Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Emä: Zorrazo Sol y Sombra
Isä: Ranchmoonb de Ubrique
Omistaja: Emilia (eli Emppu)
Syntymäpäivä: 16.3.2007
Perheeseemme saapumispäivä: 4.5.2007
Väri: ruskea valkoisin merkein
Paino: 20kg
Säkäkorkeus: virallisella mitalla mitattuna 50cm
Terveystuloksia: lonkat: B/C, kyynärät 0, Tgaa-
emä: Concurrido Fabula
isä: Concurrido Donativo
syntymäpäivä: 31.7.2009
paino: 17 kg
säkäkorkeus: silmämääräinen arvio 47cm
perheeseemme saapumispäivä: 25.9.2009
perropoikien seikkailuja
Gotcha Daredevil - Kola Onni Perronen
Emä: Zorrazo Sol y Sombra
Isä: Ranchmoonb de Ubrique
Omistaja: Emilia (eli Emppu)
Syntymäpäivä: 16.3.2007
Perheeseemme saapumispäivä: 4.5.2007
Väri: ruskea valkoisin merkein
Paino: 20kg
Säkäkorkeus: virallisella mitalla mitattuna 50cm
Terveystuloksia: lonkat: B/C, kyynärät 0, Tgaa-
Concurrido Zarpazo - Noki Perronen
emä: Concurrido Fabula
isä: Concurrido Donativo
syntymäpäivä: 31.7.2009
paino: 17 kg
säkäkorkeus: silmämääräinen arvio 47cm
perheeseemme saapumispäivä: 25.9.2009
Yhteystiedot
emilia.kainulainen@phnet.fi
vesikoirat-forumilta nimimerkillä pimpula
vesikoirat-forumilta nimimerkillä pimpula
Faktoja Kolasta ja Nokista
Kolan luonne
Kola on terävä. Se reagoi tarpeelliseksi tulkitessaan asioihin todella nopeasti. Kolan vahtivietti on hallinnassa, mutta silti vahvana taustalla. Se vahtii ruokaansa ja lelujaan/keppejään erityisesti muilta koirilta kovan äänen avulla. Mielestäni Kola on enemmän kova kuin pehmeä. Vain hyvin hyvin harvat ikävät asiat jäävät painamaan.
Nokin luonne
röyhkeyteen taipuvainen sopivasti sosiaalinen pussailija ja sylivauva
Kolan lempinimet
Pomppu, Koo
Nokin lempinimet
Piksu, Piku, Pik
Kolan ammatti
Kola on työkoira. Sen työ olisi vahtia omaa reviiriä ja ilmoittaa saapujista. Tällä hetkellä se ei pääse tätä työtään tekemään, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa Kolallakin on oma reviiri, jota se saa ihan luvan kanssa vahtia. Kola ei soveltuisi mielestäni luonteensa puolesta pelkäksi "sohvakoiraksi". Se tarvitsee tekemistä pysyäkseen järjissään.
Nokin ammatti
Pikkuveli, harrastelijavaras ja possuilija
Kola ja ihmiset
Kola suhtautuu vieraisiin varautuneesti. Lähtökohtaisesti se ei pidä vieraista vaan eläisi mielellään oman laumansa keskuudessa. Oman lauman ulkopuoliset ihmiset saisivat Kolan mielestä pitää tunkkinsa ja painua häiritsemästä Kolan lauman elämää. Kola ei ota uusia ihmisiä laumaansa kovinkaan helposti. Kaikkein helpointa Kolan kanssa on tulla juttuun, kun sen jättää täysin huomiotta. Kolaan ei pysty väkisin tutustumaan, joten ei kannata edes yrittää. ;) Kola vahtii kotiaan ja ottaa vastaan vierailijat haukun ja murinan säestyksellä. Se kuitenkin hiljenee ja ryhtyy tarkkailemaan tilanne sivusta, jos saa olla rauhassa. Älä siis ota henkilökohtaisesti, jos Kola ei rakastakaan juuri sinua. Ole tyytyväinen, jos se sietää sinua, ja ala rapsutella Nokia.
Noki ja ihmiset
Noki ei ryntää pussailemaan ketään, mutta menee kyllä avoimesti tutustumaan kaikkiin ihmisiin. Se heilauttelee häntäänsä ja seisoo rapsuteltavana. Välillä jotain outoja tyyppejä, joilla on ihmeellinen hattu tai joku muu epäilyttävä juttu, pitää ensin varovasti haukkua. Sitten vasta voi mennä katsomaan.
Kola ja koirat
Koiraseurassa Kola on kasvanut oman tiensä kulkijaksi.Kola ei halua tulla fyysisesti jyrätyksi, joten se on ottanut koiralaumoissa lähinnä kärkimiehen roolin. Se kulkee kaukana jonon kärjessä ja käy välillä katsomassa, että omistaja on vielä jonossa mukana. Kola ei pidä itseään isommista "vääränrotuisista" uroksista ja suhtautuu isoihin narttuihinkin varoen. Muuten nartut saavat pistää Kolan vaikka solmuun. Urosten sitä vastoin on turha yrittää pistää Kolaa järjestykseen - se kun ei onnistu ilman taistelua.
Noki ja koirat
Noki tahtoisi lenkillä päästä katsomaan kaikkia koiria. Kimppalenkeillä Noki tulee hienosti toimeen kaikkien kanssa, ei pakoile, ei arkaile mutta ei myöskään ole liian röyhkeä tai päällekäyvä.
Kola ja äänet
Kola ääntelee paljon, mutta ei haukkumalla. Se vinkuu, vikisee, kitisee, murisee ja mörisee. Vahtihaukku puhkeaa vain silloin, kun joku tulee Kolan reviirille. Muutoin se haukkuu vain yllytettynä tai leikkiessään muiden koirien kanssa. Äänien suhteen Kola on luotettava. Se on tottunut bussien, ihmisten, lentokoneiden ja ampumisen ääniin - tästä kiitos kuuluu asuinympäristöllemme.
Noki ja äänet
En ole koskaan nähnyt Nokin hätkähtävän kovia ääniä. Nykyisellä kokemuksellani väittäisin äänivarmaksi otukseksi.
Kola ja harrastukset
Etenkin kesäisin treenataan tokoa erilaisissa porukoissa enemmän tai vähemmän joka viikko. Agilitystä on vuosien 2009 ja 2010 aikana tullut ykköslajimme ainakin Kolan mielestä. Se rakastaa liitelyä koko pienestä sydämestään. Tokotreenailuakin Kola jaksaisi ihan loputtomiin. Se rakastaa yhdessä tekemistä.
Noki ja harrastukset
Viikottain käydään treenailemassa treenailemista tokoporukassa. Tokoa treenaillaan myös koirakoulu Kompassissa. Noki aloittaa agilityn kevään 2010 aikana. Noki harrastaa myös Miskan ja Kolan kanssa peuhaamista.
Kola on terävä. Se reagoi tarpeelliseksi tulkitessaan asioihin todella nopeasti. Kolan vahtivietti on hallinnassa, mutta silti vahvana taustalla. Se vahtii ruokaansa ja lelujaan/keppejään erityisesti muilta koirilta kovan äänen avulla. Mielestäni Kola on enemmän kova kuin pehmeä. Vain hyvin hyvin harvat ikävät asiat jäävät painamaan.
Nokin luonne
röyhkeyteen taipuvainen sopivasti sosiaalinen pussailija ja sylivauva
Kolan lempinimet
Pomppu, Koo
Nokin lempinimet
Piksu, Piku, Pik
Kolan ammatti
Kola on työkoira. Sen työ olisi vahtia omaa reviiriä ja ilmoittaa saapujista. Tällä hetkellä se ei pääse tätä työtään tekemään, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa Kolallakin on oma reviiri, jota se saa ihan luvan kanssa vahtia. Kola ei soveltuisi mielestäni luonteensa puolesta pelkäksi "sohvakoiraksi". Se tarvitsee tekemistä pysyäkseen järjissään.
Nokin ammatti
Pikkuveli, harrastelijavaras ja possuilija
Kola ja ihmiset
Kola suhtautuu vieraisiin varautuneesti. Lähtökohtaisesti se ei pidä vieraista vaan eläisi mielellään oman laumansa keskuudessa. Oman lauman ulkopuoliset ihmiset saisivat Kolan mielestä pitää tunkkinsa ja painua häiritsemästä Kolan lauman elämää. Kola ei ota uusia ihmisiä laumaansa kovinkaan helposti. Kaikkein helpointa Kolan kanssa on tulla juttuun, kun sen jättää täysin huomiotta. Kolaan ei pysty väkisin tutustumaan, joten ei kannata edes yrittää. ;) Kola vahtii kotiaan ja ottaa vastaan vierailijat haukun ja murinan säestyksellä. Se kuitenkin hiljenee ja ryhtyy tarkkailemaan tilanne sivusta, jos saa olla rauhassa. Älä siis ota henkilökohtaisesti, jos Kola ei rakastakaan juuri sinua. Ole tyytyväinen, jos se sietää sinua, ja ala rapsutella Nokia.
Noki ja ihmiset
Noki ei ryntää pussailemaan ketään, mutta menee kyllä avoimesti tutustumaan kaikkiin ihmisiin. Se heilauttelee häntäänsä ja seisoo rapsuteltavana. Välillä jotain outoja tyyppejä, joilla on ihmeellinen hattu tai joku muu epäilyttävä juttu, pitää ensin varovasti haukkua. Sitten vasta voi mennä katsomaan.
Kola ja koirat
Koiraseurassa Kola on kasvanut oman tiensä kulkijaksi.Kola ei halua tulla fyysisesti jyrätyksi, joten se on ottanut koiralaumoissa lähinnä kärkimiehen roolin. Se kulkee kaukana jonon kärjessä ja käy välillä katsomassa, että omistaja on vielä jonossa mukana. Kola ei pidä itseään isommista "vääränrotuisista" uroksista ja suhtautuu isoihin narttuihinkin varoen. Muuten nartut saavat pistää Kolan vaikka solmuun. Urosten sitä vastoin on turha yrittää pistää Kolaa järjestykseen - se kun ei onnistu ilman taistelua.
Noki ja koirat
Noki tahtoisi lenkillä päästä katsomaan kaikkia koiria. Kimppalenkeillä Noki tulee hienosti toimeen kaikkien kanssa, ei pakoile, ei arkaile mutta ei myöskään ole liian röyhkeä tai päällekäyvä.
Kola ja äänet
Kola ääntelee paljon, mutta ei haukkumalla. Se vinkuu, vikisee, kitisee, murisee ja mörisee. Vahtihaukku puhkeaa vain silloin, kun joku tulee Kolan reviirille. Muutoin se haukkuu vain yllytettynä tai leikkiessään muiden koirien kanssa. Äänien suhteen Kola on luotettava. Se on tottunut bussien, ihmisten, lentokoneiden ja ampumisen ääniin - tästä kiitos kuuluu asuinympäristöllemme.
Noki ja äänet
En ole koskaan nähnyt Nokin hätkähtävän kovia ääniä. Nykyisellä kokemuksellani väittäisin äänivarmaksi otukseksi.
Kola ja harrastukset
Etenkin kesäisin treenataan tokoa erilaisissa porukoissa enemmän tai vähemmän joka viikko. Agilitystä on vuosien 2009 ja 2010 aikana tullut ykköslajimme ainakin Kolan mielestä. Se rakastaa liitelyä koko pienestä sydämestään. Tokotreenailuakin Kola jaksaisi ihan loputtomiin. Se rakastaa yhdessä tekemistä.
Noki ja harrastukset
Viikottain käydään treenailemassa treenailemista tokoporukassa. Tokoa treenaillaan myös koirakoulu Kompassissa. Noki aloittaa agilityn kevään 2010 aikana. Noki harrastaa myös Miskan ja Kolan kanssa peuhaamista.
Ystäviä ja muita kiinnostavia linkkejä
Blogiarkisto
-
►
2010
(111)
- ► toukokuuta (20)
- ► huhtikuuta (21)
- ► maaliskuuta (22)
- ► helmikuuta (19)
- ► tammikuuta (28)
-
▼
2009
(178)
- ► joulukuuta (14)
- ► marraskuuta (17)
- ► heinäkuuta (14)
- ► toukokuuta (11)
- ▼ huhtikuuta (11)
- ► maaliskuuta (13)
- ► helmikuuta (12)
- ► tammikuuta (17)
-
►
2008
(114)
- ► joulukuuta (13)
- ► marraskuuta (10)
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (8)
- ► huhtikuuta (6)
- ► maaliskuuta (11)
- ► helmikuuta (9)
- ► tammikuuta (10)
-
►
2007
(16)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (6)
Aihepiireittäin
- agility (33)
- jäljestäminen (1)
- kasvaminen (19)
- koirakavereita (11)
- koirapuistossa (5)
- koiratreffit (14)
- kola ja noki (9)
- matkustaminen (6)
- murkkuikä (6)
- naksuttelu (6)
- noki (44)
- näyttelyt (4)
- ohjaaminen (3)
- oppiminen (21)
- pennut (28)
- pentutottis (3)
- rallytoko (2)
- ruokailu (3)
- sairastaminen (27)
- sienestys (15)
- sosiaalisuus (10)
- tokoilua (45)
- turkkijuttuja (7)
- ulkoilu (52)
- valokuvat (101)
- videoita (26)
- yhteiselämää (2)
- yleistä (4)
- yleistä höpinää (89)
5 kommenttia:
Argh, liian tuttua tuo tassupaketin kanssa sählääminen...! Pikaista paranemista Kolalle! Emännälle tietysti myös. :)
Mistä ostitte tossut? Millaiset? Paljonko maksoivat? *kyselyikä*
Voi reppanoita. ja silti porhalsivat treeneihin? Mainio tuo kuva. Noi kaikki kuvat on niin osuvia, argh!
Joo, muakin nuo ostokset kiinnostaa..
Saat näyttää nää tokoilujutut. Nerolle ei oo vieläkään hankittuna sopivaa hihnaa tokokokeisiin..
Ostettiin tossut Sellon eläinkaupasta. Ne on oikeesti sellaset talvipakkassuojatossuset, mutta kun asfaltit on jo kuivat, niin ostin sitten sellaset. Kyllä ne näköjään ainakin lyhyempien lenkkien kosteuden kestää kastumatta läpi. Eli ne näyttää ihan taaperoikäisen kevyttoppalapasilta. :) Maksoivat muistaakseni 25 euroa 4kpl. Eli ei kovin montaa euroa yhdelle tossulle..
Toi hihna on toooosi hyvä! Harkattiin melkein koko treenit hihnassa, kun sitä tulee otettua niin vähän. Ja toimii tosi hyvin, kun se ei sekoa jalkoihin mutta pysyy silti löysänä. Hihnan pituus on siis 1m.
Hauska kuva. Vanukkaalle tiedoksi, tossu on samanlainen mitä lainasit Ronjalta taannoin ja Annalle, hihna kannattaa siis hankkia ihan treenejä silmälläpitäen, ei niitä kokeita.. Meidän tokohihnat taitaa olla vieläkin lyhyempiä kuin 1m.
Hienosti jalkatoipilas treenasi eilen pysähdyksiä, eikä toipilas taida muistaa tassun kipeyttä, kun pomppi kuin pikkupupu eilen pommarissa.
Joo, tää perhanan toipilas tahtoisi vaan riehua. Ei se varo jalkaansa yhtään ja pissakierroksella sain pariin kertaan karjaista kiellot, kun jätkä olisi halunnut keväistellä ja ruopia testosteronihöyryissään lähes jokaisen koivennoston jälkeen. GrrRr.
Onneksi tämä toipilas myös antaa hoitaa jalkansa ihan todella hyvin, katselee vaan rauhoittelevasti toiseen suuntaan, kun vaihdan sidettä ja suihkuttelen varvasta. Ei kitise eikä hötkyile.
Lähetä kommentti