Tänään "pääsin" pistämään Kolan taas vaihteeksi kuriin ja nuhteeseen. Olimme serkun kanssa Pukinmäen pelloilla koiria juoksuttamassa, ja Kola keksi, että on ihan maailman ensteksi kivoin leikki mennä emäntää karkuun eikä antaa kiinni. Kolme kertaa kutsuin ja kolme kertaa Kola lällätellen asteli kauemmas. Ja sitten riitti. Räyhäten häädin koiran pois laumastamme yksin multaiselle pellolle seisomaan. Kola ei olisi voinut näyttää paljoakaan hämmästyneemmältä. Alle puolen minuutin odottelun ja Kolan pysähtyneen hämmennyksen jälkeen kutsuin pojan luokse. Ja sehän tuli. Ihan jalkoihin. Ei tietoakaan väistelystä tai muusta pelleilystä.
Ja kun myöhemmin lenkillä päästin piskin taas irti, se piti tarkasti huolen siitä, että tietää missä minä olen. Se pysähteli odottamaan ja tarkkaili. Ja mikä parasta, tuli kutsuttaessa luokse. Tuossa kohtaa lenkkiä onneksi pystyin tekemään sitä, että kutsuin Kolan luo, kehuin, ylistin ja kiitin - ja sitten annoin sen taas mennä menojaan.
Täytynee ottaa pian uudestaan moista treeniä. Kolalle on selkeästikin vielä hivenen epäselvää se, että onko luoksetulo joku hassun hauska leikki vai ihan vakavasti otettava käsky. Ikävä kyllä Leppävaara on niin kaupunkimaista aluetta, etten täällä voi vaarantaa Kolan (tai ulkopuolisten) terveyttä päästämällä koiran irti. Autoja, ihmisiä, pyöriä, lastenvaunuja, menoa ja melskettä. Tätä kaikkea on liian vaarallista yhdistää luoksetuloharjoituksiin. Ehkä serkkunen huolii meidät uudestaan pelloille treenaamaan.. :)
Ja kun myöhemmin lenkillä päästin piskin taas irti, se piti tarkasti huolen siitä, että tietää missä minä olen. Se pysähteli odottamaan ja tarkkaili. Ja mikä parasta, tuli kutsuttaessa luokse. Tuossa kohtaa lenkkiä onneksi pystyin tekemään sitä, että kutsuin Kolan luo, kehuin, ylistin ja kiitin - ja sitten annoin sen taas mennä menojaan.
Täytynee ottaa pian uudestaan moista treeniä. Kolalle on selkeästikin vielä hivenen epäselvää se, että onko luoksetulo joku hassun hauska leikki vai ihan vakavasti otettava käsky. Ikävä kyllä Leppävaara on niin kaupunkimaista aluetta, etten täällä voi vaarantaa Kolan (tai ulkopuolisten) terveyttä päästämällä koiran irti. Autoja, ihmisiä, pyöriä, lastenvaunuja, menoa ja melskettä. Tätä kaikkea on liian vaarallista yhdistää luoksetuloharjoituksiin. Ehkä serkkunen huolii meidät uudestaan pelloille treenaamaan.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti