keisarin uudet vaatteet

Kolalta vietiin oma turkki ja ostettiin keinoturkki tilalle. Melko typerää, eikö? Mutta nyt näkee herran silmät, eikä koira silti ihan palellu tuolla pakkassäässä.

kotitrimmi

En malttanut odottaa turkista eroon pääsemistä enää hetkeäkään, joten tartuin Oster Goldeniini ja ajoin turkin pois. Jos selkä olisi täydellisen terve, voisin väittää, että homma oli pala kakkua, piis of keik. Kola seisoskeli selkäturkin ajelemisen ajan tyynesti jaloissa. Vietimme taukohetkiä ja leikimme ja sitten homma taas jatkui. Ainoastaan viimeiseen haasteeseen - taka- ja etujalkojen siistimiseen - pyysin apua Matilta. Kola makasi selällään tyynesti, kun isi oli rapsuttelemassa nahkaksi ajeltua paksua nokkaa. Aikaa hurahti taukoineen kaikkineen vähän yli tunti. Kola ei vaikuttanut lainkaan stressaantuneelta missään vaiheessa, vaan palasi pyydettäessä vessaan trimmerin ulottuville.



Ihan muutama minuutti trimmausta takana.

Vähän alle puolivälin:

Valmis!

Kyllä se nyt on Empun silmään niin kovin kaunis. Ihana samettisen harmaa vesiäinen!

Pentunäyttelyssä Kaapelitehtaalla 25.11.2007

45 minuuttia ennen omaa vuoroa pääsimme sisälle Kaapelitehtaalle. Kola oli ensin aika hermostunut ja luimuili ympärilläni. Pikku hiljaa se rentoutui. Apuna oli myös velipoika Leevi, joka osasi ottaa lunkisti. Kehään pääsyä jouduimme lopulta odottelemaan reilusti yli tunnin. Tänä aikana Kola ehti saavuttaa Zen-tilan, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että aina kun käveleminen loppui, alkoi makuuasennossa tapahtuva rentoutuminen. Toki myös kehään sisältyi tätä Zen-tilaa sillä hetkellä, kun esimerkiksi Leevi seisoi hienosti asennossa tuomarin tarkkailtavana. Kola puolestaan esitteli välillä kykyään menettää jaloista lihaksiston hallinta ja lösähti rentona lihasmassana maahan. Mutta muutoin meni kyllä aivan loistavasti.

Emme siis millään tavalla sijoittuneet. Kokemus vain oli mitä opettavaisin. Ainakin Kolalle tarvitsee mahdollisella seuraavalla näyttelykerralla varata jotain innostavaa tekemistä mukaan. Ja Kolasta reissu osoitti sen, että Kola kykenee sietämään melkoista painetta hyvin asiallisesti. Tuomari ei herättänyt Kolassa mitään tunteita. Minun ei tarvinnut edes pitää Kolaa karvoista kiinni, vaan hihna roikkui löysänä ja Kola piti paikkansa tuomarin hipelöidessä. Kola myös juoksi nätisti ja rennosti hyppimättä ja riekkumatta vieressä. Lattia vain oli aika hirmuisen liukas ja juostava ympyrä kovin pieni.

Tässä tuomarin arvio: Gotcha Daredevil, Erittäin hyväntyyppinen, tällä hetkellä hieman neliömäinen ja korkearaajainen pentu. Hyvä pää ja kaula. Eturinta saisi olla voimakkaampi. Ikäisekseen hyvä runko. Hyvä raajaluusto. Liikkuu kapeasti takaa ja askel voisi olla maatatavoittavampi. Hyvä karvanlaatu. Esiintyy ja esitetään iloisesti.













Kolan ilme on kuvauksellinen. "Irti niistä ja heti!" Mutta oikeasti tuo malttoi kyllä hienosti mielensä ja vain kulkusten ropeltamisen jälkeen mulkaisi tuomaria olan yli, että "Oliko ihan pakko?"

ulkoilua

Kola sai seurakseen metsälenkille portugeesit Vilman ja Ellin. Kylläpä koirissa riitti energiaa ja kaikeksi onneksi Kola ei huomannut tällä kertaa Vilmassa mitään erityisen rakastuttavaa, joten molemmat osapuolet saivat rauhassa ryntäillä pitkin Lintuvaaran metsiä. Kolan kunto on ilmeisesti flunssan jäljiltä vielä vähän alamaissa, sillä raukkaparka lötkähti lenkin ja ruokailun jälkeen sohvan nurkkaan nukkumaan. Tätä se ei ole koskaan vielä tehnyt, vaan pötkähtäminen on tapahtunut lattialle. Kaipa litimärkä turkki on sen verran viileä, että sohvan nurkassa on mukavampaa..

Kola on ryhtynyt nilkuttamaan. Eilen ja tänään ravi on ajoittain jotenkin epämääräistä enkä osaa sanoa mikä jaloista on kipeä. Oletan, että kyse on liukkaalla tapahtuneesta nitkahduksesta tai sitten Kola vasta nyt reagoi taka-anturan viiltohaavaan, joka kylläkin on jo aika hyvin parantunut. Tilannetta täytynee seurailla ja mennä lekurin puheille, jos nilkuttaminen ei lopu. Mitään jalkaa Kola ei erityisesti arista, vaan tassuja saa koskea, käännellä, puristella ja väännellä.

paranemaan päin.

Kolan kohdalla näyttäisi siltä, että flunssasta päästiin melkoisen helpolla. Koiru köhii kyllä vielä ajoittain ja nielussa on jonkin verran limaa, mutta suurimmat yskimiset ja etenkin limaiset yskökset ovat mennyttä aikaa - ainakin tällä hetkellä.

Oma äänikin on palannut, joten voin taas ilmaista itseäni puheella. Huh helpotusta.

Ryhdyttiin tänään Kolan kanssa harjoittelemaan näyttelyasentoon värkkäytymistä. Eli sitä, että Kola jaksaisi odotella kun asettelen sen tassuja oikeille paikoilleen. Lahden 3.11.2007 koiranäyttelystä viisastuneena totesin, että Kola ei hemmetti vie sitten Kaapelitehtaalla pakita tasan mihinkään. Lahdessa yksi koira rimpuili itselleen ei voida arvioida -tuomion. Ja jännää on nähdä myös se, miten Kola suhtautuu eteen kumartuvaan ja kyykistyvään tuomariin. Lahdessa näki hyvin erilaisia tapoja suhtautua. Joku ei ollut huomaavinaan, yksi yritti näykkäistä, toinen niiasi jännityksestä, jne. Luulen kyllä, ettei Kolasta koskaan tule mitään näyttelytähtöstä.

Perhe Yskänen

Minä sen buumin tiistaina aloitin. Ääni katosi serkun kanssa juoruillessa. Illalla olikin edessä sairausloman soittaminen. Saikku jatkuu edelleen.

Matti jatkoi. "Bullagi on vähä duha. *niisk*"

Ja eilen Kola liittyi joukkoon nuhaiseen. Se alkoi ihan muutamalla köhäisyllä. Ja yötä kohden yskiminen vain pahentui. Onneksi olen itsekin saikulla, niin jaksoin myötätuntoisin mielin kuunnella yskivää ja levottomasti paikkaansa vaihtavaa koiraa paremmin.

Kai tämä tästä. Täytynee hakea Kolallekin oma lääketroppipakkauksensa, niin voidaan kyhjöttää kahdestaan peiton alla ja kiskoa douppinkia.