joulu

Kola on nyt 9 kuukautta ja viikon. Se on oppinut kovasti asioita. Välillä tuntuu, että mitä enemmän opetan asioita sille, sitä vähemmän se osaa. Kyse on siis täysin näkökulmasta. Oikeasti Kola osaa koko ajan enemmän, mutta olen koiran kasvaessa alkanut vaatia siltä enemmän. Haluaisin, että se osaisi tulla aina kutsuttaessa luokse. (Se osaa nykyään tulla luokse paaaaljon paremmin kuin esimerkiksi pari kuukautta sitten.) Haluaisin, että se ei pitäisi hiljasta pörinää, kun se tuntee olonsa epävarmaksi. Minä tunnistan epävarmuusääntelyn kyllä. Se on sellaista hiljaista murinaa, joka kertoo siitä, että nyt edetään Kolan mielestä liian nopeasti tutustumisessa. Kola siis kuulostaa vihaiselta, vaikka oikeasti (näin olen tulkinnut) sen murina tarkoittaa suurin piirtein jotakin tälläistä: "Anna minulle tilaa ja aikaa tehdä itse tuttavuutta."

Joulua tulimme viettämään vanhempieni luokse. Täällä hitleröi 11-vuotias villakoiraukkeli ja Kola on loman jälkeen varmasti uuden loman tarpeessa, sillä kuri ja nuhde on Nalle-villakoiran toimesta jatkuva olotila.

----

Tämän ja tulevien hetkien tavoite: Teen luokse tulemisesta kivaa. Ryhdyn kutsumaan luokse ja leikitän palkinnoksi. Ryhdyn kutsumaan luokse ja juoksen karkuun. Kola suorastaan kiitää luokseni. Ehkä tässä tavassa on joku salainen häiriö, jota en nyt huomaa ja joka estää suunnitelman kautta ratkaisuun pääsemisen, mutta ainakaan tällä hetkellä en ongelmia näe. Siksi aion yrittää.

terapeutti Kola Perronen

Oma elämä (lähinnä työ) stressaa välillä sitä vertaa paljon, että päätä huimaa. Viime kevät ennen Kolan tuloa oli melkoista haipakkaa, enkä toivoisi moista enää kokevani. Niinpä on hienoa huomata, että Kola on tehokas terapeutti. Ulkoillessa eivät työasiat tule yleensä tasan kertaakaan mieleen. Aivot lepäävät.

Tänään ulkoiltiin oikein antaumuksella. Ilmeisesti jopa niin paljon, että Kola rupesi olemaan aivan totaalisen poikki ja nälkäinen. Ensin puolisentoista tuntia metsässä juoksemassa ja äsken melkein kaksi tuntia koirapuistossa Jade-perroa moikkaamassa. Ja vasta ihan viimeisillä metreillä ennen kotia tulivat työasiat mieleen. Eli neljä tuntia vapaata töistä. Se on enemmän kuin terapeuttista.

---------

Äsken tapahtunutta:

Kola alkoi lenkiltä kotiutuessa nilkuttaa. Näytti siltä, että se varoi etujalkaansa. Väärin. Kola varoikin monta viikkoa sitten telomaansa takajalkaa. Haava oli kyllä parantunut hienosti, mutta haavan sisään oli jäänyt kivi. Kivi oli ihan anturan värinen, joten en ollut tajunnut sen olevan kivi vaan luulin ulospäin näkyvää osaa anturanmuruksi. Nyt ryhdyin tutkimaan tarkemmin ja pinsettien avulla sain haavasta ulos nuppineulan nupin kokoisen murun. Ei ihme, että pisti nilkuttamaan. Toivottavasti haava nyt paranee - lopullisesti.

kilin kolin kippura

Turkin vieminen teki Kolasta vilukissan. Nukkuminen sohvalla on myös ihan uutta. Onneksi oleminen näyttää silti kovin rauhalliselta ja lapsellisen uniselta.