Jakomäen kuvakimara

Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, kun suuntasimme kuonomme kohti Jakomäen metsää. Matkalta kyytiin hyppäsi Kolan kaksoisveli Leevi omistajineen. Pojat ovat kyllä samasta muotista valettuja, mutta silti niissä on paljon erilaista. Leevi on selvästi kevytrakenteisempi kuin Kola, vaikka jalkoja on kummallakin enemmän kuin omiksi tarpeiksi.. ;) Luonteeltaan Leevi on Kolaa paljon pehmeämpi ja vähemmän terävä. Hyvin tulivat Kola, Leevi, Robin ja Remu toimeen ja vauhtia riitti!

(Kolalla oli tänään joku ihmeellinen onnen syöksähdys verenkiertoon menossa, sillä se touhusi ja möyri lumessa kuin pikkupentu ja haastoi kaikkia leikkimään. <3 )

Robin ja Kola kaasu pohjassa.
















Leevi
















Remu on tarkkana.
















Kola leikkii kyntöauraa.

















Robin oli suosittu nuuskuttelukohde.
















Kola haistelee, Leevi tarkkailee.
















Kuuraparta Leevi
















Veljekset. Leevi edessä, Kola takana.














Leevi seurailee tilanteen kehittymistä.
















Uskaltaako vaiko eikö uskaltaa..
















Leeviä vähän hirvittää Räyhä-Reiskän räyhä.
















Leevilläkin on vauhti päällä!
















Robin tavoittaa Kolaa.

kuvahaaste: VOI EI

Isovillakoira Milka on PAHA PAHA otus. Se tulee ja on niin onnellinen, että pientä myrskypilveäni Kolaa hirvittää.

VOI EI TALOSSAMME ON TAPPAJAISOVILLAKOIRA

Remontti-Reiska + Puuha-Pete = Kola

Kotikotona Lahdessa on menossa Suuri Remontti. Yläkerta pistetään ihan uusiksi, lattioita revitään auki ja purua lentelee ympäriinsä. Välillä iskä käy ulkona sahaamassa jääveistoskitaraansa moottorisahalla.

Ja Kola on joka hetki touhuilussa mukana.

Heräsin tänä aamuna siihen, että Kola halusi tulla yläkerran nukkumasoppeeni kurkkaamaan, olenko vielä elossa. Sängyn luo Kolalla ei ollut asiaa, sillä Nalle oli vallannut sängyn vierustan. Niinpä Kola kitisi rappusissa. Huikkasin koiralle huomenet ja siinä samassa Kola vilahti ulos. Se on sinkoillut koko päivän ulos-sisään-ulos-sisään-jääveistos-remontti -reittiä. Kolaa eivät hirvitä moottorisahat, vasarat tai imurit. Huvittavaa katsella Kolalta salaa ikkunasta, kun iskä sahaa jäämöhkäleestä kitaraa ja Kola kantaa koko ajan lähemmäs ja lähemmäs halkoa, josta se on kahdessa päivässä onnistunut jyrsimään puolet pois.

Ei tuolla otuksella ainakaan hermoissa ole vikaa.

--------------

Kolaa ei enää lainkaan häiritse Lahden kodin pihan ohi kulkevat ihmiset. Edes naapurin Topi-terrieri ei saanut Kolaa lotkauttamaan korvaansakaan, vaikka Kola oli käytännössä aitaamattomalla pihalla ihan yksin. (Teoriassa aita kyllä on, mutta se on vain nimellinen harva ja matala aroniapensasaita. Lisäksi teoriassa Kolan seurana pihalla myös oli ihmisiä, mutta he olivat toisella puolella taloa.) Kola ei siis suotta vahdi kävelytietä, vaan nimenomaan juuri sitä, jota sen onkin lupa vahtia eli talon piha-aluetta. Tuosta tulee vielä hyvä vahtikoira sitten, kun saadaan se omakotitalo joskus hankittua!

Kotona taas.

Kola, hoitotäti ja hoitosetä selvisivät neljä päivää elossa! Myös minä selvisin paluulennosta elossa, joten mikä voisi olla paremmin..? :) Kola oli kylläkin laihtunut hoitopäivien aikana sormiintuntuvan paljon, joten sain palautuksessa puolisen kiloa vähemmän koiraa kuin mitä hoitajille jätin. Taisin antaa melko minimaalisen ruokintaohjeen ja lisäksi Kola sai ulkoilla sydämensä kyllyydestä neljä päivää. Ja se näköjään heijastuu välittömästi painoon.

Hakiessani Kolaa karvaturrista suorastaan loisti rentous ja tottuminen. Kola oli kotiutunut. Ja se oli todella mahtavaa nähdä. Kola kiipesi tottuneesti Miikan ja Main keittiön penkille ikkunasta katselemaan ja pötkähti sitten keittiönpöydän alle päiväunille. Ja aivan mahtavaa oli myös se, että Kola näköjään todellakin sopeutuu, jos on sopeuduttava. Minua on aina vähän huolettanut, että jos jostain pakottavasta tarpeesta Kolan pitäisi vaihtaa kotia, olisiko se oikeasti mahdollista? Voin huokaista helpotuksesta. Kola kotiutuisi muuallekin, jos joku elämää suurempi voima pakottaisi luopumaan Kolasta.

Lopuksi kuvia vilkasliikenteiseltä lentokentältä, jossa KolAir kiertelee ja kaartelee hyvää laskeutumispaikkaa hakien.
Kuva1. Kentän lähestyminen alkaa.
Kuva2. Kiitoradan lähestyminen käynnissä.
Kuva3. Laskutelineet ovat valmiina.
Kuva4. Jarruvaloista päätellen kone pysähtyy tuota pikaa. KIITOS MATKASTANNE!

valiaikatietoja

Terveiset Roomasta!

Ollaan nahty melkein kaikki mahdollinen - tosin kaikki on nahty melkoisella hopulla, kun aikaa on vain nelja paivaa.

Pantheon, Colosseum, Forum Romanum, circus maximus, varmaan miljoona piazzaa, Fonta di trevi, kymmenia kirkkoja, espanjalaiset portaat, Vatikaanin museot ja seuraavana Vatikaanin kirkko. Taman lisaksi tuhansia patsaita.

Kolaa on tullut pohdittua kovin vahan. En ole terrorisoinut koti-Suomen hoitohenkilokuntaa kuin parin tekstiviestin verran.. Kuulemma en olekaan korvaamaton vaan Kola sailyy hengissa myos ilman minua. Pettymys. ;)

Jos et ole kaynyt Roomassa, suosittelen lampimasti! Sesonkiaikaan kesalla Rooma on varmasti liian kuuma ja liian taynna turisteja, mutta nain sesongin ulkopuolella taalla on todella mukavaa. (Jotain kertoo jo se, etta Vatikaanin museoihin arvioitu odotusaika on matkaoppaissa minimissaan 45 minuuttia jonon kiemurrellessa ympari koko Vatikaanin muurin. No. Me emme odottaneet minuuttiakaan, vaan kavelimme suoraan sisaan. Ei meinattu loytaa koko sisaankayntia, kun missaan ei ollut ketaan jonossa. Turisteja on siis _todella_ vahan.)

Kevat on tullut tanne aivan taysilla ja se iskee kuin sata salamaa tallaiseen kevatihmiseen kuin mina. En tahtoisi palata talviseen Suomeen. Voisitteko jarjestaa sinne vihertavat nurmikot ja kymmenen astetta lamminta ylihuomiseksi? Aurinko on paistanut siniselta taivaalta joka ikinen paiva eika parempaa voisi toivoa.

Valokuvauksen saralla taman reissun teema on ollut - kuinkas muutenkaan kuin - roomalaiset koirat. Perroja en ole nahnyt yhtakaan, mutta sitakin enemman tosi jannan nakoisia sekarotuisia. Ai niin, koirista viela sen verran, etta roomalaiset koirat on puettu toppavaatteisiin, vaikka ulkona on aamusta iltaan reilusti yli 10 astetta! Melkoisen huvittavaa suomalaisen silmin katsottuna, kun itse voisi melkein kuvitella kulkevansa ulkona t-paidassa ja takalaiset koirat on puettu paasta varpaisiin toppavaatteisiin. :D

Rooma kutsuu.

Kola jää viettämään hiihtolomaa Lahteen pikkuveljelle ja tyttöystävälle. Omistajaa jännittää melkein hysteerisen paljon, sillä Kola ei ole ollut hoidossa missään muualla aiemmin kuin vanhemmillani näin pitkää aikaa. Olehan kiltisti, Kola! Nähdään torstaina!

(Soitan varmaan päivittäin koirahoitajille ja terrorisoin yötä päivää hoitopaikan arkea. "Kola on tottunu siihen, että... Kolalle pitää sit... Kola ei sit..." Voi huoh. Noinkohan uskaltaisin koskaan jättää lapsia mihinkään hoitoon, jos sellaisia sattuisi siunaantumaan. Tuskinpa. ;)

Kuvahaaste: Ystävyys

Lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi pohdin filosofisia kysymyksiä.

Seuraavassa syväanalyysiä ystävyyteen liittyen.

Kaksi tapaa olla ystäviä:

1. Ollaan vaan ystäviä.























2. Lahjotaan itselle ystäviä jollain mitä sinulla on, mutta sillä toisella ei ole.

Elmo-velipuoli ja emäntä haastavat

1. Go to the 4th folder in your computer where you store your pictures.
2. Pick the 4th picture in that folder.
3. Explain the picture.
4. Tag 4 people to do the same!

Helmikuun kolmantena tätä kuluvaa vuotta oli aivan mahtava sää. Aurinko poltti hangen muistikortille ihan puhki, mutta ei se haittaa. Kuvassa Kola on Kola on Kola.



Haastan Anun ja Robinin, Petran ja Lucan, Annan ja Neron ja Katjan, Remun&Ronjan.

ärripurri.

Kolalla on ollut huonot kaksi päivää. Se on ollut äreä ja äkeä. En tiedä, vaivaisiko sitä vielä kurkkutulehdus vai mistä ihmeestä johtuu, että se kiukuttelee, murisee ja ärisee. Perhana.

Lauantaista sunnuntaihin meillä oli kylässä ihmisiä ja heidän kanssaan Kola tuli kyllä hyvin juttuun. Mutta jostain syystä Kola kiukutteli pikkuveljen tyttöystävälle ja suhtautui minuun ja Mattiinkin todella äreästi. Stressiä? Kipua? Paha päivä? Riivaaja?

Ärsyttää.

Puutuin asiaan tiukasti kieltämällä, mutta en ole ihan varma oliko se oikea ratkaisu.. En tiedä, olisiko pitänyt vaikka pallon avulla tehdä olemisesta ennemminkin kivaa kuin kieltää. Ehkä.

Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu? Tuokaa rauhallinen tyyni koirani takaisin.

RÖH RÖH.

Kola alkoi toissapäivänä röhkiä ja ryystää nenäänsä. Se ei kuitenkaan yskinyt vahingossakaan, joten uskalsin arvella, ettei kyseessä ole kennelyskä. Nenä ei vuoda eikä piski ole tippaakaan kipeän oloinen.

Eläinlääkärisetä totesi seuraavaa: anaalirauhasten nuoleskelusta johtuva nielurisojen tulehdus.

Jälleen kerran. Tämä on jo toinen kerta Kolan elämän aikana, kun se tämän taudin sairastaa. Ja tauti johtuu kuulemma siitä, että Kola ei pääse kakkaamaan silloin kun sen olisi luontevinta se tehdä - eli kun on hätä, vaan se joutuu pidättelemään, joten tästä johtuen anaalirauhaset vähitellen tukkeutuvat eivätkä tyhjene normaalisti. Tämä johdaa pyllyn nuoleskeluun ja kurkku tulehtuu.

Täytyy siis ruveta tsekkailemaan Kolan pyllyä, että vältyttäisiin röhkivältä vesikoiraparalta.

---

Kysyin lääkärismieheltä myös vesihännän pulmaa. Tämä lääkäri tiesi kertoa, ettei vesihännän syntysyitä tunneta. Vesihäntä on hännän rauhasen ärsytystila ja johtuu todennäköisesti osaltaan kylmästä ja osaltaan rasituksesta. Käski säästämään Kolan nyt saamia Rimadylejä kesää ja uintireissuja varten. Ovat kuulemma oivallinen apu siihenkin pulmaan.

Kuvahaaste: varjo

Ulkona on aivan mieletön sää. Aurinko paistaa ja varjoja on tästä syystä joka puolella. Harmi vaan, varjot eivät tallentuneet muistikortille sellaisina kuin olin ne ajatellut. Niin aina. Alla kuitenkin pari hetkeä varjossa (tai valossa).

Ja vielä viikon oma aihe: Kola ja ankka.

22 koiraa

Yksi runsaslukuisimmista vesikoiratreffeistä on nyt takana. Jakomäen metsässä juoksenteli parhaimmillaan 22 koiraa omistajineen. Omalta osalta reissu meni oikeinkin hyvin. Paikalla oli paljon Kolalle ja minulle vieraita koiria - niin uroksia kuin narttujakin - mutta Kola osasi ottaa asiallisesti. Dinon kanssa olisi varmaan tarvinnut vääntää arvojärjestyksestä, jos jonkun kanssa olisi pakko ollut vääntää. Mutta onneksi herroilla ei ollut mitään erityistarvetta olla lähekkäin, kun kemiat eivät kerran erityisesti kohdanneet. :) Muutoin Kola lähinnä tallusteli vieressäni ja kävi pari kertaa nuuskimassa, että onko Vilma tosiaan Vilma. Huuma tämän pariskunnan välillä on kadonnut oikeastaan täydellisesti. Vilman leikkaaminen lienee tehnyt tehtävänsä ja sulotuoksut ovat menneen talven lumia. Yhden käden sormilla laskettavan määrän verran Kola testasi, että josko Vilman selkään kuitenkin voisi hypätä. Hurja-Anun kolinapurkki teki sillä viimeisellä yrityksellä täydellisen lopun koko hommalle eikä Kola sen jälkeen vilkuillut Vilmaa edes vahingossa Sillä Silmällä. Kola ei innostunut edes Millasta, joka näyttäisi löytäneen tiensä suoraan nartut TOP 10 -listan kärkeen urosten mielestä..

Kuvakavalkaadissa kaikki lukuunottamatta Ronjaa, Umaa ja Millaa. Nämä neitoset eivät osuneet yhteenkään kuvaan. Kuvissa saattaa olla nimeämisvirheitä - oli nimittäin melkoinen palapeli etsiä nimille pari kuvista. :D