Väärin kuvittelin. Iltalenkillä Kola olisi kulkenut vain lumihankia pitkin eikä halunnut ollenkaan astua epätasaiselle hiekkatielle tai ojan pientareille. Kotona kurkistin varpaaseen uudestaan ja sain palkkioksi ulvahduksen.
Sunnuntaina kurvattiin Herttaan. Luulin saavani käteen antibioottikuurin ja särkylääkettä. Taas meni väärin. Kola rauhoitettiin heti kättelyssä ja sitten alkoi Suuri Kynnenpoisto-operaatio. Pihtejä pihtien perään haettiin takahuoneesta, sillä kynsi ei tahtonut millään irrota. Katsojaa hirvitti, sillä omia kynsiä kihelmöi moinen vääntäminen ja vetäminen. Iu iu iu. Lopulta kynsi oli kuitenkin palasina pöydällä ja jalka paketissa.
Kahden viikon päästä olisi mölli-alo -tokoilut ensimmäistä kertaa minun ja Kolan elämässä. Saa nähdä, kuntoutuuko jalka siihen mennessä. Uskon ja toivon, että näin tapahtuu.
Loppuviimeksi Kolan saavutuksia tältä aamulta ennen lääkärikäyntiä:
SE LEIKKII SITTENKIN!
1 kommentti:
Ihanaa että ei koko viikonloppu mennyt tosikkoRemun mököttäessä vaan saivat leikinkin aikaan. Pidetään peukkuja että pääsette mölleilemään.. :)
Lähetä kommentti