Oletko niitä onnellisia, jotka eivät oikeasti - eli oman kokemuksensa kautta - tiedä selkäkivuista? Älä edes kuvitelle tokaisevasi siinä tapauksessa, että "mä arvaan miltä susta tuntuu". Et tiedä. Et arvaa. Älä edes yritä arvata. Jos et ole itse kokenut, et mitenkään voi arvata, kuinka rampauttavaa selän kipu oikeasti on.
Minä voin sanoittaa oloani tältä aamulta:
Minä voin sanoittaa oloani tältä aamulta:
Pelotti istua autoon. Autossa istuminen on pahinta, mitä voin tehdä. Pääsen kyllä ihan helposti istumaan, mutta 20 minuutin työmatkan jälkeen olen niin kipeä, että matkan aikana pitää tehdä suunnitelma autosta nousemisen varalle.
Harkitsin työkaverin soittamista apuun. Pohdin, että voisin kääntää penkin makuuasentoon hetkeksi ja yrittää sen jälkeen autosta nousemista.
Harkitsin työkaverin soittamista apuun. Pohdin, että voisin kääntää penkin makuuasentoon hetkeksi ja yrittää sen jälkeen autosta nousemista.
Päädyin tylysti vain yrittämään yksin nousemista heti perille päästyäni. Sain yhden jalan ulos autosta. Toinenkin tuli hetken tuskastelun ja asettelun jälkeen. Siinä asennossa ei satu. Jalat maassa ja takapuoli kuskin penkillä. Mutta sitten pitäisi saada paino jaloille ja selälle. Nostan itseni käsivoimilla jalkojen päälle. Paino on edelleen käsillä. Hitaasti lasken painoa jaloille. Sattuu aivan mielettömästi, mutta pakkohan on siirtyä seisovaan asentoon. Lopulta kaikki paino on jaloilla, mutta mihinkään en uskalla liikahtaa. Keinautan lantiota pari senttiä johonkin. Sattuu. Yritän nostaa jalkaani. Sattuu vielä enemmän. En nosta jalkaa, mutta siirrän sitä pikkuruisen askelen verran maata pitkin raahaten eteenpäin. Otan askelen. Ristiselkää vihloo jälleen niin paljon, että jos selkäkipu ei olisi tuttua, jäisin varmasti paikoilleni. Uusi raahaava askel. Ja taas uusi. Koulun ulko-ovi on jo hieman lähempänä. Askel askelelta ulko-ovi lähenee ja selkälihakseni turtuvat. Tai ehkä aivot turtuvat kipuun?
En muista enää, millaista on kumartua täysin huolettomasti. Nopeat kiertoliikkeet ovat joka ikinen kerta todellinen riski. En voi juosta. En voi hyppiä. Katkerako? Ehkä hieman.
Onnittelen lämpimästi, jos sinä ja koirasi vietätte näitä syyspäiviä terveenä.
4 kommenttia:
Auts. :( Selkäkipu on kyllä tuttua, mutta ehkä ei ihan tuolla tasolla. Oletettavasti olet käynyt lääkärissä...?
Pikaista paranemista, toivottavasti!
Meilläpäin tuota kuvataan vain yhdellä sanalla: sairasloma. Tai no, lisään vielä pari. Saikun lisäksi 4 mg Sirdaludia, Tramadolia, unta palloon (tämä vain siksi että Sirdaludit yksinkertaisesti vaan nukuttaa mua niin pirusti) ja hereilläoloaikana kevyttä liikehtimistä ja jumpanyritystä..
Niinh, ja tilanne ja kipu on hyvin hyvin tuttu. Kerran vuodessa se mun selkä menee tuolle tasolle nykyään. Muistinkin juuri, että tasan vuosi sitten olin kaksi viikkoa saikulla selkäni takia. Perskeles...
*KOP KOP*
No, meillä onkin sitten sairastellut se koira, vaikka emäntä on ihme ja kumma toistaiseksi terveenä pysynyt. Tosin Luksukin sai tänään jo luvan eläinlääkäriltä alkaa pikkuhiljaa treenailee ja liikkumaan.
Lääkäri on harkinnassa jo siitäkin syystä, että saisi onnellisuuspillereitä eli Sirdaludia taas satsin. Lääkärillä käynti on vaan sikäli turhauttavaa, että vuodesta toiseen kuulee sen saman, että "juu onhan se kipeä". Ja jokaisella lääkärillä on joku ehdotus, miten kivusta pääsee eroon eikä yksikään toimenpide ole vielä auttanut pysyvästi. Ärrinmurrin.
Miten voi näin lyhytselkäisellä olla selkä kipeä? En ymmärrä.
Tää kipu saa aikaan sen, että ymmärtää, miksi kipeät eläimet käyttäytyy mahdollisesti arvaamattoman agressiivisesti. Itselläkin on sellainen olo, että saattaisi purkautua agressiona, jos jonkun toimesta sattuisi selkään oikein kunnolla.
Ymmärrän ja sympatiseeraan kovasti. Olen ilmeisesti onnistunut siirtymään suoraan yliliikkuvan selän kivuista kulumaselän kipuihin. Itselläni selkäkipuihin on parhaiten auttanut OMT-fysioterapia, ratsastus ja pilates. Syksy aina pahentaa tilannetta.
Lähetä kommentti