Kola töpöttelee sivulla hyvässä asennossa ja etujalat vipsahtelevat hassusti hirmuisella rytmillä kuin milläkin kouluhevosella.
"Se menee kyllä hyvin. Tosi hyvin", sanoo treenin vetäjä. Tiedän, että se menee tällä hetkellä hyvin, mutta silti hämmentää. Meneekö se tosiaan jonkun muunkin mielestä hyvin?
Namia ei tarvita seuraamisessa enää kädessä ollenkaan. Ja Kola jaksaa seurata kohtuullisen pitkiä pätkiä tarvittaessa. Myös käännökset menevät ihan mukavasti. Omasta mielestä Kola irtoaa vasemmalle käännöksessä vähän liian kauas ja on oikealle kääntyessä vähän jalkojeni edessä, mutta kyllä se on jo ihan hyvä siitä huolimatta. Kolaan on tullut sellaista täpinää, että näyttää hyvältä. Se ei enää laahusta perässä tai sivulla vaan pompahtelee eteenpäin ja tuijottaa minua silmiin. Hyvä Kola!
Harjoiteltiin EPK:n treeneissä ensimmäistä kertaa eteen-käskyä. Kola osasi tosi hienosti mennä patukan luokse käskystä. En siis jättänyt patukkaa apumiehelle vaan vein sen Kolan kanssa muutaman kymmenen metrin päähän ja kävelimme sitten kauemmas. ETEEN! Ja sinnehän se kirmasi, suoraan patukalle.
Testattiin myös ihan mielenkiinnosta liki-käskyä siten, että Kola tuli ihan siihen eteen istumaan. Ensimmäisellä kerralla Kola pisteli vauhdilla tosi lähelle ja loikkasi onnellisen oloisena melkein syliin. (t. nimim. selkälihakset jälleen jumissa..) Toisella kerralla se osasi jarruttaa, kun itse otin muutamia askeleita taaksepäin karkuun ja pidin käsiä "liki"-asennossa. Vauhtia ei ainakaan puuttunut, kuten ei puuttunut eteen-käskyn noudattamisestakaan.
Seuraavaksi pitäisi varmaan ruveta treenaamaan liikkeestä jättäviä käskyjä. Seisomaan jäämistä ei olla harjoiteltu vielä yhtään. Eikä varmaan vielä viitsi sitä aloittaakaan.
Paikallaan makuu menee tosi hienosti - kun vaan tietää Kolan rajat. Pari minuuttia olen makuuttanut kerran tai pari ja kyllä se sen pysyi paikallaan.
Noutaminen on vielä ihan mysteeri.
(Ja oikeastaan pitäisi varmaan selvittää myös se, että mitä tokossa pitäisi osata. Tässähän rupeaa tuntumaan siltä, että möllitokoilu ei olekaan mikään utopia, vaan joskus hamassa tulevaisuudessa voisi moista testatakin. Ja kuten vesikoirapalstalla kirjoitin, tuppaa välillä ja aika useinkin unohtumaan, että piski on vasta himpusti yli 1v., joten treenivuosia on edessä vielä huima määrä. On vaan sellainen olo, että KAIKKI MUUT koirakot aloittaa kilpailemisen ja kilpailuissa menestymisen viiden kuukauden iässä ja ovat tokovalioita puolentoista vuoden kieppeillä;) )
"Se menee kyllä hyvin. Tosi hyvin", sanoo treenin vetäjä. Tiedän, että se menee tällä hetkellä hyvin, mutta silti hämmentää. Meneekö se tosiaan jonkun muunkin mielestä hyvin?
Namia ei tarvita seuraamisessa enää kädessä ollenkaan. Ja Kola jaksaa seurata kohtuullisen pitkiä pätkiä tarvittaessa. Myös käännökset menevät ihan mukavasti. Omasta mielestä Kola irtoaa vasemmalle käännöksessä vähän liian kauas ja on oikealle kääntyessä vähän jalkojeni edessä, mutta kyllä se on jo ihan hyvä siitä huolimatta. Kolaan on tullut sellaista täpinää, että näyttää hyvältä. Se ei enää laahusta perässä tai sivulla vaan pompahtelee eteenpäin ja tuijottaa minua silmiin. Hyvä Kola!
Harjoiteltiin EPK:n treeneissä ensimmäistä kertaa eteen-käskyä. Kola osasi tosi hienosti mennä patukan luokse käskystä. En siis jättänyt patukkaa apumiehelle vaan vein sen Kolan kanssa muutaman kymmenen metrin päähän ja kävelimme sitten kauemmas. ETEEN! Ja sinnehän se kirmasi, suoraan patukalle.
Testattiin myös ihan mielenkiinnosta liki-käskyä siten, että Kola tuli ihan siihen eteen istumaan. Ensimmäisellä kerralla Kola pisteli vauhdilla tosi lähelle ja loikkasi onnellisen oloisena melkein syliin. (t. nimim. selkälihakset jälleen jumissa..) Toisella kerralla se osasi jarruttaa, kun itse otin muutamia askeleita taaksepäin karkuun ja pidin käsiä "liki"-asennossa. Vauhtia ei ainakaan puuttunut, kuten ei puuttunut eteen-käskyn noudattamisestakaan.
Seuraavaksi pitäisi varmaan ruveta treenaamaan liikkeestä jättäviä käskyjä. Seisomaan jäämistä ei olla harjoiteltu vielä yhtään. Eikä varmaan vielä viitsi sitä aloittaakaan.
Paikallaan makuu menee tosi hienosti - kun vaan tietää Kolan rajat. Pari minuuttia olen makuuttanut kerran tai pari ja kyllä se sen pysyi paikallaan.
Noutaminen on vielä ihan mysteeri.
(Ja oikeastaan pitäisi varmaan selvittää myös se, että mitä tokossa pitäisi osata. Tässähän rupeaa tuntumaan siltä, että möllitokoilu ei olekaan mikään utopia, vaan joskus hamassa tulevaisuudessa voisi moista testatakin. Ja kuten vesikoirapalstalla kirjoitin, tuppaa välillä ja aika useinkin unohtumaan, että piski on vasta himpusti yli 1v., joten treenivuosia on edessä vielä huima määrä. On vaan sellainen olo, että KAIKKI MUUT koirakot aloittaa kilpailemisen ja kilpailuissa menestymisen viiden kuukauden iässä ja ovat tokovalioita puolentoista vuoden kieppeillä;) )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti