rallytokoa

Ollaan Kolan kanssa aloitettu rallytokojuttujen treenailu. Se on sellaista hauskaa ryppyotsatonta puuhaa, jossa Kolalle on koko ajan tarjolla erilaista tekemistä. Viimeisimpänä harjoiteltiin ns. saksalainen käännös eli Kola tulee sivulle selkäni takaa kiertämällä. Harjoiteltiin myös sellaista, että Kola seuraamisen yhteydessä tekee 360 asteen käännöksen minun jatkaessa matkaa ja Kolakin pyrkii pysymään siinä seuraamispaikalla kierähdyksestä huolimatta. Muutenkin harjoiteltiin erilaisia käännöksiä, esim. niin, että täyskäännöksessä Kola kääntyy vasemman kautta ympäri ja minä oikean kautta. Tästä seuraa se, että Kola on käännöksen jälkeen oikealla puolellani. Pitää siis harjoitella myös oikealla seuraamista.

Treenattiin myös kosketusalustan kanssa, jotta voisin viedä alustan agilityn alastuloihin "hidastamaan" räjähtävällä vauhdilla alas sinkoavaa koiraa. Kosketusalusta innostaa Kolan pelkällä olemassa olollaan hirmuisille kierroksille. Kola paiskoo tassujaan alustalle niin nopeasti ja tiiviisti, etten ehdi siirtää alustaa namin antamisen jälkeen, koska Kola on jo paukauttanut tassunsa namin hotkaistuaan takaisin alustalle. Noki tekee täsmälleen samaa. Sekin kiihtyy alustasta niin, että minun on vaikea olla hihittämättä. Rupeaa naurattamaan ihan karmeasti, kun molemmat pojat ihan totaalisen tohinoissaan paiskovat alustaa pitkin pommisuojan lattiaa.

Kolan kanssa otetaan jatkuvasti myös kaukokäskyjen treenaamista, sillä syystä tai toisesta Kola pitää yli kaiken kosketusalustan lisäksi myös kaukokäskyistä. Suurimman osan ajasta se tekee liikkeet tosi siististi ja oikein. Tassut eivät liiku mihinkään paikoiltaan. Mutta välillä Kola tekee sitä ärsyttävää liikesarjaa, että se heittää takapuoltaan aina taakse, kun menee istumasta maahan. Tällä tavoin parin toiston jälkeen Kola on siirtynyt metrin taaksepäin ja oikeassa kisasuorituksessa meille olisi tuossa tapauksessa varmaan annettu pyöreä nolla.

Nokin kanssa puuhailtiin näyttelyasennossa seisomisen kanssa. Kun olin ensin hajoillut ("ei PERSE miksi tää piski ei SEISO voi PERSE!") ja kasaillut itseäni taas kuntoon hajotakseni taas, keksin sen lopulta. Asetin toisella kädellä namin pikkupossun nenän eteen ja toisella kädellä pitelin takajalkojen välistä tarpeeksi tiukasti, että Noki-possu tajusi pysyä aloillaan. Kun se rauhoittui sekunnin murto-osaksikin, se sai nenän edessä olevan namin. Hyvin nopeasti pääsin ottamaan toisen käteni pois takajalkojen välistä ja pystyin jopa nostelemaan jalkoja "oikeille paikoilleen" sillä aikaa, kun herra possu odotteli namin saamista. Ehkä tästä kohta päästään siihen, että voin kaivaa namin taskustani eikä sitä tarvita nenän eteen. Ehkä. Tai sitten olen ihan hakoteillä. Ei olisi ensimmäinen kerta. ;)

Tietysti harjoiteltiin Nokin kanssa myös niitä perinteisiä: kontaktin ottamista ja käskyjen kuuntelemista. Ja hyvinhän se sujuukin, mitä nyt meinaa välillä mennä ylikierroksilla kiljumiseksi (koiralla, ei minulla, tietenkään!), kun typerä omistaja pakottaa odottelemaan johonkin typerään putkeen kiinnitettynä omaa vuoroa. Typerä typerä omistaja!