Tuntuu, että edellisistä tokotreeneistä on pieni ikuisuus. Lenkeilläkin on treenattu metsätokoa hirmuisen vähän ja koska lähikenttä on muuttunut luistinradaksi, ei siinäkään ole pystynyt treenaamaan.
Mutta tänään palattiin taas ruotuun. Sahaajankadulla osanottajia oli kymmenisen kappaletta ja suurin osa treenasi näyttelyihin. Niinpä ehdittiin Kolan kanssa tehdä vaikka mitä. Jätkä pomppi ja silmät hehkuivat punaisina hiilinä. Oikeastaan Kola alkoi innokkaan viuhtomisen jo kotona, kun huomasi että lastaan taskuihin nameja ja puen päälle treenikuteita.
Kola antoi pitkän tauon jälkeen kopeloida itsensä ihan ongelmitta. Ajattelinkin, että tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko tauko on saanut Kolan palaamaan äreään suhtautumiseensa tai sitten äreys on kadonnut (toistaiseksi?). (Ja mitäpä muita vaihtoehtoja sitä oikeastaan olisikaan... :D) Kaukolta ja Jokulta tuoksuva Annina ja Kolalle vieras Tazzin ja Taikan omistaja saivat koplata ihan huoletta. Tämän lisäksi Kola kävi treenien lopuksi kopeloitavana myös Aatu-perron isännällä. Eikä siinäkään ollut pulmia, vaikka Aatun isäntä olikin toooosi lähellä ja kurkisteli hampaita piiiitkään. ;) Kopeloinnin jälkeen Kola jäi omatoimisesti leikkimään pallolla kyseisen miehen (!!!!!) kanssa väestönsuojaa jakavan seinän taakse minulta näkymättömiin. Uskomatonta! Kola leikki vieraan MIEHEN kanssa ILMAN minua. :O
Seuraaminen on taas ihan löysää ja vinoa. Ei haittaa. Sen saa korjattua, jos ja kun kiinnostusta riittää. :) Jäävät liikkeet ovat edelleen hallussa. Tosin viime viikkoina on sahattu maaaaahan-seiso, maaaaaahan-seiso -liikesarjaa, joten liikkeestä istuminen meni ensin rutiinilla maahan. Yksi käsiohjauttu liike riitti palauttamaan istumisen mieleen.
Estehypystä on kadonnut se stressi ja paineistuminen, jonka agility sai syntymään. Kola ei enää hidastele esteen eteen istumisessa eikä kieltäydy tulemasta sivulle esteen edessä. Melkoiset muistijäljet agility kuitenkin sai syntymään. Puoli vuotta meni esteen kanssa, että paineistuminen saatiin katoamaan.. Ja se katosi sillä perinteisellä: yksi onnistunut sivulla seurauttaminen ja esteen eteen liikkeen perusasentoon pysäyttäminen, kehut ja vapautus x 100. Ja sitten: yksi onnistunut esteen ylitys sivulla seuraamisen jälkeen x 100. Nyt voin tehdä Kolan paineistumatta pari-kolme toistoa. Enempää en ole uskaltanut kokeilla, ettei mene epäonnistumisen puolelle.
Hauskaa, hauskaa, hauskaa!
Ja jaloissa makaa lähkipuhkiväsynyt tyytyväinen koira-mussu.
Mutta tänään palattiin taas ruotuun. Sahaajankadulla osanottajia oli kymmenisen kappaletta ja suurin osa treenasi näyttelyihin. Niinpä ehdittiin Kolan kanssa tehdä vaikka mitä. Jätkä pomppi ja silmät hehkuivat punaisina hiilinä. Oikeastaan Kola alkoi innokkaan viuhtomisen jo kotona, kun huomasi että lastaan taskuihin nameja ja puen päälle treenikuteita.
Kola antoi pitkän tauon jälkeen kopeloida itsensä ihan ongelmitta. Ajattelinkin, että tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko tauko on saanut Kolan palaamaan äreään suhtautumiseensa tai sitten äreys on kadonnut (toistaiseksi?). (Ja mitäpä muita vaihtoehtoja sitä oikeastaan olisikaan... :D) Kaukolta ja Jokulta tuoksuva Annina ja Kolalle vieras Tazzin ja Taikan omistaja saivat koplata ihan huoletta. Tämän lisäksi Kola kävi treenien lopuksi kopeloitavana myös Aatu-perron isännällä. Eikä siinäkään ollut pulmia, vaikka Aatun isäntä olikin toooosi lähellä ja kurkisteli hampaita piiiitkään. ;) Kopeloinnin jälkeen Kola jäi omatoimisesti leikkimään pallolla kyseisen miehen (!!!!!) kanssa väestönsuojaa jakavan seinän taakse minulta näkymättömiin. Uskomatonta! Kola leikki vieraan MIEHEN kanssa ILMAN minua. :O
Seuraaminen on taas ihan löysää ja vinoa. Ei haittaa. Sen saa korjattua, jos ja kun kiinnostusta riittää. :) Jäävät liikkeet ovat edelleen hallussa. Tosin viime viikkoina on sahattu maaaaahan-seiso, maaaaaahan-seiso -liikesarjaa, joten liikkeestä istuminen meni ensin rutiinilla maahan. Yksi käsiohjauttu liike riitti palauttamaan istumisen mieleen.
Estehypystä on kadonnut se stressi ja paineistuminen, jonka agility sai syntymään. Kola ei enää hidastele esteen eteen istumisessa eikä kieltäydy tulemasta sivulle esteen edessä. Melkoiset muistijäljet agility kuitenkin sai syntymään. Puoli vuotta meni esteen kanssa, että paineistuminen saatiin katoamaan.. Ja se katosi sillä perinteisellä: yksi onnistunut sivulla seurauttaminen ja esteen eteen liikkeen perusasentoon pysäyttäminen, kehut ja vapautus x 100. Ja sitten: yksi onnistunut esteen ylitys sivulla seuraamisen jälkeen x 100. Nyt voin tehdä Kolan paineistumatta pari-kolme toistoa. Enempää en ole uskaltanut kokeilla, ettei mene epäonnistumisen puolelle.
Hauskaa, hauskaa, hauskaa!
Ja jaloissa makaa lähkipuhkiväsynyt tyytyväinen koira-mussu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti