Synttäreillä.

Luca-barbet ja Nuno-perro täyttivät yksittäin yksi vuotta ja kaksittain kaksi vuotta. (Onnea sankareille!) Siispä synttärijuhlat pystyyn! Kola ja Robin olivat kutsutut koiravieraat, joten koolla oli neljä poikakoiraa. Etukäteen hieman arvelutti, sillä tuollainen tilanne ei ole minulle ennalta tuttu enkä siis osannut arvata Kolan reagointitapaa. Ehkä tulee rähinä, kun sisätiloissa ei pääse muita uroksia kovin kauas vaikka haluaisi..

Väärin. Ei tullut rähinää. Kola oli mahtavan hyväkäytöksinen vieras! Se lukkiutui kuplaansa välittömästi, kun saavuimme Nunon reviirille. Ja kolmen tunnin ajan se pysyi tiukasti kuplassaan. Ainoastaan Lucan ja Nunon lahjapossujen ääni ja flyball-laatikko tennispalloineen sai Kolan hetkeksi kurkistamaan omasta kuplastaan. Minua ja muita ihmisvieraita nauratti kovasti Kolan oleminen. Miten se osaakin mennä niin totaalisen off-asentoon. Korvat roikkuvat korostetusti päätä myöten ja silmissä on tyhjä katse. Kola seistä tököttää häntä ja korvat roikkuen. Ja minua naurattaa. Rakas hassu piskini. Siinä on niin uskomattomalla tavalla kaksi eri puolta. Aivan käsittämätöntä. Se on terävä ja puolustaa itseään (ja minua?) hyvinkin täpäkästi. Toisaalta yllättävissä tilanteissa Kolasta nousee pintaan täysin passiivinen koira. Nuno ja Robin pitivät ajoittain huolen melkoisesta haukkukonsertista. Tämän lisäksi ympärillä painitaan, läähätetään, äristään ja karjutaan (kiitos Robin-limusiinin:D), liikuskellaan, höpötellään ja juoksennellaan. Silti Kola on täysin off. Siis totaalisen poissa päältä. Se ei reagoi oikeastaan millään näkyvällä tavalla ympäristön uskomattoman suureen ärsykemäärään.

Kola oli yllättävän rento myös siihen nähden, että paikalla oli vieraita ihmisiä ja erityisesti vieraita miehiä. Se kävi rapsuteltavana ja myös rauhoittui pötköttelemään jalkoihini. Mahtava, mahtava, mahtava Kola. Hassu höhlä ärripurri autisti. Tykkään.