maanantai 30. maaliskuuta 2009

Kola ja Remu ne yhteen soppii..

..huomenna viiään pussauskoppiin!

Miten voikin kahden melkein samanikäisen poikapiskin kemiat sopia yhteen. Pyllyt niin nätisti pystyssä pojat tänään leikkivät treenien jälkeen äänipeilileikkiä. Nokat vastakkain kumpikin vuorollaan haukahdellen Kola ja Remu tuijottivat toisiaan. "Väyh!" *häntä heiluu* ja peili vastaa "Väyh!" häntä samaan rytmiin heiluen. Ja sitten toinen tekee jonkin oikeastaan huomaamattoman pikkuliikkeen, ehkä häntä tai reisi värähtää ja samassa sinkoaa onnea puhkuva pariskunta läpi hankien.

Ja sitten homma taas jähmettyy ja ilmassa pursuilee jännittyneitä lihaksia ja iloista odotusta. "LIIKAHDA EKANA, MÄ EN AINAKAA LIIKAHDA!" "ENKÄ LIIKAHDA ITE!" Ja hetken päästä sinkoilu taas jatkuu. Kola huitaisee Remua tassulla ja Remun rintakehä toimii tehokkaasti kaikukoppana. "PUMPS." Kaksi vinttikoiran oloista kiituria menee matalana pitkin mäkiä.

Kola sietää Remulta rajoituksia ja kieltoja. Jos Kola meinaa ottaa liian kovia painiotteita, Remu kiroaa ja Kola antaa tilaa. Tasapaino säilyy ja molemmilla on hauskaa.

Voi vitsi, sitä voisi katsella vaikka koko illan. Mieli lepää.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

ÄRRI VS. MURRI

Iltapuhteita.
Huisia, kun oma koira on sen kokoinen, että sen kanssa voi painia lähes täysillä (yhtä tai kahta kättä käyttäen) mutta silti turvallisesti. Eli Kolasta saa vastusta, mutta sen saa kuitenkin tarvittaessa väännettyä solmuun.

kuvahaaste: lelu

Kolalla on astetta rankemmat lelut.


lauantai 28. maaliskuuta 2009

kuvahaaste: tassut (tassuhuoltoa)

Honkkelikoipi hoitaa lähes yliaktiivisesti omia tassujaan. Aamulenkin jäljiltä varpaat olivat ilmeisesti jotenkin tosi paljon hoidon tarpeessa.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

vesikoira verivarvas

Nakupelle teloo jalkojaan oikein urakalla. Keväinen hanki on jäätynyt auringonpaisteessa ja toimii raastinrautana. Niinpä Kolan jalat vuotavat verta jokaisen lenkin jäljiltä. Raukkaparka ei oikein hallitse sellaista nättiä polkuja pitkin kävelemistä vaan loikkii jäniksenä pitkin maita ja mantuja. Ja tämän toiminnan seurauksena varpaiden iho on päältä ihan hiertynyt ja kynsivallit vuotavat ajoittain verta. Onneksi koivet eivät kuitenkaan ole kipeät, sillä Kola ei hoida jalkojaan lenkkien jälkeen vaan antaa ihon palautua rauhassa raastinrautalenkeistä.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

uninen.

Mahtava mieletön kevätsää sai ulkoilemaan. Aamulenkki muotoutui lopulta parin tunnin tallusteluksi aurinkoisessa ja jäisessä metsässä. Kymmenisen kilometriä ei näkynyt Kolan askelluksessa mitenkään. Se pompahteli sinne tänne ja puuhasi vielä Lahden kotikotonakin kuin ei olisi lenkillä ollutkaan.

Nukuttiin Kolan kanssa päiväunet ja ajeltiin sitten Jakomäkeen ulkoilemaan. Puolitoista tuntia Kola tallusteli (paljon aamua rauhallisemmin) polkuja pitkin eikä innostunut riehumaan. Nakut tassut eivät oikein tykänneet jäätyneestä lumihangesta, vaan kynsivallista alkoi vuotaa verta. Rassutassu.

Lopulta palasimme kotiin viikonloppureissulta, joka oli sisältänyt vierailua anoppilassa, Lahdessa ja melkoisen määrän ulkoilua.

Viikonlopun saldo:

lauantai 21. maaliskuuta 2009

kevättukka

Kola pääsi turkistaan. Se on viime päivät selvästi ollut ahdingossa, kun on kuuma ja turkki alkaa takkuuntua pannan alta. Niinpä otettiin Oster kauniiseen käteen ja surautettiin alle tunnissa turkki huspois. Pelkkää jalkaa tuo otus on vieläkin.

"Äiti ota kuva mä näytän hyvältä tässä asennossa!"

tiistai 17. maaliskuuta 2009

uuuups.

Olenpa tullut tokoilleeksi Kolan kanssa niin, etten epähuomiossa ole koskaan oikeastaan opettanut Kolaa istumaan käskystä. Uuups.

Kyllähän se kotona istuu, kun käsken sen ruokakupin kanssa istumaan. Ja istuu se muutenkin kotona, jos käsken sen odottamaan ovelta tulijaa. Ja niin edespäin.

Mutta hupsis. Olen unohtanut käyttää istumiskäskyä oikeastaan kokonaan tokotreeneissä. Hupsis.

Voi huoh, sentään. Olen vahvistanut ja vahvistanut maahan-käskyä ja seiso-käskykin on jotakuinkin hallussa. Mutta istuminen ei kyllä ole. Vähäistäkään määrää. Seuraamisessa perusasento on tooodella vahva, Kola tarjoaa sitä jos ei muutakaan keksi. Eli aina, jos käskyssä on jotain epäselvää. Eli sikäli istuminen asentona on kyllä tuttu. Mutta ei se, että pitäisi istua jossain muualla kuin sivulla perusasennossa.

Joo, tulihan treenattavaa.

ISTU, Kola!

ISTU!

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Gotcha D-pentue 2 vuotta!

Uskomatonta, että kaksi vuotta sitten vielä tähän aikaan odottelin tietoa pentujen syntymästä. Itse asiassa taisi kulua vielä monen monta päivää ennen kuin sain tietää, että 16.3.2007 pennut olivat tulla tupsahtaneet maailmaan.

Tästä lähdettiin liikkeelle.











































Ja tässä ollaan nyt.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Puuha-Pete puuhaa

Eikulle ja Leeville suurkiitos synttärilahjasta! Kola on puuhannut lelun kanssa jo kaksi päivää. :D

lauantai 14. maaliskuuta 2009

kuvahaaste: väri

Kolan värit:
valkoinen - hännänpää, tassut, kauluri, hampaat
ruskea/harmaa - nenä, iso turkki, tassunpohjat osittain, silmät
vaaleanpunainen - ikenet, tassunpohjat (nyt jo kestolikaiset;), pikantteina yksityiskohtina Kolan vaaleanpunainen sierain ja eri väriset vilkkuluomet.




maanantai 9. maaliskuuta 2009

Onni Perronen

Kola on relannut ihan hitosti treeneissä. Tai varmaan kyse on oikeasti siitä, että se luottaa minun arvostelukykyyni, kun ollaan treenaamassa. Eli treenit on turvallinen paikka. Siellä asiat ovat ennakoitavissa ja muut koirat antavat Kolalle sen oman tilan - joka viikko viikolta on pienentynyt ja pienentynyt tutussa koiraporukassa. Kola myös kestää muiden koirien ääniä paremmin - oikeastaan ihan loistavasti.

Tämä omistaja on taas ihan lieskoissa tuon karvaturrinsa takia. Kola jaksaa tehdä toistoja ihan loputtomalta näyttävän määrän. Seurautan pikkupätkän - palkkaan namilla - seurautan - palkkaan namilla - otan perusasentoon - annan namin - harjoittelen vasemmalle kääntymistä seurauttamisessa - annan namin - jne jne jne - kunnes lopulta palkkaan pallolla ja Kola on onnesta soikeana. Naksutin on taas aktiivisena osana treeniä ja se helpottaakin oikea-aikaista palkkaamista huomattavasti. Pystyn palkkaamaan Kolan nimenomaan kontaktissa ja oikealla paikalla tehdystä seuraamisesta eikä palkka mene suurinpiirtein jotain siihen suuntaan -tyyppisesti.

Kola ei myöskään häiriinny muista koirista käytännössä tippaakaan treenien aikana. Ympärillä saa vaikka maailma järistä tai kilpaileva uros tulla ihan vierestä ja käskyjen noudattaminen jatkuu. Tietysti se hidastaa tottelemista, jos Kola ei kuule käskyäni lähellä esitettävän haukkukonsertin vuoksi, mutta silti se tottelee vaikkapa sitten käsimerkkien avulla.

-------

Tänään treeneissä oli paikalla Nero, Joku, Ode ja Sulo. Treenien jälkeen juoksutettiin koiria lumihangessa. Kola juoksi vinttikoirana Jokun ja Neron edessä ja välillä paini yksin lumihangessa. Nero piti tyylilleen uskollisena huolen äänimiehen roolista, mutta tämäpä ei - yllättävää kyllä - provosoinut Kolaa suuntaan tai toiseen. Joku nyt on selkeästi Kolan mielestä harmiton hännänheiluttaja eikä sitä kai voi ottaa Kola-tosikkokaan tosissaan. ;) Mutta se hämmästytti, että Kola kesti (ja näytti jopa nauttivan) Neron raikuvaa kannustusta. :D Pojat ähräsivät intoa puhkuen syvällä lumihangen uumenissa ja Nero heitti kehiin myös "näin uin lumihangessa Kolan ohi" -näytöksen. Ainoastaan kerran Kola joutui sanomaan, että "morjens, tollee ei sovi toimia", kun herra Nero maisteli täydessä vauhdissa Kolan häntäkarvojen makuja liian voimallisin keinoin. :D

Mahtavaa.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Mahtava sää ja kuvahaaste: lumi

Kevät on täällä. Ja keväthankien loisteessa oli aivan mielettömän hienoa seistä kamera kädessä ja Kola vieressä onnea puhkuen. Sen turkki alkaa kai olla niin kuuma, että se möyrii hangissa kuin myyrä.