Tällä kertaa mentiin purkkien ja sienien kanssa läheiseen metsään. Siis tosiaankin metsään tällä kertaa. Olen jollain tasolla ajatellut, että sienestys ei metsässä varmaankaan aluksi suju, sillä metsä on ollut Kolalle vapauden ja omatoimisuuden aluetta. En ole juurikaan tokoillut Kolan kanssa metsälenkeillä enkä muutenkaan käskyttänyt, vaan herra on saanut mennä ja tulla omia aikojaan. Niinpä ajattelin, ettei se ehkä halua työskennellä paikassa, jossa se aiemmin on saanut tehdä omiaan.
Väärin meni. Ja olisihan se pitänyt arvata, sillä Kola todellakin tykkää työskentelemisestä. Sen verran haasteellisempaa ympäristö kuitenkin oli, että Kola ei omatoimisesti tarjonnut maahan menoa purkin kohdalla, vaan meni maahan (ilman käskyä kylläkin) vasta, kun annoin namin maan tasosta. Kaksi piiloa tehtiin niin, että Kola on hihnassa ja kolmas siten, että Kola on irti. Homma sujui ihan mukavasti kummallakin tavalla. Tästä eteenpäin kuitenkin harjoittelen todennäköisesti vain niin, että Kola on irti, koska se tekee työtä irtikin rauhallisesti ja tällöin minä en ole hihnan toisessa päässä sotkemassa ja häiritsemässä. Kola kun inhoaa pyllyä hivelevää hihnaa.. ;) Miksi siis häiritä hihnalla, kun homma sujuu ilmankin?
Kolmesta kuivatusta harjoitussienestä yksi pääsi putoamaan jossain vaiheessa purkistaan, joten piilotimme viimeiseksi vain kaksi purkkia. Ohjasin Kolan etsimään ja se juuttui melko pian paikkaan, jossa ei ollut purkkia. Olin jo valmis ohjaamaan Kolan paikalta "oikeaan" suuntaan, kun huomasimme, että jumankekka, se oli löytänyt kadonneen kolmannen sienen. :D
Jatkossa etsintäharjoituksia tehdään lähimetsissä ja ryhdyn piilottelemaan eri etäisyyksille useampia purkkeja. Kokeilen varmaan myös ihan pelkän sienen piilottamista ilman purkkia, koska herra Pomppis ei syönyt tuota metsään kadonnutta sientäkään.
Huomenna ALOilemaan ja sitten voidaan taas keskittyä sienestyksen saloihin.
Väärin meni. Ja olisihan se pitänyt arvata, sillä Kola todellakin tykkää työskentelemisestä. Sen verran haasteellisempaa ympäristö kuitenkin oli, että Kola ei omatoimisesti tarjonnut maahan menoa purkin kohdalla, vaan meni maahan (ilman käskyä kylläkin) vasta, kun annoin namin maan tasosta. Kaksi piiloa tehtiin niin, että Kola on hihnassa ja kolmas siten, että Kola on irti. Homma sujui ihan mukavasti kummallakin tavalla. Tästä eteenpäin kuitenkin harjoittelen todennäköisesti vain niin, että Kola on irti, koska se tekee työtä irtikin rauhallisesti ja tällöin minä en ole hihnan toisessa päässä sotkemassa ja häiritsemässä. Kola kun inhoaa pyllyä hivelevää hihnaa.. ;) Miksi siis häiritä hihnalla, kun homma sujuu ilmankin?
Kolmesta kuivatusta harjoitussienestä yksi pääsi putoamaan jossain vaiheessa purkistaan, joten piilotimme viimeiseksi vain kaksi purkkia. Ohjasin Kolan etsimään ja se juuttui melko pian paikkaan, jossa ei ollut purkkia. Olin jo valmis ohjaamaan Kolan paikalta "oikeaan" suuntaan, kun huomasimme, että jumankekka, se oli löytänyt kadonneen kolmannen sienen. :D
Jatkossa etsintäharjoituksia tehdään lähimetsissä ja ryhdyn piilottelemaan eri etäisyyksille useampia purkkeja. Kokeilen varmaan myös ihan pelkän sienen piilottamista ilman purkkia, koska herra Pomppis ei syönyt tuota metsään kadonnutta sientäkään.
Huomenna ALOilemaan ja sitten voidaan taas keskittyä sienestyksen saloihin.
5 kommenttia:
Konksis onkin pro-sieneilijä! Hyvä Kola! Ensi vuonna sitten Kola tekeekin ilmaisut ja sinä pylly pystyssä keräilet sieniä hullun lailla.. :) Hauska kyllä miten näistä otuksista on niin moneen hommaan..
Tsemppiä ALO-kokeeseen teille kummallekin! Hyvin se menee.. :)
Katja, parastahan tässä tietenkin on se, että päästään kokeilemaan sienestystä jo tänä vuonna! Katsos, suppikset nousee maan sisästä vasta myöhään loppusyksystä. Vielä niitä ei ole näkynyt ainuttakaan, mutta ehkä tässä kuukauden sisällä..
Ja sitten on mahdollisesti jopa marraskuulle asti harjoitella tuoreen suppiksen haju ja treenata sitä ihan oikeassa sienimetsässä. :) (:
Tsemppiä huomiselle! :)
Vau! Ja tsemppiä kokeeseen!
Ja voisi oikolukea nimensäkin. *huoh*
Lähetä kommentti