Lähdettiin etsimään metsästä kanttarelleja. Jos vaikka kuivaisi niitä ja opettaisi Kolan talven aikana käskystä etsimään sieniä.
Ei löydetty sieniä.
Löydettiin puolukoita, puolukoita, puolukoita, puolukoita... Puolessa tunnissa kaikki mukaan otetut astiat olivat täynnä marjoja.
Kola otti metsäretkestä kaiken mahdollisen irti omalla tavallaan. Se repi maan sisästä jostain juuren, jota se raahasi pitkin metsää. Ja kun lauma hajaantui mäntykankaalle niin kauas, ettei kaikkia voinut millään nähdä yhtä aikaa, Kola juoksi kuin teräsmies vaakaliitoa pitkin kankahia niin että omistajaa hirvitti. Tassu olikin punaisena, kun mentiin autolle. Kumarruin tietysti tarkastelemaan lähemmin. Puolukkaahan se.
Nallekin otti metsäretkestä kaiken mahdollisen irti - ja omalla tavallaan, kuinkas muuten. Nallen takajalat ovat jo aika heikossa kunnossa, mutta se ei estänyt tallustamasta puolukanpoimijoiden perässä. Ja edessä. Ja vieressä. Nenä poimijan nyrkkiin ja nassutimassuti marjat parempiin suihin. Poimimisesta ei tullut mitään, jos Nalle ilmestyi kylkeen tuijottamaan. Toisella kädellä sai pitää ahmattia kaukana ja toisella piti yrittää poimia. Ei tule mitään. Nalle on siis ihan mahdoton syömäri, sille kun kelpaa banaani, mustikka, tomaatti, puolukka, appelsiini, karviainen.. You name it. Mikä tahansa. Ja tietenkin Nalle on sitä mieltä, että metsässä ollaan aivan takuuvarmasti poimimassa marjoja vain ja ainoastaan Nallen tarpeisiin. Suoraan ämpäristä se ei sentään ryhtynyt aterioimaan vaan oletti metsäretken ruokailun hoidettavan käsiruokintana. Pahuksen rakki. ;)
Ei löydetty sieniä.
Löydettiin puolukoita, puolukoita, puolukoita, puolukoita... Puolessa tunnissa kaikki mukaan otetut astiat olivat täynnä marjoja.
Kola otti metsäretkestä kaiken mahdollisen irti omalla tavallaan. Se repi maan sisästä jostain juuren, jota se raahasi pitkin metsää. Ja kun lauma hajaantui mäntykankaalle niin kauas, ettei kaikkia voinut millään nähdä yhtä aikaa, Kola juoksi kuin teräsmies vaakaliitoa pitkin kankahia niin että omistajaa hirvitti. Tassu olikin punaisena, kun mentiin autolle. Kumarruin tietysti tarkastelemaan lähemmin. Puolukkaahan se.
Nallekin otti metsäretkestä kaiken mahdollisen irti - ja omalla tavallaan, kuinkas muuten. Nallen takajalat ovat jo aika heikossa kunnossa, mutta se ei estänyt tallustamasta puolukanpoimijoiden perässä. Ja edessä. Ja vieressä. Nenä poimijan nyrkkiin ja nassutimassuti marjat parempiin suihin. Poimimisesta ei tullut mitään, jos Nalle ilmestyi kylkeen tuijottamaan. Toisella kädellä sai pitää ahmattia kaukana ja toisella piti yrittää poimia. Ei tule mitään. Nalle on siis ihan mahdoton syömäri, sille kun kelpaa banaani, mustikka, tomaatti, puolukka, appelsiini, karviainen.. You name it. Mikä tahansa. Ja tietenkin Nalle on sitä mieltä, että metsässä ollaan aivan takuuvarmasti poimimassa marjoja vain ja ainoastaan Nallen tarpeisiin. Suoraan ämpäristä se ei sentään ryhtynyt aterioimaan vaan oletti metsäretken ruokailun hoidettavan käsiruokintana. Pahuksen rakki. ;)