möllitokon osa 2 kuvien kera

Anna ystävällisesti tallensi kuviksi mölleilyn.

Hihnassa seuraamisen aluksi Kola ei tajunnut oikeastaan pätkääkään, mistä tässä nyt on kyse. Eihän hihnassa koskaan tokoilla. Mitä järkeeeeeeee hei kamoon hihnassa?! Mutta kyllä se katse sitten kuitenkin hakeutui minuun ja seuraaminen oli ihan ok-tasoista.

Irti seuraaminen tapahtuikin sitten paljon helpommin - kunhan Kola oli ensin suostunut tulemaan perusasentoon... Itsekin yllätyin, miten hyvin kuvien perusteella Kola pitää kontaktia minuun liikkeen aikana. (Minä puolestani pidän ihan liian hyvää kontaktia Kolaan. Katseen voisi esim. suoristaa eteen niin kuin sen kuuluisi olla eikä tuijotella rakastuneesti piskiin...)

Luoksetulossa oli sellaista vauhtia, että kehätoimitsijakin nauroi ääneen ja taisi sanoa jotain tyyliin "no se tuli vauhdilla". Juu, tuli. Mutta onnistui kuitenkin pysähtymään kohdallani..

"MaAAAhan!"















...ja siihen se jäi.

Liikkeestä seisominen. Olin tyytyväinen, kun edellisessä jättävässä liikkeessä Kola nousi maasta vasta käskyllä perusasentoon. Eiköhän se siis suju liikkeestä seisomisessakin...

... vaan kun ei. En muista, huomasiko tuomari, mutta joka tapauksessa jalkojeni asennosta näkee, missä vaiheessa Kola iski perseensä maahan. En siis ollut ehtinyt kunnolla vierelle seisomaan enkä takuulla ehtinyt antaa käskyä ennen Kolan reagointia sivulle saapumiseeni...

Hyppy sujui oikein mallikkaasti. Näköjään seisoimme tosi kaukana esteestä. Kola ei tarvitse minkään sortin käsiapuja hyppyyn. Ennemminkin yritän olla millään liikkeillä innostamatta sitä lähtemään ennen käskyä. Mikä tahansa pieni ääni todennäköisesti saisi Kolan ampaisemaan hyppyyn viereltäni. Hyppy on vaan niin parasta.

Hypyn jälkeen Kola jää kiltisti seisomaan. Ei se tarvitsisi siihen käskyä, mutta luin netistä, että käsky joka tapauksessa kuuluu antaa, sillä muuten koira tekee jotain mihin sitä ei ole käsketty eli pysyy paikallaan käskyttä. Monimutkaista. Onneksi muistin antaa "SEISO!" -käskyn.

Jee, ohi on!