sunnuntai 9. toukokuuta 2010

välillä jotain iloistakin

Tänään käytiin taas Sannan agilitytreeneissä Nokin kanssa. Paikalla oli äitienpäivästä johtuen (?) vai puolet koirakoista, joten saatiin treenata oikein urakalla. :) Päivän teemana olivat ohjauskuviot (valssaus, takaaleikkaus, persjättö, sylikäännös), irtoaminen ja hyppytekniikka sekä uutena esteenä rengas.

Hyppyneliössä harjoiteltiin ensin erilaisia ohjauskuvioita. Noki irtosi minusta hienosti kahden hypyn yli namialustalle. Nokia ei häirinnyt lainkaan takaaleikkaus. Valssauksen kohdalla tein epähuomiossa persjätön, koska en hallitse edelleenkään kroppaani. Sitten sain kyllä tehtyä valssauksenkin ja lopulta oikeassa kohdassa persjätönkin. Lopputunnista kieputin Nokia hyppyneliössä takaakierroilla kaikkien neljän hypyn takaa ja se sujui kuin tanssi! :O

Noki teki kuvion mielestäni huomattavasti paremmin kuin Kola koskaan, sillä Noki ei käytä aikaa ja energiaa riehumiseen vaan keskittyy tosi nätisti seuraamaan, mitä ohjaan sen milloinkin tekemään. Toki Nokilta puuttuu vielä sellainen räjähtävä into ja vauhti sekä sisäinen rakkaus lajiin, mikä Kolasta loistaa treeneissä. Mutta kyllä se sieltä varmasti vielä tulee. Luotan siihen. :) Ja onhan Nokia paljon helpompi ohjata, kun se kuuntelee ja malttaa seurata ohjeita.

Omatoimipisteessä harjoiteltiin eteen irtoamista. Suorassa linjassa olevat hyppy-putki-hyppy-putki -radanpätkässä Noki malttoi mahtavasti jättää namialustan odottamaan ensin hypyn taakse, sitten hyppy-putken taakse ja lopulta koko neljän esteen taakse. Ja se suoritti minusta irroten lopulta hienosti koko homman.

Rengasta treenattiin Meten (tai ehkä paremminkin Meten omistajan;) kanssa tiiminä. Noki sujahteli renkaasta läpi - ja onhan se sitä treenannut Hakkilan hallissakin muutamia kertoja.

Kontakteja tehtiin myös lyhyesti omatoimitreenauksena. Noki osaa kiivetä ensin vauvapuomille, istua odottamaan namialustan virittelyä ja hölkytellä sitten 2on2off -tyylillä napostelemaan namia. Se ei tarvitse minua saattamaan vaan osaa ottaa kontaktin oikein, vaikka jäisin sen taakse seisomaan.

Hyppytekniikkapisteessä Sanna kertoi, että Noki osaa sijoittaa ponnistuksensa niin, että se lentää matalana kaarena matalien muurinpalasten yli ja ponnahtaa korkeamman kaaren normaalien esteiden yli. Eli sillä on jotakin hajua siitä, miten hyppyihin kannattaa ponnistaa. Hyvä hyvä.

Kaiken kaikkiaan treenit sujuivat suorastaan erinomaisesti. Erityisen paljon ilostuttaa se, että Noki osaa odottaa vuoroaan hiljaa sivussa. Tämä on ihan uusi juttu, sillä aiemmin Noki karjui kuin hullu, kun jätin sen aitaan kiinni yksin. Tietenkin myös yhdessä tekeminen paranee kerta kerralta. Noki kuuntelee, tulee sivulle paremmin kuin tokotreeneissä keskimäärin, malttaa odottaa lähtökäskyä ja palaa luokseni (ellei apuohjaajalla ole käsissään esim. saksanhirveä..;) esteiden suorittamisen jälkeen.

Hyvä Noki!

2 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Noi termit on kyllä, näin lajia tuntemattomalle, ihan omaa luokkaansa. Hihittelen täällä itsekseni valsseille ja persjätöille. Mun tarttee varmaan joskus tulla katsomaan, että mitä ne oikein tarkoittaa käytännössä :)

pimpula kirjoitti...

Ne on sellasia, että riippuen siitä mihin suuntaan teet käännöksen koiraan nähden, niin on eri nimi. Kauheeta hifistelyä! :D