Kaikkihan sen sanonnan kai tietävät: kuka kissan hännän nostaisi jos ei kissa itse.
Niinpä minä nyt nostan, ja mielestäni ihan aiheesta. Nimittäin, eilen oli setäni 70-vuotisjuhlat ja niiden jälkeen viitisentoista sukulaista kokoontui istuskelemaan ja höpöttelemään kotikotini olohuoneeseen. Osa oli Kolalle kyllä ihan tuttuja (eli minä ja perheeni + serkku), mutta suurin osa oli Kolan näkökulmasta ihan vieraita. Ja yli puolet miehiä. (!!) Ja mitä tekee Kola? Kyllä se läähättää välillä, sillä olohuoneessa on todella ahdasta. Mutta muuten se näyttää ihan rennolta. Se kiertää olohuoneessa ja ihmiset rapsuttelevat sitä. Ei Kola mitenkään onnesta soikeana rapsutuksia ota vastaan, mutta seisoo rauhallisesti paikallaan. Ja se on juuri nimenomaisesti sitä, mihin olen Kolan kasvatuksessa pyrkinyt. En minä sitä voi varmastikaan millään keinolla kouluttaa pitämään vieraista - eikä se suoraan sanottuna ole ikinä ollut tavoitteenakaan - mutta se sieti vieraat ja käyttäytyi erittäin vieraskoreasti. ;)
Ja se, miten tähän on päästy, on mielestäni ahkeran työskentelyn ja harjoittelun tulos. Vuoden ja kahdeksan kuukauden ajan Kola on elänyt osana perhettämme ja muutamia ensimmäisiä viikkoja lukuunottamatta koko tuo aika on käytetty ahkeran sosiaalistamisen parissa. Kolaa on koplattu. Kola on ollut hoidossa vanhemmillani. Kola on ollut mukana Sello-kauppakeskuksen hulinassa. Kola on ollut juhannusta viettämässä kavereideni luona mökillä. Ja tiukasti ihan alusta asti olen vaatinut Kolalta asiallista olemista. Nuo vaatimukset eivät aluksi lähes missään määrin täyttyneet - eivätkä kaikilta osin täyty vieläkään - mutta en silti ole antanut periksi. Harjoituksia on tehty takapakeista huolimatta sitkeästi edelleen.
Äiti aina sanoo, että pidän Kolalle ihan hirmuista kuria. Ja varmasti pidänkin. Sitä on oppinut tuntemaan koiransa ja ihan kantapään kautta olen oppinut myös sen, että Kolan elämä sujuu kaikkien kannalta paremmin, helpommin ja turvallisemmin, kun kuri on päivästä toiseen samanlainen eli tiukka. En hyväksy Kolalta törttöilyä, vaan niistä "sakotetaan" joka ikinen kerta.
Ja voi sitä suloisen palkan määrää, kun koulutus tuottaa tulosta!
Ihana Kola.
Niinpä minä nyt nostan, ja mielestäni ihan aiheesta. Nimittäin, eilen oli setäni 70-vuotisjuhlat ja niiden jälkeen viitisentoista sukulaista kokoontui istuskelemaan ja höpöttelemään kotikotini olohuoneeseen. Osa oli Kolalle kyllä ihan tuttuja (eli minä ja perheeni + serkku), mutta suurin osa oli Kolan näkökulmasta ihan vieraita. Ja yli puolet miehiä. (!!) Ja mitä tekee Kola? Kyllä se läähättää välillä, sillä olohuoneessa on todella ahdasta. Mutta muuten se näyttää ihan rennolta. Se kiertää olohuoneessa ja ihmiset rapsuttelevat sitä. Ei Kola mitenkään onnesta soikeana rapsutuksia ota vastaan, mutta seisoo rauhallisesti paikallaan. Ja se on juuri nimenomaisesti sitä, mihin olen Kolan kasvatuksessa pyrkinyt. En minä sitä voi varmastikaan millään keinolla kouluttaa pitämään vieraista - eikä se suoraan sanottuna ole ikinä ollut tavoitteenakaan - mutta se sieti vieraat ja käyttäytyi erittäin vieraskoreasti. ;)
Ja se, miten tähän on päästy, on mielestäni ahkeran työskentelyn ja harjoittelun tulos. Vuoden ja kahdeksan kuukauden ajan Kola on elänyt osana perhettämme ja muutamia ensimmäisiä viikkoja lukuunottamatta koko tuo aika on käytetty ahkeran sosiaalistamisen parissa. Kolaa on koplattu. Kola on ollut hoidossa vanhemmillani. Kola on ollut mukana Sello-kauppakeskuksen hulinassa. Kola on ollut juhannusta viettämässä kavereideni luona mökillä. Ja tiukasti ihan alusta asti olen vaatinut Kolalta asiallista olemista. Nuo vaatimukset eivät aluksi lähes missään määrin täyttyneet - eivätkä kaikilta osin täyty vieläkään - mutta en silti ole antanut periksi. Harjoituksia on tehty takapakeista huolimatta sitkeästi edelleen.
Äiti aina sanoo, että pidän Kolalle ihan hirmuista kuria. Ja varmasti pidänkin. Sitä on oppinut tuntemaan koiransa ja ihan kantapään kautta olen oppinut myös sen, että Kolan elämä sujuu kaikkien kannalta paremmin, helpommin ja turvallisemmin, kun kuri on päivästä toiseen samanlainen eli tiukka. En hyväksy Kolalta törttöilyä, vaan niistä "sakotetaan" joka ikinen kerta.
Ja voi sitä suloisen palkan määrää, kun koulutus tuottaa tulosta!
Ihana Kola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti