Kolan kohdalla näyttäisi siltä, että flunssasta päästiin melkoisen helpolla. Koiru köhii kyllä vielä ajoittain ja nielussa on jonkin verran limaa, mutta suurimmat yskimiset ja etenkin limaiset yskökset ovat mennyttä aikaa - ainakin tällä hetkellä.
Oma äänikin on palannut, joten voin taas ilmaista itseäni puheella. Huh helpotusta.
Ryhdyttiin tänään Kolan kanssa harjoittelemaan näyttelyasentoon värkkäytymistä. Eli sitä, että Kola jaksaisi odotella kun asettelen sen tassuja oikeille paikoilleen. Lahden 3.11.2007 koiranäyttelystä viisastuneena totesin, että Kola ei hemmetti vie sitten Kaapelitehtaalla pakita tasan mihinkään. Lahdessa yksi koira rimpuili itselleen ei voida arvioida -tuomion. Ja jännää on nähdä myös se, miten Kola suhtautuu eteen kumartuvaan ja kyykistyvään tuomariin. Lahdessa näki hyvin erilaisia tapoja suhtautua. Joku ei ollut huomaavinaan, yksi yritti näykkäistä, toinen niiasi jännityksestä, jne. Luulen kyllä, ettei Kolasta koskaan tule mitään näyttelytähtöstä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti