Joo morjens millainen koira kuoriutuikaan Kolasta, kun paikalle saapui hemaiseva Blöndi Elli-portugeesin ominaisuudessa :D Voi hyvää päivää vaan.
Eilinen vesikoiratottis meni aivan totaalisen täydellisesti penkin alle. Vanukas ohjasi meidät jo jotain osaavien ryhmään ja siellä minä seistä möllötin kera koiran, joka kiskoi, kiskoi, vinkui ja kiskoi. (Kola osaa siis tavallisesti olla koulutuksessa hyvinkin pitkälle irti eikä ota muihin koiriin tavallisesti oikeastaan mitään kontaktia.)
"Ottakaa koirat sivulle ja sitten käskystä maahan. Harjoitellaan paikalla makuuta."
"Kola. Kola?" Ei kontaktia.
*asettuminen Kolan ja Ellin väliin näköesteenä seisomaan*
"Kola." Ei mitään reaktiota. Kola kurkkii jalkojeni välistä hurmaavaa blondiinia.
*askeleita kauemmas muista koirista*
"Kola." Ei mitään vieläkään. Edelleen vinkumista ja jalkojen välistä kurkkimista.
*tallustelu toiselle puolelle seinää, jolloin Elliä ei enää voi nähdä*
"Kola." Pikainen tyhjä katse ja epätoivoista kiskomista johonkin.
Lelun sentään suostui ottamaan suuhunsa, mutta hyvin hajamielisesti.
"Tota. Me ei tänään tehdäkään yhtään mitään. Kola on ihan pihalla. Me vaan koitetaan selviytyä tästä täällä olemisesta."
Niinpä tallustelin edelleen kiskovan koirani kanssa toiseen päähän pommisuojaa ja teimme esteen kanssa kivoja ylityksiä. Niihin Kola sentään jaksoi keskittyä ja oli hyvin innokas noutamaan esteen yli heitettyä lelua.
Kotimatkalla sidoin Kolan takapenkkiin kiinni, koska hemaiseva blondi istui aina niin hemaisevana etupenkin jalkatilassa. VÖYYYYYYYYYYYYYYYYYYY. VÄYYYYYYY. ITK. PARKU. VÖYYYYYYYYYY. Myös Ellin omistaja sai kokea Kolan hellät nakertelut olkapäässään, kun Kola koitti löytää tietä Ellin sydämeen omistajan kautta. NYYH. KYYNEL. VÄYYYYY.
Repeilytti se Kolan oleminen. Toinen niin tosi vakavissaan oli perustamassa perhettä eikä Elli enää edes ollut siinä tilanteessa, että antaisi Kolalle mitään muuta kuin hammasta. :D
---
Itseä täytyy kehaista sen verran, että tajusin olla pakottamatta Kolaa tokoilemaan sen jälkeen, kun olin sitä muutaman minuutin itsepäisesti yrittänyt saada innostumaan yhteistyöstä kanssani. Olisi jäänyt molemmille paha mieli koko tokoilusta, jos kokonainen tunti olisi yritetty vängätä tahtojen taistelua naisten ja koulunkäynnin välillä. Nyt Kola sentään pääsi hyppäämään estettä yli ja selvästi nautti siitä sen hetken, mitä pystyi siihen keskittymään.
Eilinen vesikoiratottis meni aivan totaalisen täydellisesti penkin alle. Vanukas ohjasi meidät jo jotain osaavien ryhmään ja siellä minä seistä möllötin kera koiran, joka kiskoi, kiskoi, vinkui ja kiskoi. (Kola osaa siis tavallisesti olla koulutuksessa hyvinkin pitkälle irti eikä ota muihin koiriin tavallisesti oikeastaan mitään kontaktia.)
"Ottakaa koirat sivulle ja sitten käskystä maahan. Harjoitellaan paikalla makuuta."
"Kola. Kola?" Ei kontaktia.
*asettuminen Kolan ja Ellin väliin näköesteenä seisomaan*
"Kola." Ei mitään reaktiota. Kola kurkkii jalkojeni välistä hurmaavaa blondiinia.
*askeleita kauemmas muista koirista*
"Kola." Ei mitään vieläkään. Edelleen vinkumista ja jalkojen välistä kurkkimista.
*tallustelu toiselle puolelle seinää, jolloin Elliä ei enää voi nähdä*
"Kola." Pikainen tyhjä katse ja epätoivoista kiskomista johonkin.
Lelun sentään suostui ottamaan suuhunsa, mutta hyvin hajamielisesti.
"Tota. Me ei tänään tehdäkään yhtään mitään. Kola on ihan pihalla. Me vaan koitetaan selviytyä tästä täällä olemisesta."
Niinpä tallustelin edelleen kiskovan koirani kanssa toiseen päähän pommisuojaa ja teimme esteen kanssa kivoja ylityksiä. Niihin Kola sentään jaksoi keskittyä ja oli hyvin innokas noutamaan esteen yli heitettyä lelua.
Kotimatkalla sidoin Kolan takapenkkiin kiinni, koska hemaiseva blondi istui aina niin hemaisevana etupenkin jalkatilassa. VÖYYYYYYYYYYYYYYYYYYY. VÄYYYYYYY. ITK. PARKU. VÖYYYYYYYYYY. Myös Ellin omistaja sai kokea Kolan hellät nakertelut olkapäässään, kun Kola koitti löytää tietä Ellin sydämeen omistajan kautta. NYYH. KYYNEL. VÄYYYYY.
Repeilytti se Kolan oleminen. Toinen niin tosi vakavissaan oli perustamassa perhettä eikä Elli enää edes ollut siinä tilanteessa, että antaisi Kolalle mitään muuta kuin hammasta. :D
---
Itseä täytyy kehaista sen verran, että tajusin olla pakottamatta Kolaa tokoilemaan sen jälkeen, kun olin sitä muutaman minuutin itsepäisesti yrittänyt saada innostumaan yhteistyöstä kanssani. Olisi jäänyt molemmille paha mieli koko tokoilusta, jos kokonainen tunti olisi yritetty vängätä tahtojen taistelua naisten ja koulunkäynnin välillä. Nyt Kola sentään pääsi hyppäämään estettä yli ja selvästi nautti siitä sen hetken, mitä pystyi siihen keskittymään.
2 kommenttia:
Voi Kola-parkaa! ;D Sellaista se on, kun hormonit vievät nuorta miestä.
Harmi ettette päässeet nauttimaan kunnon toko-koulutuksesta, mutta kyllä niitä tilaisuuksia vielä tulee kevään mittaan! :)
Elli ja etenkin omistaja pyytävät nöyrimmästi anteeksi naistuoksujaan...;)Turha sitä enää on jossitella, mutta kunpa olisimme tienneet miten käy, olisimme tulleet omalla autolla...
Jenni ja Elli
Lähetä kommentti