ISIIIIIIIIII

Ihan tavallinen ilta. Emppu ja koira ovat viettäneet koko päivän yhdessä. On touhuttu. On lenkkeilty. On leikitty. Ja silti. Koira odottaa. Ja odottaa. Ja odottaa.























Ja sitten koittaa se maaginen hetki, johon koko päivä on tähdännyt. Jonka vuoksi tämäkin päivä on taas jaksettu pusertaa kasaan.

Ovi käy. Kola haukkuu, vaikka tasan varmasti tietää, kuka ovella on. Ei, se ei ole joulupukki. Ei, se ei ole rosvo tai tv-lupatarkastaja. HAU. "Kola hei.." HAU. "Kola se on MATTI." HAU HAU. "Mee kattoo hölmö, se on Matti." HAU. Ja sitten lähtee. Kuin tykin suusta. Ryskis, suoraan päin. Hän vispaa, Kola pitää epämääräistä murinan ja vinkumisen välimuotoa. ÖR ÖR VIIK RÖRÖ ÖR ÖR. Häntä vispaa niin että kolisee. Isi ei vaan huomaa. Isi on kylmä kuin pakastin. ISIIIIII. Turhautuminen iskee ja Kola painelee tuhatta ja sataa sohvalle odottamaan käsittelyä.


















Isi ei vaan suostu huomioimaan. Isi ei huomaa. Mikä isissä on vikana?! Isi ei rakastakaan Kolaa?!

Ehkä toiselta sohvalta huomaisi paremmin. Isi..? ISI!? Katso tänne isi!


















ISI KATSOI. ISI KATSOI. ISI LÄHESTYY. LÄHESTYY. IIH IIH. RAPSUTA KOSKETA RAKASTA!


















AAaaaaaaaaaaaaaaaaa Kola loves isi sydänsydän hali hali halihalihalihali. Anna rakkautta isi.