Kolan viikonloppu

Perjantai:
Aamulenkki. Päiväunet. Kello 14 nokka kohti Lahtea. Kiipeämme junaan ja lopulta saavumme Lahteen. Kola on jälleen täydellinen matkamies. Oikea junapoika. Kola ryntää lähes suoraan halkovajaan. Kola olisi ulkona vaikka koko ajan. Välillä on kuitenkin pakko olla sisällä, sillä yksin ulkona nuuskuttelu ei ole järkevää Kolan mielestä. Paljon pulinaa ja pölinää ja ihmisiä, sillä Lahden kotikotona on koko perhe puolisoineen. (Paitsi Matti.) Halon kantaminen jatkuu aina kuin vain mahdollista.

Lauantai:
Aamulenkki. Omistaja lähtee kv-koiranäyttelyyn ja Kola jää päiväunille. Seura on kuitenkin kehnoa, sillä pikkuveljeni puolisoineen on hurjan epäilyttävää sakkia, kun omistaja ei ole paikalla. Omistaja palaa ja ilta kannetaan halkoa. Paljon ihmisiä, paljon pölinää. Kuuma sää ja läähätystä. (Ja halon kantaminen jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.) Välillä ulkoillaan ja välillä on pakko olla sisällä.

Sunnuntai:
Pitkä aamulenkki. Talviturkki tulee lähes kokonaan uitetuksi järveen, jossa on vielä jäälauttoja. Kola suorastaan puhkuu intoa ja kahlaa itsekseen veteen, sukeltelee korviaan myöten ja piehtaroi. Iltapäivällä junamatka takaisin Espooseen alkaa. Matkamies tuijottelee junassa välillä maisemia sylissä röhnöttäen ja välillä nukkuu penkkini alla. Sitten kerjätään rapsutuksia viereiselle penkille istuneelta naiselta. "ONPA SE KILTTI!" "Niin.. On.." Pasilassa vaihdamme Leppävaaraan vievään junaan ja Leppävaarassa toteamme yhteistuumin, että päivä on pyhitetty raittikarnevaaleille. Munkkeja, ilmapalloja, aaseja, räiskäleitä, pallonheittoa, ihmisiä, ihmisiä, ihmisiä. Hirmuisessa ahtaudessa änkeämme kohti kotia.

Ja täällä sitä ollaan. Kotona. Kola on rättipoikkipuhki. Taidan mennä päiväunille Kolan viereen.