Jakomäessä jälleen.

Jälleen syntyi pikapäätös lähteä Jakikseen koirailemaan. Lähes suoraan sängystä auton rattiin ja kauniiseen säähän Kolaa riehuttamaan. Sää oli sen verran kaunis, että metsään oli eksynyt myös muita koiranulkoiluttajia ja vaimonulkoiluttajia. Onneksi koirilla oli sentään keskenään sen verran tekemistä, ettei Kola saanut päähänsä rynniä vartioimaan ketään, vaan tuli (kohtalaisen) nätisti luokse käskettäessä. Tai vaihtoehtoisesti tuijotti lumoutuneena mamin kädessä olevaa keppiä eikä edes tajunnut muita ihmisiä tai koiria.

Tänään lenkkeilemässä olivat Pablo, Kida, Meera ja Kola. Meera ja Kida löysivät yhteisen sävelen ja äijät Pablo ja Kola puolestaan painivat pystypainia kuin mitkäkin uroot. Oikein mukavaa oli katsella, miten kaksi iältään vuoden molemmin puolin olevaa äijäikään tulossa olevaa/jo tullutta koiraa pystyy hyvässä yhteisymmärryksessä mörräämään ja örräämään ja painimaan ilman yhtään oikeasti vihaista ilmettä tai elettä.

Kola ja Pablo esittävät: Nuoret miehet keppihippasilla.




































Kola ja Pablo esittää: Nuoret miehet pystypainipuuhissa.