Kynsi on jo ihan parantunut. Kola lussuttaa jalkaa vielä ajoittain - ilmeisesti vasemman jalan nuolaisuja on jäänyt talteen sukkaviikkojen aikana PALJON. Iho on kuitenkin kunnossa, joten ehkä Kolan vaan pitää kuluttaa säästyneet nuolaisut pois. ;)
Aloitettiin eilen jäljestämisharjoitukset. Kola toimi kuulemma rauhallisesti ja aika tarkasti. Itse kun en lajia vielä yhtään tunne, en oikein osaa arvioida kuinka hyvin tai huonosti Kola oikeasti jäljesti. Oletin, että koiran pitäisi huomata poimia jokainen namimuru, joita jalanjälkiini kylvin. Näin ei Kola kuitenkaan toiminut. Mutta ehkä kyse ei ollut siitä, että Kola olisi ollut eksyksissä jäljeltä. Ohjaaja ainakin sanoi, että ensimmäinen jälki meni oikein hienosti.
Oli kova työ pysyä hiljaa Kolan jäljestäessä. Olisin halunnut ohjata sitä sanallisesti ja kehua, kun se löysi jäljen. Mutta sitä ei saanut tehdä. Pahus, miten hankalaa olla vain hiljaa.. Onhan se totta, etten jatkossa takuulla pysty tekemään jäljestystä Kolan kanssa, sillä oma nenäni lienee hieman epätarkempi kuin Kolan. Mutta nyt kun vielä itse pystyin katseella seuraamaan namijonoa, olisin halunnut osallistua jäljestykseen jotenkin muutenkin kuin vain hihnanjatkeena. ;D
Ensi viikolla jäljestämistreenit jatkuvat. Sitä ennen olisi aikomus mennä Lahteen ja etsiä sieltä joku sellainen metsä, jossa voimme tehdä jäljestysharjoituksia omatoimisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti