Kola on kyllä hassu otus. Toisaalta se on kauhean kovis ja pahis, mutta sitten toisaalta se on ihan pehmo ja taipuu tahtoon.
Ronja ja Remu ovat päiväseltään kyläilemässä täällä Kolan valtakunnassa. Kola on erittäin kohtelias ja korrekti isäntä. Ensin se yritti saada pariskuntaa R leikkimään, mutta rouva R oli hieman kauhuissaan, kun oma mamma meni ja jätti ja herra R puolestaan ei muutaman loikan ja pienien painiotteiden jälkeen sitten kuitenkaan ryhtynyt leikkimään. Niinpä Kola totesi, että nuo vieraat eivät siis kaipaa viihdykettä ja seuraneitiä. Pistänpä pötkölleen.
Hetken kuluttua koko lauma nukkui nätisti päiväunia.
Kola antaa Ronjan ja Remun koskea leluihinsa ja käydä juomakupilla. Se ei haasta eikä vahdi. Välillä se yrittää asettua leikkiasentoon ja tuijotella sen näköisenä R-pariskuntaa, että "KAMOON MULLA ON KERRANKIN VIERAITA TEHKÄÄ JOTAIN VIIHDYTTÄKÄÄ MUA!"
On enemmän kuin suloista nähdä, miten tyytyväisenä Kola seurailee koiraelämää ympärillään. Jotenkin tästä tulee sellainen olo, että Kola ottaisi oikein mielellään laumaansa uuden pentujäsenen vastaan ja nauttisi vakituisesta koiraseurasta.. huoh.. ;)
Lenkillä sitä vastoin Kola on ihan rikki r-pariskunnan kanssa. Ronja ja Remu selvästi osaavat parihihnakävelyn taidon. Kola ei osaa. Sitä ällöttää, kun nahkahihnat hivelevät pyllyä ja takajalkoja. Sitä ÄLLÖTTÄÄ, kun lenkki pysähtelee Kolasta riippumattomista syistä. Sitä inhottaa, kun se ei pääse haistelemaan niitä hajuja joita se haluaa, vaan sen pitää mennä lauman mukana. Ihan selvästi. Se näyttää synkältä ja raahustaa vieressäni ja yrittää väistellä hihnojen pyllykosketuksia. Rassu. :D
Ronja ja Remu ovat kotiutuneet nopeasti. Remu nyt oli kuin kotonaan heti alusta alkaen, mutta Ronjaa vähän jännitti. Muutamassa minuutissa sekin rentoutui ja kävi pussailemassa Mattia ihan kuin Matti olisi jo ihan tuttu ihminen. :) (:
On noi otukset hassuja. Olen hihitellyt ja valokuvannut, valokuvannut ja hihitellyt. Kuvia karvakorvista pistän huomenna, kun saan kortinlukijan taas käsiini.
Ronja ja Remu ovat päiväseltään kyläilemässä täällä Kolan valtakunnassa. Kola on erittäin kohtelias ja korrekti isäntä. Ensin se yritti saada pariskuntaa R leikkimään, mutta rouva R oli hieman kauhuissaan, kun oma mamma meni ja jätti ja herra R puolestaan ei muutaman loikan ja pienien painiotteiden jälkeen sitten kuitenkaan ryhtynyt leikkimään. Niinpä Kola totesi, että nuo vieraat eivät siis kaipaa viihdykettä ja seuraneitiä. Pistänpä pötkölleen.
Hetken kuluttua koko lauma nukkui nätisti päiväunia.
Kola antaa Ronjan ja Remun koskea leluihinsa ja käydä juomakupilla. Se ei haasta eikä vahdi. Välillä se yrittää asettua leikkiasentoon ja tuijotella sen näköisenä R-pariskuntaa, että "KAMOON MULLA ON KERRANKIN VIERAITA TEHKÄÄ JOTAIN VIIHDYTTÄKÄÄ MUA!"
On enemmän kuin suloista nähdä, miten tyytyväisenä Kola seurailee koiraelämää ympärillään. Jotenkin tästä tulee sellainen olo, että Kola ottaisi oikein mielellään laumaansa uuden pentujäsenen vastaan ja nauttisi vakituisesta koiraseurasta.. huoh.. ;)
Lenkillä sitä vastoin Kola on ihan rikki r-pariskunnan kanssa. Ronja ja Remu selvästi osaavat parihihnakävelyn taidon. Kola ei osaa. Sitä ällöttää, kun nahkahihnat hivelevät pyllyä ja takajalkoja. Sitä ÄLLÖTTÄÄ, kun lenkki pysähtelee Kolasta riippumattomista syistä. Sitä inhottaa, kun se ei pääse haistelemaan niitä hajuja joita se haluaa, vaan sen pitää mennä lauman mukana. Ihan selvästi. Se näyttää synkältä ja raahustaa vieressäni ja yrittää väistellä hihnojen pyllykosketuksia. Rassu. :D
Ronja ja Remu ovat kotiutuneet nopeasti. Remu nyt oli kuin kotonaan heti alusta alkaen, mutta Ronjaa vähän jännitti. Muutamassa minuutissa sekin rentoutui ja kävi pussailemassa Mattia ihan kuin Matti olisi jo ihan tuttu ihminen. :) (:
On noi otukset hassuja. Olen hihitellyt ja valokuvannut, valokuvannut ja hihitellyt. Kuvia karvakorvista pistän huomenna, kun saan kortinlukijan taas käsiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti