Urheat metsästyskoirani pääsivät tutustumaan ikkunaan lentäneeseen pyyhyn. Urheat metsästyskoirani reagoivat kuolleeseen tipuun juuri niin kuin urheiden metsästyskoirien kuuluukin.
Eivät suostuneet maanitteluillakaan tulemaan ensimmäisen nuuhkaisun ja pikaisen etäisyyden ottamisen jälkeen lähellekään. Eivätkä edes sitten, kun pyy jätettiin mökin kulmalle pötköttämään. YÖK MIKÄ PYY, sanoivat urhea metsästyskoirakaksikko Noki&Kola.
6 kommenttia:
Otittehan pyyn talteen?! Jos teillä ei ole sille käyttöä, niin minulla olisi! *kauriinsilmät ja pyytävä katse*
Pyy jäi mökille, ikävä kyllä! :D Itse asiassa kävi ihan pikaisesti mielessä, että joku sitä kaipaisi, mutta en sitten vienyt ajatusta loppuun asti.
Voi harmi. Mutta joku kettu tai ilves ilahtui varmasti valmisateriasta. :)
Ja ehkä sen raadon kuljettaminen kesähelteillä olisi ollutkin hiukan epämiellyttävää. :D
Ei tainnut sitten Nokista lintukoiraa tulla, niinkuin pentuna uumoilit.. hihhiiihh.. toi oli vähän, kun Husöseen on tullut ampumaradalle aidonnäköisiä eläinpatsaita, joita jousipyssyhenkilöt sitten ampuvat, niin meidänkin urheat metsästyskoirat haukkuivat ja kaula pitkällä vihdoin uskaltautuivat nopeasti haistamaan kummajaisia.. :)
Nokihan siis rakastaisi edelleen lintujen perään hyökkimistä ja säntäilyä, mutta on raasu niin onnettoman tossukka, ettei uskalla uhmata, kun karjaisen kiellon. ;) Kiellon vaan pitää tulla ennen kuin tossukasta on tullut Urhea Metsämies, jonka korviin on mennyt pihkaa.. :D En tosin osaa edes kuvitella, mitä se tekisi, jos joskus saisi jonkun vaikkapa haavoittuneen linnun juoksemalla kiinni. Pakenisi? Alkaisi räyhätä tai kiljua? Kunpa tietäisi.
Kuulemma urhea lintukoira Ninni (vähän pyytä suurempi) oli uskaltautunut ihan lähikontaktiinkin se tipun kanssa ;-)
Lähetä kommentti