Olen melkein sukua julkkikselle. Paavo Lipponenkin teloi yskiessään kylkensä. Samoin teki myös Janne Ahonen. Minä ja muut julkkismiehet olemme nyt yhtä yhdistävää kokemusta tiiviimpää sakkia.
Paavo ja Janne mursivat tutkitusti ihan luita. Minua ei ole tutkittu, mutta itse olen hutkinut sen verran, että ostin aptee.. (ätsiuH AUTS auTS AUTS!) ..kista liimasidettä. Kaapista löytyi valmiiksi tulehduskipulääkettä. Niillä tässä porskutellaan eteenpäin. En usko, että ihan murtuma olisi kyseessä, mutta ainakin todella äkäinen revähdys. Tai mistä sitä tietää. Ehkä lääkäri osaisi sanoa, mutta olen vähän kehno menemään lääkärille.
Kolan komentamisessa on se pulma, että kun keskeytän Kolan haukkumisen EI! -> haukku keskeytyy -> hieeenoahyväkolaihanakoirahyväpoika -toiminnalla, niin jo ensimmäisessä vaiheessa emäntään koskee ihan fyysisesti. Ehkä minulta onkin revähtänyt karjaisulihas.
-----
Eilen jouduin ensimmäistä kertaa erottelemaan villakoiravanhusta ja Kolaa toisistaan oikein antaumuksella. Ja eihän siitä meinaa yksi ihminen selvitä millään. Kola meni karkuun, kun Nalle menetti jostain hermonsa ja kulki täyttä kiitoa perässä kuin mikäkin tuholaismasiina. Kola pinkoi pakoon, kunnes totesi, että "ei tuo luovuta", kääntyi ympäri ja pisti ranttaliksi. Kola ei mitä ilmeisimmin yrittänyt teloa Nallea, sillä molemmista löytyi vain kuolapalleroita takajaloista ja korvista. Onneksi paikalla oli myös isukki, joka ystävällisesti hetken tilannetta katseltuaan tuli nappaamaan toisen koiran itselleen. Ennen kun meillä oli vielä kaksi villakoiraa, ne oli helppo erottaa yksinkin, sen kun nappasi molemmat niskanahasta ilmaan ja piti siellä niin kauan että rauhoittuivat. Nyt ei moista voi tehdä, kun Nalle varmaan menisi rikki jos sitä kovin kovasti nostelisi ilmaan ja Kolaa en jaksa yhdellä kädellä nostaa. Yritin kuitenkin pitää Kolaa aloillaan ja jaloilla tuuppia Nallea kauemmas. Eihän siitä mitään tullut, kun Nalle tappelun hurmoksessa oli kuin nuori taistelukoira.
Kylkiviipaleeni ei kovin vahvasti arvostanut tuota koirien kanssa painiskelua ja nyt onkin sitten jo parempaan kuntoon tullut kylki inhottavan kipeä. Vanhuus ei tule kello kaulassa vaan kipuna kylkiluussa.
---
Top-käskyn opettaminen on alkanut vaikuttaa käytännön tasollakin suhteellisen helpolta opettaa. Taisin jättää naksuttimen Espooseen, mutta silti Kola keksi nopeasti, mitä minä haluan sen tekevän. Yhden kerran se tarjosi liikkeestä maahan menemistä, mutta palkitsematta jättäminen sai unohtamaan maahan menon. Se jäi kiltisti niille tassunsijoilleen ja muutaman toiston jälkeen pystyin jo ottamaan askelen tai kaksi Kolasta ohi ilman, että Kola nosteli tassujaan yhtään käskyn jälkeen.
Paavo ja Janne mursivat tutkitusti ihan luita. Minua ei ole tutkittu, mutta itse olen hutkinut sen verran, että ostin aptee.. (ätsiuH AUTS auTS AUTS!) ..kista liimasidettä. Kaapista löytyi valmiiksi tulehduskipulääkettä. Niillä tässä porskutellaan eteenpäin. En usko, että ihan murtuma olisi kyseessä, mutta ainakin todella äkäinen revähdys. Tai mistä sitä tietää. Ehkä lääkäri osaisi sanoa, mutta olen vähän kehno menemään lääkärille.
Kolan komentamisessa on se pulma, että kun keskeytän Kolan haukkumisen EI! -> haukku keskeytyy -> hieeenoahyväkolaihanakoirahyväpoika -toiminnalla, niin jo ensimmäisessä vaiheessa emäntään koskee ihan fyysisesti. Ehkä minulta onkin revähtänyt karjaisulihas.
-----
Eilen jouduin ensimmäistä kertaa erottelemaan villakoiravanhusta ja Kolaa toisistaan oikein antaumuksella. Ja eihän siitä meinaa yksi ihminen selvitä millään. Kola meni karkuun, kun Nalle menetti jostain hermonsa ja kulki täyttä kiitoa perässä kuin mikäkin tuholaismasiina. Kola pinkoi pakoon, kunnes totesi, että "ei tuo luovuta", kääntyi ympäri ja pisti ranttaliksi. Kola ei mitä ilmeisimmin yrittänyt teloa Nallea, sillä molemmista löytyi vain kuolapalleroita takajaloista ja korvista. Onneksi paikalla oli myös isukki, joka ystävällisesti hetken tilannetta katseltuaan tuli nappaamaan toisen koiran itselleen. Ennen kun meillä oli vielä kaksi villakoiraa, ne oli helppo erottaa yksinkin, sen kun nappasi molemmat niskanahasta ilmaan ja piti siellä niin kauan että rauhoittuivat. Nyt ei moista voi tehdä, kun Nalle varmaan menisi rikki jos sitä kovin kovasti nostelisi ilmaan ja Kolaa en jaksa yhdellä kädellä nostaa. Yritin kuitenkin pitää Kolaa aloillaan ja jaloilla tuuppia Nallea kauemmas. Eihän siitä mitään tullut, kun Nalle tappelun hurmoksessa oli kuin nuori taistelukoira.
Kylkiviipaleeni ei kovin vahvasti arvostanut tuota koirien kanssa painiskelua ja nyt onkin sitten jo parempaan kuntoon tullut kylki inhottavan kipeä. Vanhuus ei tule kello kaulassa vaan kipuna kylkiluussa.
---
Top-käskyn opettaminen on alkanut vaikuttaa käytännön tasollakin suhteellisen helpolta opettaa. Taisin jättää naksuttimen Espooseen, mutta silti Kola keksi nopeasti, mitä minä haluan sen tekevän. Yhden kerran se tarjosi liikkeestä maahan menemistä, mutta palkitsematta jättäminen sai unohtamaan maahan menon. Se jäi kiltisti niille tassunsijoilleen ja muutaman toiston jälkeen pystyin jo ottamaan askelen tai kaksi Kolasta ohi ilman, että Kola nosteli tassujaan yhtään käskyn jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti