Kolalla ei ole synnynnäistä intoa kantaa ihmisille tavaroita. Se hakee palloa ja keppiä ihan mielettömällä innolla ja jaksaisi sitä hamaan maailman tappiin asti.
Mutta Kola ei tuo. Ei kertakaikkiaan millään vapaaehtoisesti. Saan sen periaatteessa "pakottamalla" tuomaan tavaroita lähelle. Ensin "pakottaminen" tapahtui tiukalla käskyllä eli kun Kolalla on esim. keppi suussaan, käsken sen luokse. Yleensä Kola reagoi tähän käskyyn viivyttelemällä ja/tai pudottamalla kantamansa tavaran suustaan ja tulemalla vasta sitten luokse. Eli se ei todellakaan ole tuonut keppiä vapaaehtoisesti vaan käskyllä pakottamalla.
Viime viikkoina pallon ja kepin luokse tuominen on jostain mystisestä syystä parantunut huimasti. (Liekö kyse siitä, että isukki on Lahdessa pihalla omiaan puuhaillessaan ilman käskyjä "pakottanut" Kolan tuomaan heitettävän lelun ihan lähelle, jotta heittäjässä ilmenisi edes joku reaktio? Kauas jätetty lelu on nimittäin jäänyt heittäjältä tahattomasti huomaamatta ja palkkaheitto saamatta. On ollut pakko viedä lelu lähelle.)
Kuitenkin lelujen tuominen onnistuu vasta monien yritysten jälkeen. Kola tuo siis lelun aina niin kauas kuin mahdollista. Olen jättänyt lelun poimimatta, kun se on jätetty liian kauas, joten muutaman yrityksen jälkeen Kola onnistuu tuomaan lelun metrin säteelle minusta. Ei siis olla lähelläkään mitään tokonoutoja.. *huoh*
------
Sadepäivän kunniaksi kaivoin naftaliineista esille naksuttimen. Kola tarjosi aluksi kaikkea vanhaa. "Nenä?" "Korva?" "Häntä?" (Miten se voikin tarjota häntänsä kosketusta edelleen, kun en ole sitä pyytänyt varmasti yli vuoteen... :D) "Polvi?" "Ankka?" Lopulta Kola haki sen lelun, millä ajattelin naksutella. Hyvin nopeasti Kola nosti lelun suuhunsa, sillä sitähän naksuttimella on melkein aina harjoiteltu. Kola siis nostaa lelun maasta -> puoli sekuntia odottelua -> naks -> lelu putoaa maahan + palkka. Olen siis yrittänyt lähteä liikkeelle siitä, että Kola pitäisi lelua suussaan pidempään kuin tuon puoli sekuntia. Kauhean vaikeaa on ollut. En kai vain jaksa tarpeeksi kärsivällisen hitaasti pidentää lelunpitoaikaa.
Jostain ihmeellisestä oikusta keksin ryhtyä heittämään lelua vähän kauemmas. Kola haki lelun ja tuli se suussaan hakemaan naksahdusta. *naks* -> käsi alle -> lelu on kädessä -> nami suuhun. Muutaman toiston jälkeen vaihdoin lelua palloon. Heitin lelun -> Kola haki -> lelu käteen -> naks.
Hmh. Onko tämä oikeasti näin helppoa? ;) Kun Kola ilmiselvästi pystyy tuomaan leluja ihan perille asti, täytyy ryhtyä vahvistamaan tätä toimintoa. Jos huomenna sattuisi olemaan edes hieman parempi sää, voisin mennä uimahallin nurmikolle naksuttelemaan. Saa nähdä, onko pallon heittäminen ulkona Kolalle itsessään jo niin palkitsevaa, ettei se "tarvitse" naksua ja namia palkaksi. Tästä seuraisi oletettavasti paluu siihen, ettei Kola tuo palloa käteen asti, sillä sehän on pallon suuhun poimiessaan jo saanut palkan.
Olisiko fiksumpaa ryhtyä suoraan harjoittelemaan tuota käteen tuomista pienellä noutokapulalla? Vai onko järkevämpää vahvistaa tuota tavaroiden minulle kantamista ihan millä tahansa lelulla? Vai olisiko fiksumpaa kuitenkin aloittaa siitä, että Kola oppisi pitämään noutokapulaa suussaan yli sen puoli sekuntia?
Kenpä tietäis sen, ken arvaisi huomisen?
Que sera, sera
what ever will be, will be.
The future is not ours to see.
Que sera, sera.
Mutta Kola ei tuo. Ei kertakaikkiaan millään vapaaehtoisesti. Saan sen periaatteessa "pakottamalla" tuomaan tavaroita lähelle. Ensin "pakottaminen" tapahtui tiukalla käskyllä eli kun Kolalla on esim. keppi suussaan, käsken sen luokse. Yleensä Kola reagoi tähän käskyyn viivyttelemällä ja/tai pudottamalla kantamansa tavaran suustaan ja tulemalla vasta sitten luokse. Eli se ei todellakaan ole tuonut keppiä vapaaehtoisesti vaan käskyllä pakottamalla.
Viime viikkoina pallon ja kepin luokse tuominen on jostain mystisestä syystä parantunut huimasti. (Liekö kyse siitä, että isukki on Lahdessa pihalla omiaan puuhaillessaan ilman käskyjä "pakottanut" Kolan tuomaan heitettävän lelun ihan lähelle, jotta heittäjässä ilmenisi edes joku reaktio? Kauas jätetty lelu on nimittäin jäänyt heittäjältä tahattomasti huomaamatta ja palkkaheitto saamatta. On ollut pakko viedä lelu lähelle.)
Kuitenkin lelujen tuominen onnistuu vasta monien yritysten jälkeen. Kola tuo siis lelun aina niin kauas kuin mahdollista. Olen jättänyt lelun poimimatta, kun se on jätetty liian kauas, joten muutaman yrityksen jälkeen Kola onnistuu tuomaan lelun metrin säteelle minusta. Ei siis olla lähelläkään mitään tokonoutoja.. *huoh*
------
Sadepäivän kunniaksi kaivoin naftaliineista esille naksuttimen. Kola tarjosi aluksi kaikkea vanhaa. "Nenä?" "Korva?" "Häntä?" (Miten se voikin tarjota häntänsä kosketusta edelleen, kun en ole sitä pyytänyt varmasti yli vuoteen... :D) "Polvi?" "Ankka?" Lopulta Kola haki sen lelun, millä ajattelin naksutella. Hyvin nopeasti Kola nosti lelun suuhunsa, sillä sitähän naksuttimella on melkein aina harjoiteltu. Kola siis nostaa lelun maasta -> puoli sekuntia odottelua -> naks -> lelu putoaa maahan + palkka. Olen siis yrittänyt lähteä liikkeelle siitä, että Kola pitäisi lelua suussaan pidempään kuin tuon puoli sekuntia. Kauhean vaikeaa on ollut. En kai vain jaksa tarpeeksi kärsivällisen hitaasti pidentää lelunpitoaikaa.
Jostain ihmeellisestä oikusta keksin ryhtyä heittämään lelua vähän kauemmas. Kola haki lelun ja tuli se suussaan hakemaan naksahdusta. *naks* -> käsi alle -> lelu on kädessä -> nami suuhun. Muutaman toiston jälkeen vaihdoin lelua palloon. Heitin lelun -> Kola haki -> lelu käteen -> naks.
Hmh. Onko tämä oikeasti näin helppoa? ;) Kun Kola ilmiselvästi pystyy tuomaan leluja ihan perille asti, täytyy ryhtyä vahvistamaan tätä toimintoa. Jos huomenna sattuisi olemaan edes hieman parempi sää, voisin mennä uimahallin nurmikolle naksuttelemaan. Saa nähdä, onko pallon heittäminen ulkona Kolalle itsessään jo niin palkitsevaa, ettei se "tarvitse" naksua ja namia palkaksi. Tästä seuraisi oletettavasti paluu siihen, ettei Kola tuo palloa käteen asti, sillä sehän on pallon suuhun poimiessaan jo saanut palkan.
Olisiko fiksumpaa ryhtyä suoraan harjoittelemaan tuota käteen tuomista pienellä noutokapulalla? Vai onko järkevämpää vahvistaa tuota tavaroiden minulle kantamista ihan millä tahansa lelulla? Vai olisiko fiksumpaa kuitenkin aloittaa siitä, että Kola oppisi pitämään noutokapulaa suussaan yli sen puoli sekuntia?
Kenpä tietäis sen, ken arvaisi huomisen?
Que sera, sera
what ever will be, will be.
The future is not ours to see.
Que sera, sera.
7 kommenttia:
Heh, olet huomannut saman kuin minä Ziiuskan kanssa, tuskailin ihan samaa "Miksi se ei tuo sitä lelua käteen asti, miksi, miksi? Ja miksi se ei ota noutokapulaa suuhun, oi miksi miksi?". Ja sitten tajusin käyttää naksua ja kas, edistystä tapahtuu huomattavasti! Erityisesti noudon opettamisessa naksu on kyllä paikallaan :) :)
Noihin valintoihin. Esitän helpon ratkaisun: ei sun tartte valita missä järjestyksessä teet! Voit varsin hyvin opettaa samanaikaisesti esim. kapulan pitoa koira vapaana, kapulan pitoa luovutusasennossa (onko se teillä sitten edessä vai suoraan sivulla), kapulan kantoa, kapulan maasta noukkimista... ja kaikkia näitä voit harjoitella myös lelulla, pallolla tms. Jos noutoa ajattele, niin ainoa minkä ehkä jättäisin vielä pois, on se esineen tuominen kaukaa. Sen kun pitäisi olla mielellään kovasti vauhdikas, niin jättäisin sen siihen vaiheeseen, kun koira jo osaa yhdistää käskysanan siihen, että kapula (esine) pitää noukkia maasta ja tuoda luovutusasentoon.
Ja valitsemaasi käskysanaa rupeaisin toistelemaan siinä luovutusasennossa. Eli en silloin, kun koira noukkii esineen maasta. Tavoitehan on, että yhdellä käskyllä saadaan koira ketjuttamaan kaikki liikkeeseen kuuluvat osat yhdeksi liikkeeksi, jonka tavoitteena on se luovutusasennossa istuminen. Siksi siis yhdistäisin sitä käskysanaa vain siihen tilanteeseen, kun koira on luovutusasennossa, kaikki muu opetus tapahtuu käskyittä.
Varsinainen romaani, kirjoitinkohan itseni pussiin? XD
Minä vielä...
Niin, huomasin, että kirjoitin tuon ylläolevan pelkästään tokoa ajatellen...
Eli toki, jos haluaa opettaa pelkästään esineiden sinulle tuomista vapaamuotoisesti, niin harjoittele kaikin mokomin sitä hakemistakin ;) Mutta sille pitäisin siis eri käskyn, kun se, jota mahdollisesti käytät tokonoudossa. Eli esimerkiksi esineruutu hakemiseen oma käskynsä, joka on eri kuin tokonoutaminen.
Noutamistakin kun on niin monenlaista. Minusta helpointa on aina ajatella, että jos suoritus on koiran näkökulmasta erilainen, niin opetetaan siihen siten oma käskynsä (vrt. sivulta maahanmano ja liikkeestä maahanmeno, joissa tekniikka on koiran kannalta aivan erilainen).
Joo, noutamiselle noin niin kuin tokomielessä on aikomus ottaa ihan oma käsky. Ja lelujen tuomiselle onkin jo omansa(/omat/monet/paljon/liikaa) ... käskynsä. Itsellä ajatuksena on, että kun Kolalle tulisi vapaamuotoisesta tavaroiden luokse kantamisesta edes jonkin sortin rutiini (vrt. ikään-kuin-sama mekanismi kuin niillä, jotka jo pennusta kantavat lelun omistajalleen), niin sen Oikean Noudon opettaminen helpottuisi, kun perusta (=vien tämän omistajalle ja siinä ei ole mitään ongelmaa) olisi tuttu.
Seuraava takuuvarma pulmakohta on se, miten saan Kolan pitämään lelun/noutokapulan/whatever suussaan, kun se istuu. Kola on Mies isolla alkukirjaimella eikä se näyttäisi millään tajuavan, että samaan aikaan on mahdollista hengittää, pitää lelua suussa JA istua.. Ideoita kehiin! ;)
yksi tapa saada koira tuomaan esine käteen on
- opeta koira koskemaan nenällä/kuonolla kämmeneesi (käsitarget)
- esineen nostaminen maasta (sheippaamalla, teillä ilmeisesti sujuu jo)
- tee näitä samassa setissä, e. 5 käsikosketusta, 5 nostoa, ja vähitellen kun koira nostaa niin tuot kämmenen näkyviin ja toivot että koira tajuaa yhdistää nämä :)
Itse asiassa 10 minuuttia sitten naksuteltiin hyvinkin lähelle tuohon Anonyymin kuvailemaan tapaan. (Tosin termi "sheippaaminen" on minulle ihan vieras enkä tiedä mitä se tarkoittaa..;)
Yritän siis tietoisesti opettaa Kolalle käsimerkkiä. Eli käskyä "tuo!" vahvistaa avoin kämmen ja Kola tuokin lelun melkein aina tuohon avoimelle kämmenelle. Ja jos ei tuo, naksu ei merkkaa oikeaa suoritusta. Tarvitseeko tässä tapauksessa enää erikseen opettaa käsitargettia? Minun ei siis tarvitse kurotella lelua vaan Kola tosiaan tuo sen kämmenelleni.
Eilen tosin huomasin erittäin selvästi, että Kola osaa tempun vain silloin kun minulla on naksu ja namia. Se ei edes vahingossa meinannut tuoda lelua minulle, kun illalla heitin samaa lelua jota olin iltapäivällä heittänyt ja Kola oli tuonut sitä suoraan käteen. Eli Kolalle leikki ja temppu on eri asia. En tiedä onko se huono asia. Ei siinä tapauksessa varmaan, jos opetan tuomisesta "vain" tempun. MUTTA PERHANA KUN HALUAISIN SEN TUOVAN AINA MINULLE ASTI. ;) :D
Kokeile vaikka kuukkeloida sanalla "Shaping" ja johan tulee tietoa tuosta sheippaamisesta. Tässä nyt yksi juttu, jossa selitetty tuota http://www.vaasanelainkeskus.fi/tmp_koirat.asp?lang=1&sua=1&s=35&q=j84e7d0
Heippa, pallon käteen tuomisesta on tavallisesti palkkana välittömästi uudestaan lentävä pallo! Kun mietit sitä, että miksi Kola toisi pallon käteen, jos se palkkaantuu jo siitä pallon kiinnisaamisesta...
Jos Kola yhtään tajuaa käteen tuomisen päälle, ja innostuu lentävästä pallosta, kyllä sen pitäisi tajuta pian, että mitä nopeammin pallon tuo takaisin, sitä nopeammin pallo lähtee uudestaan lentoon. Toki aluksi voi olla apua naksuttimestakin, eli palkkaat pari kertaa namilla pallon tuomisesta, ennen kuin kokeilet riittäisikö heitto palkaksi. Sen täytyy vaan aluksi tapahtua nopeasti, eli ei odottamisia tms. väliin. Jos suoritus huononee namin vaihtamisesta palloon, ei se lentävä pallo ole tarpeeksi kiva.
Retuuttaminenkin voi olla palkka, eli kun koira tuo lelun käteen asti (tai alkuun voi riittää että edes sen verran lähelle että lelusta saa kiinni), sitä retuutetaan hetki ja sitten se taas lentää/koira saa voittaa. Tässä tulee näppärästi mukaan esineen pitäminen ja irrottaminen vasta käskystä. Oikeastaan tällainen vapaamuotoinen noutoharjoitus ei hirveästi eroa koiran kanssa leikkimisestä ;).
Sannan kanssa samaa mieltä, että se missä järjestyksessä ja miten harjoittelet, riippuu ihan siitä mihin pyrit. Leikkinoutoa voi kyllä harjoitella samaan aikaan, kuin toisaalla harjoittelee kapulan nostamista/pitämistä, mutta koko noutoa ei kannata kapulalla kokeilla, ennen kuin osa-alueet on sen kanssa hanskassa, ettei siitä tule vääränlaista mielleyhtymää koiralle.
Lähetä kommentti