lauantai 31. lokakuuta 2009

JÄTTIMÄINEN JÄTTILÄINEN

Tänään Jakomäen vesikoiralenkin jälkeen Annina mittaili mittatikulla porukan säkäkorkeuksia. Olen luullut, että Kolan säkäkorkeus on 50cm. Väärin meni. Anninan mitta tiesi kertoa, että Kolan säkäkorkeus asettuu jonnekin 54 cm:n tietämille. 8| Uskomatonta. Täytynee uusia mittaus vielä jollain toisella mitalla joskus tulevaisuudessa, sillä en millään voi uskoa, että körilääni on noin korkea. :O

Lenkillä oli mahtavan mukavaa. :) Kola on käyttäytynyt erittäin asiallisesti koko syksyn ajan kimppalenkeillä. Tänäänkään sen ei tarvinnut reagoida mitenkään siihen, että matkalla oli mukana niin uroksia, narttuja, aikuisia kuin pentujakin. Kola on saanut ihailijan Annan Nevasta. Neva kulki Kolan kannoilla pitkiä pätkiä ja pussaili huulia. Lötsähtipä tuo neiti selälleenkin Kolan eteen ihan sen näköisenä, että "KATO MÄ OON NÄIN IHANA SUN ON VAAN PAKKO RAKASTAA MUA EIKÖ EIKÖ!?" Kolaa selvästi vähän ällöttää naamalle hyppivä kakara, mutta toistaalta Kola myöskin pitää siitä, että sitä mielistellään.

Noki kulkee kimppalenkeillä häntä pystyssä, eikä näytä muistavan minua lainkaan. Toisaalta sitten, kun huikkaan Nokille luoksekäskyn, se nostaa nokkansa ylös ja alkaa tähyillä, että mihin suuntaan tästä lähtisi ryntäämään omistajan luokse. :) Noki alkaa olla niin iso, ettei se jää enää aikuisten koirien jalkoihin. Noki menee reippaana osana laumaa eikä omistaja voi kuin nauttia näkemästään.

tiistai 27. lokakuuta 2009

tämä on vain niin viihdyttävää..

Näitä painivideoita on todennäköisesti hulvatonta katsella joskus vuosien kuluttua. :) Lähinnä siis itselleni talteen näitä tänne tuupin.. Näistä näkee niin kovin hyvin, miten poikien suhde päivä päivältä kehittyy. Tänään leikkiin tuli mukaan ääni ja painimyttynä sikin sokin päällekkäin röhnöttäminen. *sydän*
video

lauantai 24. lokakuuta 2009

lauantai-illan viihdykettä

edit.
Tänään sunnuntaina paini taas jatkui. Tältä se tänään näytti. (Kola käyttää välillä jopa vähän ääntä ja leikki jatkuu silti.:)
video
-----------------------------------------------------------------
Istuin lauantaina lattialla koirien tasolla ja uppouduin seuraamaan poikien painivarttia.

Huomioita poikien painista:

1) Hankin tänään lattialle liukuestepohjaisen maton. Noki alkoi painia Kolan kanssa ihan eri tavalla kuin aiemmin -> Oletan, että liukuvalla pinnalla painiskelu ei ole tuntunut Nokista turvalliselta.

2) Hännän asento:

Kola pitää häntäänsä matalana. Se ei nostanut häntäänsä kertaakaan pystyyn. Oletan, että sen ei tarvitse osoittaa johtajuuttaan hännällä. Pomoeleet myös vähentävät Nokin halua painia.
Noki piti häntänsä koko painivartin ajan iloisen rennossa pystyasennossa.

3) Korvien asento:
Kola vaihteli korviensa asentoa riippuen leikin vaiheesta. Jos Noki oli pyllähtänyt ja leikki oli vaarassa loppua, Kola veti korvat taakse "mielistelyasentoon", siis sellaiseen en-ole-lainkaan-uhkaava -ilmeeseen. Kola nosti korvansa hörölleen, kun paini oli vauhdikkaimmillaan ja/tai kun Nokin kierrokset olivat korkealla.
Noki piti korviaan korkealla hörötysasennossa aina, kun se teki "hyökkäyksiä" Kolaa kohden. Muuten korvat olivat aika rennossa perusasennossa.

4) Kroppa:
Kolan kropasta puuttui kaikki pomostelu. Se ei seissyt varpaillaan eikä jäykistellyt kertaakaan. Se oli ikään kuin vähän "lytyssä".
Nokin kroppa oli jäntevänä, mutta ei pomosteluasennossa.

5) Liikkeet:

Kola pitää suunsa auki ja tuuppii Nokia niskallaan ja poskillaan. Ajoittain Kola painaa Nokia etutassulla selästä, mutta voimankäyttö on erittäin hallittua. Välillä Kola tuuppii Nokia myös kyljellä. Jos leikki meinaa tyrehtyä, Kola laskeutuu ihan maanpintaan röhnöttämään ja näyttää korvilla luimuilemalla, että haluaisi vielä leikkiä. Matalana ollessaan Kola väistää Nokin katsetta eli käyttää rauhoittavia eleitä (?).
Noki pitää suunsa auki ja pyrkii tarttumaan Kolaa korvista. Saatuaan otteen korvasta, se päästää heti irti. Noki nousee välillä Kolaa vasten seisomaan ja hyppii kohti Kolan kasvoja ja kitaa.

6) Äänet:

Kumpikaan koirista ei käytä minkäänlaista ääntä. Aiemmin Kola äänteli käyttäen leikkimurinaa, -mörinää ja -haukkua. Noki väisti näissä tilanteissa välittömästi pois ja leikki keskeytyi. Nyt leikistä ei tullut mitään muuta ääntä kuin tassujen töminää. Ulkona Noki käyttää leikkimurinaa ja väksytystä, mutta sisällä ei.

7) Päätelmiä ja ajatuksia:

Kola on pikkuhiljaa yhdistellyt päässään piuhoja ja nyt se tietää tavan, jolla se saa Nokin leikkimään kanssaan. Kola on oppinut, ettei se voi käyttää a) liikaa voimaa b) liikaa ääntä c) liikaa pomottavia eleitä ja asentoja. Noki haluaisi käyttää leikeissä myös leluja ja vetäisi mielellään Kolan kanssa kilpaa leluja. Kola ei halua tälläisiä leikkejä (vielä) leikkiä. Kola antaa Nokin nousta selkäänsä ja käyttää suuria ison miehen eleitä, mutta silti Nokilla on paljon rajoituksia, mitä se ei saa tehdä. Se ei esim. saa häiritä Kolaa, kun Kola rapsuttaa itseään ja on näin ollen hieman "puolustuskyvyttömässä" asennossa/tilanteessa. Tällä kertaa leikki päättyi juurikin tähän välikohtaukseen. Kola kääntyi rapsuttamaan itseään kippurassa ja Noki Kolan jopa minun silmiini selvistä kieltoeleistä huolimatta meni hyppimään Kolan päälle. Kola poisti lyhyellä rähähdyksellä Nokin kauemmas. Leikki päättyi.

---------
Kaiken kaikkiaan aivan mielettömän viihdyttävää seurailla Kolan ja Nokin suhteen muotoutumista. Leikin tapojen ja sääntöjen muodostuminen on jo pitkällä. Leikin katseleminen on ainakin vielä toistaiseksi uutuudenviehätyksessään vähintään yhtä viihdyttävää kuin hyvän toimintaelokuvan katsominen. :) Kolan elämä on nyt todella erilaista aikaisempaan verrattuna. Sille on Nokista sellaista seuraa, mitä minusta ei sille koskaan tule olemaan. Ja mikä sen parempaa.

ulkoilukuvia

Hurjia pysäytyskuvia poikien ulkoleikeistä tarttuu kameran muistikortille. Ihan kuin oltaisiin oikein tosissaan vääntämässä kukkulan kuninkuudesta.. Mutta sitten toisaalta Nokin eleet melkein kuvassa kuin kuvassa suorastaan karjuvat "SÄ OOT NIIIIN POMO! MÄ VAAN LEIKIN!" :D

Viimeisestä kuvasta näkee, että Nokin korvien liikehdintä on yhteneväistä Kolan jättilärpäkkeiden kanssa.







yököttävä yökyöpeli

Yöllinen ystävämme Noki herää toimintaan viiden-kuuden aikaan yöllä. Onhan se "ihan kiva", että yökyöpelillä ei ole mitään tarvetta ryhtyä etsimään seuraa tai herättämällä herättää nukkuvia. Mutta eihän tuo pieni jässikkä (kuten eläinlääkäri rokotuksessa Nokia kuvaili) osaa leikkiä äänettömästi. Possua röhkötetään (possu kerättiin sittemmin pois makuuhuoneesta), puruluuta järsitään (puruluut nostettiin sittemmin pöydälle) tai muuten vaan tepsutetaan ja töpsötetään hirmuisellä töpsötysäänellä säestettynä pitkin ja poikin. Ja sitten on tietysti "ihan kiva" maistella kaikkea ympärillä olevaa.

Viikolla tämä ei haittaa, koska Nokin yökyöpelihetki osuu jotakuinkin samaan oman heräämiseni kanssa (ja siitähän tämä yöriehuaika siis on peräisinkin), mutta viikonloppuisin olisi _ihan kiva_ oikeasti nukkua edes vähän yli kuuteen.. ;)

En enää muista, miten nopeasti Kola oppi nukkumaan pidempiäkin yöunia. Todennäköisesti aika pian, sillä kuukausi Kolan talouteemme saapumisen jälkeen minulla alkoi kesäloma. Tosin muistan kyllä senkin, että kesäloman alussa tutustuin paljon aamukasteiseen ja aamusumuiseen juuri heräilevään Leppävaaraan, joten ei sillonkaan mihinkään aamukymmeneen asti kyllä nukuttu. :D

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

onni perronen

Kolasta on kuoriutumassa kotiolojen Onni. Se tassuttelee sohvan viereen ja saa Nokilta naamapusuja. Se heiluttaa häntäänsä ja katselee Nokia Sillä Silmällä.

Se Silmä on ollut käytössä nyt parina viime päivänä todella paljon. Se Silmä näkee, irtoaisiko Nokista pieni painiseuralainen riehuhetkeen. Häntä ja Se Silmä on yhdistelmä, joka hieman hetkestä riippuen saa Nokin innostumaan äärimmilleen. Noki väksyttää vauvarähinää Kolalle, Kola huitoo tassulla ja tuuppailee Nokia sinne tänne takapuolellaan. Ja tämä kaikki on siirtynyt myös sisätiloihin. Aluksi pojille tuli tapa riehua 5-10 sekuntia pyllyt pystyssä kerrostalon rappukäytävässä lenkin jälkeen. Vähitellen riehu on siirtynyt sisätiloihin ja äsken pojat rynnivät lenkiltä sisään suoraan painituokin tuoksinaan. Tämä riehuhetki sisältää myös yhteisillä leluilla leikkimistä, mikä on Kolalle SUUUURI jouston paikka. Yleensä se vahtii muilta koirilta omia juttujaan, mutta Noki on omassa "kuuluu laumaan" -sarjassaan.

Kolan häntä on heilunut lähipäivinä enemmän kuin ehkä koskaan. On sitä vaan niin ihanaa katsella. :)


(Saa nähdä, missä vaiheessa kirjoitan bloggauksen aiheella "Millä mä saan nää rauhottumaan sisätiloissa?!")

tiistai 20. lokakuuta 2009

ymmärrätkö sinä, mitä koirasi sanoo?

Minä ymmärrän.
video

ALIEN VS. PREDATOR. VS. GODZILLA

video

Salapoliisi Emppu ja kumppanit selvittää

Rikospaikka: makuuhuone
Rikosaika: hetki aikojen 7.00 ja 14.30 välillä
Rikoksen laatu: riehu-petteriys ja suloinen sekasotku

Epäillyt:
1. Matti, 31-vuotias diplomi-insinööri, ei rikostaustaa
2. Kola, 2,5-vuotias espanjanvesikoira, ei rikostaustaa
3. Noki, 11,5-viikkoinen snakusteri, taustalla pieniä rikkeitä ja ilkikurinen luonne

Johtolangat:
1. rikoksen paikka: Nokin päiväunihuone
2. rikoksen sijainti vertikaalisesti: vaatekaapin alin hylly - Nokin nenän korkeudella
3. epäiltyjen taustat: Matti, inhoaa sotkua - Kola, ei kyseisenlaisia rikoksia taustalla, ei nuku makuuhuoneessa päivällä - Noki, riehupettereistä riehupetterein, osaa avata todistettavasti ruokakaapin oven.

HM, MIETITÄÄNPÄS KUKA SE VOISI OLLA >:|

HM ENPÄS MILLÄÄN MEINAA KEKSIÄ

KUKAHAN SE VOISI MAHDOLLISESTI OLLA

Halvatun rakki. Pitäisikö tehdä sama, minkä pikkuveli teki nyt jo papparaistuneelle villakoirallemme: piirsi koirasta rukkasen kaavat ja esitteli ne sitten lelun tuhonneelle piskille. (Tosin seuraavana päivänä tämä nerokas villakoiramme oli syönyt ne rukkasen kaavat päivän aikana..)

Mitään ei ole rikottu, mutta ilmiselvästi makuuhuoneessa on päivän aikana biletetty oikein todella huolella. Omistajaa nauratti ihan hitosti ja sellaisen vakavahenkisen yksinpuhelun pitäminen pikkuterroristille oli mahdotonta. Niinpä jupisin ja hihittelin, hihittelin ja jupisin ja avauduin Kolalle, kuinka törppö pikkuveli sillä onkaan.

Ostoslistalla: lapsilukkoja oviin.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

poikien arkea ja juhlaa

Yhteiselo on asettumassa uomiinsa. Kolan luotto Nokiin kasvaa jatkuvasti eikä se väistele Nokia enää juurikaan. Noki möyryää Kolan mahan alla ja kyljessä.

Miltä arki poikien kanssa näyttää neljään minuuttiin tiivistettynä?

Tältä:
video

lauantai 17. lokakuuta 2009

sylivauva ja sylivauvampi

Noki viihtyy ihmisten kanssa lähekkäin. Ei se sylissä jaksa istua, kun tehtävää ja nähtävää on niin kovasti paljon. Mutta tänään aamullakin nukuttiin kaksi tuntia kyljikkäin sohvalla. Ja nytkin tuo otus syö vieressäni luuta.

Kola ei koskaan ole viihtynyt sylissä. Ei vapaaehtoisesti eikä pakolla. Nyt siis ollaankin hyvässä tasapainoisessa tilanteessa, kun Noki olisi sylissä vapaaehtoisesti ja Kola vapaaehtoisesti jossain muualla kuin sylissä - vai ollaanko? Eipäs ollakaan. Kola on keksinyt, että "jos kerran Noki on sylissä, niin pakkohan siinä on olla jotain hohtoa". Niinpä pieni 20 kiloinen syli-inhokki kiipeää syliin tai liimautuu kainaloon. Onneksi sylihoidosta ei kuitenkaan olla puolin tai toisin mustasukkaisia, vaan kaikille riittää omaa aikaa. Välillä sylitellään jopa kimpassa Kola alla ja Noki päällä tai päin vastoin.

Onhan tämä mukavaa näinkin, ja hienoa, että vanha (?) koirakin oppii uusia temppuja. :) Tunnen itseni vain aika kirpuksi, kun Kola kiipeää näköesteeksi polvilleni istumaan.

ANNAS KUN MÄ VÄHÄN TYKKÄÄN SUSTA!

Meidän pieni ihana snautserimme on alkanut lämmittää myös mörökölli-Kolan sydäntä.

Eilen oltiin pikkukirppusen kanssa näyttelytreeneissä lähikoulun pihalla Lucan, Karpon, Roosan ja Roopen kanssa. Sen jälkeen mentiin lenkkeilemään metsään. Pikku-ukko väsähti lenkin puolivälissä ja tuli todistetuksi, että 11 viikkoisessa perrossa on jo paljon kantamista.

Lenkin jälkeen tultiin kotiin. Ovella vastassa oli häntäänsä heiluttava Kola. Ja se rontti ei näyttänyt näkevän minua lainkaan. Se moikkaili vain Nokia! Epistä. Kola haastoi Nokia leikkimään ja viskoi väsynyttä snautseriamme kumiankalla. Noki oli niin poikki, ettei se pystynyt innostumaan, vaikka Kola lähes hyppi tasakäpälää unisen ympärillä.

Tänään pojat nukkuivat kylki kyljessä kanssani sohvalla aamu-unia. Tämän jälkeen avasi ovensa Nuolu&Pusu -palveluyritys. Noki seisoi sohvalla ja Kola sohvan vieressä. Nuolu&Pusu putsasi Kolalta perinpohjaisesti silmät ja korvat. Kola seisoi hievahtamatta paikallaan ja otti vastaan hellittelyä.

perjantai 16. lokakuuta 2009

nakuset ja pilkku

Nakusten veljeskunta villapaitoineen sai seurakseen Miskan, jonka senkin piti saada jäsenyys villapaitaklubiin. Ompelukoneen neula vain päätti toisin.

Loput onnistuneet kuvat täällä.














Eläintietovisa

Eläintietovisasta hyvää huomenta!

Tänään juuri Sinun on mahdollista voittaa tuhat hymyä! Vastaat vain tähän kysymykseen, niin osallistut tuhannen hymyn arvontaan!

Kysymys kuuluu: Mikä rotu?
















Siiiiis mikä rotu?
Onko kyseessä A) suursnautseri, vai B) kääpiösnautseri, vai C) joku muu, mikä?
_____________________________________________________

Pikkuhiljaa karvan seasta kuoriutuu pikkuruinen... pikkuruinen.. pikkuruinen SNAUTSERI?! Sanna ja Raimo, hemmetti sentään, mitä te mulle myitte?!

Pientä itkun poikasta leijailee ilmassa, kun ajelen turkkia. Kuitenkin meno on kaiken kaikkiaan erittäin rauhallista ja Noki-snautseri istuu sylissäni ilman hysteriaa tai paniikkia. Jalkojen ja kuonon leikkaamiseen avuksi saapuu pikkuveli.






















torstai 15. lokakuuta 2009

syksyn muotia

Noki pääsee eroon turkistaan ihan tuota pikaa. Pikku-ukkoa ei kuitenkaan viitsi passittaa lokakuun pakkassäähän ihan nakupellenä - enhän sinne nakuna menisi itsekään.. ;)

Niinpä viime päivät Nokille on tehty vaatekaappivarustelua, jonka turvin pakkasista selviää niin kauan, kun turkki on taas kasvanut edes hieman suojaamaan.

Villapaita on tehty vanhasta pilalle värjääntyneestä villapaidastani. Ensimmäinen koiranvillapaitaversio oli liian pieni, sillä valitsin käytettäväksi hihan kapeimman kohdan. Toisen version tein hihan leveimmästä osasta ja se onkin Nokille ainakin tällä hetkellä ihan sopiva. Aika napakka kylläkin, mutta ei näytä ukkelia häiritsevän millään tavalla. Paidan päälle pujottaminenkaan ei aiheuta vastalauseita. Hassu mukautuvainen otus, kerta kaikkiaan.

Nokilla on myös pikkuruinen mantteli, joten garderoobista löytyy jo varustetta monenlaiseen. (Miten mä voisin ihan helposti nähdä itseni pieni söpösti puettu chihu kainalossani onnellisena hymyilemässä koiranvaateosastolla?!)







































Koska Kolaltakin lähtee turkki - ja minulla on lomaa - ja inspiraatio iski - niin ompelin villapaidan jämistä Kolallekin villapaidan. Istuvuus ei ole ihan samaa luokkaa Nokin manttelin kanssa, koska jämäpalat olivat vähän erilaisia ja ompelemista oli huomattavasti enemmän. Mutta onpahan ainakin nyt ihan oikeaa villaa oleva vilupaita isoveikallekin.


















ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄh. En vain osaa päästää irti ompelukoneesta ennen kuin paita näyttää juuri siltä miltä pitääkin. Ja onneksi tällä kertaa en luovuttanut. Hihat olivat a) ihan turhat b) ihan väärässä kohtaa. Niks naks hihat pois ja VOILÁ! Sehän on TÄYDELLINEN! Jesh. Mitään ompelukoulutusta saati kaavoja ei ollut. Rohkeasti ompelukoneen ja villapaidan kimppuun vaan ilman ennakkoluuloja! Hyvä minä. Huh.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

rakkaalla lapsella on monta nimeä

Kolasta on kahdessa ja puolessa vuodessa muotoutunut Pomppu. Tai lyhyemmin Pomp/Pomps. Myös Pomppikseksi tuota tulee kutsuttua. Nimi muotoutui reittiä Kola -> Pola -> Pomppu.

Noki sitä vastoin vielä hakee omaa nimeään. NokiPoki oli varmaan yksi ensimmäisistä muunnelmista. Vähitellen todella kummallisiakin variaatioita on ollut käytössä. Pikkuhiljaa nimet alkavat olla suloista sekasotkua, kun Nokista tulee PikPakPuk ja Kolasta PokPok. Välillä Noki on PokPok ja Kola on Poki. Huh.

PikPakPuk näyttäisi kuitenkin tällä hetkellä olevan suosituin ja Noki totteleekin sitä nimeä oikein mainiosti. :D Myös muunnelmat PokPok, PikPik ja PakPak toimivat.

Ja mistä ihmeestä tämä täydellisen outo lempinimi tulee? No tietenkin siitä, että huusin aluksi Nokiiii! Sitten rupesin huutamaan NokNokNokNok! On yllättävän vaikeaa huutaa nopeasti NokNokNok, joten rupesin huutamaan PokPokPok, joka on paljon helpompi huutaa. Ja siitähän se sitten muotoutui PikPakPukiksi ihan käden käänteessä.

Tärkeintä lienee, että Noki selvästi kuitenkin tunnistaa oman nimensä erilaisilla äänensävyillä lausuttuna. Lempinimet sitä vastoin voivat olla ihan mitä tahansa, sillä Noki tunnistaa mainiosti myös äänensävyn, joka merkkaa sitä, että tarjolla on silittelyä, hellittelyä tai leikkimistä. Kimeä PIKPAKPUK saa pienen kaljatynnyrini laukkaamaan häntä vispaten luokse. Ja mikä sen suloisempaa.. :D

maanantai 12. lokakuuta 2009

naks

Aloitin eilen Nokin kanssa naksuttelusysteemit. Ensin vaan naksuttelin ja syötin samalla kieltä ukkelille. Naks, nami, naks, nami, naks, nami. Yritin myös saada Nokia ottamaan katsekontaktin minuun, että voisin naksutella siitä. Ei onnistunut. Tuntui ihan toivottomalta saada lapsi keskittymään siihen, että katseen voisi nostaa kasvojeni tasalle. No, tulihan silti naksuteltua.

Tänään otin naksun uudelleen esille ja ryhdyin hakemaan katsekontaktia. Namikäsi pään päällä tunsin itseni suhteellisen hölmöksi. Mitähän tässä tulee opetettua? Se, että namikättä kannattaa tuijotella? Ehkä kymmenen onnistuneen käsi-pään-päällä -naksuttelun jälkeen siirsin puutuneen käden suosiolla selän taakse. Sain kuin sainkin Nokin vilkaisemaan minua, mutta tuntui siltä, että synapsien välillä ei silti liiku yhtään mitään.. (Paitsi ehkä se, että jotenkin tuo naksahdus liittyy nameihin. Ja onhan sekin jo jotain.)

Mutta sitten Nokin aivoissa naksahti. Se alkoi tihentää minua katsomista ja lopulta se namin syömisen jälkeen lähes heti nosti katseen silmiini. JEI! Huomenna jatketaan.

Kolalle pitäisi keksiä jotain tekemistä siksi aikaa, kun treenataan Nokin kanssa. Ideoita? Vai vaan tyly eristäminen kompostiverkon avulla?

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Husössä

Käytiin nauttimassa mahtavasta säästä ja Remun, Ronjan ja Aatun seurasta Husön metsässä. Kolan teki kovasti mieli pitää nuori herra Aatu tiukasti järjestyksessä, mutta kaikeksi onneksi mitään riitaa ei tullut, sillä Kola kunnioittaa äiskän auktoriteettia ja "EI":tä hienosti.. ;)
Noki mennä tömisteli taas joukon jatkona ja Aatusta löytyi hengenheimolainen pentumaisempiin puuhiin.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Lauantaiaamuna..

..kello kahdeksan omistaja on vielä tukka pystyssä ja silmät ristissä. Ulkona on jo käyty aamupissalla, mutta Kola ja Emppu tahtoisivat vielä nauttia hitaasta ja rauhallisesta aamusta sohvalla pötkötellen.

Kaikki eivät tässä taloudessa näe hetkeä kai ihan samalla tavalla:



video

perjantai 9. lokakuuta 2009

metsässä

Perjantain kunniaksi suunnattiin koirien kanssa Painiityille. Ikävä kyllä isot jyrisevät koneet olivat räjäyttäneet suurimman osan niityistä maata kiertävälle radalle, joten lenkki jäi pituudeltaan odotetusta. Pysähdeltiin nautiskelemaan säästä ja Noki-Miska -koiratappelun äänistä, joten aikaa kului ihan kiitettävästi ja kotona makaa nyt kaksi märkää ja väsynyttä piskiä..

"Kyllähän kolme koiraa nyt saa poseeraamaan ihan helposti! Niistä kaikki osaa käskyn "istu", joten ei pitäisi olla mitään ongelmaa tässä..." Joopa joo.. ;)





keskiviikko 7. lokakuuta 2009

agilityssä

Kola RAKASTAA agiliitämistä. Se hyppii, pomppii ja puhkuu, kun haen sen kentän laidalta radalle. Ja radalla se jatkaa pomppimista ja yhdistää oheen karjumista. Radalle lähteminen on parantunut huimasti ja Kola malttaa ottaa minuun katsekontaktia esteiden läheisyydessä. Tästä syystä pääsemme tekemään enemmän kaikkea ja Kola saa hyviä kokemuksia radalta.

Tänään harjoiteltiin rengasta ja keppejä. Kola osaisi kepit paremmin, jos minä en sössisi tauotta. Ja minä osaisin kepit paremmin, jos harjoittelisin ilman Kolaa. Se täytyykin jatkossa tehdä. Ja kepeille lähettämistä pitää myös harjoitella. Rengas meni ihan mukavasti eikä Kolalla ollut renkaan läpi menossa mitään pulmia. Se ei yrittänyt kiertää rengasta tai muutenkaan kikkailla mitään ylimääräistä.

Näiden harjoitusten välillä tarjosin Kolalle sitä radalla ryntäämisen riemua, jota se rakastaa. U-muodossa oleva putki ja sen edessä keskellä oleva hyppy tarjosivat loputtomasti karjuntaa, jonkin verran hihassa roikkumista ja hirmuisesti ryntäilyä ja pomppimista. Kola seuraa ohjaustani tosi hienosti. Se sinkoili putken ja hypyn väliä juuri niin kuin ohjasin. "Hyppy! PUTKI! PUTKI! HYPPY! HYVÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!" Ja välissä tietysti Kola säestää huutoani omilla huudoillaan.

45 minuutin treenien jälkeen Kola alkoi näyttää ihan rättipoikkiväsyneeltä. Se olikin tällä kertaa tehnyt huimasti enemmän kuin normaalisti. Viimeisen vartin ajan vietimme vain rauhakseltaan radalla ympärillemme katsellen.

Ihan tosi kivaa tämä, se täytyy sanoa! Eikä asian mukavuutta ainakaan vähennä se, että myös Kola nauttii kympillä. :) (:

tiistai 6. lokakuuta 2009

kuvakimara

Noki uskaltaa jo leikkiä Kolan kanssa, kun Kola yllyttää. Pieni kaljatynnyripoika vaan ei millään pysy vielä Kolan kyydissä, joten leikkituokiot ovat lyhyitä.

Pari huomiota.
1. Noki ja Kola ovat häntäkaksoset. (Seitsemännestä kuvasta voi huomata hyvin.) Myös korvakaksoisuus on tulossa esiin. Monissa kuvissa Nokillakin korvat pyrkivät samaan asentoon kuin Kolalla kuvassa 4.

2. Nokin muljottimissa on jotain todella pelottavaa. (Katso viimeinen kuva.)

3. Noki on ERITTÄIN fotogeneettinen otus. Musta väri ei haittaa ainakaan vielä mitään. Silmät ja muutkin tärkeät yksityiskohdat erottuvat hienosti.