sienestyksen kotiläksyharjoituksia, osa 6 - tuoreet suppikset

Satuin bongaamaan metsästä pienen tiheään asutetun suppilovahverokylän. Otin mukaani suurimmat ja jätin loput kasvamaan kokoa. Onneksi tiedän viime vuodelta myös toisen pienen suppisasutuskeskuksen samasta metsästä ja vielä suurempi onni oli, että tuossakin paikassa pikkuruiset suppikset kurkistelivat havunneulasten välistä. Jätin nuo kääpiösienet rauhaan ja palaan hakemaan niitä muutaman päivän kuluttua. Ei niitä mitenkään voi kukaan muu löytää - ellei tarkalleen tiedä, mistä katsoa - niin minimaalisen pieniä suppikset vielä olivat.

Aloitettiin Kolan kanssa tuoreilla treenaaminen. Sieni purkkiin ja purkki lattialle. Kola tallustelee purkille. Naks. Siirrän purkkia. Kola menee purkille. Naks. Selvästi purkki oli Kolalle vihje siitä, mitä nyt pitää tehdä. Kola ryhtyi myös välittömästi tarjoamaan sisätreeneissä purkilla maahan menoa. Namin saadessaan se laskeutui makuuasentoon. Yhdellä kertaa en huomannut naksauttaa ihan heti, joten Kola meni maahan ennen kuin ehdin sitä alkaa palkata. Eli täysin ilman avustustani. Jei.

Otin toisenkin purkin mukaan toisella tuoresienitreenikerralla. Kola ei merkannut tyhjää purkkia vaan meni aina sienenhajuisen purkin luo. Täytyy treenailla tuota tuoreen sienen hajua hajumuistiin nyt täällä sisällä ja siirtyä lähipäivinä talomme pihaan. Ja siitä sitten harjoitusten sujumisen mukaan kohti metsiä.