Hassua, miten yksi lause on takertunut todella vahvasti päähän vesikoiratorstaitokoista. Olin pihalla heittelemässä Kolalle palloa ja samalla treenailtiin vähän sivulle tulemista. Kola on ihan mestari olemaan huomaamatta sille tuttujen koirien tohinoita ympärillään silloin, kun leikitään ja/tai treenataan. Niinpä meitä ei haitannut yhtään, kun verkkoaidan takana naapurin shelttilapsi piti melkoista meteliä. Talon emäntä käytti koiruunsa kolinapurkkia, kun ei ole oikein keksinyt muutakaan tehokasta keinoa saada haukkutulvaa sammutettua. Ja purkki näyttikin toimivan. Koira ei mennyt paniikkiin mutta hiljeni kyllä tehokkaasti - aloittaakseen haukun hetken kuluttua taas uudelleen.
Ja mitä minun olisi tehnyt mieli huudella aidan takana touhuavalle kaksikolle vähän väliä? No: KEHU SITÄ! Joka ikinen kerta, kun purkki lensi ja koira hiljeni hienosti, olisi tehnyt mieli huikata tuo lause. Emäntä ei nimittäin muistanut yhtään kehua koiraansa silloin, kun se teki oikein olemalla hiljaa. Ja koska en naapuria juurikaan tunne, en uskaltanut mennä kertomaan mielipidettäni.
"Kehu sitä!" on tatuoituna jonnekin aivolohkoon ihan puhtaasti torstaitoko-ohjaajien äänellä. :D Oikein huvitti ja yllätti, miten vahvasti tuo lause onkin torstaitokossa päähän syöpynyt.
Ja mitä minun olisi tehnyt mieli huudella aidan takana touhuavalle kaksikolle vähän väliä? No: KEHU SITÄ! Joka ikinen kerta, kun purkki lensi ja koira hiljeni hienosti, olisi tehnyt mieli huikata tuo lause. Emäntä ei nimittäin muistanut yhtään kehua koiraansa silloin, kun se teki oikein olemalla hiljaa. Ja koska en naapuria juurikaan tunne, en uskaltanut mennä kertomaan mielipidettäni.
"Kehu sitä!" on tatuoituna jonnekin aivolohkoon ihan puhtaasti torstaitoko-ohjaajien äänellä. :D Oikein huvitti ja yllätti, miten vahvasti tuo lause onkin torstaitokossa päähän syöpynyt.
1 kommentti:
mulla on ihan sama ja tota yritän vanhemmilleni ja veljelleni opettaa. kehut ei maksa mitään mutta niillä voi hyötyä vaikka kuinka paljon :D
Lähetä kommentti