sienestyksen kotiläksyharjoituksia, osa 7

Tuoreilla suppiksilla jatketaan harjoittelua. Vein purkin ulos ja Kolahan sen kyllä osaa etsiä. Tänään vauhtia oli jostain syystä aika paljon liikaa ja ensimmäiset metrit käskyn saamisen jälkeen Kola sinkosi sinne tänne eikä varmasti olisi löytänyt sientä, vaikka olisi juossut sen yli. Onneksi muutaman pompun jälkeen vauhti hidastui ja Kolasta jopa ihan näki, että se etsii sientä. Se haravoi nenä maata viistäen nurmikkoa ja lopulta löysi sienen. Sinkoilusta johtuen Kola joutui ajoittain käyttämään pidempään nenäänsä, jotta kierrosten ja kaarrosten jälkeen löysi piilon. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa luovuttanut, vaan jaksoi etsiä pidempiäkin pätkiä.

Välillä se merkkasi maahan menemällä löytönsä ja ehkä kerran tai kaksi sen joutui "houkuttelemaan" maahan palkkaamalla maan pinnasta. En juurikaan ohjaillut Kolan etsintätyötä enkä kutsunut sitä takaisin, jos se pinkoi piilon ohi. Kun vauhti hidastui, Kola lopulta osui sienen hajuvanaan. Tämän hetken näkee selvästi ja sen jälkeen sieni tuleekin varmasti löydetyksi, sillä hajun saatuaan Kola ei epäröi. Se etenee takuulla perille asti.

Seuraavaksi pitäisi ehkä luopua purkista, sillä minua huolettaa, kuinka paljon Kola tällä hetkellä etsii tuoreen sienen hajua ja kuinka paljon se etsii purkkia. Todennäköisesti olen turhaan huolissani.

Lähitulevaisuudessa pitäisi varmaan suunnata metsään ja harjoitella ihan oikeilla suppiksilla. Olen painanut tarkasti mieleeni pari paikkaa, joista suppiksia löytää , joten voin ohjata Kolan paikkaan, josta se löytää varmasti saalista.