maanantai 7. heinäkuuta 2008

lomalla

Melkein viikko maailmalla koiran kera. Olen väsynyt ja niin on kyllä koirakin.

Ensin kaksi päivää hitlerlandiassa Nalle-papparaisen komennuksessa.
Sitten päivä pienessä asunnossa, jossa kirmaa kaksi alle neljävuotiasta tenavaa.
Ja tämän jälkeen kaksi päivää mökillä Nallen komennuksessa ja vielä kaksi päivää mökillä keskellä meluisaa juhlaväkeä.

Pulmallista toisaalta, miten hyvin Kola tulkitsee ihmisten eleitä. Miksikö? No siksi, että mökillä oli jälleen kerran niitä rikkonaisia ihmisiä, jotka eivät ole tippaakaan eläinihmisiä. Ne ovat niitä, jotka yrittävät luontevasti rapsuttaa koiraa ja sitten harppaavat koiran ohi ja koittavat olla hipaisematta tuota outoa otusta. Helpointa olisi - jälleen kerran - jos ei-koiraihminen olisi reilusti oma itsensä ja jättäisi koiran omiin oloihinsa. Kola kun näkee tuollaisen muka-luontevuuden läpi välittömästi ja sitä alkaa epäilyttää. Ja sitten se kyräilee ja aloittaa murisemisen, jos jäykkä ihmisolento tulee kumartelemaan pään päälle.

Ja sitten ne ihmiset, jotka osaavat olla omia koiraihmisitsejään, saavat Kolalta nopeasti hyväksynnän.

Lapset ovat osoittautuneet omituiseksi ryhmäksi. Ne kiinnostavat Kolaa huomattavasti enemmän kuin isot ihmiset. Toisaalta vähän jännittää, mutta pientä ihmistä voi helposti mennä tosi lähelle ja nuuskia naamaa ja pyllyä. Ja toisaalta ne pitävät meteliä ja liikkuvat vauhdilla ja niitä olisi kiva ajaa takaa ja tuupata kumoon.

---

Kesän toinen vesihäntä on nyt sairastettu. Kola läträsi vedessä noin 24 tuntia (pois lukien yöunet) ja sitten häntä alkoi roikkua tutun rentona. Istuminen oli hankalaa ja Kola näytti ahdistuneelta. Niinpä hurautin 50 km päähän lähimpään apteekkiin ja ketoriinin avulla Kolan häntä nousikin jalkojen välistä muutamassa tunnissa. Eikä kipulääkkeen vaikutuksen loppuminen halvaannuttanut häntää, vaan tällä kertaa päästiin tosi vähällä kipuilulla. Onneksi.

Ei kommentteja: