Kola saa nyt aktiivisen blogin. On niin paljon asioita, joita olisi kiva muistaa myöhemminkin. Aikoinaan perustin kyllä blogin kotiini muuttavalle koiravaaville, mutta siinä kävi niin, etten koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa sinne mitään. Nyt Kolasta on tullut Kola ja tästä blogista paikka Kolan asioille.Millainen Kolasta on tullut?
Kola on siis nyt 7kk vanha perrouros. Se on toisaalta kova ja toisaalta pehmeä. Se haluaa miellyttää minua, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Se haluaa hyötyä ja toisaalta miellyttämishalu katoaa välittömästi, jos tehtävässä on jotain epäreilua. Kola vihaa epäreiluja juttuja ja ottaa nokkiinsa välittömästi. Sen mielestä on epäreilua, että vaadin jotain mitä se ei osaa tai ymmärrä. Epäreilua on myös väärin ajoitettu toru. Loogista. Ja silloin kun se kokee tulleensa väärin kohdelluksi, se ryhtyy mellakoimaan ja riehumaan.
Olen alkanut pikku hiljaa oppia elämää Kolan kanssa. Ensin tuntui aika hurjalta, että minulla on käsissäni koira, jolla on oma tahto. Tähän astiset koirakokemukseni rajoittuvat villakoiriin. Ne ovat kaikessa ihanuudessaan (ja turkkirodun rasittavuudessaan) käsittämättömän miellyttämisenhaluisia. Ne menevät solmuun käskettäessä. Ne vaikka kuolevat puolestani. Kola ei tätä tee. Kola puntaroi tilanteen ja päättää vasta sitten, miten tilanteeseen kannattaa reagoida. Joudun käyttämään päätäni, jotta vaatimukseni näyttäytyisivät Kolan silmissä kannattavilta kaupoilta.
Kola on valmis työskentelemään täysillä. Siksi sen kanssa on hirmuisen hauskaa mennä Vesikoirien torstaitokoon. Siellä riittää, että minä ymmärrän ohjeet, sillä Kola ymmärtää kyllä jos esitän asiani selkeästi. Rakastun koiraani päivä päivältä enemmän, koska sitä mukaa kun minä opin esittämään asiani niin että Kola ymmärtää minua, yhteiselomme muuttuu auvoisammaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti