Onhan se ihan mahtavaa, että Kolalla on kavereita. Ja mikä parasta, Kolan kavereihin lukeutuu niin narttuja kuin uroitakin.
Tänään koiratreffeillä paikalla olivat Kolan ehdottomasti parhaat kaverit Katjan koirat Ronja ja Remu. Ronjassa ja Remussa on jotain sellaista, ettei Kola menetä kumpaankaan lopullisesti hermoaan, vaikka sattuisi mitä. Joskus epähuomiossa Kola saattaa sanoa Ronjalle keppiä puolustaessaan RÄYH, mutta ilme pehmenee välittömästi, kun se huomaa, kenelle tuli sanottua rumasti. Remun kanssa touhuilu meinaa joskus mennä liian vakavailmeiseksi välien selvittelyksi, mutta tavoistaan poiketen Kola ei koskaan jää kantamaan Remulle kaunaa välikohtauksista. Vain hetki kiroilun jälkeen Kola on taas Remun edessä leikkiasennossa. (Remua kylläkin välillä jää vähän jännittämään Kolan pahat sanat, mutta sekin on tähän mennessä mennyt aina nopeasti ohi.)
Tänään Jakomäessä pennut Tazzi, Tessa ja Pablo ottivat toisistaan mittaa. Samaan aikaan Kola sujahti osaksi Ronja-Remu -perhettä. Metsässä vilahteli meluisa joukko ruskeaa, harmaata ja mustaa. Kola, Remu ja Ronja kiitivät pitkin märkiä mättähiä ja Kolasta suorastaan loisti ilo koiraseurasta. Ison osan ajasta Kola kulki autistisesti omia polkujaan, mutta se oli aina tervetullut Ronjan ja Remun leikkeihin mukaan. Aiemmin Kola oli lähinnä äänellä kannustajan roolissa noissa leikeissä, mutta yhä enenevissä määrin se on päässyt paineihin mukaan.
------
"Saako Kolalle antaa namin?"
"Anna vaan, mutta ei se kuitenkaan syö." Eikä ole syönytkään. Kolaa selvästi ällöttää se, että onnistunut kerjäyskeikka palkitaan nakeilla, Froliceilla tai lihapullilla. Yäk, näyttäisi Kola ajattelevan.
"Anna vaan, mutta ei se kuitenkaan syö." Eikä ole syönytkään. Kolaa selvästi ällöttää se, että onnistunut kerjäyskeikka palkitaan nakeilla, Froliceilla tai lihapullilla. Yäk, näyttäisi Kola ajattelevan.
Vaan nyt olen jo kahtena kertana ollut väärässä. Kola on kuin onkin syönyt namin vieraan ihmisen kädestä. Ja mitä ihmettä Kolalle tuolloin on tarjottu? No maksaa. Kai sitä on sitten vain taivuttava ja valmistettava maksanameja, vaikka en oikein arvostakaan maksan hajua. Tänään Kola ihan vaivihkaa seuraili Tessan omistaja maksanamitätiä, kun oli päässyt maksan makuun. Suostuipa jopa rapsuteltavaksikin namitädille. Löytyihän se Kolastakin tuo naminappi - ainakin hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti