...eli tarina siitä, miten Kola ei ole koskaan oppinut kontakteja.
Kolahan aloitti agilityuransa Kompassin agilitykurssilla. Ihan hauskaahan siellä oli, mutta sieltä peräisin ovat myös monet ongelmat, jotka hidastavat agilityharrastuksen etenemistä vieläkin. Eikä Hurttaharrastajien ryhmässäkään osattu näissä pulmissa oikein auttaa. Kola ei siis esimerkiksi missään vaiheessa oppinut kontakteja, koska kukaan ei niitä sille missään vaiheessa opettanut. Eikä kukaan kertonut myöskään minulle, että ne pitäisi opettaa.
No. Sitten aloitettiin vesikoiraporukalla Hakkilassa ja tehtiin aika ajoin kontkteja. Ei avautunut vieläkään, että ne pitäisi jotenkin oikeasti opettaa. Toki tiesin tuossa vaiheessa jo 2on2off-jutun ja joskus sitä naksuttelinkin Kolalle, mutta en koskaan niin montaa kertaa, että Kola olisi kyennyt muistamaan naksuttelusta jotain siinä vaiheessa, kun kierrokset radalla nousevat miljoonaan.
Sitten päästiin toukokuun alussa Sannan agilitykurssille ja liityin HSKH:n porukkaan. Nyt ollaan käyty joka maanantai Ojangossa omatoimitreeneissä ja Kolan treeniohjelmaksi tuolla on muotoutunut keppien ja kontaktien harjoitteleminen. Olen kierrättänyt Kolaa keinulla, puomilla ja A:lla kontaktia ja naksutellut, kun se on 2on2off-asennossa. Olen yrittänyt saada Kolan pysymään siinä asennossa "Odota!" -käskyllä. Ei ole onnistunut. Kola on pudottautunut oikeasta asennosta pois, ollut vinossa tai tehnyt muita vääriä juttuja.
Kunnes tänään. :O
Tänään ryhdyin jälleen harjoittelemaan kontakteja puomilla. Kola kiipesi puomille ja käskin sen kääntyä odottamaan lupaa tulla alas. Namialustan ladattuani annoin käskyn. "Ota!" Sinne se meni. *naks* "Odota!" Siihen jämähti. :O Palkkasin pari kertaa ja annoin luvan jatkaa. "Mennään!"
Sama uudestaan. Ja uudestaan.
Sitten poistin namialustalta namin ja kokeiltiin vielä kerran. Olen opettanut Kolalle namialustalla myös sitä, että siihen pitää lätkäistä tassu. Kun alustalla ei ollut namia, Kola tuli puomilta alas ja asettui seisomaan oikeassa asennossa etutassu alustan päällä ja pysyi siinä! Jesh. Tein toistoja puomilla molemmilta puolilta ja omaa paikkaani muutellen. Kola meni namialustalle ja jäi siihen. Wau. Lopulta tein myös koko puomin ja suhisemalla hiljensin Kolan vauhtia alastulolle. Se otti kontaktin suorastaan mahtavasti.
Kokeilin samaa myös A:lla. Toimi sielläkin. Kola tuli alas aikaisempaa rauhallisemmin ja jäi A:n alastulolle istumaan ihan juuri niin kuin pitää: etutassut maassa ja takajalat kontaktilla. Wau wau wau!
Kolalle tekee hyvää, että se saa rauhassa treenata kontakteja viikko toisensa jälkeen. Ja vähentää myös minun stressitasoani, kun en vie muilta kallista treeniaikaa kontaktiharjoituksillani. Saan siis ihan rauhassa tehdä toistoja, pistää koiran lepäämään ja tehdä uuden sarjan toistoja.
Tätä jatketaan taas ensi viikolla. Silloin onkin jo kesäloma ja voin käydä tekemässä lyhyitä treenejä vaikka joka aamupäivä. 8)
Ouuuuujeah.
Kolahan aloitti agilityuransa Kompassin agilitykurssilla. Ihan hauskaahan siellä oli, mutta sieltä peräisin ovat myös monet ongelmat, jotka hidastavat agilityharrastuksen etenemistä vieläkin. Eikä Hurttaharrastajien ryhmässäkään osattu näissä pulmissa oikein auttaa. Kola ei siis esimerkiksi missään vaiheessa oppinut kontakteja, koska kukaan ei niitä sille missään vaiheessa opettanut. Eikä kukaan kertonut myöskään minulle, että ne pitäisi opettaa.
No. Sitten aloitettiin vesikoiraporukalla Hakkilassa ja tehtiin aika ajoin kontkteja. Ei avautunut vieläkään, että ne pitäisi jotenkin oikeasti opettaa. Toki tiesin tuossa vaiheessa jo 2on2off-jutun ja joskus sitä naksuttelinkin Kolalle, mutta en koskaan niin montaa kertaa, että Kola olisi kyennyt muistamaan naksuttelusta jotain siinä vaiheessa, kun kierrokset radalla nousevat miljoonaan.
Sitten päästiin toukokuun alussa Sannan agilitykurssille ja liityin HSKH:n porukkaan. Nyt ollaan käyty joka maanantai Ojangossa omatoimitreeneissä ja Kolan treeniohjelmaksi tuolla on muotoutunut keppien ja kontaktien harjoitteleminen. Olen kierrättänyt Kolaa keinulla, puomilla ja A:lla kontaktia ja naksutellut, kun se on 2on2off-asennossa. Olen yrittänyt saada Kolan pysymään siinä asennossa "Odota!" -käskyllä. Ei ole onnistunut. Kola on pudottautunut oikeasta asennosta pois, ollut vinossa tai tehnyt muita vääriä juttuja.
Kunnes tänään. :O
Tänään ryhdyin jälleen harjoittelemaan kontakteja puomilla. Kola kiipesi puomille ja käskin sen kääntyä odottamaan lupaa tulla alas. Namialustan ladattuani annoin käskyn. "Ota!" Sinne se meni. *naks* "Odota!" Siihen jämähti. :O Palkkasin pari kertaa ja annoin luvan jatkaa. "Mennään!"
Sama uudestaan. Ja uudestaan.
Sitten poistin namialustalta namin ja kokeiltiin vielä kerran. Olen opettanut Kolalle namialustalla myös sitä, että siihen pitää lätkäistä tassu. Kun alustalla ei ollut namia, Kola tuli puomilta alas ja asettui seisomaan oikeassa asennossa etutassu alustan päällä ja pysyi siinä! Jesh. Tein toistoja puomilla molemmilta puolilta ja omaa paikkaani muutellen. Kola meni namialustalle ja jäi siihen. Wau. Lopulta tein myös koko puomin ja suhisemalla hiljensin Kolan vauhtia alastulolle. Se otti kontaktin suorastaan mahtavasti.
Kokeilin samaa myös A:lla. Toimi sielläkin. Kola tuli alas aikaisempaa rauhallisemmin ja jäi A:n alastulolle istumaan ihan juuri niin kuin pitää: etutassut maassa ja takajalat kontaktilla. Wau wau wau!
Kolalle tekee hyvää, että se saa rauhassa treenata kontakteja viikko toisensa jälkeen. Ja vähentää myös minun stressitasoani, kun en vie muilta kallista treeniaikaa kontaktiharjoituksillani. Saan siis ihan rauhassa tehdä toistoja, pistää koiran lepäämään ja tehdä uuden sarjan toistoja.
Tätä jatketaan taas ensi viikolla. Silloin onkin jo kesäloma ja voin käydä tekemässä lyhyitä treenejä vaikka joka aamupäivä. 8)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti