Tänään oli metsässä taas niitä hetkiä, kun mieli lepää. Kamera kädessä, Kola jossain ympärillä puuhaamassa erilaisia koiramaisia asioita. Hämärtyvässä illassa meinasi valo loppua kesken, mutta tallentuipa muistikortille sittenkin pari sellaista, joista minun mielestäni näkee meidän molempien tunnelmia tänäisessä metsässä.
Kola rakastaa lumeen paiskautumisen tunnetta, ihan selvästi. Se läiskähtää mahaplätsäyksellä hankeen ja työntää nenänsä syyyyvälle lumeen. Viimeisestä kuvasta näkee, että Kolan turkkiin alkaa kyllä lumi jo tarttua, mutta ei sentään niin pahasti, ettei metsään viitsisi mennä viihtymään.
Kola rakastaa lumeen paiskautumisen tunnetta, ihan selvästi. Se läiskähtää mahaplätsäyksellä hankeen ja työntää nenänsä syyyyvälle lumeen. Viimeisestä kuvasta näkee, että Kolan turkkiin alkaa kyllä lumi jo tarttua, mutta ei sentään niin pahasti, ettei metsään viitsisi mennä viihtymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti