Lumet ovat sulaneet Leppävaaran urheilupuistosta. Niinpä olemme tehneet koirien kanssa paluun maisemiin nurmikenttiä kuluttamaan.
Urheilupuiston laitamilla virtaa leveä oja, jossa kuitenkin yleensä virtaa vesi maksimissaan vähän yli polven korkeudella. Nyt on toisin. Tulvavedet valuvat ihan mielettömällä vauhdilla pois puistosta ja arvioisin joutuvani seisomaan nenä vedenpinnan alapuolella, jos olisi pakko mennä tulvaojaan seisoskelemaan.
Siinä sitten huomasin, että tulvaojassa nököttää puunoksaan takertuneena jalkapallo. Ja johan sen siinä kohtaa tiesin, mihin tämä tulee johtamaan. Äidin ja isän äänet kaikuivat taustalla: "ÄLÄ MENE SINNE PUUNRUNGOLLE!" No en tietenkään kuunnellut noita ääniä, vaan lähdin tasapainottelemaan puulla. Keväthurmoksessa ajattelin, että "tämähän tuntuu ihan tukkisavotalta!"
No nyt tietenkin arvelet, että putosin ojaan. Väärin.
Tapahtui se seuraavaksi todennäköisin. Kola tuli apupoikana hakemaan palloa ja kun tartuin oksalla seisten ja pienemmistä oksista roikkuen jalkapalloon, Kola näki auttamishetkensä tulleen. Se ponnahti ojan reunalta ja P L U M P S ! Hetken aikaa Kolasta näkyi vain otsa, mutta hyvin nopeasti sain Kolan avustuksella tuupattua piskin takaisin rannalle. Hihitellen kehuin sankaria.
Oi voi, miten hieno mudalta tuoksuva koira! Oi voi, miten hienosti lensikään talviturkki ennen huhtikuun puoliväliä! Ihana koira, hyvä koira!
Viskasin jalkapallon Kola-sankarille ja se alkoikin riepotella saalista. Noki-poika hypähteli myös onnellisena ojan reunalla ja näytti siltä, ettei maailman huolet pain... P L U M P S !
Harppasin ojan reunalle ja taisin ehtiä nyt talviturkkinsa heittäneen Nokinkin avuksi. Hihkuen kehuin plumpsahtanutta koiraani, joka ei aiemmin olekaan päässyt kokeilemaan uimista. Ja miksipä aloittaisi uimisen helpommasta, kun voi kokeilla märkyyden määrää myös pyörteisessä ja vuolaasti virtaavassa ojassa.. ;)
Märkähepulin kourissa piskit säntäilivät pitkin nurmikoita ja Noki kävi vielä moneen otteeseen ojaa katselemassa, joten tuskinpa tuosta uimakeikasta jäi sen suurempia traumoja pienen vesikoiran mieltä raastamaan.
Olin ollut ihan varma, että se olen minä, joka sanoo PLUMPS, mutta väärin meni. Ja täytyy kyllä sanoa, että mielummin näin päin.
Urheilupuiston laitamilla virtaa leveä oja, jossa kuitenkin yleensä virtaa vesi maksimissaan vähän yli polven korkeudella. Nyt on toisin. Tulvavedet valuvat ihan mielettömällä vauhdilla pois puistosta ja arvioisin joutuvani seisomaan nenä vedenpinnan alapuolella, jos olisi pakko mennä tulvaojaan seisoskelemaan.
Siinä sitten huomasin, että tulvaojassa nököttää puunoksaan takertuneena jalkapallo. Ja johan sen siinä kohtaa tiesin, mihin tämä tulee johtamaan. Äidin ja isän äänet kaikuivat taustalla: "ÄLÄ MENE SINNE PUUNRUNGOLLE!" No en tietenkään kuunnellut noita ääniä, vaan lähdin tasapainottelemaan puulla. Keväthurmoksessa ajattelin, että "tämähän tuntuu ihan tukkisavotalta!"
No nyt tietenkin arvelet, että putosin ojaan. Väärin.
Tapahtui se seuraavaksi todennäköisin. Kola tuli apupoikana hakemaan palloa ja kun tartuin oksalla seisten ja pienemmistä oksista roikkuen jalkapalloon, Kola näki auttamishetkensä tulleen. Se ponnahti ojan reunalta ja P L U M P S ! Hetken aikaa Kolasta näkyi vain otsa, mutta hyvin nopeasti sain Kolan avustuksella tuupattua piskin takaisin rannalle. Hihitellen kehuin sankaria.
Oi voi, miten hieno mudalta tuoksuva koira! Oi voi, miten hienosti lensikään talviturkki ennen huhtikuun puoliväliä! Ihana koira, hyvä koira!
Viskasin jalkapallon Kola-sankarille ja se alkoikin riepotella saalista. Noki-poika hypähteli myös onnellisena ojan reunalla ja näytti siltä, ettei maailman huolet pain... P L U M P S !
Harppasin ojan reunalle ja taisin ehtiä nyt talviturkkinsa heittäneen Nokinkin avuksi. Hihkuen kehuin plumpsahtanutta koiraani, joka ei aiemmin olekaan päässyt kokeilemaan uimista. Ja miksipä aloittaisi uimisen helpommasta, kun voi kokeilla märkyyden määrää myös pyörteisessä ja vuolaasti virtaavassa ojassa.. ;)
Märkähepulin kourissa piskit säntäilivät pitkin nurmikoita ja Noki kävi vielä moneen otteeseen ojaa katselemassa, joten tuskinpa tuosta uimakeikasta jäi sen suurempia traumoja pienen vesikoiran mieltä raastamaan.
Olin ollut ihan varma, että se olen minä, joka sanoo PLUMPS, mutta väärin meni. Ja täytyy kyllä sanoa, että mielummin näin päin.
1 kommentti:
Mitä tähän nyt sanois.. ei voi muuta kuin nauraa.. taidat olla Emppu sinä pallohullu, jos pitää tollasia akrobaattiesityksiä tehdä... hahhhaaa.. Mutta nyt on sitten todistettu että molemmat piskit osaa ainakin uida.. siis myös Nokinenä.. :)
Lähetä kommentti