ärrin murrin.

Kola ärisee. Kola murisee. Kola mörisee. Se juttelee todella paljon. Se myös kitisee, sanoo viik?, pillittää, vinkuu.. Itse asiassa se esimerkiksi tervehtii ISIä häntä villisti vispaten ja samalla kurkusta tulee ajoittaista murinan oloista mörinää. Ei siis todellakaan vihaista, vaan ennemminkin innostuksen ääntä. Ikävä kyllä yhtään vieraammat ihmiset eivät erota murinaa murinasta. Ja jos asiaa miettii vieraan ihmisen näkökulmasta, on ihan luonnollista, ettei murisevaa koiraa halua lähestyä.

Onneksi Kola tajusi suihkepullon merkityksen prikulleen oikein, kun lauantaina talo täyttyi Matin ei-niin-koiraihmismäisistä kavereista. Ensimmäiselle vieraalle Kola ehti sanoa HAU ja MUR, mutta kun riensin noutamaan suihkepullon ja vilautin tuota raukkamaista ;) korttia, Kola hiljeni. Ensimmäinen vieras istahti sohvalle ja minä olisin voinut pudottaa silmät päästäni ja leuka loksahti hämmennyksestä: Kola istahti vieraan jalkojen väliin rapsutettavaksi! Ei se maailman rennoimmalta näyttänyt, mutta eipä myöskään lähtenyt pois saati että olisi väistänyt silitystä. Voisi lähes kuvitella, että vesisuihkun sijaan olen mäiskinyt Kolaa turpiin tuolla pullolla - niin vahva vaikutus sillä piskiin on. Ja vesisuihkauksia olen laukonut kohti koiraa hädin tuskin kymmenen kertaa koko sen elämän aikana.

Koirapuistossa Kola on joutunut muutamaan otteeseen tilanteeseen, jossa olen erotellut toisistaan villisti rähiseviä koiria. Mutta ilmeisesti Kola on oppinut jotain tai sen itsetunto on kasvanut. Se ei edelleenkään pidä nopeasti lähelle tulevista isoista koirista, jotka eivät anna sille omaa tilaa ja tunkevat nenäänsä pyllyyn ja kumartelevat päälle. Kolasta irtoaa varoittava murina melko helposti. Mutta mikä parasta, Kola ei KOSKAAN ole itse haastanut riitaa. Se puolustaa kyllä keppiään päästämällä kirosanan tai kaksi, mutta jos se saa touhuilla rauhassa, ei riitaa missään nimessä synny.

Kola ei siis hakeudu sellaisen koiran lähelle, jonka kanssa se ei tule toimeen. Kola väistää niin kauan kuin se on mahdollista. Toisaalta se ei selvästikään epäröi puolustaa itseään, jos tilanne sitä näyttää sen näkökulmasta vaativan. MUTTA. Kaikeksi onneksi se on viime viikkoina tihenevissä määrin alkanut toimia isojen koirien kanssa niin, että se tulee tilanteessa minun lähelleni. Ja se auttaa suunnattomasti isoihin koiriin totuttamisessa (etenkin, kun suurin osa puistossamme aktiivisesti vierailevista isoista koiristakin on mitä mussukoimpia). Kun Kola hakee turvaa ja tukea mamista, on minun kohtalaisen helppoa osoittaa omilla eleilläni ja käytökselläni, että iso koira on ihan OK. Kaikkien koirien kanssa ei tietenkään ole mahdollista tulla toimeen, mutta helpottaa suuresti elämää, kun tietää, ettei oma koira ole se ensimmäisenä riitaa haastava pukari.

Jatkossa aikomuksena on kuljettaa maaginen suihkepullo mukana myös koirapuistoon. Kola nimittäin valikoi summan mutikassa - tai siltä se minun silmiini näyttää - ihmisiä, joita se alkaa villisti haukkua. Tätä sattuu harvoin, mutta joka kerta se on yhtä rasittavaa. En ole keksinyt tapahtumille mitään yhteistä tekijää. Kola saattaa valita "uhrikseen" puistossa ennen meitä olleen, puistoon meidän jälkeemme tulleen, miehen, naisen, pienen, suuren, nuoren, vanhan, ... Niinpä aion ottaa käyttöön tuon raukkamaisista raukkamaisimman ja iskeä Kolaa vyön alle. Suihkepullo saattaisi hyvinkin olla ratkaisu tähänkin pulmaan.

Suihkepullo, olet ihana.