Kolme päivää kuonon räjähtämisen jälkeen Nokin naaman rupi on rutikuiva mötikkä, joka näyttäisi katoavan niin nopeasti, että "paranemisen" melkein näkee. Paraneminen lainausmerkeissä siksi, etten oikein uskalla luottaa siihen, että Noki olisi vielä parantunut. Toivottavaa tietenkin on, että tiistain koepala kertoo, että paraneminen ylipäätään on mahdollista.
Noki on oma iloinen ja terhakka itsensä. Se ei ole kertaakaan pyrkinyt raapimaan naamaansa - ja muutenkin kaikki rapsuttelu on kadonnut. Kutinan katoamisen lisäksi ainoa muutos aikaan ennen naaman räjähtämistä on hirmuinen pissahätä. Herra Pissiliri kuseskelee minuuttikaupalla. Kirjaimellisesti. Varmaan jalka puutuu, kun herra lorottaa takajalka taivaisiin osoitellen. Toisaalta Noki ei aina jaksa kuseksia loppuun asti, vaan lähtee jo nuuskimaan ympäristöä ja tallustelee sinne tänne, vaikka hätä on vielä ihan kesken. Tohelo.
Viime yönä olin varustautunut herätyskellon avulla nousemaan kolmelta pissareissulle. Klo 02:35 heräsin tötteröpään kolisteluihin ja lorinaan. Olin arvioinut pissatauon ajan alle puolella tunnilla pieleen. Argh.
Äsken heräsin netin syövereistä siihen faktaan, että kusiluikku lorottaa käpälä kohti kattoa osoittaen pyykkitelineeseen. Onneksi tähtäys on epäkunnossa ja pyykit pysyivät kuivina.
----
Kyllähän tässä kovasti ihmetyttää, että mistähän tässä kaikessa loppujen lopuksi on kyse. Onko kutinalla ja naaman reaktiolla joku yhteys? Vai onko kyse vain sattumasta?
Onneksi Noki ei näytä tuntevan oloaan kipeäksi, joten koepalojen oton ja niiden tulosten saamisen odottelu ei tunnu niin kauhealta kuin se tuntuisi selvästi kipeän koiran kanssa.
Noki on oma iloinen ja terhakka itsensä. Se ei ole kertaakaan pyrkinyt raapimaan naamaansa - ja muutenkin kaikki rapsuttelu on kadonnut. Kutinan katoamisen lisäksi ainoa muutos aikaan ennen naaman räjähtämistä on hirmuinen pissahätä. Herra Pissiliri kuseskelee minuuttikaupalla. Kirjaimellisesti. Varmaan jalka puutuu, kun herra lorottaa takajalka taivaisiin osoitellen. Toisaalta Noki ei aina jaksa kuseksia loppuun asti, vaan lähtee jo nuuskimaan ympäristöä ja tallustelee sinne tänne, vaikka hätä on vielä ihan kesken. Tohelo.
Viime yönä olin varustautunut herätyskellon avulla nousemaan kolmelta pissareissulle. Klo 02:35 heräsin tötteröpään kolisteluihin ja lorinaan. Olin arvioinut pissatauon ajan alle puolella tunnilla pieleen. Argh.
Äsken heräsin netin syövereistä siihen faktaan, että kusiluikku lorottaa käpälä kohti kattoa osoittaen pyykkitelineeseen. Onneksi tähtäys on epäkunnossa ja pyykit pysyivät kuivina.
----
Kyllähän tässä kovasti ihmetyttää, että mistähän tässä kaikessa loppujen lopuksi on kyse. Onko kutinalla ja naaman reaktiolla joku yhteys? Vai onko kyse vain sattumasta?
Onneksi Noki ei näytä tuntevan oloaan kipeäksi, joten koepalojen oton ja niiden tulosten saamisen odottelu ei tunnu niin kauhealta kuin se tuntuisi selvästi kipeän koiran kanssa.
3 kommenttia:
Hienoa että nenä alkaa osoittaa paranemisen merkkejä ja kutinakin on loppunut! Tohon sisälle jalannostokusksimiseen kyllä koettaisin puuttua, ettei jää tavaksi, liekö sitten lääkkeillä mitä olet saanut pienen naamaan (vai saitteko siihen mitään?) syynsä suureen pissamäärään.. Tiedä näistä, kannattaa ehkä mainita myös tuo pissailun lisääntyminen kun menette koepalaa ottamaan.. Mutta hirmuisesti rapsuja rupikuonolle ja isoveikalle. <3
Joo, kortisoni tuohon pissimiseen johtaa, kun Nokilla on lähes tauotta jano. Eli siis tiedossa on syy, miksi ukkeli kuseskelee sisälle. En usko, että jää tavaksi, kun sitten jos ja kun kortisonista päästään eroon, toi juomisen määrä palautuu takaisin normaaliksi.
Toivottavasti Nokin nokka paranee! Tuosta kusiluikusta tuli mieleen naapuritalossa asunut bernhardilaisuros, joka myös söi ajoittain kortisonia. Sillä se aiheutti jatkuvan janon lisäksi myös inkontinenssia, eli se saattoi vaan maata jossain rauhassa, kun alle ilmestyi pari litraa kusta, tai istua ihan muina miehinä rapsutettavana siihen asti kun rapsuttaja huomaa että sukat alkaa kastua. Ja tällä perheellä vielä oli kylppäri yläkerrassa ja samalla koiraparalla huonot takapolvet, joten se pissasta märkä jättiläiskoira piti sitten suurin piirtein kantaa pari kertaa päivässä yläkertaan pesulle. Lopulta se nukkui yönsä parvekkeella pressun päällä (kusilätäkössä).
Eli tilanne voisi olla huonompikin, Noki sentään on pari kokoluokkaa pienempi, eikä pissaile ihan holtittomasti itseään märäksi ;). Tsemppiä!
Lähetä kommentti