eikä tee tarkasti perusasentoja. Mutta siihenkin sain Heidiltä vähän kikkakolmosta testattavaksi. Ensi kerralla Noki saa ruokansa treeneissä, sillä "yllätysyllätys!" Nokin perusasennot ovat aamuisin erittäin napakoita ja suoria. Miksikö? No. Aamulla saa aamupalan vasta hyvän perusasennon jälkeen. Tietenkin.

..ahne pikkusika.. ;)

Noki teki hienosti paikallaanmakuuta ja pysyi rauhassa, vaikka liikuin ja kävin välillä piskin vieressäkin seisoskelemassa. Samoin sujui paikallaan istuminen. Myös liikkeestä maahanmeno alkaa muotoutua hiljalleen. Tässähän on edetty julmetusti parissa kuukaudessa.

Noki osaa nyt:

0 a) Tulla luokse.
0 b) Treenata.
1) Istua ilman käsiapua.
2) Mennä maahan ilman käsiapua.
3) Nousta seisomaan käsiavulla.
4) Pysyä maassa ja istumassa ainakin minuutin verran.
5) Tulla perusasentoon.
6) Tehdä ainakin jossakin määrin oikealle käännöksiä perusasennosta perusasentoon.
7) Mennä maahan liikkeestä. (Tosin ei seuraamisesta sentään, mutta vapaasta liikehdinnästä vasemmalla puolellani.)
8) Kiertää tolpan käsiavulla -> agilityä varten

Jee!