Valloitettiin Espoon Lintuvaaran metsiä urosporukalla. Ronjaa ei lasketa nartuksi, kun se on niin äijä. ;) Tappajakoirat Kola, Robin, Remu ja Ronja eivät saaneet riitaa aikaiseksi millään ja Kola jolkotteli tyylilleen uskollisena suuren osaa matkasta kaukana edessä. Metsä on Kolalle tuttu, joten se oli vielä tavallistakin kauempana edellä muuta porukkaa.
Kola on yhdistänyt hurja-Anun kolinapurkin äänen Robinin karjuntaan. Nauratti kovasti, kun Kola tuijotteli taas syyttävästi meitä korvat pään molemmin puolin synkästi roikkuen, kun Robin karjahteli. Pitäisi ehkä lainata Anun ideaa juomatölkistä ja Ikean ruuveista ja ottaa Kolalle oma kolinapurkki treffeille mukaan. Missään nimessä en voisi Kolan kanssa käyttää kolinapurkkia juuri koskaan, sillä jostain syystä se on lähes liian tehokas väline Kolan herkälle sielulle .Mutta jos kohdalle tulisi tilanne, että Kola ryhtyy vääntämään jonkun uroksen kanssa nartusta, voisi kolinapurkki olla tehokas ja erityisesti nopea keino saada tilanne laukeamaan.
Kaikeksi onneksi Kola näyttäisi loppujen lopuksi olevan suhteellisen nirso narttujen kanssa. Jenskulan Vilma on ilmeisesti valloittanut Kolan nuoren sydämen niin täysin, etteivät muut nartut saa samanlaista reaktiota aikaan. Ainoastaan eräs toinen narttu - jonka nimeä en nyt millään saa päähäni - on saanut vastaavan totaalisen kuuroutumisen aikaiseksi. Onneksi.
Kola on yhdistänyt hurja-Anun kolinapurkin äänen Robinin karjuntaan. Nauratti kovasti, kun Kola tuijotteli taas syyttävästi meitä korvat pään molemmin puolin synkästi roikkuen, kun Robin karjahteli. Pitäisi ehkä lainata Anun ideaa juomatölkistä ja Ikean ruuveista ja ottaa Kolalle oma kolinapurkki treffeille mukaan. Missään nimessä en voisi Kolan kanssa käyttää kolinapurkkia juuri koskaan, sillä jostain syystä se on lähes liian tehokas väline Kolan herkälle sielulle .Mutta jos kohdalle tulisi tilanne, että Kola ryhtyy vääntämään jonkun uroksen kanssa nartusta, voisi kolinapurkki olla tehokas ja erityisesti nopea keino saada tilanne laukeamaan.
Kaikeksi onneksi Kola näyttäisi loppujen lopuksi olevan suhteellisen nirso narttujen kanssa. Jenskulan Vilma on ilmeisesti valloittanut Kolan nuoren sydämen niin täysin, etteivät muut nartut saa samanlaista reaktiota aikaan. Ainoastaan eräs toinen narttu - jonka nimeä en nyt millään saa päähäni - on saanut vastaavan totaalisen kuuroutumisen aikaiseksi. Onneksi.
2 kommenttia:
Kiitos vielä kerran koko poppoolle lenkistä. *Nauraa tappajakoirakommentille, niin osuva* Taas ihania kuvia tuolla alemapana hymyilyttää/naurattaa osiossa. Ja vähän hymyilytti kyllä tuo teidän imurointihärdellikin. Meillä sitä enemmin pelätään, kuin uskallettaisiin missään tilanteessa hyökätä sen kimppuun. No useimmiten kun meillä imuroidaan, koirat on aina aidan toisella puolella "jäähyllä". Huomiseen!
Hahhaa, hurja-Anu ja tappaja-Robin kiittävät mukavasta ulkoiluseurasta taas kerran. Myös Katjaa ja kahta Ärrää :-)
Pyrimme siis siihen, että purkki saa pysyä piilossa, niin Kolan ei tarvitse luimistella. Pikkuhiljaa se Räyhä-Reiskakin oppii olemaan ;-)
Imuri on muuten Räyhiksen kaveri. Sen vieressä on kiva vaikka pötkötellä :-)
Lähetä kommentti