Vesikoirat ry järjesti lauantaina ylimääräisen kokouksen liittyen siihen, ryhtyykö Vesikoirat ry hakeutumaan rotujärjestöksi vai jatkaako se pienemmässä mittakaavassa.
Suoraan sanottuna minulle on aivan täysin yksi ja hailea, millaisena Vesikoirat ry toimintaansa jatkaa, vai jatkaako ollenkaan. Minun elämäni ja koirani eivät hetkahda suuntaan tai toiseen, kävi ihan miten tahansa. Voin jatkaa harrastuksiani ja saan pitää ystäväni vaikka Vesikoirat ry muuttuisi Kuivanmaan saukot ry:ksi. Mutta halusin silti olla näkemässä, mitä riitaisaksi tietämässäni yhdistystoiminnassa tapahtuu.
Olin utelias, todetaankoon se tässä nyt ihan rehellisesti.
Päätös oli mitä oli eikä sillä ole todennäköisesti jatkossakaan mitään merkitystä minulle.
Enemmän tunteita herätti tapa, jolla kokouksessa toimittiin. En millään tapaa voi arvostaa sitä, että ihmisiä pidetään lähtökohtaisesti tyhminä. Toki omalla toiminnallaan voi ansaita tyhmän ihmisen leiman ja se heille suotakoon. Mutta sitä en voi hyväksyä, että minulle tuli tunne, että minua (ja muita rivijäseniä?) pidettiin tänään ehkä aavistuksen aasina. Mielestäni en tässä yhteydessä ole tehnyt mitään sellaista, että ansaitsisin tyhmän ihmisen kohtelun.
Tai sitten tulkitsin väärin ja kyseinen tapa on täysin normaalia yhdistystoimintaa. (...mikä ei tee siitä oikeastaan yhtään hyväksyttävämpää..)
En oikein osaa edes kuvailla, miksi toiminta minua turhautti ja sai minut tuntemaan häpeää ihmisten toiminnan puolesta. Miksi asioita ei voida sanoa suoraan? Miksi pitää esittää täysin itsestäänselviä kysymyksiä, että saadaan rehellinen vastaus?
Siis vähän tähän tyyliin:
Henkilö 1: "No niin. Tässä nyt esittelen teille tätä hienoa SINISTÄ paitaani! Katsokaas, kuinka se onkin hieno sininen paita ja kuinka pehmeää lampaanvillaa se onkaan. Ettekös haluaisi juuri tälläisen sinisen lampaanvillaisen paidan!"
Henkilö 2: "Saisinko puheenvuoron.. Saanko kysyä, tarkoitatko tuota punaista paitaasi?"
Henkilö 1: "Niinhän taisin juuri sanoa! O:) Taidat olla vähän hupsu, kun luulet että sanoin tätä ilmiselvästi punaista paitaa siniseksi. He he he!"
Henkilö 3 ja 4: "He he he. Sininen muka... He he he."
Henkilö 2: "No joka tapauksessa haluaisin siis painottaa, että paita on punainen eikä sininen, kuten ensin sanoit.."
Henkilö 1: "Heh, tässä takerrutaan nyt vähän epäolennaisuuksiin.. Ei värillä oikeastaan ole tässä yhteydessä mitään väliä, sillä tarkoitus on tarkastella ainoastaan paidan lämmittävyyttä."
Henkilö 5: "Saisinko puheenvuoron.. Eikös tuo paita ole lyhythihainen..?"
Henkilö 6: "Minun mielestäni se on kyllä pitkähihainen ja erittäin lämmin lampaanvillapaita!"
Henkilö 1: "Lakipykälät määrittelevät, että yli 3/4-osahihainen paita on pitkähihainen. Minkä minä sille määritelmälle voin? Voin silti luvata, että tämä sininen lampaanvillainen PITKÄhihainen paita on lämmin."
Henkilö 2: "Eikö jo todettu, että paita on punainen?"
Henkilö 1: "Niinhän juuri sanoin. Punainen."
Henkilöt 7 ja 8: "He he he muka sininen. He he he. Selvästi sanoi, että punainen. He he he."
Henkilö 3: "Ja jos nyt en ihan väärin näe, niin eikös tuo paita ole puuvillaa eikä suinkaan lampaanvillaa?"
Henkilö 1: "Tämän paidan materiaali on peräisin kaukoidästä, jossa ihmiset työskentelevät kyselemättä aamu neljästä ilta kymmeneen. Kaukoitä käsitteenä on erittäin laaja, mutta uskoisin kysyjän tietävän, mitä tarkoitan. Sait varmaan vastauksen kysymykseesi, joten siirrytään eteenpäin."
...
...
Lopulta:
Henkilö 3: "Äänestetään jo siitä, hankitaanko kaikille suomalaisille syntymälahjaksi sininen pitkähihainen villapaita!"
------------------
Tuli siis sellainen tunne, että
a) kyseltiin itsestäänselvyyksiä ("Eikö tuo paita ole punainen?"
b) vastailtiin itsestäänselvyyksiä ("Tietenkin se on punainen, kuten juuri sanoin!")
c) ei vastailtu siihen mitä kysyttiin ("Onko paita puuvillaa?" "Se on kaukoidästä.")
d) ei kysytty sitä, mitä olisi pitänyt kysyä. (Haluttiin varmistaa kysymyksin, että paita todellakin on punainen, vaikka oleellisempaa olisi ollut kysyä, miksi villapaidan hankkiminen on niin tärkeää ja mitä villapaidan esittelijä itse tilanteesta hyötyy.)
Mitenhän ilmaisisin sen loukkaamatta ketään? Tuskin mitenkään. Minulle tuli tunne, että olin seuraamassa näytelmää, jossa kukaan ei ole oikeasti valmis joustamaan omasta mielipiteestään, ketään ei oikeasti kiinnosta tietää heränneisiin kysymyksiin vastauksia ja omaa mielipidettä vastustavat kannanotot kuitattiin henkisillä silmien pyöräytyksillä. Tiedättehän. Sellaisilla, joita jokainen kuudesluokkalainen tyttö osaa tehdä erittäin taitavasti.
Ja kuten ehkä arvaatte, inhosin viime vuonna kaikista eniten juuri noita kutosluokkalaisten tyttöjeni silmien pyöräytyksiä. Vaadin viime vuonna kutosiltani suullista palautetta silmien pyörittelyn sijaan ja vain harvalla oli oikeasti kanttia antaa suullista palautetta. Melkein poikkeuksetta vastaus kysymykseeni silmien pyörittelyn suhteen oli: "Eeeeei mulla mitään asiaa ooo.."
Olen nyt tyydyttänyt uteliaisuuteni yhdistystoiminnan/politiikan suhteen. Se oli juuri sellaista mitä kuvittelinkin sen olevan. Ja jatkossa saa olla aika perkeleen merkittävä tapaus - oli kyse ihan mistä tahansa yhdistyksestä- , että menen ihan paikanpäälle sitä todistamaan. Ei tälläistä koko illan kestävää vitutusta viitsi ihan tahallaan itselleen hankkia.
...ja ei, minä en ole missään leirissä. Haluaisin uskoa olevani Emilia Kainulainen, aikuinen ihminen, joka pystyy päättämään asioista ilman, että joku muu kertoo minulle, miten minun pitää asioista ajatella. Minä en ole juuri sinua tai sinua tai sinua vastaan enkä tarkoita henkilö 1:llä juuri Sitä tai Sitä tai Sitä tyyppiä vaan tarkoitukseni on tuoda julki, miten typerältä koko keskustelu juuri henkilökohtaisesti minun korviini kuulosti.
...ja ei, minä en halua ryhtyä muuttamaan Vesikoirat ry:n toimintaa yhdistysaktiivin tai hallituksen jäsenen ominaisuudessa. Tämä kokous osoitti, etten millään tavalla halua olla osallisena vallankahvassa, sillä siinä on se vaara, että ryhdyn itse suoltamaan sontaa sinisistä ja punaisista villapaidoista ja se olisi ehkä pahin mahdollinen kuviteltavissa oleva skenaario oman tulevaisuuteni suhteen. Olen se tyhjänpäiväinen rivikansalainen, joka ainoastaan määkii nurkasta, miten typerästi asioita hoidetaan.
Ja sen itselleni suon.
Ugh, olen puhunut.
---
Yölenkillä keksin, mikä minua tässä kaikessa eniten turhauttaa. Miksi olen yhä edelleen pettynyt kokouksen kulkuun. Ja se syy on tämä: Valtaa käyttävissä tilanteissa keneenkään ei voi luottaa. Jokainen tilanteessa ajaa jotain asiaa ja jonkun etua.
Ja aniharvoin se asia on yhteinen hyvä, koska sellaista kuin yhteinen hyvä ei ole olemassakaan. Niinpä jokainen hymähdys, jokainen kysymys, jokainen vastaus, jokainen henkinen silmien pyöritys, jokainen hiljaisenakin istuva ihminen ajaa tilanteessa jotain asiaa. Ja koska yhdistystoiminnassa tämä rehellinen syy toimintojen taustalla kerrotaan suurelle yleisölle vain pakon edessä, jää suuhun vain karvas epäluulon maku.
Miksi tuo halusi kysyä juuri tuota asiaa? Halusiko se saattaa tuon naurunalaiseksi tai muutoin epäsuotuisaan valoon?
Miksi tuo hermostui juuri tuosta kysymyksestä? Kenen puolella se on?
Miksi tuo halusi vastata juuri tähän? Siksikö, ettei tuo toinen vastaisi ohi suunsa?
Miksi tuo pohjimmiltaan haluaa, että ryhdytään rotujärjestöksi?
Miksi tuo toinen selvästi haluaa, että ei ryhdytä? Mitä se mielipiteellään tavoittelee?
Onpa ihan älyttömän viihdyttävää pohtia moisia kysymyksiä.
Ei oikeasti ole.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
20 kommenttia:
Voi että, puitpa hienosti sanoiksi ne kokouksen herättämät tunteet. Kyllä itsellänikin vahvistui käsitys, että ainakaan tässä yhdistyksessä en välittäisi toimia aktiivina hallituksessa. Ei kyllä varmasti kukaan koskaan tule kyselemäänkään... ;) Itse käsilläollut asia ei niinkään ole se, mikä herättää ristiriitaisia fiiliksiä, vaan se tapa, jolla asiaa on ajettu. Mäkin henkilökohtaisesti inhoan sitä, kun toisia pidetään tyhminä...
Edelleenkään mulla ei ole mitään järjellistä sanottavaa (tai ainakaan lisättävää) kuin, komppaus ja ugh.
Hauska kirjoitus! Oon miettinyt, että miksi meidän perheen "henkilö 2" ei ole ollut kokouksessakaan aggressiivisempi ja kysynyt kysymyksiään tiukemmin. Ehkäpä hän haluaa olla diplomaattinen ja pitää asiat keskustelemassa. Minun tyyliin se ei sovi, olen huomattavasti suorempi sanoissani. Tosin viime kokouksessa vain henkilön 2 kylkeen pukkailut sai minut pysymään hiljaa tuohtumatta ja jupinani jäi vain puhinaksi ja tuolle kuudesluokkalaisten silmienpyörittelyasteelle. :D Keskustelupalstoilla olen sitten tainnut välillä päästää sanaisen arkkuni valloilleen ehkä liikaakin.
Harmillista, että henkilön 2 tyyli sitten mielletään myös juonitteluksi. Hauskaa myös kuulla millainen tunnelma kokouksessa oli vähän toiseltakin kantilta, koska "henkilön 2" mielestä kokous sujui rauhallisesti. Ehkä hän ei miespuolisena nähnyt noita kuudesluokkalaisten tasoisia silmänpyörittelyjä. :D
No joka tapauksessa en myöskään voi kuvitella enää keksiväni mitään mitä haluaisin olla tekemässä yhdistyksessä nimenomaan sen takia, että koen itseni jotenkin tyhmäksi. Yhdyn siis tältä osin aivan tekstiisi. Harrastaa voi tosiaan muutoinkin.
Anna2, tarkoitukseni ei ollut tuolla kuvitteellisella keskustelulla kuvata kenenkään henkilökohtaista toimintaa vaan yleistä mielikuvaani koko eilisestä tapahtumasta.
Ja mikä erittäin typerää, tylsää ja suorastaan perseestä on juurikin se, että koska en tunne yhdistyksen väkeä (ja vaikka tuntisinkin joitakin, niin en voi sukeltaa heidän päähänsä) niin kaikki ajatukset ja perusteet kysymysten, vastausten, ilmeiden ja eleiden taustalla ovat osaltani pelkkää arvailua. Osaan sanoa varmaksi ainostaan omat ajatukseni ja sen, mitä itse olin tilanteessa ajamassa (- eli tyydyttämässä uteliaisuuttani).
Ja tästä syystä en mitenkään eilisen kokemukseni perusteella oikein osaa arvata, kuka puhui kuinkakin puhtaat jauhot pussissa ja kenen edun nimissä mikäkin puheenvuoro käytiin. Varmasti on myös niitä, jotka ehkä kovinkin vilpittömästi haluaisivat hyvää mahdollisimman monelle. Ikävä kyllä tuo tilanne oli sellainen, että epäuskoni moiseen politiikan ja vallankäytön suhteen vain vahvistui.
Siksi minä en jatkossa halua olla kyseisissä tilanteissa arvailemassa, millä perusteilla lausuntoja annetaan ja miten vahvasti lausunnot väritetään omien tarkoitusperien mukaisiksi.
Tiivistettynä:
En pidä siitä, että kokouksessa jouduin epäilemään kaikkea sanottua ja sanomatta jätettyä. Yleensä uskon sinisilmäisesti, naiivisti ja melko kyseenalaistamatta asioita, jotka esitetään minulle tyylillä, joka kuulostaa uskottavalta. Luotan siihen, että ihminen kyllä kertoo, jos ei ole asiasta ihan varma ja elän siinä mielikuvassa, ettei minulle ihan tarkoitushakuisesti valehdella. Ja koska eilen tuli tunne, että minua pidetään tyhmänä ja todennäköisesti minulle myös valehdellaan ihan päin näköä, niin aion jatkossa pysyä kyseisistä tilanteista erossa.
En ole seurannut näitä yhdistyskuvioita kovinkaan aktiivisesti Vanun kuoleman jälkeen, joten olen luultavasti pihalla kuin lumiukko.
Mutta se, mikä turhauttaa aivan hirveästi, on tämä: Jokaikinen kerta viimeisen viiden vuoden aikana, kun uusi hallitus astuu kehiin, saa kuulla toiveikasta hehkutusta siitä, miten NYT asiat alkavat sujua, ja TÄLLE hallitukselle kyllä annetaan työrauha, ja TÄSTÄ LÄHTIEN kaikki entiset ristiriidat unohdetaan... eikä mene kuin kuukausi-pari, niin johan alkaa se sama vanha napina uudestaan. Napisijoina näköjään aina ne, joiden leiri ei ole hallitusvuorossa. Ja kuitenkin JOKAINEN näistä minun aikanani olleista hallituksista on näköjään onnistunut säätämään jotain ja toistamaan edellisten virheitä! Välillä tulee sellainen olo, että onko se oikeasti hallitus, joka kulloinkin hoitaa yhdistyksen asioita, vai vetelevätkö aivan muut tahot naruista sermin takana...
Erityisesti tämä peli ärsyttää ja surettaa, kun viime aikoina on kuitenkin alkanut olla paljon toimintaa ja tapahtumia ja erityisesti tärkeitä jalostukseen liittyviä projekteja. Ja sitten kaikki mennään vesittämään tällaisella helvetin typerällä pelleilyllä! Viime aikoina on puhuttu ja puuhattu paljon toista yhdistystä - mikäs siinä, mutta onko oikeasti järkeä hajottaa entisestään pientä porukkaa? Kun jo nyt on vaikea saada aktiiveja järjestämään tapahtumia? Kun RODUN ETU ei taatusti ole siinä, että jakaannutaan entistä enemmän!
Hemmetti. Oikeasti. Mikä tekee jotakuinkin täyspäisistä aikuisista 11-vuotiaita pissiksiä, kun kyse on yhdistystoiminnasta?
Minuakin riepoo juuri tuo, mitä Emppu taitavasti kuvasi, ettei kenenkään sanaan ja tarkoitusperiin pysty luottamaan. Tai pystyisi, jos olisi täysin "ummikko" tai riittävän hyvin sisällä jossain "leirissä"; mutta kun tietää tarpeeksi mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, niin... no, ainoaksi vaihtoehdoksi jää ikävä kyllä epäluuloisuus. Ja poisjättäytyminen.
Mutta ehkä me vesikoiranomistajat (myös noiden karkeakarvaisten saksalaisten ;) jatkamme edelleen yhdessä treenaamista ja treffailua entiseen malliin? :) Täysin riippumatta koiran kennelnimestä tai siitä, mitä mieltä itse kukin nyt tästä yhdistyssotkusta on.
Jooko?
Partasen_emäntä: Kuten sanottua, minulla, Emilia Kainulaisella, ei ole kasvattajaa (paitsi joskus äitillä on jotain sanottavaa jostain ja välillä isälläkin mutta ei leikkikavereista), joka määrittelisi minulle, kenen kanssa saan leikkiä ja kenen hiekkalaatikkoleikkeihin en saa osallistua, joten en näe mitään järjellistä syytä ryhtyä edelleenkään rajaamaan kavereita jonkun typerän yhdistyksen tai leirien perusteella.
Eipä paljon pahemmin voisi minua loukata kuin pitämällä minua ihan idioottina ja pyrkimällä sanelemaan, kenen kanssa minä saan aikaani viettää tai kenen kanssa minun ei kannattaisi olla tekemisissä. Ikävä kyllä olen niin hitsin itsekäs ihminen, että teen kyseiset päätökset ihan omilla aivoillani. ;) Ja päätökseni perustuvat kai ihan inhimillisesti ihmisten piirteisiin, käytökseen ja siihen miten he minua kohtelevat - ei siihen, mikä kasvattajanimi heidän koiransa nimen edessä on.
Emilia Kainulainen loistavasti sanottu. :)
Myös Anna Rimppi ei tunnustaudu kuuluvansa mihinkään leiriin ja pitää edelleenkin jopa nykyisin Vesikoirat ry:n hallituksen jäseniä kavereinaan. Täällä Keski-Suomessa ainakin toistaiseksi on samalle vesikoiralenkille on mahtunut kaikki Vesikoirat ry:n puheenjohtajasta minuunkin ja toivottavasti tilanne säilyykin näin. Hieman aina hymyilyttää nämä leiripuheet. Olisipa edes yksi vesikoiraleiri kerran kesässä. :D
Hyvä kirjoitus. Kertokaa ummikolle missä rodunharrastajien edut menevät ristiin. Millainen asia on toiselle oma etu ja toiselle punainen vaate? En ymmärrä vieläkään mistä vesikoirat ry:ssä riidellään (paitsi nyt viimeksi tästä rotujärjestö-rotua harrastava yhdistys asiasta)
Huikeaa analyysiä!! Kiitos Emppu :D
Koin suurinpiirtein saman tunneskaalan eräässä syyskokouksessa muutamia vuosia sitten. Jännää, miten toiset asiat vaan on ja pysyy; niinkuin nämä "skandaalit" tässä yhdistyksessä. Kokouksen jälkeen, epäuskon-, myötähäpeän- ja säälinsekaisin tuntein päätin, että keskityn seuraamaan näitä episodeja (popcornit kainalossa) jatkossa ihan vaan kotisohvalta foorumin välityksellä.
Erästä kuuluisaa makkaratehdasta lainaten, seuraava slogan voisi toimia tässäkin tilanteessa:
"Vesikoirat ry. Epämääräisiä kohukokouksia: perinteitä kunnioittaen, laadusta tinkimättä."
"Kertokaa ummikolle missä rodunharrastajien edut menevät ristiin."
--> "Tavallisten vesikoiranomistajien" (eli nykyisestä yhdistyksen jäsenistöstä n. 95%) edut eivät mene mitenkään ristiin ja toiveet ovat yhteneväiset: kaikki haluavat kivan seuran, joka järjestää yhteistä kivaa tekemistä hyvässä seurassa muiden samanrodun harrastajien kanssa.
Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun mukaan tulee kasvattajakunta (vain n. 5% jäsenistä, vaikkakin merkittävä osa rodun tulevaisuutta ajatellen). Sen porukan kärhämien taustoista ja taustojen taustoista tuskin kukaan koko totuutta tietää (ja oman mielenterveyden kannalta lienee parempi, ettei lähde edes ottamaan selvää...). Valitettavasti kasvattajat ovat kuitenkin tärkeä osa rotuyhdistystä/-järjestöä ja sen toimivuutta. Tästä syystä on ongelmallista, ettei suurin osa kasvattajista ole mukana yhdistyksen toiminnassa (esim. 22.5 kokouksessa ei ollut paikalla yhtäkään ei-hallitukseen kuuluvaa portugalin- tai espanjanvesikoirakasvattajaa).
Tekijöitä ja harrastajia siis varmasti riittäisi kaikenlaisen yhteisen kivan järkkäämiseen yhdistyksen "harrastussiipeen", mikäli kasvattajat saataisiin ulkoistettua omaksi "riiteleväksi siivekseen" :)
Anonyymin kirjoitukseen täytyy sanoa, että tällä hetkellä Vesikoirat ry:ssä ei riidellä rotujärjestöasiasta, vaikka yhdistyksen puheenjohtaja on asian sellaiseksi riitelyksi halunnutkin kääntää. Luulen, että jäsenistölle ja kasvattajille on aika se ja sama, että onko yhdistys suoraan Kennelliiton alaisena vai Spanieliliiton alaisena. Eripuran on aiheuttanut tapa, jolla rotujärjestöksi ryhdyttiin ja kuinka asiaa hoidettiin. Kokouksen uudelleen järjestämiseen johti hallituksen oma toiminta ja virhe. Samalla moinen typeryys on suorastaan lamaannuttanut yhdistyksen toiminnan.
Ikävää vain on, että ulkopuolisille tulee nyt kuva siitä, että kiistellään rotujärjestöön menemisestä, joka periaatteessa voi olla hyväkin juttu. Kiistan aiheena on ennemminkin juuri tuo mistä Empun blogikirjoitus on eli siitä kuinka sinisilmäisiä ihmisiä yritetään huijata uskomaan mitä tahansa. Kiistaa tulee siitä, kun jotkut (tai tässä tapauksessa kokouksessa se yksi henkilö - "henkilö 2") yrittää muuttaa asioita ja tehdä yhdistystoiminnastakin rehellistä peliä, josta arvatenkin villapaitojen vääristelijät eivät pidä.
Itseäni tämä asia järkyttää ja koskettaa sen takia aika paljon, koska nämä villapaitoja "hieman" vääristelevät ja pyöristelevät ihmiset on tuttaviani joiden kanssa joudun, haluan ja aion olla tulevaisuudessakin tekemisissä, koska haluan tätä rotua harrastaa, ja epäilemättä hekin haluavat rotua harrastaa, miksi muutoin ryhtyä noin massiivisiin asian vääristelyihin. Luottamushan tosin näihin ihmisiin on aika lailla mennyt. Yhdistystä minun ei kuitenkaan tarvitse harrastaa, vaikka voin lukea itseni entiseksi aktiiviksi, koska olen osallistunut mm. yhdistyksen lehden tekoon. Siirryn siis ihmetteleviin ja silmiä pyöritteleviin rivijäseniin.
Kiitos Emppu tiivistelmästä! Kuten foorumilla "huutelijalle" kuuluu, en luonnollisestikaan saapunut kokoukseen XD ;) Kas edelleen, kun ei pystynyt kalenteria aivan näin kauan tyhjänä pitämään kuukauden ajalta...
Kerrankin voin olla kaikkien kanssa samoilla linjoilla. Ehkä eniten mun mielipide eroaa Partasen emännän mielipiteestä. Juu, näitä kahnauksia on ollut koko sen ajan, mitä me olemme menossa olleet mukana, mutta kyllä minusta tämä kritisoivien jäsenten leimaaminen tyhmiksi on ihan tämän viimeisen hallituksen imagoon kuuluva piirre :(
Jokainen tietenkin itse päättää minkälaisen yhdistyksen eteen haluaa olla tekemässä töitä. Minun haluni loppui viimeistään siihen, kun oikein tekstarilla saan kokouksen lopputuleman ja toteaman, että kaikki vouhkaus on ollut tyhjästä ja aiheetonta. Sekä piikin foorumikirjoittelijoiden poissaolosta :(
Heh, eli Sanna Kittamaa harrastaa jatkossa ihan muissa vesikoirapiireissä eikä järjestä enää yhtäkään Vesikoirat ry:n nimissä kulkevaa tapahtumaa niin kauan kun tällainen meno jatkuu. Saanpahan pienellä teolla osoitettua tyytymättömyyteni tapaan hoitaa meidän kaikkien yhteisiä asioita.
Niin, Kittanmaan Sannan tavoin minua kyllä kovasti mietityttää, haluanko olla tarjoamassa pentukurssin vetäjän ominaisuudessa palveluitani yhdistykselle, joka saa minut tuntemaan itseni tyhmäksi ja joka mielestäni toimii reilun pelin sääntöjä vastaan. Enkä arvostanut kyllä kokouksessa sitäkään, ettei myönnetty kokouksen ajankohdan ilmoittamisen olleen ihan liian myöhäinen, jos tarkoituksena todellakin oli saada paikalle mahdollisimman monta ihmistä. Mielestäni perustelu "Ajattelimme, että Aptuksen tapahtuman takia paikalle nimenomaan tulisi paljon väkeä, kun he Aptuksen vuoksi ovat pääkaupunkiseudulla" oli sitä sarjaa, jossa minun älyäni väheksyttiin aika rankasti.
Kyllä, kokous ilmoitettiin yhdistyksen sääntöjen mukaan ajoissa (16vrk ennen kokousta, eli ruhtinaalliset 2vrk ennen määräajan päättymistä), mutta kuten sanottua, en arvosta pätkän vertaa sitä, että vastuu myöhään ilmoittamisesta lykätään yhdistyksen sääntöjen piikkiin. Aivan takuulla olisi voitu ilmoittaa viikonloppu viikkoja, tai ehkä jopa kuukausia, aikaisemmin. Niin ei kuitenkaan syystä tai toisesta tehty. Voin vain arvailla, mitä etua näin toimimalla ajettiin. Ei kylläkään edes arvauksen tasolla tule yhtään hyvää syytä mieleen.
Haha, hyvä kirjoitus Emppu :). En tiedä onko me tuon yhden aikaisemman Sannan kanssa oltu samassa syyskokouksessa, mutta ei se tyrmistys valitettavasti ihan yhdessä yössä mene ohi. Kuulostaa Empun kuvitteellisen raportin perusteella, että ihan törkeimmät välihuutelut on viimeisimmässä kokouksessa jääneet välistä, jos on tyydytty vain hekottelemaan.
Minäkin sain muuten sen kuittauksen tekstiviestillä, mutta en saanut vastausta että miksi se minulle lähetettiin. Minullekin lopputulema on ihan se ja sama, ainoastaan menettely pännii. Tosin sekin alkaa olla jo menossa ohi, ja tilalle tulee sellainen kevyt raukeus, raajat tuntuvat kevyiltä ja nousen korkeammalle, lalalalaa, yhdistysasiat ei kosketa minuaaaa-aaa... :D
Ei siellä mitään törkeyksiä lauottu siis niin, että mentäisiin jotenkin henkilökohtaisuuksiin tai oltaisiin muuten henkilöä kohtaan asiattomia. Sikäli oltiin ihan asialinjalla.
Hyvä kirjoitus,siskokulta.
Kokouksesta ilmoittaminen mahdollisimman myöhään viestii siitä minkälaista päätöstä ollaan kokouksesta "hakemassa".
On varmaan hienoo olla "HALLITUSESSA" olenhan minä melkein ministeri silloin..:DDDD Uskon tuon tunteen nostavan nestettä hattuun "hallituksen jäsenille" ja saavan heidät toimimaan kuten nytkin.
Tuttujuttu
Loistavasti kirjoitettu! Tulee jotenkin vahvasti mieleen viime syyskokous, missä yritin epätoivon vimmalla vääntää aiheeseen "saako rotupalaverissa harjoittaa (epävirallista) äänestystä yleisen kannan selvittämiseksi, jotta tiedettäisiin mitkä asiat on syytä saattaa syyskokouksen päätösäänestyksiin". Lopputulos "HA HAA hah hah .. yleisö mukaan..kaikki mukaan... hah haa ,,eikö tässä nyt ole jo miljoona kertaa sinulle yritetty selittää, että asiat päätetään äänestämällä syyskokouksessa, rotupalaverissa EI SAA äänestää edes yleisen mielipiteen (ei päätösten) selvittämiseski HA haa"
Komppaan Sinua, Emilia Kainulainen ja ugh!
terv. Katja2 ja Sesse
Lähetä kommentti