möllitokoilua osa 2

Jälleen kerran lähdin mölleilemään sillä ajatuksella, että luoksepäästävyys on tärkeysjärjestyksessä se nro 1., sen jälkeen tulee paikallaanmakuu sijalla 2. ja sen jälkeen kaikki muu on pelkkää plussaa.

Kehään mennessä Kola ei väistellyt tuomaria eikä tehnyt sitä luoksepäästävyydessäkään, vaikka olisin voinut melkein vannoa Kolan eleiden perusteella, kun tuomari käveli luoksepäästävyyttä tekemään, että Kola haistattaa pitkät koko tyypille. Nääh, Kola pysyi vierelläni eikä reagoinut mitenkään tuomarin käteen.

Paikallaanmakuussa Kola meni ensimmäisestä käskystä maahan, mutta jäi minun silmääni vähän omituiseen asentoon. Makuuttamisen loppupuolella Kola haisteli nurmikkoa. Katseeni lähes karjui piskille, että ET PERHANA NOUSE SIELTÄ! Ja eihän se noussut! (Paitsi sitten ensimmäisestä käskystä luvan kanssa liikkeen lopuksi:) Parannusta siis edelliskertaan tässä kohtaa huimasti. Ja kylläpä tuota maasta perusasentoon nousemista onkin treenattu pari viikkoa todella ahkerasti.

Makuuttamisen jälkeen tuomari tuli antamaan meille pisteitä. "Eikös teillä mennyt se alku vähän... (tuomari näyttää minulle arvosanaa 9½)" "En nyt halua väittää vastaan, mutta Kola meni kyllä ensimmäisestä käskystä heti..!" Kehätoimitsija vahvisti sanani ja tuomari vaihtoi arvion kymppiin. :D Nauratti kovasti se, että rupesin sillä tavalla vänkäämään vastaan.

Arvostelu kokonaisuudessaan

luoksepäästävyys 10
paikalla makaaminen 10
seuraaminen kytkettynä 9
seuraaminen taluttimetta 8½ (Kola kurvasi täyskäännöksessä minusta parin metrin päähän, mutta palasi takaisin heti. Lisäksi ensimmäisessä pysähdyksessä Kola jäi seisomaan.)
maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
luoksetulo 9½
seisominen seuraamisen yhteydessä 10
estehyppy 9 (Kola istui samalla hetkellä kun aloin antaa käskyä eli ennakoi.)
kokonaisvaikutus 9½

yhteispisteet 188, sijoitus 1.

Jee!

Smile!

Kolaa hymyilyttää, kun on lyhyt turkki ja lämmin sää.

arvoituksia

1. arvoitus

1. ".....VAPAA!"























2. "RÄPS RÄPS TULEEPA HAUSKOJA VALOKUVIA!"























3. Mikä seuraavista vaihtoehdoista on todennäköisin seuraavaksi kuvaksi?
a) *viuh* "OHO! Menipäs se läheltä ohi!"
b) *viuh* "OHO! Sehän meni kylkeäni hipaisten ohi!"
c) *kops* "AUTS. Hehe loistava idea maata maassa kameraa tuijottaen päin tulevan koiran edessä!"


2. arvoitus

a)Mitä hittoa?
b) Kumpaan suuntaan Kola on ravistamassa palloa? Kamerasta pois päin vai kameraan päin?

ulkoilua ja roturacea

Eilen oltiin uimahallin nurmikolla nauttimassa aurinkoisesta päivästä.
Tänään oltiin lähes koko päivä Hyvinkäällä RotuRace-tapahtumassa.

Seuraavassa kuvakimara molemmista päivistä.

Villarreal-joukkueessa juoksivat Nero, Joku, Kola ja Remu. Paikalla oli myös kaksi ei kun kolme muuta perrojoukkuetta ja portugeesijoukkue. (Ja katsomo-barbet.) Mahtava sää, mahtava päivä, mahtavan pitämättömät aikataulut, jotka venyivät yli paukkumisrajojen.

Käytiin iltapuuhailemassa uimahallin nurmikolla. Ihmiset varmaankin ihmettelivät, kun rähmötin vatsallani kostealla nurmikolla. Onneksi en hajoa tuijotuksista. Eikä Kolakaan hajonnut. Oli kivaa.

sataa sataa ropisee.

Huomenna kaikki on varmasti jo huomattavasti vihreämpää, kun neiti Sade ruokkii janoisia.

kevät tulla hurisee

Lahdessa kevät on iskenyt koko voimallaan. Kukkia ja kuumuutta.

Saanko esitellä:
Nalle, Kola ja krookukset.

jee..

..sain kamerani takaisin.

Treeneissä oli tänään melko vähäinen osallistujamäärä. Ei jaksettu kovin hirveitä treenata. Maahanmenot sujuvat nyt oikein hienosti, onhan alla mukavan pehmeä nurmikko. Oltiin ilmiselvästi treenattu ihan liian vähän paikallaanmakuusta sivulle nousemista liikkeen lopuksi, sillä se on vaikeaa ihan tavallisisssa treenitilanteissakin. Siispä harjoitellaan, harjoitellaan, harjoitellaan. Ja alkoihan se sujuakin lopulta ihan ok-tasoisesti.

Pari kuvaa tältä päivältä. (Täytyisi ostaa ulkoinen asema ja sitä kautta lisää tilaa tietokoneeseeni. Kone nimittäin vetelee viimeisiään tilanahtauden vuoksi..)

Naku-Kauko poseeraa.

Kolan pieni mielenosoitus. TÄMÄ PAIKALLAAN MAKUUTTAMINEN ON PERSUKSESTA.

patin tarina alkaa.

Toivottavasti patin tarina loppuu parin kuukauden sisällä ja loppu on onnellinen.

Tiiviisti koko juttu:
Silittelin eilen Kolaa ja huomasin lapojen välissä peukalonpään kokoisen patin. Tänään mentiin äkkipikaisesti lääkärille ja saatiin arveluita kotiinviemisiksi. Patista lähtee juosteita (?) kudoksiin eli se ei ole irtonainen lipooma eli rasvapatti. Patti voi olla kuukausi sitten annetusta rokotuksesta johtuva - tai sitten ei. Tilannetta seurataan kuukauden päivät - paitsi jos patti alkaa kasvaa, niin sitten heti takaisin lääkärin puheille. Jos kuukauden päästä patti on vielä paikoillaan, se todennäköisesti poistetaan. Tällöin kyseessä mahdollisesti on jonkin sortin kasvain, ilmeisesti kuitenkin lähes varmuudella sellainen, joka ei lähetä etäispesäkkeitä.

Nyt toivotaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että patti menisi itsekseen sinne mistä on tullutkin.

---

Huomaan saman, minkä silloin kun edesmennyt villakoiramme veteli viimeisiään. Minä opin kauheasti paljon lääkärisanastoa. Tuolla kertaa tuli harjoiteltua koiran nesteyttäminen kotioloissa ja morfiinin pistäminen koiraan. Toivottavasti tällä kertaa riittävät vain sanat lipooma ja epiteelikudos.

ura urkenee

Petran innoittamana suunnattiin aamusta nokkamme Suomenojan mätsäriin möllitokoamaan. Olimme koko porukan toiseksiviimeisiä ilmoittautujia, joten tietämättäni olin ilmoittautunut melkoiseen jonotusurakkaan.

Kymmeneltä tehty ilmoittautuminen välihuipentui siihen, että kahdentoista aikaan päästiin suorittamaan luoksepäästävyyttä ja makuutusta. Kehään mentäessä tuomari kumartui Kolan päälle koskemaan ja testaamaan kassit. Kola nojasi jalkaani, mutta ei muuten mitenkään reagoinut tilanteeseen. Luoksepäästävyydessä minua hermostutti ihan hiukkasen se asia, että lähelle tuleva henkilö oli sama kuin kehään tultaessa kopeloinut eli Kola olisi voinut ennakoida, että "tuo ällö kopeloitsija tulee taas, väistänpä." Mutta ei. Täyden kympin suoritus! :O

Paikallaan makuu alkoi vähän kökösti, sillä Kola joko aristi asfalttialustaa tai oli muuten ihan koomassa. Jouduin käskemään kahdesti. Muuten makuu meni ihan nappiin, kunnes tultiin koiran vierelle. Kola oli ilmeisesti liimautunut maahan, sillä myös ylös nouseminen vaati toisen käskyn. Tuloksena arvosana 6.

Tämän jälkeen oli edessä kolme tuntia odottelua. Olin jo aikeissa lähteä pois, sillä tavoitteeni (eli luoksepäästävyyden onnistuminen edes jollain tasolla) oli jo saavutettu. Jäimme sitten kuitenkin, kun Petra ja Luca olivat pitämässä seuraa. :)

Lopulta Kola sai arvosanat:
luoksepäästävyys 10
paikallaanmakuu 6
seuraaminen kytkettynä 9
seuraaminen vapaana 9½
maahanmeno liikkeestä 0 (Kola jäi istumaan. Jostain syystä asfaltilla makaaminen oli Kolan mielestä tooosi ällöttävää.)
luoksetulo 9½ (Kola kaartoi minusta metrin verran ohi ja tuli vasta sitten sivulle.)
seisominen liikkeestä 9,5 (Kola jäi vähän vinoon.)
estehyppy 7 (Kola meni ekasta käskystä yli mutta ryhtyi sitten paikallaan seisten haistelemaan estettä eikä suostunut kuuntelemaan sivulle-käskyä.)
kokonaisvaikutus 9.

Pisteet: 154,5

Sijoitus: 4/23.

Tuloksena näytepussi ruokaa, pokaali ja lelu. En olisi voinut olla paljon hämmästyneempi, kun palkintosijoja ryhdyttiin jakamaan.

Mahtavaa, kilpailukynnys on nyt ylitetty eikä minua rehellisyyden nimissä kehässä edes jännittänyt.

Parannettavaa jää estehyppyyn ja seuraamisen täyskäännöksiin. Sain tuomarilta vinkin, että jatkossa täyskäännökset kannattaa tehdä oikealle kääntyen se kun on tokossa luvallista. Astuin nimittäin kerran irti seuraamisen yhteydessä Kolan jalalle ja Kola hyppäsi kiljaisten sivulle. Toki myös yleisvaikutelma vaatii vielä PALJON hiomista, sillä Kola oli pitkän odottelun jäljiltä löysä limapallero ja tekeminen oli t o d e l l a vetelää.

Onni Perronen puuhaa ensimmäisen itse ansaitsemansa välineen kimpussa.


















----------

edit.
Kyl mää vaa nii kovasti tykkään tuosta, mikä Kolasta on tullut. Se on löytänyt sisäistä itseluottamusta ja ulkoista luottamusta minuun. Etenkin niissä tilanteissa, joissa Kola on mahdollisesti tekemässä jotain ylilyöntireaktiota tai ei oikein osaa tulkita jotakin ympäristön tapahtumaa, se hakee minun reaktiotani. Se pysähtyy odottamaan eikä reagoi mitenkään muuten kuin ilmoittamalla eleillä selvästi, että "OMISTAJA KUULE NYT TARTTISIN VÄHÄN VINKKIÄ REAKTIOITA VARTEN!" Tämän se tekee joko kääntymällä katsomaan minua tai sitten se vain pysähtyy eikä liiku mihinkään ennen kuin minä autan tilanteessa. Ja sitten kun vinkkaan, että "KOIRA KUULE NOU PROPLEEMOU, OTAHA IISISTI!" niin sehän ottaa. Tai sitten vinkkaan, että "TUUHA KOIRA KUULE POIS SIELTÄ, KUN SIELLÄ TAITAA OLLA SULLE LIIAN HAASTAVA TILANNE PÄÄLLÄNSÄ!" Ja sitten se tulee pois. Se pystyy kääntämään selkänsä tuolle haastavalle tilanteelle. Ja se on aivan huikea edistysaskel menneistä ajoista.

On sillä ne omat omituisuutensa - kuten se, että "TÄMÄ ON MUN VESIKUPPI/RUOKAKUPPI/AUTO ÄLÄ KOSKE!" johtaa pahaan kirosanatulvaan, jos eleillä annettua varoitusta ei uskota. Mutta kun tämä on niin selvä ja suora reaktio ärsykkeeseen eikä mikään monimutkainen juttu, niin tilanteita on helppo ennakoida.

On se niin ihQ.

helvetin esikartanon palapeli

...nimittäin Bilteman koiraverkko. Miljoona pientä palaa ja kokoamisohje on yksi kuva jossa numerot yhdestä viiteentoistatuhanteen nuolissa, jotka osoittavat kuvan eri kohtiin. "Kokoamisohje: Yhdistä palat 1-14 999. Nosta verkko pystyyn. Kiristä ruuvilla 15 000."

Ei edes mennyt hermo - kovin montaa kertaa.

Mutta nyt siis on Citroën Xsara -farkku ja koiraverkko. Kolalla on oma pieni yksiö, josta se jo löysi leuanlepuutuspaikan ja jossa se näköjään matkustaa erittäin mielellään eikä edes pyri verkon toiselle puolelle. Mahtavaa.

(Käytiin kyllä katsomassa koirahäkkejä, mutta eihän Kolaa viitsi 1) autoon mahtuvaan ja 2) ei-koko-takakonttia-vievään häkkiin pistää, sillä mieleen tuosta sisäänmahtumiskokeilusta tuli lähinnä silli purkissa.)