kotitrimmi

En malttanut odottaa turkista eroon pääsemistä enää hetkeäkään, joten tartuin Oster Goldeniini ja ajoin turkin pois. Jos selkä olisi täydellisen terve, voisin väittää, että homma oli pala kakkua, piis of keik. Kola seisoskeli selkäturkin ajelemisen ajan tyynesti jaloissa. Vietimme taukohetkiä ja leikimme ja sitten homma taas jatkui. Ainoastaan viimeiseen haasteeseen - taka- ja etujalkojen siistimiseen - pyysin apua Matilta. Kola makasi selällään tyynesti, kun isi oli rapsuttelemassa nahkaksi ajeltua paksua nokkaa. Aikaa hurahti taukoineen kaikkineen vähän yli tunti. Kola ei vaikuttanut lainkaan stressaantuneelta missään vaiheessa, vaan palasi pyydettäessä vessaan trimmerin ulottuville.



Ihan muutama minuutti trimmausta takana.

Vähän alle puolivälin:

Valmis!

Kyllä se nyt on Empun silmään niin kovin kaunis. Ihana samettisen harmaa vesiäinen!