Juhannus

Jännitti etukäteen, että miten tuo ärripurri sietää kahtakymmentä mahdollisesti humalaista ihmistä. Lähetin kavereille etukäteen viestin, että koiran saa mielellään jättää täysin huomiotta. Että se ei tule rapsuteltavaksi. Että se pitää ihmisistä, jotka unohtavat sen olemassaolon.

Ja se kannatti. (Tai sitten Kola on muuten vaan niin epähalittava koira, että kaverit eivät erityisesti tahtoneet sitä heti kättelyssä rapsutella.) Ihmiset jättivät Kolan rauhaan ja Kola muutaman haukahduksen jälkeen rauhottui. Ihmiset tohinoivat omiaan ja Kola omiaan.

Perjantaina Kola oli jo hyväksynyt sen tosiasian, että täällä ollaan ja näiden ihmisten seurassa voi relata. Kyllä se torstainakin jo rauhottui, mutta ei mennyt vapaaehtoisesti rapsuteltavaksi. Lauantaina meno olikin jo sellaista, että lähes kaikki saivat rapsutella ja kumarrella päälle käsi ojossa. Miehissä on jotain sellaista, että Kola enemmän arastelee. Tai kyllä Kola hyväksyy suuren osan miehistäkin. Hyväksymättömiksi kuitenkin jäivät kaksi koiraa pelkäävää miestä ja mies, joka murisi Kolalle. Viime juhannuksena samainen mies murisi Kolalle. Tänä juhannuksena ensin kielsin miestä ja sitten sanoin, että en suostu ottamaan mitään vastuuta, jos Kola antaa hammasta. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt.

Lauantaina osa porukasta kuului selvästi jo Kolan jengiin. Näitä ihmisiä Kola kävi moikkailemassa ja nuuskuttelemassa ja hakemassa rapsutuksia. Nämä ihmiset olivat myös niitä, jotka olivat niin luotettavia, että Kola pisti painiksi muutaman kanssa. Hyväntahtoista ähinää ja puhinaa - ja pari mustelmaa. :)

Hauskaa huomata, että Kola kykenee laajentamaan perhettään tarvittaessa. Se myös kestää suuria ihmisjoukkoja hyvin - etenkin, jos se saa rauhassa tutustua nuuskimalla ympärillä puuhailevaan porukkaan.

Jännittävää oli huomata myös se, että Kola tosiaan on ihan todella vahvasti vahtikoira. Juhannuksen vietto saarella oli Kolalle työaikaa. Se tarkkaili ympäristöään ja erotti hienosti jo perjantaina laumaan kuuluvat yksilöt. Saarelta poistuvat ja saareen saapuvat ihmiset sitä vastoin ilmoitettiin aina haukkumalla. Myös aamuisin piti aloittaa sillä, että ensimmäinen pihalla vastaan tuleva ihminen haukutaan - kunnes on päästy nuuskimisetäisyydelle ja todetaan, että "ai niin tää oli tää". Kola totteli hienosti jo torstaina, kun kielsin sitä haukkumasta saarella olevia. Olen huomannut, että tehokas keino ilmoittaa Kolalle, että "nyt ei mene niin kuin pitää" on matala MÖR. Ei siis mitään kieltoja tai sanoja vaan matala murahdus.