sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Misse VS. Piksu

PaksuPiksu, PikPakPok, Possu.
Misse, Misukka, Täply.

Rakkaalla / muuten vaan poikkeavalla lapsella on monta nimeä.

Nämä kaksi ottavat matsia melkein tauotta. Kun ne laskee pihalle keskenään, kuluu kymmeniä minuutteja ja koko ajan liike jatkuu. Piksu ja Misse juoksevat halkovajaa ympäriympärimpärimpäripäri. Lumikinosten keskelle on muotoutunut nascar-henkinen rata.

Ja jottei jäisi ihan väärä kuva BisseMissen kärsimysnäytelmästä, pistetään nyt myös Piksusta kärsimyskuvia.

Joululoman aika ei siis ole ollut pelkkää tätä:














Vaan myös tätä:
















Tätä:
















Tätäkin:



















Ja varsinkin tätä:

lauantai 26. joulukuuta 2009

hammaskeiju..

..tuli joulutonttujen mukana meidän talouteen. Nokilta on pudonnut jo kaksi kulmahammasta. Uusilla hampailla tuo ukko sitten on nakertanut etujalasta karvat pois. 8|

perjantai 25. joulukuuta 2009

JOULUMIELTÄ, YSTÄVÄT!

Näin meillä kohdellaan vieraita:

(Vai lasketaanko Miska vieraaksi..?)

"FAK. JUU."
















"SANONKO MÄ SULLE MIHIN SÄ PILKKUINES VOIT PAINUA?!!"

torstai 24. joulukuuta 2009

joulu 2009

Noki Pakettijalka ja Kola Poseeraaja Kainulainen tervehtivät jouluaattoista maailmaa tonttujen kera.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Hyvää joulua, ystäväiseni!

Kola, Noki ja Emppu toivottavat kaikille erittäin maukasta ja suorastaan riehakkaan riemukasta joulun aikaa!

(Koska Noki ei (vielä?) osaa poseeraamisen jaloa taitoa, jouduin ottamaan joulukuvan pelkästään poseeraamisen ammattilaisesta, Kolasta.)
















Jotta Nokikin pääsee joulutervehdykseen mukaan, jouduin ottamaan käyttööni kaikki kuvankäsittelytaitoni ja muokkaamaan (ette varmaan olisi huomanneet pientä muokkausta kuvassa ilman paljastustani!) hieman poikien yhteispotrettia.

Poikien riemukkaiden ilmeiden myötä kiitän kaikkia mahtavia vesikoiraihmisiä kuluneesta vuodesta!

V I E R A I T A !

Kola on vahtikoira. Se ilmoittaa kaikki (paitsi minut) reviirilleen saapuvat.

Noki ei vahdi ulko-ovea. Mutta aimoannos kilpailuviettiä siitä kyllä löytyy. Tänään saapui Nokille ventovieras parimetrinen miesihminen eteiseen. Noki ei hauku. Noki ei murise. Noki haastaa saapujan pituuskilpailuun: "TAIDAN OLLA SUA VÄHÄN PIDEMPI VAI MITÄ VAI MITÄ!! TAIDAN VOITTAA SUT PITUUSKILPAILUSSA VAI MITÄ VAI MITÄ!" Noki pinnistelee varpaillaan saapujaa vasten. Mutta niin siinä käy. Noki on häviäjä. Onneksi Noki osaa häviämisen jalon taidon häntä heiluen.

maanantai 14. joulukuuta 2009

talvi tuli..

..ja Noki on sitä mieltä, että maailman lämmityslaite on mennyt rikki ja vaatii välitöntä korjausta. Nokista suorastaan huutaa se, että se on ihan pöyristynyt lämpötilan muutoksesta. :D Noki onkin sellainen lämpimästä pitävä pikkukisu, joka nukkuu läähättämättä kainalossa tunnin tai kaksi. Kola puolestaan inhoaa kuumaa ja viihtyy viileässä.

Aamulenkin Noki tallusteli häntä mielenosoituksellisesti roikkuen ja kotia lähestyttäessä vauhti kiihtyi kiihtymistään. Sisälle päästyämme Noki ravisti onnellisena ja nosti häntänsä pystyyn.

Iltapäivälenkillä Noki nosteli koipiaan ja tulipahan selväksi sekin, että tassunpohjakarvat pitää tälle talvelle leikata ensimmäistä kertaa pois. Lumimöykyt tarttuivat Nokin käpäliin ja maailma murjoi oikein urakalla pikkuotusta. Paakut irrotettiin ja matka jatkui. Kola sukelteli lumessa ja näytti nauravan. Lopulta Kolallakin oli tassunpohjissa melkoiset jäämöykyt, joten se alkoi lupsutella jalkahikimehujäitä. Oli aika lähteä kotiin lämpimään.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

lunta, jee!

MiskaNokiKola -tiimi pääsi irrottelemaan Lintuvaaran metsiin. Kaunis lumisade valostutti ja sai metsän näyttämään jouluiselta.

"Mä tuuppaan sitä sua kohti, niin vetäse sä siltä karatepotkulla pää irti!!" "TZHUJAAAA!"














"Sä oot ihan sairaan venyvä tyyppi!"

I LOOOOOVE THE WUBBA.

Tahtoisin sydämestäni vain hellästi nakerrella sinut kappaleiksi!


torstai 10. joulukuuta 2009

yölliset herätysäänet

1) rip rap rip rap rip rap ... rip rap rip rap rip rap KLONK. JÄYST. MÄYS. JÄYST. MÄYS. LUPS. MÄYSK...

2) rip rap rip rap ... rip rap rip rap RÖH. RÖH. RÖH. ... *kuulija ehtii melkein nukahtaa uudestaan* RÖH RÖH ... RÖH..

3) kopkopkopkopkopkopkopkopkopkopkopkopkopkop *nopean rytmikkäästi*

4) kop. kop. kop. kop. kop. kop. kop. *pehmeähköä naputusta*

Niin. Mihinköhän meillä öisin heräillään? Arvaatko? Sitä ei tarvinne edes arvata, kuka näitä ääniä saa aikaiseksi..

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Sigma 70-200/f2.8

Uusi objektiivi tuli ostettua. Vertailu putkien välillä osoittaa, että vanhan terävyys on uuteen verrattuna aika hirveä. Myös uuden putken kontrasti on paljon parempi ja värien toisto miellyttää silmää. Sisätiloissa illan hämärryttyä ei ehkä ole paras mahdollinen hetki testata uutta laitetta, mutta hetihän sitä on testattava, kun laatikko saadaan auki. Kuka muka jaksaisi odotella huomiseen? En minä. Ostin myös monopodi-jalustan, jotta olisi joku näppärästi matkassa kuljetettava kuvausta auttava väline olemassa. Kyllä nyt taas kelpaa (aina siihen asti, kunnes keksin jonkin uuden "MÄ HALUUUUUN" -kamera-asian..;)

maanantai 7. joulukuuta 2009

rallytokoa

Ollaan Kolan kanssa aloitettu rallytokojuttujen treenailu. Se on sellaista hauskaa ryppyotsatonta puuhaa, jossa Kolalle on koko ajan tarjolla erilaista tekemistä. Viimeisimpänä harjoiteltiin ns. saksalainen käännös eli Kola tulee sivulle selkäni takaa kiertämällä. Harjoiteltiin myös sellaista, että Kola seuraamisen yhteydessä tekee 360 asteen käännöksen minun jatkaessa matkaa ja Kolakin pyrkii pysymään siinä seuraamispaikalla kierähdyksestä huolimatta. Muutenkin harjoiteltiin erilaisia käännöksiä, esim. niin, että täyskäännöksessä Kola kääntyy vasemman kautta ympäri ja minä oikean kautta. Tästä seuraa se, että Kola on käännöksen jälkeen oikealla puolellani. Pitää siis harjoitella myös oikealla seuraamista.

Treenattiin myös kosketusalustan kanssa, jotta voisin viedä alustan agilityn alastuloihin "hidastamaan" räjähtävällä vauhdilla alas sinkoavaa koiraa. Kosketusalusta innostaa Kolan pelkällä olemassa olollaan hirmuisille kierroksille. Kola paiskoo tassujaan alustalle niin nopeasti ja tiiviisti, etten ehdi siirtää alustaa namin antamisen jälkeen, koska Kola on jo paukauttanut tassunsa namin hotkaistuaan takaisin alustalle. Noki tekee täsmälleen samaa. Sekin kiihtyy alustasta niin, että minun on vaikea olla hihittämättä. Rupeaa naurattamaan ihan karmeasti, kun molemmat pojat ihan totaalisen tohinoissaan paiskovat alustaa pitkin pommisuojan lattiaa.

Kolan kanssa otetaan jatkuvasti myös kaukokäskyjen treenaamista, sillä syystä tai toisesta Kola pitää yli kaiken kosketusalustan lisäksi myös kaukokäskyistä. Suurimman osan ajasta se tekee liikkeet tosi siististi ja oikein. Tassut eivät liiku mihinkään paikoiltaan. Mutta välillä Kola tekee sitä ärsyttävää liikesarjaa, että se heittää takapuoltaan aina taakse, kun menee istumasta maahan. Tällä tavoin parin toiston jälkeen Kola on siirtynyt metrin taaksepäin ja oikeassa kisasuorituksessa meille olisi tuossa tapauksessa varmaan annettu pyöreä nolla.

Nokin kanssa puuhailtiin näyttelyasennossa seisomisen kanssa. Kun olin ensin hajoillut ("ei PERSE miksi tää piski ei SEISO voi PERSE!") ja kasaillut itseäni taas kuntoon hajotakseni taas, keksin sen lopulta. Asetin toisella kädellä namin pikkupossun nenän eteen ja toisella kädellä pitelin takajalkojen välistä tarpeeksi tiukasti, että Noki-possu tajusi pysyä aloillaan. Kun se rauhoittui sekunnin murto-osaksikin, se sai nenän edessä olevan namin. Hyvin nopeasti pääsin ottamaan toisen käteni pois takajalkojen välistä ja pystyin jopa nostelemaan jalkoja "oikeille paikoilleen" sillä aikaa, kun herra possu odotteli namin saamista. Ehkä tästä kohta päästään siihen, että voin kaivaa namin taskustani eikä sitä tarvita nenän eteen. Ehkä. Tai sitten olen ihan hakoteillä. Ei olisi ensimmäinen kerta. ;)

Tietysti harjoiteltiin Nokin kanssa myös niitä perinteisiä: kontaktin ottamista ja käskyjen kuuntelemista. Ja hyvinhän se sujuukin, mitä nyt meinaa välillä mennä ylikierroksilla kiljumiseksi (koiralla, ei minulla, tietenkään!), kun typerä omistaja pakottaa odottelemaan johonkin typerään putkeen kiinnitettynä omaa vuoroa. Typerä typerä omistaja!

lauantai 5. joulukuuta 2009

edistymistä

Matot palasivat lattioille. Ainoastaan olohuoneen matto sai jäädä odottelemaan ns. varmempia aikoja, sillä syystä tai toisesta olohuoneen nurkka on Nokin pissapaikka hädän sattuessa kohdalle. Noki ei ole jyrsinyt mitään luvatonta eikä se suhtautunut mattoihinkaan .. no.. mitenkään.

Noki on teoriassa sisäsiisti, mutta käytäntö ei ole ihan sataprosenttisen varma. Periaatteessa Noki ei pissaisi sisälle, jos sen vaan veisi tarpeeksi usein ulos. Päivisin tämä onnistuukin mainiosti. Vahinko käy vain harvoin. Mutta aamuisin ehtiminen on vähän niin ja näin. Joskus Noki on pissannut yön aikana lattialle. Jos näin ei ole käynyt, on lähes sekuntipeliä ja tarkkaa eleiden lukemista, että ehdin pukea päälleni oikeassa kohtaa.

Jos aamulla ei ole lätäkköä lattialla, tiedän ehtiväni ruokkia piskit ennen kuin on vietävä Noki pikapissalle. Syömisen aikana minä ehdin tehdä osan aamupuuhistani, mutta samalla pitää seurata TARKASTI peilistä selän takana avautuvaa tilaa. Noki syö oman ruokansa selkäni takana. Tämän jälkeen hetken kuluttua se katoaa peilin kuvasta keittiöön putsaamaan Kolan kupin. Sitten alkaa sekuntipeli. Siinä vaiheessa, kun Noki ilmestyy keittiöstä takaisin peilin kuvaan, on mentävä. Ei voi odottaa edes kymmentä sekuntia. Ripsivärin sutiminen naamaan saa jäädä siihen paikkaan, jos ei halua ryhtyä kuivaamaan lattialle lorisevaa jättiaamulätäkköä.

Nyt, kun tunnen Nokin rakon syvimmän olemuksen aamupuuhien osalta, olen onnistunut pitämään lattiat kuivina monen monta päivää.

Hyvä minä! (Ja miksei hyvä Nokikin! ;)

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

rups

Rupi Nokin silmäluomessa otti ja päätti irrota. Noki varmaankin edesauttoi yöllä rapsuttelemalla tätä toimenpidettä. Rupi varmaan häiritsi ja kiristi kuivuessaan. Ja nyt kun rupi on mennyttä, silmäluomi saa taas olla ihan rauhassa. Ei näytä tulehtuneelta eikä muutenkaan huonolta, päinvastoin. Ruven mukana katosi puolet patista ja nyt silmäluomessa on enää matala vaaleanpunainen kohouma. Jei!