vahtipiski

Lahdessa Kola pääsee harjoittamaan varsinaista ammattiaan - vahtikoirana olemista. Kola viettää Lahdessa omakotitalon pihalla niin paljon aikaa kuin mahdollista. Yksin se ei kuitenkaan pihalla viihdy, mutta jos joku on sen seurana, Kola nautiskelee olostaan. Ja vaikka Kola näyttää suurimman osan ajasta puuhailevan omiaan pallon tai lelun kanssa, se tarkkailee kuitenkin jatkuvasti ympäristöään. Pihaan saapuvista ihmisistä ilmoitetaan jykevällä haukulla.

Kaikkein loistavinta täällä Lahdessa olemisessa on se, että Kola on oppinut täällä uskomaan siihen, että minä määrään, koska pihaan saapuneen ihmisen vahtiminen loppuu. Kola on oppinut, että kun käsken sitä "pois"-käskyllä, sen on aika lopettaa ja siirtyä kauemmas. "Pois" on kaiken kaikkiaan yksi tehokkaimmin toimivista käskyistä. Oli Kola tekemässä mitä tahansa, tuo käsky saa sen siirtymään muualle ja jättämään sen puuhan kesken, mitä se sattuikin juuri sillä hetkellä puuhaamaan. (Oikeastaan nyt kun pohtii, pois on periaatteessa sama käsky kuin EI.)

Täällä Lahdessa myös korostuu se hieno puoli, että Kola hallitsee todella hienosti keholla annetut "käskyt". Kun minä ryhdistäydyn ja rypistän kulmiani, se tarkoittaa samaa kuin pois. Käsillä saa myös Kolaa ohjattua helposti haluamaansa suuntaan tai tulemaan luokse. Kun yhdistää käskyn pois ja käsimerkit, saa Kolan lopettamaan sen mitä se tekeekin ja siirtymään käden osoittamaan suuntaan. Näppärää, kertakaikkiaan! Täällä on myös huomannut sen, että Kola on oppinut että minä vaadin että käskyjäni totellaan. Ei tarvitse karjahtaa tehdäkseen käskynsä uskottavaksi vaan riittää todella vaimea "Kola ei", niin Kola ei edes aloita haukkumista, vaikka pihan portille saapuu joku.

Jotenkin sen vain näkee, että Kola olisi ihan elementissään, jos se saisi oman reviirin vahdittavakseen. Sitä se rakastaisi. Ehkä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa...